Jesse Puljujärvi – hymyilevä suomalainen

[PlayMacher]

Sori nyt ot, mutta jos tälle linjalle lähdetään niin sit kans lähdetään. Dedikoida = omistaa jollekin, dedikoitua = omistautua jollekin. Jesse ei ole vaikuttanut omistautuneelta jääkiekkouralleen.

Tiedän kyllä mistä tuo tulee, suora ja huvittava laina jolla haetaan asiantuntevuuden klangia. Englantilaista filologiaakin olen opiskellut ja suurimmaksi osaksi englanniksi työskentelen, nämä kuulostavat silti aina korneilta, kun selvä suomenkielinen vastine on olemassa. Suomalaispelaajien englanti on yleensä ihan pätevää, Puljujärven puheesta huomaa että on vain urheillut eikä ole istunut oikein edes elokuvien tai videopelien parissa joista suurin osa suomalaisista englantinsa jo nuorena poimii. Älyn kanssa tuolla ei ole juurikaan tekemistä, on vain melkoinen takamatka pojalla siinä asiassa kun ympäristö ja henkilöhistoria ei ole ollut sitä Americanaa mitä useimmilla. Hauska kyllä kuunnella tuollaista Puljun tapaista persoonaa joka ei jauha naama kireänä samaa jargonia kuin sadat muut.

 

[Roger Moore]

Menee jo vähän offtopichommiksi, mutta jos nuoren pelaajan tavoitteena on pelata NHL:ssä, niin luulisi jonkun taustajoukoista ymmärtävän, jos pelaaja ei sitä itse hoksaa, että pitää osata englantia.

Eipä taida joku Evgeni Malkin puhua vieläkään kovin kummoista englantia vaikka on yli 10 vuotta NHL:ssä tahkonnut. Ja sama pätee aika moneen muuhunkin venäläiseen pelaajaan.

 

[müller]

Eipä taida joku Evgeni Malkin puhua vieläkään kovin kummoista englantia vaikka on yli 10 vuotta NHL:ssä tahkonnut. Ja sama pätee aika moneen muuhunkin venäläiseen pelaajaan.

Kyllähän siellä tosi moni venäläispelaaja puhuu täysin sujuvaa englantia, mutta usein luullaan väärin, että jos on ulkomainen (esim. venäläinen) aksentti, niin ei kieltä sujuvasti osaa.

 

[Huppu]

Kyllähän siellä tosi moni venäläispelaaja puhuu täysin sujuvaa englantia, mutta usein luullaan väärin, että jos on ulkomainen (esim. venäläinen) aksentti, niin ei kieltä sujuvasti osaa.

Samaa täällä myös monessa tapauksessa ajatellaan suomalaisesta aksentista. Ei toki liity varsinaisesti Puljuun mutta kun puhutaan englannissa vaikka "Selänne-tasosta" niin tässähän sitä juuri on silloin mennyt rankasti vihkoon.

 

[Eric Rooslind]

Viimeisimmät sivut tässä ketjussa ovat suoraan legendaarisesta Siunatusta Hulluudesta. "Oletko nähnyt koskaan oikein viisasta miestä?"

 

[JPriest]

Viimeisimmät sivut tässä ketjussa ovat suoraan legendaarisesta Siunatusta Hulluudesta. "Oletko nähnyt koskaan oikein viisasta miestä?"

En kyllä ole, tai ei ainakaan tule mieleen. Ketjua kun on lukenut niin monikin on tuntunut nähneen kuitenkin oikein tyhmän miehen!

 

[LaTe_Show]

Mutta ennenkaikkea hän on ulkomaalaisena siellä viemässä jonkun paikallisen työpaikkaa - kontrasti suomalaisen jääkiekon ja kanadalaisen jääkiekon välillä on suuri..

Tässä taas esimerkki tästä:

– (Kari Lehtonen)Tiedän nyt, että olisin tarvinnut enemmän neuvoja siitä, mitä ammattilaisurheilu vaatii. Olin vain lapsi, joka oli aina ollut äärimmäisen lahjakas maalivahti. Sain kaiken liian helposti 15-vuotiaasta 20-vuotiaaksi asti. Sen takia en tiennyt, mitä tehdä, kun kohtasin vaikeuksia.

