Kokonaan ei kestänyt Petu Matikaisen jaksoa vain katsoa. Nyt on Äsken oli Sihvosen jakso kesken, saattanee myös jäädä ja keskenhän se jäi.
Varsinkin Matikaisen jaksossa homma vaikutti siltä, että Jere haastatteli Jereä. Toistaiseksi Sihvosen jaksossa, Jere taas on puolestaan osittain kaikessa selittänyt jotain ja viisi minuuttia myöhemmin selittää vastakkaista Sihvosen lauottua faktoja pöytään. Kokonaisuutena en oikein tiedä mikä tunne Jeren puheesta tulee. Mä en oikein tiedä onko se myötähäpeä, vitutuskäyrän nousu vai mikä, mutta ainakaan positiivista fibaa ei jää.
Mutta kaksi hyvää asiaa mä löysin näistä. Ensimmäinen hyvä oli Petu Matikainen. Jos tuossa olisi ollut pätevä henkilö jutustelemassa hänen kanssaan, niin tarinaa olisi riittänyt varmasti vaikka aamuun asti. Toinen oli sitten Sihvonen. Ai että mä nautin miten tuo verbaalisesti alisti Jereä. Olisi voinut lyödä aivan maanrakoon, mutta silti jätti sen verran siimaa, ettei nyt aivan täysin nolannut toista. Ja siis Sihvonen vielä yllätti siinä, että tuo vaikuttaa oikeasti helvetin fiksulta. Ei pelkästään koska rinnalla on Jere.
Joo pakko tää Sihvosenkin jakso on jättää kesken. Olkoot samalla vika pätkä tästä sarjasta mitä tulen katsomaan. Ei vain kestä. Ja niin pienestä tää kestämätön kura eroaa viihdyttävästä setistä. Jos tuosta Jeren korvaisi, niin näistähän olisi voinut saada kerrassaan mainioita jaksoja. Sinänsä jännä kun miettii. Jeren pelaajaurasta olisi tullut huimasti parempi, jos Jere ei olisi ollut Jere. Sama juttu tässä. Saanee ihan kivat numerot tauluun, mutta kuitenkin Jere itse hoitaa sen, että potentiaali jää käyttämättä.
Ja loppuun vielä:
"Nii Suami saa nykypäivän jalkeille sellasen jengi mitä aikasemmi ei oo saatu. Ei oo voitu sanoo oikeesti rehellisesti aikasemmi ku lähetää johki olympialaisii tai näi, ei oo voitu oikeesti sanoo kuitenkaan et vittu me lähetää voittaa."
Torinossa alkulohkossa viisi voittoa viidestä, maaliero 19-2. Puolivälierissä Suomi ei kertaakaan ollut tappiolla, välierissä Venäjä kaatui puhtaasti 4-0 ja finaalin voittomaalin muistaa jokainen. Pistepörssiin Suomelle kaksoisvoitto ja kisojen paras molari oli Suomella. Nimilista sellainen, että uran senhetkinen piste huomioiden toi oli aika timanttinen nippu. Ja tää sankari väittää, että nyt ekaa kertaa voi ihan oikeasti ja rehellisesti Suomi lähteä kisoihin niin, että kullan voi asettaa realistiseksi tavoitteeksi? Voi nyt helvetti mitä tuubaa. Toi nyt oli vain yksi turnaus esimerkkinä, ei tosiaankaan ainoa jossa kulta olisi ollut täyttä realismia.
