Monella pelaajalla voi mennä montakin kautta huonosti ja sitten rupeavat asiat rullamaan. Valmentajat, joukkuekaverit ja koko organisaatio vaikuttaa. On toki niitäkin pelaajia, että asiat rullaa seurasta riippumatta.
Kovasti vaikeaa on ollut Puljujärvelle sopeutuminen Pohjois-Amerikkaan, mutta allekirjoitan "MikGo" kommentin siitä, että kun kaikki natsaa pelaajalla kohdilleen hänelle istuvassa joukkueessa, asiat alkavat myös rullaamaan tasapainoisesti ja sitä toki kaikki toivovat Puljujärvelle.
Puljujärvi on monella tapaa erikoistapaus niin fyysisesti kuin henkisesti. Fyysisesti täydellinen paketti NHL askiin, mutta tosin siinäkin on vielä hyvin paljon virittämisen varaa, niin voimassa, taidossa kuin luistelussa ja siinä etenkin terän käytössä.
Puljujärvellä tahtoo pysyä lihasmuistissa ison eurooppalaisen askin luistelu laajoilla kaarroksilla kun pitäisi pystyä nopeampaan tikkaukseen ja käännöksiin pienessä NHL tilassa. Tätä kaartelua askissa on välillä huvittavaa katsoa, kuin olisi uroshirvi laitettu luistimille (olikohan jääpalloharrastuksen peruja?).
Myös mailankäyttö voisi olla luovempaa ja siksi näppärämpää, joka myös liittyy osaltaan hyvään luistelutaitoon, pelitilannetajuun ja silmä-käsi koordinaatioon sekä kaikki tämä "aivoprosessorin" niitä yhdistävään saumattomaan yhteistoimintaan. Puljujärven aivoprosessori ei ikään kuin tunnu saavan näitä kaikki toimintoja pelaamaan yhtä aikaa tuloksellisesti. Aina jossakin klikkaa, jonka takia peli vaikuttaa aika ajoin erikoiselta hakemiselta. Ja kaikkeen tähän tulisi vielä yhdistää suoraviivaisuus maalitilanteissa, ei helppo rasti Puljujärvelle kuten se on McDavidille.
Toinen iso tekijä jään lisäksi on Puljujärven elämä jään ulkopuolella, yleensä kulttuurinen sopeutuminen täysin uuteen ympäristöön, joka kyllä näkyy myös lopulta askissa tasapainoisina otteina.
Puljujärvellä oli aluksi valtavia vaikeuksia sopeutua kielen ja käytäntöjen puolesta pohjoisamerikkalaiseen kulttuuriin ja arkeen vaikkapa pankkiasioinnissa tai small talkissa, mutta tämä puoli oli aika lailla kunnossa viime kaudella. Kodikas koti, oma sydänkäpynen pysyvästi paikalla, koira, some käytössä jne.
Pienet asiat em. osin kunnossa, mutta toisaalta en ole varma löysikö Puljujärvi lopulta lainkaan henkisesti paikkaansa Edmontonin yhden alfapelaajan kuningaskunnan pukukopista ja joukkueesta. Olikohan Puljujärvellä esim. lopulta varsinaisesti yhtään hyvää juttukumppania joukkueessa, jonka kanssa olisi voinut vapautuneesti puhua kaikesta etenkin kun McDavidin nipotuskulttuuri lyö vahvasti läpi kaikessa tekemisessä joukkueen keskuudessa.
Miten joukkue on ottanut lopulta Puljujärven omakseen ja tukenut häntä pelaajana kehittymisen polun alkutaipaleella? Vaikea sanoa kun näistä asioista ei ole ensikäden tietoa, mutta välillä on vaikuttanut siltä, että Puljujärvi on tahtonut jäädä kaikessa Edmontonissa enemmän sivustakatsojaksi, hieman ulkopuolelle joukkueen yhtenäisyydestä, joka sekin vaikuttanee siihen, että hän tahtoo vaihtaa joukkuetta.
Toki Puljujärven ja häntä tukevan lähipiirin on mentävä itseensä ja tehtävä töitä pelillisten sekä henkisten asioiden ratkaisuissa. Mitään ei saa ilmaiseksi NHL:ssä ja ei se joukkueen vaihto ole kaikkea ratkaiseva tekijä vaan se, että pystyy itse kausi kaudelta nostamaan kaikessa omaa tasoaan. Toki henkisesti rento ja hyvin toimiva organisaatio auttaa paljon asiaa, mutta mistä sellainen ympäristö ja selkeä pelillinen rooli löytyisi jatkossa Puljujärvelle. Kenties ei niinkään lähes valmiista contender joukkueista vaan nimenomaan NHL:n vasta sellaisiksi pyrkivistä joukkueista, jotka ottavat sillä tiellä ensiaskelia. Sinne sekaan solahtaisi helpommin myös Puljujärven kaltainen erikoistapaus NHL pelaajana.