Jäkishöntsä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokipojat, HIFK, Montreal Canadiens, Liverpool.
Ilta-Sanomat sitten viestittää, että Puljujärvi aloittaa kautensa Bakersfield Condorsissa. Tätä hieman epäilinkin viestiketjussa jo aiemmin, vaikka vilpittömästi toivoin, että Puljujärvi olisi jo päässyt pysyvämmin suuren shown puolelle. Kaksi muuta nuorten MM -ketjukaveria, Aho ja Laine, ovat vakuuttavasti vakiinnuttaneet paikkansa jo ensimmäisellä NHL -kaudella ja nyt olettavasti jatkavat siitä mihin viime keväänä jäivät molemmat aika tavalla jopa sensaatiomaisten kausien jälkeen. Miksi sitten Puljujärvi ei ole pystynyt samaan? Sitä olen pohtinut, että tekivätkö Laine ja Aho myös Puljujärvestä normaalia paremman nuorten MM - kisoissa, mitä en ihan täysin usko, mutta saattaa olla, että heillä oli Puljujärven peliin kohtuullisen iso myönteinen vaikutus.
Mikä sitten on mennyt toistaiseksi Puljärven kohdalla hieman vikaan, ettei hän ole samaa tahtia vakiinnuttanut paikkaansa NHL:ssä kuin Aho ja Laine, vaan lähtee jälleen farmiin? Vastauksia on pyöritelty tälläkin palstalla kiivaasti ja haukuttu jopa Puljujärveä "hölmöksi", mutta en itse menisi ihan näin pitkälle.
Minusta syyt ovat lopulta yksinkertaisia; tärkeimmät syyt ovat Puljujärvessä itsessään koska en edellenkään usko, että pari viimeistä treenikesää olisi vedetty sillä viisaalla kovuudella mitä NHL - aski ja sen pelitapa edellyttävät. Puljujärvellä on kyllä varmaan kuntoa, mutta hän ja hänen taustajoukkonsa eivät vain ole saaneet realisoitua treeniä sellaiseksi, että se tukisi änärikaukaloiden nykyistä pelityyliä. Ja vähän on myös sellainen tunne, että välttämättä Puljujärvi ei kaikista vakuutteluista huolimatta ole henkisesti niin kova treenaaja (itsensä rääkkääjä) kuin esimerkiksi Laine vaikuttaa olevan. Puljujärvi on kenties enemmän sellainen iloluontoinen "Hessu Hopo" tyylinen erikoistapaus, joka vaatii rinnalle kovaa ohjaavaa kättä ja tien näyttämistä eteenpäin, etenkin kun Puljujärvestä henkii ulospäin jonkinlainen "henkinen pikkupoikamaisuus". Fyysinen ja henkinen kasvu ovat vielä vain niin kesken, että Puljujärvellä ei jotenkin vain pysy asiat NHL:ssä hankassa koskivat ne sitten pelin lukemista ja peliotetta askissa, valmentajien ohjeistusta, pukukoppipelaamista joukkuekaverein kanssa tai oman elämän järjestämistä vieraassa kulttuurissa. Ja en yhtään väheksyisi edelleenkään sitä kovaa koulua, jota Puljujärvi joutuu käymään kulttuurisen sopeutumisen kanssa. Se on äärettömän raskasta, jos kieli ei taivu ja on ikävä sellaisia helppoja arkiasioita, joita Suomessa on oppinut arvostamaan. Jos haluaa olla NHL;ssä, siihen liittyy paljon, paljon muutakin kuin vain joukkueen mukana oleminen ja kulkeminen. Kaikesta tästä syntyy Pujujärvelle sellainen kaaos, joka näkyy kaukalossa muita heikompina tuloksina ja kutsu käy vielä toistaiseksi pykälää alemmas.