Kari Lehtonen myöntää vihdoin haastattelussa: pelaajaura on ohi – kertoo uransa vaikeimmista ajoista: ”Sain kaiken liian helposti”

Kanadalainen juniori ymmärtää jo lapsesta pitäen NHL:n raadollisuuden ja sen kilpailutilanteesta, kun taas (kärjistetysti) suomalainen juniori pääsee harrastamaan SM-Liigaa puhtaalla lahjakkuudella ja sitten siirtyessä valtameren toiselle puolelle ihmetellään sikäläistä ammattimaista toimintaa, missä kilpailaan siitä kuka saa peliaikaa ja kelle maksetaan palkkaa.

 

[Squit]

Kanadalainen juniori ymmärtää jo lapsesta pitäen NHL:n raadollisuuden ja sen kilpailutilanteesta, kun taas (kärjistetysti) suomalainen juniori pääsee harrastamaan SM-Liigaa puhtaalla lahjakkuudella ja sitten siirtyessä valtameren toiselle puolelle ihmetellään sikäläistä ammattimaista toimintaa, missä kilpailaan siitä kuka saa peliaikaa ja kelle maksetaan palkkaa.

Kyllä juuri näin. Kanadassa se tulee jo äidin maidosta ja vaahterasiirappi vain vahvistaa sitä. Kanadalaiset on kansa joka on kansoittanut tuon karun maan ja territoriot, kovalla, karheilla käsillä raivattu ja löydetty elintilaa. Kanadalaiset on voittajia. Suomessa syödään vain lihapullapataa. Se on vissi ero ja sen eron vuoksi yksikään Kanadalainen ei ole flopannut ikinä. Siellä ei yksikään ole luottanut pelkästään lahjakkuuteen vaan kovan työnteon kautta lähestynyt urheilua. Tämä Lehtosen tapaus parikymmentä vuotta sitten summaa hyvin kyllä suomalaisen pelaajan pään heikkoutta. Ihan lapsia kaikki ja heikot ihmiset antavat toiselle puolelle maapalloa muuton vaikuttaa. Toivottavasti tähän saadaan loppu.

 

[TAM]

Tässä taas esimerkki tästä:

– (Kari Lehtonen)Tiedän nyt, että olisin tarvinnut enemmän neuvoja siitä, mitä ammattilaisurheilu vaatii. Olin vain lapsi, joka oli aina ollut äärimmäisen lahjakas maalivahti. Sain kaiken liian helposti 15-vuotiaasta 20-vuotiaaksi asti. Sen takia en tiennyt, mitä tehdä, kun kohtasin vaikeuksia.

Kari Lehtonen myöntää vihdoin haastattelussa: pelaajaura on ohi – kertoo uransa vaikeimmista ajoista: ”Sain kaiken liian helposti”

Kanadalainen juniori ymmärtää jo lapsesta pitäen NHL:n raadollisuuden ja sen kilpailutilanteesta, kun taas (kärjistetysti) suomalainen juniori pääsee harrastamaan SM-Liigaa puhtaalla lahjakkuudella ja sitten siirtyessä valtameren toiselle puolelle ihmetellään sikäläistä ammattimaista toimintaa, missä kilpailaan siitä kuka saa peliaikaa ja kelle maksetaan palkkaa.

Vahvasti OT, mutta tästä vähän samastahan on puhuttu suomalaisten jalkapalloilijoiden kohdalla. Suomessa ne lahjakkaimmat ja parhaat porskuttavat menemään ja ovat aina isossa roolissa joukkueissaan eikä ole mitään epäselvyyttä siitä saavatko peliaikaa vai eivät. Mutta sitten kun lähtevät ulkomaille missä kilpailu on todella kovaa ja paikasta kokoonpanossa joutuu tosissaan taistelemaan, niin monet ovatkin täysin uudessa tilanteessa ja vaatii oikeaa luonnetta ja asennetta että pystyy uuteen kilpailutilanteeseen sopeutumaan.
Mutta Lehtosenkin haastattelun perusteella nostaisin kysymyksen siitä että miten ne taustajoukot tai agentti hommiaan on hoitanut jos kaverille ei automaattiseesti esimerkiksi ole osattu hankkia ja etsiä ammattilaisia tueksi.

