Sillä ei ole väliä käytetäänkö kiellettyjä aineita suoritusta parantamaan (vrt. jokunen aika sitten salibandypelaajan kannabiskäry) vai ei kun testi pamahtaa punaiselle. Tällaisissa tapauksissa ei luulisi olevan myöskään sillä väliä, käyttääkö kolmas osapuoli (Jeren frendit) mömmöjään parantaakseen tempaustaan vai sekoittaakseen nuppinsa. Mielestäni kuitenkin noissa säännöissä kielletään diilaus kokonaan, ei vain diilausta urheilijoille.
Suomen antidopingsäännöstön 17 §:
17 § DOPINGIN EDISTÄMINEN (WADC ART. 2.8)
[17.1 §] Henkilö, joka edistää dopingia, syyllistyy dopingrikkomukseen.
[17.2 §]Dopingin edistämisenä pidetään kielletyn aineen antamista
tai menetelmässä avustamista kenelle tahansa
urheilijalle tai sellaisen yritystä sekä kaikkea avunantoa, rohkaisemista, auttamista, yllyttämistä,
peittämistä tai osallisuutta
dopingrikkomukseen tai
sellaisen yritystä.
Dopingrikkomukseen ei voi syyllistyä tai sitä yrittää kuin henkilö, joka on Suomen antidopingsäännöstön 1 pykälän perusteella velvollinen ko. säännöstöä noudattamaan. Jos esimerkiksi minä painelen salille selkärepullinen kasvuhormoonia mukanani ja siitä jään nalkkiin en minä sen takia saa ADT:lta postia jossa saan kilpailukieltoa.
Vertauksesi salibandynpelaajaan, joka oli käyttänyt kannabista ei ole verrannollinen case Karalahteen, jos Karalahti ei ole käyttänyt tai pitänyt hallussa kiellettyjä aineita.
Siinä olet oikeassa, että kielletyn aineen levittäminen on kielletty (16 §), mutta jos julkisuudessa olleet tiedot, että Karalahden kohdalla on ollut kyse rahoittamisesta eikä käytössä tai itse aineen liikuttelemisesta ei mielestäni ADT:llä ole mitään sääntöihin nojautuvaa oikeutta antaa Karalahdelle kilpailukieltoa. Jos taas grammakin aineita on ollut Karalahden hallussa on perusteet antaa kilpailukieltoa (15 §).