Lähetyksen jossain kohtaa olin kuulevinani jotain epämääräistä ininää katsomosta Huhtasen mennessä Jessen ohi.
En ollut matsissa, mutta yleisellä tasolla,
Haters gonna hate, vanha tiibetiläinen sananlasku. Se on kyllä jännä ilmiö, kuinka toisen epäonnistuminen saattaa tuoda tietynlaista mielihyvää joillekin. Itsekin siihen joskus syylistyn. Jyrkkiön kohdalla (toistaiseksi) lunastamattomat odotukset ja pitkä pelaamattomuus varmasti nostaneet joillain katsojilla paineita. Lähtökohtana siis, se on ihan paska. Perussuorituksia/onnistumisia ei noteerata, mutta kun ajaa täydellisesti miinaan, voi sitä autuutta: mitä minä sanoin!
Niinkin isosta ryhmästä, mitä SM-liigamatseihin saapuu, löytyy monenmoista, tasoista kiekkoihmistä. Lähestymistavoissa on eroa. Jotkut tuomitsee, leimaa kaverin loppu-uransa ajaksi muutaman kämmin takia, saavat kaverit ja/tai lähimmät katsojat huutelemaan. En ole edelleenkään kokenut tätä voimallisesti Jyrkkiön kohdalla. Kautta aikain, Vekku Salo ja Raili Raitanen menevät tässä selkeästi kärkeen.
Perkele. Kaikenlaisia kirjoja kirjotellaan, mutta joku värikäs, sitoutumaton/suorapuheinen, asiantunteva kiekkotyyppi vois toimittaa teoksen, jossa käydään läpi just tällasia Ässiin liittyviä tarinoita. Värikynällä tai ilman. Ostaisin heti.