Pelinopeus, ajoitukset, etäisyydet ja sijoittuminen. Noin voisi mielestäni tiivistää kiekollisen viisikkopelin universaalit perusasiat, joiden pitää olla kunnossa oli joukkueen pelitapa tai identiteetti mikä tahansa, ja JYPillä peli sakkaa jo tuohon. Kaikki muut pelitavalliset ynnä muut voittamiseen vaikuttavat asiat tulevat tuohon päälle, tuossa on vasta alku, jolla luodaan edes edellytykset menestymiseen. Mättäähän JYPin pelissä moni muukin asia, mutta olisi turhaa edes miettiä niitä niin kauan kuin perusasiatkaan eivät ole hallussa.
Näissä asioissa olevien puutteiden takia JYP ei pysty tai uskalla pelata lainkaan kiekolla paineistettuna, ja ilman painetta JYP pelaa niin hitaasti, löysästi ja typerästi, ettei se johda mihinkään. Silloinkin kun on tilaa ja aikaa, pitää pelata niin kuin niitä ei olisi, tai kohta niitä ei oikeasti ole. Sitä etua ei pidä haaskata. Pelinopeuden kannalta on tärkeää, että ratkaisut tulevat selkärangasta ja pelaajat voivat ennakoida mitä muut tekevät, ja siltä tuo ei näytä lainkaan.
Aivan jatkuvasti JYPin hyökkäykseenlähdöt epäonnistuvat siten, että helposti voisi osoittaa mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta se olisi onnistunut. Harmi kun tänne ei voi laittaa videoklippejä. Siis avauspelaaminen on vain tyhmää, ei se pelaajien taidonpuutteeseen kaadu. Kyllä kaikilla pelaajilla on riittävä luistelu ja kiekonkäsittely, jotta voitaisiin päästä edes omista pois, joten kyllä minä syyttäisin tässä ehdottomasti valmennusta. Omista pääsemisen opettelu ei todellakaan voi olla mikään monivuotinen prosessi, kyllä se pitäisi saada kuntoon pitkälti jo harjoituskaudella.
60 minuutissa on rajallinen määrä vaihtoja eli maalintekoyrityksiä, ja JYPiltä aivan liian iso osa näistä menee täysin hukkaan kun ei edes päästä hyökkäämään ja sitä käyttä pelinhallinta, laukaukset ja maaliodottama menevät järjestäen vastustajalle. JYP voi voittaa lähinnä vastustajan virheillä, paremmalla viimeistelyllä, erikoistilanteilla ja maalivahtipelillä, olemalla se kaveri, joka tekee, kun et itse tee.
JYPin via dolorosa -vuosista tämän kauden peli muistuttaa minusta eniten Merikiven kautta, jolloin aika selkeästi kontrastina aiempaan pyrittiin hakemaan kiekonhallintaa, jota silloisella rosterilla ei ollenkaan pystytty toteuttamaan, ja lopputulos oli kauheaa sekoilua, jolta tämäkin näyttää. Joissain asioissa paras suunnitelma on yksinkertaisin, joka toimii, ja väitän tämän pätevän jääkiekkoonkin. Eli jos on jokin sinänsä parempi suunnitelma (pelitapa), jota ei kuitenkaan osata toteuttaa, lopputuloksena on koominen epäonnistuminen. Silloin helposti näyttää siltä, ettei mitään suunnitelmaa ole lainkaan, koska sen toteutuksen epäonnistuessa improvisoinniksihan se väistämättä menee. Jääkiekko on laji, jossa pitäisi vain mennä, ja kaikki ylimääräinen miettiminen, hautominen ja täydellisyyden tavoittelu aiheuttaa vain hankaluuksia.
Varmasti jokaisen valmentajan ideoima pelitapa toimii teoriassa, kukapa sellaista kiekkoa peluuttaisi, jolla ei edes teoriassa voiteta. Siinä se keskeisin kysymys on, kuka sen saa opetettua parhaiten pelaajille, ottaen huomioon heidän epätäydellisyyden. Joko Pennerborn
a) yrittää peluuttaa kiekkoa, jota ei JYPissä pystytä lainkaan toteuttamaan
tai
b) hänellä ei ole alkeellisiakaan edellytyksiä organisoida mitään kiekollista peliä.
Veikkaan ensimmäistä.