Jos olisin pelaajatarkkailija, niin tekisin saman huomiot kuin edellä, mutta täsmentäisin viekä seuraavaa useammalla osa-aluella.
Perusliike on sinänsä hyvää suorassa luistelussa, mutta kaikki terävä liike pieenessä tilassa puuttuu lähes kokonaan mikä korostuu NHL askissa. Terän käyttö on laajakaarroksista, jonka vuoksi Puljujärvi ajautuu helposti ulos pelitilanteista. Lisäksi lähtönopeus (muutama ensipotku) ei ole tarpeeksi räjähtäviä, vaan loppujen lopuksi aika hitaita vaikka vauhtiin päästyä vauhtia sinänsä riittää. Lisäksi Puljujärvi jää monessa tilanteessa kuin odottamaan, että jotain tapahtuisi sen sijaan, että olisi koko ajan pelin ytimessä, ts. hereillä ja osaisi ennakoida pelin kulkua sekä puuttua siihen. Lisäksi puuttuu voimaa pelintilanteista (on vielä jotenkin hontelo) ja vaikuttaa liian "kiltiltä" kulmissa kun tuolla ruholla pitäisi taputella kaveri kuin kaveri jään pintaan. Laukaus on suhteellisen kova kun tilaa ja aikaa riittää, mutta muuten rannelaukausta tulisi opetella merkittävästi enemmän, se ei ole juuri millään tavalla pelote maalivahdille. Lämärin viritys myös kestää, joka sekin vaati tilaa ja aikaa liian paljon. Ongelmia on paljon myös sinä, että Puljujärvellä ei ole juuri mailatekniikkaa fiksuihin harhautuksiin (hän vain pyrkii kiertämään vauhdilla vastustajan), jota tarvittaisiin pienessä NHL askin tilassa paljon enemmän.
Kaiken kaikkiaan maaottelupelien perusteella Puljujärvi on täysi raakile NHL askiin ja tuskin kukaan paikalla olleista lukuisista pelaajatarkkailijoista/ NHL joukkueista on jatkossa enää kovin innostunut hänestä ilman nopeita kehitysakelia. Se tietysti ihmetyttää, että mitä siellä Edmontonissa on oikein tapahtunut kun mitään kehitystä NHL pelaajaksi ei näytä tapahtuneen.
Pahoin pelkään ja tästä olen jo todennut aiemmin, että Suomen Liigassa Puljujärvi ei opi pelaamaan NHL peliä vaan mukavoituu pelaamaan liigapeliä, joka on eri peliä kuin mitä vaaditaan NHLssä. Jos nyt pitäisi ennustaa maajoukkuepelien perusteellla, niin en jaksa oikein uskoa, että hänestä tulee koskaan NHL pelaajaa, korkeintaan hyvä liigapelejä ja joskus maajoukkuepelejä pelaava perussuorittaja. Suurena esteenä on myös se, ttä hän olisi opittava englannin kieli ja sitä kautta tultava myös toimeen kulttuurisesti/sosiaalisesti erilaisessa kulttuurissa mitä Suomi on. Siinäkin on paljon puutteita NHL kokemusten perusteella. Toki toivon parasta Puljujärvlle, mutta kyllä on kaverilla vielä todella pitkä matka pysyvään paikkaan NHL peleissä.
Isänpäivän kunniaksi pitkä viesti eli varoitus sellaisesta. Kehityskohteista pitkälti samaa mieltä, ihan hyvin nämä maajoukkuepelit vahvistivat sen, minkä asioiden kanssa pitää tehdä jatkossakin töitä. Ei nämä pelit silti huonosti menneet ja harmitti, että Pesonen ja kumppanit jättivät useasti syöttämättä tai epäonnistuivat vapauttavissa syötöissä. Aivan hyvin tuolla pelillä olisi voinut ansaita hieman enemmänkin pisteitä. Tänään oli kuitenkin vaisuin peli kaikkinensa.
