Mietin tuota Canucksien Petterssoniakin. 188 pitkä, mutta melkonen rimpula. Niin vaan kykenee kuitenkin saamaan asioita tapahtumaan liukkaalla luistelulla, pehmeillä käsillä ja maailmanluokan peliälyllä.
Ruotsalaisella mittarissa toki jo 20 ja kaudet Allsvenskan+Elitserien takana. Ei tosin syntymäkuukautensa puolesta ollut vielä varattavissakaan 18-ikävuotenaan. Mutta NHL on kaikista Pohjois-Amerikan isoista sarjoista ylivoimaisesti selkeimmin nuorten miesten Liiga, 18-vuotiaana sisään tulleet ja vielä onnistuneetkin pelaajat eivät ole enää valtaisa poikkeus.
Ja omana oletuksena: lahjakkuuden lisäks kaikki perustuu siihen pitkäjänteiseen, suunnitelmalliseen ja tavoitehakuiseen toimintaan mitä fysiikan ja pelaamisen kehittämiseksi on tehty edelliset vuodet. Tai siis, tietysti perustuu, itsestäänselvyys. Mutta Kotkaniemen onnistuminen näin nopeasti, onnistumisen vaikea ennustettavuus, kertoo kuinka lyhyessä ajassa hyvin ja oikein valmistetut, treenatut pelaajat ottaa kehitysaskelia 16-18 vuotiaina. Ikään kuin täytenä yllätyksenä, mutta kuitenkin johdonmukaisen työn kautta. Ei nää vahingossa tapahdu. Suhteellisen nopeasti Aho, Laine ja kumppanitkin sitten maailman valloitti.