Se on edelleenkin täysin Puljujärvestä itsestään kiinni, että miten jatko menee ja uskon sekä toivon, että hän ei tule maitojunalla takaisin parin vuoden päästä. Treenipelit olivat Puljujärvelle täysin armottomia ja esimerkiksi Kailer Yamamoto osoitti hyvin miten näyttöjä tulee antaa, että on edes mahdollisuuksia parrasvaloihin. Tähän Puljujärvi ei vain nyt pystynyt ja nyt täytyy hänellä olla vain suuri intohimo jatkossa näyttää, että hän ansaitsee paikkansa ylhäällä. Jos tätä intohimoa ei lopulta ole, asiantuntevaa tukea taustajoukoilta ja Puljujärveltä kykyä vastaanottaa neuvoja ja kehitystä ei viimeistään vuoden sisällä tapadu, Kärpät saa jatkossa tasaisen varman liigasuorittajan laiturikseen. AHL:n syyskausi osoittaa jo aika tavalla, että mihin suuntaan vaaka kallistuu. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Mikä sitten on mennyt toistaiseksi Puljärven kohdalla hieman vikaan, ettei hän ole samaa tahtia vakiinnuttanut paikkaansa NHL:ssä kuin Aho ja Laine, vaan lähtee jälleen farmiin? Vastauksia on pyöritelty tälläkin palstalla kiivaasti ja haukuttu jopa Puljujärveä "hölmöksi", mutta en itse menisi ihan näin pitkälle.
Minusta syyt ovat lopulta yksinkertaisia; tärkeimmät syyt ovat Puljujärvessä itsessään koska en edellenkään usko, että pari viimeistä treenikesää olisi vedetty sillä viisaalla kovuudella mitä NHL - aski ja sen pelitapa edellyttävät. Puljujärvellä on kyllä varmaan kuntoa, mutta hän ja hänen taustajoukkonsa eivät vain ole saaneet realisoitua treeniä sellaiseksi, että se tukisi änärikaukaloiden nykyistä pelityyliä. Ja vähän on myös sellainen tunne, että välttämättä Puljujärvi ei kaikista vakuutteluista huolimatta ole henkisesti niin kova treenaaja (itsensä rääkkääjä) kuin esimerkiksi Laine vaikuttaa olevan. Puljujärvi on kenties enemmän sellainen iloluontoinen "Hessu Hopo" tyylinen erikoistapaus, joka vaatii rinnalle kovaa ohjaavaa kättä ja tien näyttämistä eteenpäin, etenkin kun Puljujärvestä henkii ulospäin jonkinlainen "henkinen pikkupoikamaisuus". Fyysinen ja henkinen kasvu ovat vielä vain niin kesken, että Puljujärvellä ei jotenkin vain pysy asiat NHL:ssä hankassa koskivat ne sitten pelin lukemista ja peliotetta askissa, valmentajien ohjeistusta, pukukoppipelaamista joukkuekaverein kanssa tai oman elämän järjestämistä vieraassa kulttuurissa. Ja en yhtään väheksyisi edelleenkään sitä kovaa koulua, jota Puljujärvi joutuu käymään kulttuurisen sopeutumisen kanssa. Se on äärettömän raskasta, jos kieli ei taivu ja on ikävä sellaisia helppoja arkiasioita, joita Suomessa on oppinut arvostamaan. Jos haluaa olla NHL;ssä, siihen liittyy paljon, paljon muutakin kuin vain joukkueen mukana oleminen ja kulkeminen. Kaikesta tästä syntyy Pujujärvelle sellainen kaaos, joka näkyy kaukalossa muita heikompina tuloksina ja kutsu käy vielä toistaiseksi pykälää alemmas.
Se on edelleenkin täysin Puljujärvestä itsestään kiinni, että miten jatko menee ja uskon sekä toivon, että hän ei tule maitojunalla takaisin parin vuoden päästä. Treenipelit olivat Puljujärvelle täysin armottomia ja esimerkiksi Kailer Yamamoto osoitti hyvin miten näyttöjä tulee antaa, että on edes mahdollisuuksia parrasvaloihin. Tähän Puljujärvi ei vain nyt pystynyt ja nyt täytyy hänellä olla vain suuri intohimo jatkossa näyttää, että hän ansaitsee paikkansa ylhäällä. Jos tätä intohimoa ei lopulta ole, asiantuntevaa tukea taustajoukoilta ja Puljujärveltä kykyä vastaanottaa neuvoja ja kehitystä ei viimeistään vuoden sisällä tapadu, Kärpät saa jatkossa tasaisen varman liigasuorittajan laiturikseen. AHL:n syyskausi osoittaa jo aika tavalla, että mihin suuntaan vaaka kallistuu. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.