Puljujärven kielitaito kun on taas näköjään noussut esille, niin edelleen olen itse sitä mieltä että se on pääasiassa jokaisen oma henkilökohtainen tunne, että mikä on riittävä taso. Puljujärvi kun itse aikanaan sanoi että ei oikein päässyt juttuun mukaan kun ei osannut kieltä eikä oikein uskaltanut puhuakaan, niin silloin hän todennäköisesti ei ole tuntenut oloaan luontevaksi porukassa. Se että jos joku venäläinen ei puhu sanaakaan englantia mutta ei myöskään koe sitä itselleen ongelmaksi, niin silloinhan homma on ihan ok. Mutta jos pelaajalla ei ole hyvä fiilis siksi että kokee ettei osaa kieltä niin silloin se todennäköisesti vaikuttaa vähän kaikkeen tekemiseen kuten pelaamiseen.
Ja kun edelle laiton että "pääasiassa henkilökohtainen" niin tuollaisessa viihdebisneksessä organisaatiotkin varmaan mielellään katsovat että kaverit kenelle he maksavat miljoonia pystyvät myös vähän vastailemaan median kysymyksiin. Tietenkään se ei ole tärkein asia, mutta varmasti kielitaidottomuus on jonkinlainen miinus.

 

[palle fontän]

Vahvasti OT, mutta tästä vähän samastahan on puhuttu suomalaisten jalkapalloilijoiden kohdalla. Suomessa ne lahjakkaimmat ja parhaat porskuttavat menemään ja ovat aina isossa roolissa joukkueissaan eikä ole mitään epäselvyyttä siitä saavatko peliaikaa vai eivät. Mutta sitten kun lähtevät ulkomaille missä kilpailu on todella kovaa ja paikasta kokoonpanossa joutuu tosissaan taistelemaan, niin monet ovatkin täysin uudessa tilanteessa ja vaatii oikeaa luonnetta ja asennetta että pystyy uuteen kilpailutilanteeseen sopeutumaan.

Vahva OT jatkuu.

Oma suosikkini tässä kategoriassa on Tim Sparv, joka lähti Southamptonin akatemiaan pelaamaan. Pohjanmaalta kotoisin ollut poika oli koko junioritaipaleensa ollut oman joukkueensa pelin sydän, vetänyt vaparit, jne.. Southamptonissa akatemiassa pelasivat mm. Gareth Bale, Adam Lallana ja Theo Walcott, ja Sparv tuskaili vuoden ajan oman pelinsä kanssa, kun ei pystynyt samanlaiseen pallolliseen peliin kuin muut pelaajat. Vuoden pähkäiltyään Sparv tuli siihen tulokseen, että vaikka tekisi mitä, hänestä ei ikinä tulisi yhtä taitavaa pelaajaa kuin esim. edellä mainitut. Sparv siis keskittyi puolustavan keskikenttäpelaajan rooliin, joka oli hänelle täysin uusi.

Sparv ei ikinä päässyt Southamptonin edustukseen, mutta on myöhemmin kertonut, että tämä aika teki pojasta miehen. Joutui oikeasti miettimään, että miten tässä pääsee eteenpäin ja miten minusta tulee jalkapalloammattilainen? Tämä on näkynyt uralla myöhemminkin, eli Sparv ottaa kapteenin roolinsa tosissaan, ja on jalkapallon ulkopuolella opiskellut johtamista.

Kun itse luin Lehtosesta kertovan artikkelin, niin itsellenikin tuli mieleen Pulju. Ei tosin tarinana niin yhteneväinen, mutta Lehtonen nosti yhtenä pointtina esiin sen, että ei tiennyt miten toimia, kun eteen tuli vaikeuksia. Ikävuosina 15-20 kaikki oli onnistunut ja tapahtunut itsestään. Huono/väärä harjoittelu saattoi Lehtosen tapauksessa olla syynä myös lonkkavaivoihin, mutta tässä en näe yhteneväisyyttä Puljuun ;)

Faktoja ei ole, mutta aika suurella varmuudella voi Puljusta sanoa, että NHL-valmius oli yliarvioitu miehen omassa leirissä varauksen jälkeen. Draftin yhteydessä annetut "good shot good skate" -tyyliset kommentit vaihtuivat vuoden jälkeen muotoon "huono laukaus, luistelussa petrattavaa" miehen omassa suussa. Vaikea kuitenkaan nähdä tämänkään jälkeen, että Pulju olisi huomattavasti petrannut tiettyjä pelin elementtejä, kuten teräviä suunnanvaihdoksia tai laitapelaamista.

 

[ipaz]

Kanadalainen juniori ymmärtää jo lapsesta pitäen NHL:n raadollisuuden ja sen kilpailutilanteesta, kun taas (kärjistetysti) suomalainen juniori pääsee harrastamaan SM-Liigaa puhtaalla lahjakkuudella ja sitten siirtyessä valtameren toiselle puolelle ihmetellään sikäläistä ammattimaista toimintaa, missä kilpailaan siitä kuka saa peliaikaa ja kelle maksetaan palkkaa.

