Toisaalta on ihan turha kiinnittää näihin luopioihin mitään huomiota. Bäckmanin palkanmaksajalta saamanaan tehtävänä on provosoida ja esittää mahdollisimman räikeitä, mahdollisimman paljon tunteita nostattavia ja mahdollisimman kaukana totuudesta olevia väitteitä, jonka tavoitteena on saada vastapuoli hermostumaan ja alentumaan keskustelussa samalla tasolle Bäckmanin kanssa. Mikäli tavoite täyttyy, Bäckman voi tämän jälkeen esittää väitteidensä perusteluksi mm. saamansa solvaukset, uhkailut ja muut alatyyliset ilmaisut ja ohjaamalla tämän jälkeen keskustelu pois alkuperäisestä aiheesta itseensä. Hietanen taas on ihan rinnastettavissa kiihkouskovaisiin omassa tulipunaisena roihuavassa kommunistisessa infernossaan. Ei tarvitse edes keittiöpsykologin koulutusta havaitakseen, että molempien psyyke on ottanut varsin raskaista osumia.
Aitoa keskustelua ei saa kummankaan kanssa eikä täten keskustelusta voi koskaan tullaan rakentavaa. Toki eipä se heidän kummankaan tavoitteena edes ole. Kumpikin heistä edustaa mielipiteineen marginaalivähemmistön marginaalia ja samassa suhteessa on heidän todellinen mielipidevaikuttamisen voima. Sekä Bäckman että Hietanen edelleen "raportoivat" yhdessä mm. Ukrainan sodasta Twitterissä, joka mielestäni kuvastaa osuvasta tämän parivaljakon logiikkaa. Ainoa yhdistävä tekijä heillä on sokea rakkaus Venäjään. Kuitenkin enemmän persoonaa määrittelevä asia on ideologiset erot. Toinen on poliittiselta vakaumukseltaan ääripäässä vasemmalla toinen oikealla. Hietanen on ollut ehdolla Suomen kommunistisen puoleen listoilta, PacMan Reformipuolueen, jonka puolueohjelma on suorastaan fasistinen. Ja mikä ratkiriemukkainta, molemmat ovat Suomen antifasistisen toimikunnan perustajajäseniä vaikka siis molemmat edustavat mielipiteineen ja ideologialtaan fasismia puhtaimmillaan.