Itse muistan aina, kuinka vuosia sitten menin Raksilaan omien pikkupoikieni kanssa katsomaan kesälomareissulla Kärppien treenejä. Silloin ei saanut vetää virallisia harkkoja ohjatusti, mutta änäriäijiä oli porukassa puolenkymmentä veskasta sentteriin ja kaikkea siltä väliltä. Osan tiesin entuudestaan, mutta Jesseä en vielä ollut kohdannut face to face. Treeni päättyi klassiseen vetokisaan, jossa häviäjä (nuorin) kerää kiekot... ja kummasti Jesse hävisi, veskojen tarkoituksellisella avustuksella. Koska pääsin oman historiani takia seuraamaan reenejä jään tasolle, oli pikkupoikien helppo pyytää nimmareita ja itse vaihtaa muutama sananen pelaajien kanssa. Sieltä tuli nro 20 täynnä isältä perittyä itsevarmuutta, tyyliin yläpuolelta annan teille taviksille nimmarit, nuti omalla aidolla tyylillään ja myös lapset kohdaten, jne. Lopulta, viimeisenä, tarkoituksella kyykytetty kiekonkerääjä Jesse, ns. kyrpä otsassa. Ja siinä hetkessä, kaiken vitutuksen keskellä, miten kaveri kykeni kohtaamaan meidät, niin minut kuin junnutkin, oli jotain käsittämättömän hienoa; siinä jäi oma huono kohtelu ja ketutus taakse, kun hän näki miten innoissaan junnut olivat. Se kaikki ärsytys suli silmissä... Kymmenen minuuttia myöhemmin, oikeasti kymmenen minuuttia myöhemmin, Jesse suuntasi hymyssäsuin suihkuun ja jätti jälkeensä kolme ikionnellista junioria ja yhden aikuisen, joka oli ns. Myyty omalla tavallaan.
Tuollaiset hetket osoittavat todellisen sydämen. Ylimieliset, mediapelin hallitsevat starat, ihmisläheiset rivipakit ja jopa nöyrät huippuveskarit jäivät taakse, kun Tornion iso pikkupoika tuli ja kohtasi kiekkokansaa. Tässä on kaveri, joka on luonnollisuudessaan niin vahva henkisesti, että hattua pois päästä. Oli pakko ottaa puhelu rajalle ja kysellä, mikä kaveri on miehiään. Vastaus oli hyvin samanlainen kuin mitä itse tulkitsin.
Mahtava seurata Jessen uraa ja samalla kieltämättä naureskella näille dumaajille, jotka Tesoman kaksioistaan tai Mouhijärven mummonmökeistään osoittavat vain omaa pienuuttaan ja vievät kiekon seuraamisen henkilökohtaiselle tasolle, kokevat "minä en vittu millään sponssien Mondeolla aja"- tyyppien ajavan heidän asiaa pettymysten täyttämässä elämässä. Aito on aitoa, mulkku on mulkkua, hyvä tyyppi ja hyvä sydän taas jotain, joka tuo iloa ympärilleen syvemmin.
Go Bison King :)