Itseluottamus on oire, ei syy. Ensimmäistä ei voi korjata ennen jälkimmäistä. Ja liittyen osittain brother
@red.machine viestiin, itseäni huolettaa jo Puljun koko elämä. Kaveri on ”heitetty pihalle” kodin suojista jo 15-vuotiaana (en tosin tiedä hänen kodistaan mitään), koulut mitä ilmeisemmin heitetty romukoppaan, kaikki ympärillä kertoneet suunnilleen koko elämän että susta tulee kiekkotähti. Onko siinä paljon henkisen puolen valmennusta? No ei ole, vastaan itse.
Mitä jos nyt Pulju joutuu farmi-treidi kierteeseen? ”Enks mä ookkaan kiekkotähti?” Jokainen voi sitten arvata mistä se lohtu haetaan ja mistä se löytyy. Tai siis ”löytyy”. Ja mistä kaverin kirja jonain päivänä kertoo.
Ei helvetti, nyt siellä taustajoukoissa ihan oikeasti peili käteen. Sanon tämän nyt ihan maallikko-kiekko-isänä. Jessen pitää nyt antaa kasvaa, ennenkaikkea henkisesti, siihen mitä hänestä odotetaan. Ja samalla pitää muistaa että hän on ihminen myös sitten kun ura on ohi, ja hänen pitäisi pystyä kunnioittamaan itseään nyt mutta varsinkin sitten.
En tosiaan tiedä Jessen kuvioista mitään, mutta nyt ollaan väärillä raiteilla. Ehkä ensi kesä pitäisi vetää Kanadassa ammattilaisten kanssa? Tai loppukausi Suomessa hyvässä ohjauksessa? Tai vaikka vitun raamattuopistossa jos nuoren miehen, melkein lapsen vielä, mieli sitä vaatii? (Ja en mitenkään tällä halvenna raamattu-opistoa)
Oikeasti, Puljulla on edelleen kaikki fyysiset ominaisuudet tulla maailman top 10 -hyökkääjäksi. Se vaan että nyt sitä ei ole tapahtumassa. Eniten tuntuu että kaveri tarvitsee paljon lähimmäisen rakkautta, unconditional love. Mistä se löytyy? Kuka sen tarjoaa? Firma nimeltä Edmonton Oilers? No ei.
Taustoja paremmin tuntevat, ottakaa nyt vittu homma haltuun.
#savingprivatejesse