Kanadassa, ainakin isoissa kaupungeissa, junnujoukkueet ihan sieltä 9-10-vuotiaista alkaen kootaan joka vuosi syksyllä uudelleen try-outien kautta. Kenelläkään ei ole kesällä varmaan tietoa siitä missä joukkueessa sitä ensi talvi pelataan. Tai sitten sama poika voi pelata saman kauden aikana kahdessa tai kolmessakin joukkueessa eri sarjoja. Systeemi on niin erilainen suomalaiseen junnukouluun verrattuna, jossa normaalisti pelataan samassa ringissä samojen kavereiden kanssa 7-15-iässä. Täällä hakeutuminen ylemmällä tasolla oleviin joukkueisiin try outien kautta alkaa helposti viisi vuotta vanhempana kuin Kanadassa. Kyllä siinä varmasti jonkunlainen kilpailuvietti rakentuu selkärankaan. Tai sitten pystyy helposti toteamaan olisi joku muu homma kiinnostavampaa.

 

[MikGo]

Kyllä varmasti Kanadastakin niitä kiekkoilijoita löytyy ja paljon, jotka lahjoilla pärjännyt tiettyyn ikään asti ja sitten änärissä on tullut seinä päin näköä kun olisi pitänyt omaa työntekoa nostaa. Esimerkkejä on lukemattomia kun jaksaa vain kaivaa. Ihmiset on erilaisia vaikka olisi mistä maasta kotoisin.

Pulju on vielä nuori kaveri ja yleensä ikä tuo tiettyihin asioihin selkeyttä ja varmuutta. Uskon, että Puljujärvi saa rakennettua vielä hyvän uran NHL:ssä. Itse en osaa sanoa mistä loppujen lopuksi mättää, että ei ole vielä oikein lähtenyt homma raiteilleen, mutta täyttä potenttiaalia ei läheskään ole saatu vielä irti.

 

[Tadu]

Samaa täällä myös monessa tapauksessa ajatellaan suomalaisesta aksentista. Ei toki liity varsinaisesti Puljuun mutta kun puhutaan englannissa vaikka "Selänne-tasosta" niin tässähän sitä juuri on silloin mennyt rankasti vihkoon.

Veikkaan, että amerikkalaiset ymmärtävät paljon helpommin suomiaksenttia kuin jotain pohjois-englannin pienestä kylästä ponnistunutta natiivia brittiä.

Sori semi-offtopicista.

 

[LaTe_Show]

Toivottavasti tähän saadaan loppu.

Kiitos hassuttelusta, mutta ei tästä tarvitse erikseen tehdä loppua. Niinkuin elämässä yleensäkin, niin parempi mahdollisuus pärjätä on niillä jotka ovat sitoutuneita ja ovat valmiita tekemään tarpeeksi töitä. Tämä elämän tosiasia ei pitäisi tulla enää yllätyksenä kellekkään. Kova työ voittaa aina lahjakkuuden, mutta lahjakkuus + kova työ olisi mahtava yhdistelmä.

Tosiasia on sekin, että kanadalainen kulttuuri valmistaa kanadalaisen pelaajan paremmin NHLään verrattuna suomalaisen. Mutta mamuna suomalaisen pitääkin tehdä enemmän töitä se eteen, että otat sen paycheckin kanukilta.

 

[Ippenator]

Kiitos hassuttelusta, mutta ei tästä tarvitse erikseen tehdä loppua. Niinkuin elämässä yleensäkin, niin parempi mahdollisuus pärjätä on niillä jotka ovat sitoutuneita ja ovat valmiita tekemään tarpeeksi töitä. Tämä elämän tosiasia ei pitäisi tulla enää yllätyksenä kellekkään. Kova työ voittaa aina lahjakkuuden, mutta lahjakkuus + kova työ olisi mahtava yhdistelmä.

Tosiasia on sekin, että kanadalainen kulttuuri valmistaa kanadalaisen pelaajan paremmin NHLään verrattuna suomalaisen. Mutta mamuna suomalaisen pitääkin tehdä enemmän töitä se eteen, että otat sen paycheckin kanukilta.

Jos kuitenkin edes hivenen viitsii laittaa suhteellisuutta peliin, niin saattaa huomata, että Suomi suhteessa rekisteröityjen pelaajien määrään nähden on tällä hetkellä yhdessä Ruotsin kanssa ylivoimainen maa jääkiekossa. Vertaillaan sitten kansainvälistä menestystä junioritasolla, aikuisten tasolla tai viime vuosina tuotettujen NHL-pelaajien määrää.