Sitä kuitenkin ihmettelen, että niin moni uskoo edelleen, ettei Puljujärvi olisi tai tulisi ehkä koskaan pelaamaan NHL-tasoista kiekkoa. Jesse oli parin viime kauden aikana huonoimmillaankin 2.-4. ketjun kaveri siinä missä oikeastaan kuka tahansa muu noiden ketjujen pelaaja tasakentällisin. Parhaimmillaan hän pelasi pitkähkön jakson, jolla oli joukkueen parhaita ellei jopa paras hyökkääjä silloin kun McDavid pelasi heikointa jaksoaan. Ja selvästi paras maalintekijä. Tuolla tasolla pelatessaan Puljujärvi on vahvistus mille tahansa NHL-joukkueelle.
Ei NHL:ssä tarvi olla valmis pelaaja, jos tehoja tulee. Kuten olen sanonut usein, Pulju on kyllä tehoillut yläketjuissa pelatessaan. Tätä joidenkin tuntuu olevan vaikea uskoa. Ylivoimallakin oli sitä saadessaan joukkueensa toiseksi paras maalintekijä peliaikaan nähden.
Kysymys ei siis ole siitä, etteikö Pulju voisi tehoilla hyvässä ketjussa ylivoimavastuulla. Kysymys on siitä, millä keinoin tai mitä kehittämällä hän saa/ansaitsee tuollaisen paikan pysyvämmin Oilersissa. Tai löytyykö hänelle seura, jossa tuo paikka irtoaa helpommin.
Vuosi Oulussa voisi kuitenkin tehdä hyvää kehitykselle. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että joku ottaa ihan oikeasti vastuun siitä, että Jesse paneutuu oikeisiin asioihin. Näen aika lailla samat kehityspaikat:
1. Rannelaukaus on parhaimmillaan hyvä, siitä hieman eri mieltä siis, mutta sitä voi ja pitää toki kehittää edelleen.
2. Laukausta pitää treenata ja ajaa sisään, sillä se on kova ja oli joskus todella tuhoisa. Nyt tuota ei näe juuri lainkaan.
3. Vedon virittäminen on lyhentynyt, mutta sitä pitää treenata lisää etenkin änäripelejä ja MM-kisoja ajatellen.
4. Kaarrokset ovat vähentyneet, ja toisaalta yllättävissä kaarroksissa on joskus puolensakin, mutta tuota pitää työstää. Etenkin siksi, että jos ei tehoja tuu tuolla tekee itsestään helposti haukkukohteen mikäli poikkeava kaarros maksaa maalin.
5. Kulmissa menee nykyään välillä tosi hyvin, mutta aggressiivisuutta ja ilkeyttä vielä lisää. Iso ja vahva kaveri kuitenkin.
6. Sopivia rakoja pitää oppia löytämään paremmin ja vedon pitää tosiaan lähtä nopsasti.
7. Pelikavereille pitää osata olla vähän tiukkana silloin kun syöttöjä ei edes yritetä (toistuvasti) Jessen ollessa vapaana. Röyhkeyttä sillain sopivasti siis.
8. Kieliopintojen jatkoa
9. Ensipotkuja tosiaan terävämmäksi ja peruskestävyyttä lisää. En tiedä oliko syynä väsymys vai tietynlainen varman päälle pelaaminen, mutta vaihdot oli usein lyhyempiä kuin muilla ja toisaalta tämä viimeinen peli keskinkertaisin. Ehkä kolme kovaa peliä neljään päivään alkoi painaa.
10. Tappajanluonnetta lisää. Tätä nähtiin väläyksittäin Oilersissa ja sitä Jesseä oli ilo katsoa. Ihan kovin vire on ehkä liikaa riippuvainen tehoista, joskin perusvarmuutta on tullut hirveästi lisää. Ehkä Jesse pelkää vähän virheitä ja vasta onnistumisten jälkeen uskaltaa pelata kaikista rohkeinta ja iloisinta peliään. Tuosta on hyvä oppia pois Kärpissä.
Näiden kanssa armotonta työtä loppukausi niin ei varmasti mene Oulun aika hukkaan ja ensi vuoteen onkin sitten erittäin hyvät lähtökohdat.
