Aivan valtava merkitys on valmentajalla, pukukopin meiningillä ja ylipäätään itseluottamuksella. Raipe on rakentanut SaiPalle toimivat ketjut, jotka vaikuttavat olevan aika sementoidut ja jokainen pelaaja tuntuu antavan kaikkensa joukkueelle vaihdosta toiseen. Isoin ero viime kauteen onkin varmaan tuossa, että Raipe toi kulttuurin jossa yhdessä painetaan hommia eikä kukaan luista työnteosta. Nyt ei kukaan joukkueesta pelaa sellaisia "on puolustavinaan" -vaihtoja, vaan jokainen hoitaa ruutunsa vaikka väsyttäisi pitkä vaihto.
Liigan voimasuhdeketjusta lainattua. Aikalailla päinvastaisella meiningillä mennään Jyväskylässä kun täällä etsitään edelleen sitä oikotietä onneen. Tuo lainauksen "on puolustavinaan"-kohta särähtää vahvasti korvaan. Sen voi JYPin kohdalla oikeastaan kääntää kaikkea pelaamiseen liittyvää koskevaksi. Kaikki tekeminen on vähän sellaista näennäistä: ollaan tekevinään ja kun vastassa on joukkue joka tekee, niin ei varmaan tule yllätyksenä että pistepotti ei oikein meinaa karttua.
Syitä on varmasti monenmoisia, mutta itse pidän isoimpana syynä ihan yksinkertaisesti sitä että joukkueessa on liikaa pelaajia joilla ei ole oikeanlaista henkistä tilaa tai yleensäkään kokemusta voittamisesta. Kai tuon voisi suoraan pelkistää sanaan kulttuuri. Meillä on tämä muutaman pelaajan junnukööri(Jokinen, Pulkkinen, Huovila), sitten tätä pohjakosketusvuosien lannistamaa porukkaa(Veini, Puustinen, Vainio) ja muutamia ns. vielä tulevaisuuden lupauksia liigatasolla(Tieksola, Dostie, Perttu, Siikanen, Lassila, Mäkinen). Sitten on tämä vähän kokeneempi kaarti esimerkiksi Jonssonin, Perssonin ja Ojantakasen muodossa, mutta eivät hekään kai tietääkseni mitään sateentekijöitä ole, vaan pitkälti peruspelaajia joilla ei ole kokemusta voittamisesta isossa roolissa. Ojis pelannut sysipaskassa SaiPassa isoa roolia ja ruotsalaiset taas ovat tainneet olla melko pienessä roolissa SHL:ssä.
Kun miettii niin lopulta kaikki meidän pelaajat on hyvinkin hajuttomia ja mauttomia tällä hetkellä. Ei meillä pelaa sellaisia identiteettipelaajia enää käytännössä yhtään, jotka pelkästään kentälle menemällä asettaisivat oikeanlaista tahtotilaa koko porukalle. Näillä tarkoitan tietysti jotain Perrinin, Lahen Ramin ja Tuppuraisen kaltaisia pelaajia. Oikeastaan Eronen on ainoa joka tasaisesti erottuu porukasta tässä mielessä, mutta vaikea se on painaa taklauksia loppuun asti ja kamppailla 110% kun pelaa 27 minuuttia illassa.
Se kivenkova-kokemus osastokin on oikeastaan Erosta lukuunottamatta ollut aika heikkoa, jos nyt edes ovat pystyneet pelaamaan. Schnarr, Jormakka, Vainio ja Puustinen ovat kärsineet loukkaantumisista. Heidän pitäisi kuitenkin olla lähtökohtaisesti kaikkien Erosen ohella pelaajia jotka tätä laivaa ohjaavat. Jos asiaa tästä vinkkelistä katsoo, niin kyllähän tuo rosteri on turkasen ohut ja tilanne on sama kun joitain vuosia sitten. Kyllä siellä saattaa Siikanen, Perttu tai Dostie hyvänä iltanaan pelata meille muutamalla maalilla voiton, mutta ei heistä ole kannattelemaan tätä joukkuetta pitkässä juoksussa tällä hetkellä.
Aika seppä saa kyllä valmentajakin olla että näistä lähtökohdista rupeaa voittoputkea rakentamaan. Taas ollaan sekalainen muukalaislegioona ilman sielua ja identiteettiä jolle kerran kuukaudessa tähdet osuu kohdilleen ja otetaan kolmen pisteen voitto. Muuten ei vaan riitä korkeamman rutiinitason joukkueita vastaan.