Tuostahan sitä voi hahmottaa, että Kanadalla on Suomeen nähden rekisteröityjä pelaajia n. 9 kertaa enemmän kuin Suomella.

https://www.statista.com/statistics/282349/number-of-registered-ice-hockey-by-country/

Eli pikkuisen on erilaiset poolit ammentaa huippupelaaja-ainesta. Kaikesta huolimatta Suomi sai taas tänäkin vuonna n. 1/3 NHL varauksia Kanadaan nähden. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kehittämis- ja harjoittelusysteemit toimivat nykyään Suomella selvästi paremmin noin yleisesti kuin pohjois-amerikkalaisilla. Samoin on toki rakkaalla veljeskansallamme Ruotsilla, jonka systeemit ovat vähintään yhtä hyvällä tolalla kuin Suomella. Puljujärvi nyt on aivan oma tapauksensa, josta on turha vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä muihin suomalaisiin liittyen.

 

[LaTe_Show]

Jos kuitenkin edes hivenen viitsii laittaa suhteellisuutta peliin, niin saattaa huomata, että Suomi suhteessa rekisteröityjen pelaajien määrään nähden on tällä hetkellä yhdessä Ruotsin kanssa ylivoimainen maa jääkiekossa.

Tottakai Suomessa tehdään hyvää työtä ja tottakai on niitä pelaajia, jotka ovat valmistautuneet pelaamaan ammattilaisena ulkomailla. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että on niitä pelaajia jotka eivät halua oppia vierasta kieltä / kulttuuria tai vaihtoehtoisesti ovat pärjänneet juniorivuoden pelkällä lahjakkuudella ja sitten ammattiurheilun vaatimustaso tulee "yllätyksenä". Näin on käynyt Lehtoselle ja mitä ilmeisimmin Puljujärvellekin.

 

[vanukas]

Tottakai Suomessa tehdään hyvää työtä ja tottakai on niitä pelaajia, jotka ovat valmistautuneet pelaamaan ammattilaisena ulkomailla. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että on niitä pelaajia jotka eivät halua oppia vierasta kieltä / kulttuuria tai vaihtoehtoisesti ovat pärjänneet juniorivuoden pelkällä lahjakkuudella ja sitten ammattiurheilun vaatimustaso tulee "yllätyksenä". Näin on käynyt Lehtoselle ja mitä ilmeisimmin Puljujärvellekin.

Voin vain kuvitella, että ammattilaisurheilun vaatimustaso ei avaudu pelkästään keskustelemalla nuorena. Se täytyy itse nähdä ja kokea. Siinä ihmistä koetellaan ja toki siihen voi yrittää valmistautua, mutta välttämättä hyväkään valmistautuminen ei auta jos ihminen sisimmissään ei ole valmis muuttumaan.

 

[LaTe_Show]

Voin vain kuvitella, että ammattilaisurheilun vaatimustaso ei avaudu pelkästään keskustelemalla nuorena. Se täytyy itse nähdä ja kokea. Siinä ihmistä koetellaan ja toki siihen voi yrittää valmistautua, mutta välttämättä hyväkään valmistautuminen ei auta jos ihminen sisimmissään ei ole valmis muuttumaan.

Joillekin keskustelu riittää, joillekin vaatii että "kokee asian", joillekin se on itsestäänselvää, ja jotkut eivät ymmärrä koskaan. Tämä sama pätee ihan jokaisessa elämän osa-alueella meillä kaikilla. Kuitenkin hyvällä valmistautumisella pystytään pienentää / vähentää riskitekijät.

Olin kuuntelemassa, kun Mika Poutala puhui omasta urastaan ja ylpeästi kertoi että "pari vuotta ennen Vancouveria tein suuren päätöksen, että valmistaudun kuin ammattiurheilija olympialaisiin", kun kuulemma pitkälle päälle kaksikymppiseksi asti meni elämänrytmi sitä, että "nukkumaan neljältä, heräsin yhdeltä, treenasin, olin kavereiden kanssa pitkälle yöhön ja vedin Mäkki-ateroita"...

 

[Ippenator]

Tottakai Suomessa tehdään hyvää työtä ja tottakai on niitä pelaajia, jotka ovat valmistautuneet pelaamaan ammattilaisena ulkomailla. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että on niitä pelaajia jotka eivät halua oppia vierasta kieltä / kulttuuria tai vaihtoehtoisesti ovat pärjänneet juniorivuoden pelkällä lahjakkuudella ja sitten ammattiurheilun vaatimustaso tulee "yllätyksenä". Näin on käynyt Lehtoselle ja mitä ilmeisimmin Puljujärvellekin.

