Tuo suomalainen harjoittelukulttuurihan on koko ajan kehittynyt ja esimerkiksi noin 1½ vuotta sitten olin kuuntelemassa olympiakomitean huippu-urheiluyksikön paneelikeskustelua ja siellä vahvasti puhuttiin juuri juniorien harjoittelun monipuolistamisesta lajirajojen ulkopuolelle joka omasta mielestäni on avainasia fysiikan monipuolistamisessa eli esimerkiksi jääkiekkoon tulee ottaa lajianalyysin pohjalta myös esimerkiksi painin ja telinevoimistelun ammattitaito mukaan harjoittelussa, eikä toimia pienessä ryhmässä niin että kukin laji tekee omaa hommaansa.
Painojen kanssa harjoittelu ei varmasti ole nuorille välttämättömyys, mutta juurikin hyvin suunniteltua voimaharjoittelua omalla keholla (telinevoimistelun ja painin harjoitteet loistavia) tulisi lisätä jolloin luotaisi hyvä pohja myöhemmälle punttiharjoittelulle ja esimerkiksi proprioseptiikka kehittyisi, josta on myös apua kentällä. Siitä sitten pikkuhiljaa salille kun core, synergistit sekä fiksaattorit ovat kunnossa esimerkiks polvien, lantion ja nilkkojen ympärillä.
Armia oli ilmeisesti ainakin nuorempana silmiin pistävän hintelä verrattaen jopa saman ikäisiin kiekkoilijoihin eikä ainakaan yhtää ylimääräistä voimaharjoittelua ollut taustalla, mutta taas puhtaasti lajitaito on ollut niit korkealla tasolla, että sillä on voinut kompensoida asiaa hienosti liigassa asti. Vaikka pitkällä miehellä usein ulkonäkö hämää niin ilmeisesti myös voimatasot eivät olleet erityisen korkealla. Olisi mielenkiintoista tietää mikä tilanne on nykyään, koska suuriakin harppauksia voi tehdä. Tämä oli lähinnä omaa miettimistä, koska muistan ihmetelleeni erään Ässillekkin fysiikkatreenejä pitäneen henkilön kanssa tätä kuinka hienosti Armia pelasi ja pärjäsi silloin sm-liigassa verrattuna siihen kuvaan minkä sain hänen voimapuolestaan.
