Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tämä on hyvin kiusallinen tapaus Helsingin yliopistolle ja käytännössä koko yliopistolaitokselle monella tapaa. Bäckman-case on omiaan kyseenalaistamaan väitöskirjan tarkastusprosessiin ja hyväksymiseen liittyvien käytäntöjen laatua. Yliopistolla on tästä asetelmasta johtuen tarve saada Bäckmanin väitösprosessi näyttämään asianmukaisesti hoidetulta.Summa summarum: materiaalin löytyminen ei anna vastausta siihen, miksi tällainen roska on läpäissyt väitöskirjatason vaatimukset.
Ns. väitöskirjatehtailusta ollut paljon puhetta eri yhteyksissä. Tiedekunnilla ja laitoksilla on kovat paineet tuottaa tavoitteiden mukaiset määrät maistereita ja tohtoreita. Työskentelen yliopistollisen maailman ulkopuolella, mutta näin sivustakatsojana rohkenen epäillä ettei asetelma välttämättä rohkaise panostamaan laaduntarkkailuun, ainakaan enempää kuin mitä pykälät kirjaimellisesti vaativat.
En tiedä millä otteella väitöskirjojen tarkastajat tekevät oikeasti työtään, mutta duuni vaikuttaa melkoisen raskaalta. Varsinkin kun ottaa huomioon, että tarkastajilla on yleensä kädet täynnä omaan viranhoitoon kuuluvia muita töitä. Tietääkseni yliopistot käyttävät jonkin verran myös lähdeainestojen tarkastajia, joiden tehtävänä on siis tsekata pistokoetyyppisesti pelkästään lähteitä. Joka tapauksessa pidän ilmeisenä, ettei keskimääräisen jatko-opiskelijan väitöskirjaa pureksita kaikkine tausta-aineistoineen aina niin yksityiskohtaisesti. Näistä tehtävistä vastuussa olevilla henkilöillä on yksinkertaisesti rajallinen määrä aikaa käytettävissä. Uskon että väittelijöiden ylivoimainen enemmistö tekee väitöskirjansa huolella ja akateemiset kriteerit kirkkaana mielessään. Realiteetit vain antavat tietynlaista liikkumavaraa. Bäckmanin tapauksessa kyse vielä muustakin, kuten mm. työn arvioinnista väitöskirjan tekoprosessin aikana. Yhtä kaikki, järjestelmässä tuntuisi olevan jotakin häikkää.