Tuota en sinänsä toki kiistä. Katson kuitenkin itse noiden tapausten olevan silti enemmänkin harmillisia poikkeuksia. Jesse Niinimäki aikoinaan ehkä pahimman luokan esimerkkinä tulee tuon kaltaisista mieleen. Toki onhan niitä hänen sekä Lehtosen ja Puljun lisäksi muitakin varmasti ollut. Olli Jokinenkin vaikutti uransa alussa sellaiselta, mutta onneksi Keenan laittoi pojan lopulta ruotuun ja ohjasi oikealle tielle. Todennäköisesti Pulju tarvitsisi jotain samankaltaista jämäkkää, mutta kuitenkin hänen kehitystään oikealla tavalla eteenpäin vievää tukea.

 

[Huppu]

Näin muusikkona kun muistelee sekä omia vaiheita että monia tyyppejä ympärillä niin kun puhutaan nuorista ihmisistä niin se valmistaminen asioihin on vaan aika vaikeaa. Kun asiat etenee kovaa voittokulkua ja vaikka työnteossa ja elämäntavoissa ei edes olisi mitään vikaa niin siinä helposti tulee tiettyä vääristymää omasta tekemisestä. Niitä hetkiä kun joutuu kansallisten tai kansainvälisten kovien tyyppien kanssa tekemisiin on vaan tultava. Palautuksena maanpinnalle. Varsinkin jos on hyvällä itsetunnolla ja -luottamuksella varustettu ihminen. Kun hype lähtee liikkeelle niin sitä on vaikea pysäyttää ja nuori ihminen ottaa siitä kiinni. On se hype sitten koko media, alan piirit tai kaveriporukat. Moni voi muistella itseään 15-, 17- tai 20-vuotiaana ja varmaan todeta että on nykyään paljon kypsempi tapaus. Vastoinkäymisiä oppii käsittelemään joutumalla niihin. Jotkut tarvitsee sen pohjakosketuksen. Mutta sieltä voi nousta. Se vaan vaatii usein muutosta ja siinä kohti ne tukijoukot on se mitä tarvitaan. Sillon kun kaikki menee hyvin niin vaikka miten valmentaja/opettaja, vanhemmat jne toppuuttelee niin helposti lähtee laukalle. Enemmän kyse on siitä että jos nuorena kaikki asiat saavuttaa sillä omalla tekemisellä joutumatta liikaa miettimään niin se että ymmärtää missä on vika kun tuntuu tulevan seinä vastaan on vaikeaa. Ja jos on mukavuudenhaluinen niin saa olla, en tuomitse mutta pitää sitten ymmärtää se että se juhliminen on monesta asiasta pois. On sitä itsekin vedetty aikamoisia rännejä kun meni lujaa ja niiden jaksojen treenaamista ja suoritustasoa miettiessä ei kyllä menty parhaimmillaan.

Mutta lähinnä Puljun tapauksessa sanon ettei edelleenkään kannata ylianalysoida täällä, näitä asioita on kokonaisuudessaan todella vaikea tietää jos ei näe läheltä.

 

[Rannari]

Edellinen viesti on kuin omalta näppikseltä. Tietäjiä ja arvostelijota kyllä aina löytyy, mutta niitä jotka haluavat ja kykenevät auttamaan on harvassa, kun on sen paikka.

 

[LaTe_Show]

@Huppu samaa mieltä yleisesti viestisi kanssa, mutta pitää samaan aikaan muistaa, että nyt ei ole kyse missään Jesse 21v Oulusta, vaan Jesse Puljujärvestä, urheilijasta joka on pyrkimässä oman lajinsa maailman huipulle. Absoluuttiselle huipulle pääsee alle 1% pyrkijöistä ja tämä tarkoittaa sitä, että omien toimien pitäisi tukea sitä kokonaisuutta... mikäli tosiaan tavoite on saavuttaa maailman kärki.

Se mikä sekoittaa osaa junioreista on se, että kun ollaan tähtiä junnutasolla niin kilpailua on 1-3 ikäryhmän maailman kärkeä vastaan, mutta sitten kun siirryt aikuisiin niin ikäryhmiä tulee +10 enemmän... unohtamatta näitä latebloomereita.

