Puljujärvestä on lähes kaikki analyysit jo tehty, mutta heitetään nyt omakin lusikka soppaan.
Tosi monen suomalaispelaajan kohdalla, mutta varsinkin Puljun kohdalla, tuntuu olevan aina sama trendi. Eli ongelmat ulkoistetaan. Milloin on vika huonossa kielitaidossa, milloin ketjukavereissa, milloin joukkuehengessä, milloin valmentajassa, milloin roolissa, milloin peli-ajassa, milloin organisaatiossa, milloin naapurin kissassa jne. Mutta harvoin suomalaisfanit pystyy hyväksymään että ongelma saattaa olla pelaajassa itsessään. Puljun peli näyttää edelleen samalta kuin mitä se näytti U20-kisoissa 2016. Ja silloinkin oli selvää, että Puljujärvi supertehoistaan huolimatta oli ketjunsa heikoin lenkki. Tuolloin hän pystyi dominoimaan fysiikalla ja nopeudella. Nuo ovatkin ainoat ominaisuudet jotka hänellä ovat NHL-tasoa. Muutoin hän luistelee kaukaloa ympäriinsä kuin päätön kana. Hirveä tsemppi ja vauhti päällä, mutta järkeä ja malttia ei ole matkassa mukana ollenkaan. Tuntuu että hän pelaa jokaisen pelinsä kuin kyseessä olisi hänen ensimmäinen ottelunsa.
Kukaan - mukaan lukien Puljujärvi itse - ei tiedä millainen pelaaja Jesse Puljujärvi haluaa olla. Tulosketjun pelaajaa en millään usko että hänestä noin vajavaisella peliälyllä koskaan tulee, mutta kolmos-nelosketjun koohottajaksi ehkä. Ja nyt puhun siis NHL:stä. Enkä nyt väitä, että Pulju olisi jotenkin menetetty tapaus. Kyseessä on kuitenkin vasta 24-vuotias, eli aikaa on vaikka kuinka paljon, mutta kohta alkaa kyllä tekosyyt loppua ja oma rooli/paikka kokoonpanossa täytyy vakiinnuttaa.