Ei tuokaan toki mikään luonnonlaki ole kun alkaa katselemaan jotain top-10 varauksia historiasta. Mennään nyt vain vuodesta 2007 eteenpäin niin pelaajia jotka eivät korkeasta varausvuorosta huolimatta ylittäneet 200 peliä NHL:ssä:
Zach Hamill 20 peliä (2007)
Nikita Filatov 53 peliä (2008)
Scott Glennie 1 peli (2009)
Griffin Reinhart 37 peliä (2012)
Slater Koekkoek 186 peliä (2012)
Michael Dal Colle 112 peliä (2014)
Olli Juolevi 41 peliä (2016)
Alexander Nylander 110 peliä (2016)
Lopetan tuohon listauksen kun tuon jälkeisillä pelaajilla on ylipäätään sen verran vähän pelejä pelattuna että eivät en ala arvioimaan heitä sen enempää mutta Lias Anderssonilla jäänee 200 peliä saavuttamatta, kuten myös Vitali Kravtsovilla. Yleisesti ykköskierroksella varatuista löytyy noita kunnon floppeja paljonkin enemmän mutta enpä nyt kärkikympin ulkopuolelta ala etsimään porukkaa kun se alkaa muodostumaan liiankin helpoksi hommaksi.
Ei todellaan mikään luonnolaki olekaan. En missään kohtaa tarkoittanut, että Jesse olisi mikään täydellinen bust, jolle säälistä olisi annettu pelejä alle. Tai, että kaikille korkeille varauksille annettaisiin aiheettomasti 200 pelin verran näyttömahdollisuuksia. Jesse P. oli pystynyt osoittamaan oman hyödyllisyytensä nuorena pelaajana, että puutteistaan huolimatta häntä kannatti pitää mukana rosterissa. Mainitut puutteet mistä tässä keskusteltiin olivat ne
"peliäly, kiekonkäsittely- ja laukaisutaito", jotka olivat puutteita silloin ja ovat puutteita edelleen. Jossain kohtaa vaan on sen joukkueenkin todettava, että puutteiden määrä on liian merkittävä, ettei pelaaja ole enää hyödyksi joukkueelle.
Jos nyt halutaan esimerkkejä tuosta mitä alunperin ajoin takaa, eikä ajatella noita täysiä busteja. Tarkoitin siis pelaajia, jotka ovat tulleet todella nuorena liigaan, saaneet paljon mahdollisuuksia potentiaalinsa takia, mutta jossain kohtaa se tie on vain noussut pystyyn erinäköisten puutteiden takia. Pari esimerkkiä vaikka 20 vuoden sisältä top-8 varauksista:
Cam Barker (3rd, 2004) 310 peliä, debyytti 19-vuotiaana, ulos liigasta 26-vuotiaana
Gilbert Brule (6th, 2005) 299 peliä, debyytti 18-vuotiaana, ulos liigasta 26-vuotiaana
Alexander Burmistrov (8th, 2010), 348 peliä, debyytti 18-vuotiaana, ulos liigasta 25-vuotiaana
Nail Yakupov (1st, 2012) 350 peliä, debyytti 18-vuotiaana, ulos liigasta 23-vuotiaana
Jake Virtanen (6th, 2014) 317 peliä, debyytti 19-vuotiaana, ulos liigasta 24-vuotiaana
...
Jesse Puljujärvi (4th, 2016) nyt 345 peliä, debyytti 18-vuotiaana, ikää nyt 25 vuotta
Nämä kaikki ovat esimerkkejä pelaajista, jotka olivat huippupotentiaalin nuorukaisia ja kärkivarauksia, jotka pääsivät liigaan nuorena ja pelasivat liigassa huolimatta puutteistaan. He ehtivät nuoren uransa aikana pelata paljon pelejä, mutta olivat ulkona liigasta siinä 25 ikävuoden kieppeillä. Esimerkkipelaajat kuitenkin pelasivat NHL:stä lähdön jälkeen kelvolliset urat muissa sarjoissa, eli en ottanut pelaajia, jotka olisivat loukkaantumisten takia lopettaneet. Esimerkkipelaajien löytäminen ei ollut ihan helppoa, koska suurin osa kärkivarauksista on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran tai vastaavasti olleet täydellisiä floppeja.