Tosiaan tarkoituksenani ei ole kritisoida Jesseä sen enempää, kun en tunne häntä tarpeeksi, mutta kuitenkin samaan hengenvetoon voin puhua mitä se vaatii päästäkseen ammattilaiseksi huippu-urheilijaksi. Ei Jessen kuulu pelata NHL:ssä siksi, että pelasi hyvät junnukisat tai olisi muuten vaan mukava tyyppi - hänen pitää ansaitsa pelipaikkansa ja tehtävä niitä uhrauksia mitä se sitten vaatii.

Marta Vieira da Silva antoi hienon ohjeen tyttöjunioreille tällä viikolla: itkekää enemmän alussa, jotta voitte hymyillä lopussa.

Itse toimin valmentajana (en enää jääkiekossa tosin) jossa valmennettavani haluavat päästä lajinsa kansainväliselle huipulle. Meidän yhteistyön lähtökohtana on aina se, että urheilija on sitoutunut siihen... ja säännöllisen väliajoin käydäänkin keskusteluja siitä missä mennään, ettei tule tilannetta että odotukset eivät kohtaa. Kaikki lähtee urheilijasta ja siitä miten kova palo ja sitoutuminen hänelle on pyrkimyksessää kohti omaa unelmaa / tavoitetta.

 

[Aivan]

Iltalehti: Jesse Puljujärvi haluaa jatkaa NHL-uraansa Kanadan ulkopuolella. Jossain hiljaisemmassa paikassa. Boston, Carolina ja Tampa Bay ovat mahdollisia vaihtoehtoja, Friedman kertoo.

Jää nähtäväksi. Minkäsmoista kauppatavaraa mainituissa joukkueissa on?

Tasonsa osoittanut laituri ensisijaisesti Edmontonilla hakusessa. Jopa maalivahti voisi olla mukana kaupassa. Lupaavat prospektit tietty aina käy ja varausvuorot kylkiäisinä.

Osana isompaa kauppaa Pulju voisi tietty olla myös, jos kyseessä joku yllä mainituista. Jopa näin on todennäköistä sillä tuskin kukaan nyt mansikoita alkaa maksamaan tässä kohtaa ja mainituilla joukkueila on isoja kaloja hallussaan kuten Krug ja Faulk esimerkisi.

Bostonin kauppatavarat: Krug, Halak, Heinen
Carolinan: Fleury, Faulk?
Tampan: Gourde, Killorn, Palat?

Jää nähtäväksi

 

[Squit]

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kehittämis- ja harjoittelusysteemit toimivat nykyään Suomella selvästi paremmin noin yleisesti kuin pohjois-amerikkalaisilla. Samoin on toki rakkaalla veljeskansallamme Ruotsilla, jonka systeemit ovat vähintään yhtä hyvällä tolalla kuin Suomella.

Tästä samaa mieltä. Sanoisin että Suomessa ja Ruotsissa on perusjunnulla parempi tilaisuus tulla staraksi, kuin Kanadassa. Suomessa on rikkaiden ja duunarien mukulat samalla rivillä ja tekeminen kaukalossa ja sen ulkopuolella ratkaisee. Kanadassa taas laitetaan aivan jäätäviä summia eri kiekkokouluihin ja leireihin. Kun katsoo kuinka moni iso stara on käynyt tälläisiä kouluja niin niitä on todella paljon. Siellä on kakaroiden porukat lyönyt kymmeniä, ellei satoja tuhansia eri luistelu ja taitokouluihin. Varmasti noilta leireiltä tulee keskimäärin kypsempiä urheilijoita kuin suomesta, kun on jo nuoresta asti harjoitellut ammattimaisesti. Täytyy silti sanoa, että Suomestakin tulee kyllä koko ajan kypsempiä nuoria ulos.

Mitä tätä keskustelua olen lukenut niin nauraa on saanut. Puljujärvi on tunnettu himoharjoittelija. Luuletteko että Kärppien organisaatiossa katseltaisiin vain lahjoihin luottavaa junnutähteä? Kannattaa lukea mitä mieltä Radek Koblizek oli Kärppien junnu myllystä. Kyllä jokaisessa isossa organisaatiossa on ammattimiehet katsomassa näitä touhuja. Lisäksi olisi kiva tietää lisää siitä ettei Jesse haluaisi oppia kieltä. Lisäksi hänen vertaaminen Lehtoseen, just. Toinen on maalivahti ja aikaa pikkusen kulunut välillä. Voi katsoa miten paljon suomalainen juniorityö on tuossa välissä mennyt eteenpäin.

Mitä itse näen Jessessä, niin näen että hän oli vielä epäkypsä kun hän rapakon toiselle puolelle meni. Huono kielitaito ja oliko siellä sopivat mentorit häntä tukemassa. Jessellä kävi huono tuuri kun Oilers hänet varasi, joku muu jengi olisi helposti jättänyt miehen kasvamaan Suomeen. Toki Jessekin on virheitä tehnyt, mutta uskon että osa on siksi tapahtunut kun ei ole paremmasta tiennyt. Virheitä joudutaan jokainen tekemään ennen kuin oikeaan opitaan.

 

[Jippo]

Tästä samaa mieltä. Sanoisin että Suomessa ja Ruotsissa on perusjunnulla parempi tilaisuus tulla staraksi, kuin Kanadassa. Suomessa on rikkaiden ja duunarien mukulat samalla rivillä ja tekeminen kaukalossa ja sen ulkopuolella ratkaisee. Kanadassa taas laitetaan aivan jäätäviä summia eri kiekkokouluihin ja leireihin. Kun katsoo kuinka moni iso stara on käynyt tälläisiä kouluja niin niitä on todella paljon. Siellä on kakaroiden porukat lyönyt kymmeniä, ellei satoja tuhansia eri luistelu ja taitokouluihin. Varmasti noilta leireiltä tulee keskimäärin kypsempiä urheilijoita kuin suomesta, kun on jo nuoresta asti harjoitellut ammattimaisesti. Täytyy silti sanoa, että Suomestakin tulee kyllä koko ajan kypsempiä nuoria ulos.

Mitä tätä keskustelua olen lukenut niin nauraa on saanut. Puljujärvi on tunnettu himoharjoittelija. Luuletteko että Kärppien organisaatiossa katseltaisiin vain lahjoihin luottavaa junnutähteä? Kannattaa lukea mitä mieltä Radek Koblizek oli Kärppien junnu myllystä. Kyllä jokaisessa isossa organisaatiossa on ammattimiehet katsomassa näitä touhuja. Lisäksi olisi kiva tietää lisää siitä ettei Jesse haluaisi oppia kieltä. Lisäksi hänen vertaaminen Lehtoseen, just. Toinen on maalivahti ja aikaa pikkusen kulunut välillä. Voi katsoa miten paljon suomalainen juniorityö on tuossa välissä mennyt eteenpäin.

Mitä itse näen Jessessä, niin näen että hän oli vielä epäkypsä kun hän rapakon toiselle puolelle meni. Huono kielitaito ja oliko siellä sopivat mentorit häntä tukemassa. Jessellä kävi huono tuuri kun Oilers hänet varasi, joku muu jengi olisi helposti jättänyt miehen kasvamaan Suomeen. Toki Jessekin on virheitä tehnyt, mutta uskon että osa on siksi tapahtunut kun ei ole paremmasta tiennyt. Virheitä joudutaan jokainen tekemään ennen kuin oikeaan opitaan.

Tässäpä tämä aika lailla on, miten minäkin arvelen asioiden menneen. Vuonna 2016 Jesse oli henkisellä puolella vielä ihan lapsi, eikä sen sanominen ole pilkkaa. Tuota on sen verran moni asioita läheltä seurannut kommentoinut, että uskaltaisin pitää sitä faktana.

Puljulla oli siis edessään kasvun paikka, eikä Edmonton varmastikaan ollut optimaalinen paikka siihen. Eikä myöskään farmiseura, jossa pitää vielä enemmän ottaa itse vastuu kehityksestään. Asiaa eivät auta taustajoukot, jotka vaikuttavat ns. helikopteri- tai curling-vanhempien tapaan silottelevan kaikki vastoinkäymiset lapsen tai tässä tapauksessa nuoren tieltä. Vaikka juuri niissä se kasvun paikka olisi mahdollisuus toteuttaa.

Tuo vika on osin mutua, myönnetään, mutta siltä tuo vaikuttaisi. Ja tämä siirtoviritys kielii samasta asenteesta, kun Edmonton kohtelee kovin, niin lähdetään sieltä pois heti tilaisuuden tullen.

Voihan se olla hyväkin, että etsii paremman paikan tälle kasvulle, mutta on naiivia luulla, etteikö vastoinkäymisiä tulisi aidan vihreämmälläkin puolella. Pyörä voi toki lähteä pyörimään myös toiseen suuntaan, ja jos itseluottamus palautuu, niin kukaties Jesse saa ammennettua Oilers-ajasta sietokykyä juuri niihin hankaluuksiin.