Jere Karalahti – uran jälkeinen aika

[LiiAaa]

Itsekin katselin nämä kolme jaksoa lähinnä tämän ketjun innoittamana. Kyllähän tuossa käy aivan selväksi se, että Jere on todella pahasti päihderiippuvainen, eli tykkään suunnattomasti päihteiden tuomasta noususta. Hän myös tämän itsekin toteaa jossain noista jaksoista. Täälläkin moni perää Jereltä katumista yms. päihteilystä, mutta Jere teki sen mitä halusi. Kama ja viina kiinnosti enemmän kuin mittava NHL-ura, joten mitäpä sitä jälkikäteen itkeskelemään, kun valinta on tehty.

Lähinnä tuossa dokumentissa on oksettavaa se, että Jere kehuskelee sillä miten vittuiltiin kaikille seurapomoille ja valmentajille kun oltiin ihan "vitun sekaisin" eikä kiinnostanut pelit eikä treenit. Dokumentissa tulee myös hyvin ilmi se, että miten paljon seurat antoivat Jerelle jatkuvasti siimaa ja anteeksi. Jere tuli aina viikon ryyppy- ja huumeiluputken jälkeen nöyränä toimistolle ja jälleen annetttiin uusi mahdollisuus. Kohta oli taas uusi mahdollisuus edessä ja kohta tultiin taas toimistolle nöyränä kertomaan että "lähti taas vähän käsistä". Taas annettiin uudet lupaukset ja uusi mahdollisuus. Ilman näitä seurojen "sormien läpi" katsomisia olisi Jeren ura ollut aika alkuunsa taputeltu. Tässäkin asiassa kolikolla on se toinenkin puoli. Seurat hyötyivät Jerestä sekä pelillisesti että rahallisesti, joten perseilyjä katsottiin aika pitkään vierestä. Nämä IFK:n kuittaamat Jeren bilelaskut, parkkisakot ja muut kertovat aika pitkälti siitä, että Jere oli rahallisesti heille tärkeä palanen. Siinä ei voi oikein mistään auttamisesta puhua, jos laskut kuitataan ja sama meno saa jatkua. Tämä toiminta löi varmaan lisää vettä Jeren myllyyn, koska näin hän koki olevansa suurempi kuin mitä olikaan, koska muut kuittaa kuitenkin laskun, ja pari maalia tekemällä kaikki on taas unohdettu.

Näistä tässäkin ketjussa mainituista kuuluisista "Tapulin äijistä" jää sellainen kuva, että varmasti he ovat erittäin hyviä Jeren ystäviä. Toisaalta kun remmissä on kaveri jolla pinkkaa riitti ja kaikki päihteet ja fasiliteetit (sviitit, taksit, viinat, huumeet, konsertit, aitiot yms) kannetaan ilmaiseksi eteen, niin harvapa "bilettäjä" niille sanoo ei. Varmasti olivat ihan aidosti välillä huolissaan Jeren sekoilusta. Tämä tulee hyvin ilmi ennen sitä sairaalareissua, jolloin kaverit sanoivat Jerelle että nyt loppuu varmaan useastikin, mutta "auta nyt kaveria aamulla" vei sitten taas seuraavaan aamuun ja seuraavaan. Ennen sairaalareissua kyse ei ollut enää mistään "bilettämisestä" vaan puhtaasta ryyppäämisestä. Jere taisikin sanoa että ainoastaan pirtu toimi enää viiden viikon rännittelyn jälkeen. Tämä sitten päättyi kriittisillä hetkillä sairaalaan.

Ottamatta kantaa Jeren päätöksiin tai vaihtoehtoihin, niin ainakin mies tuntuu itse olevan tyytyväinen valintoihinsa. Sitä saa mitä tilaa ja Jeren kohdalla se oli monesti 100 hot shottia joista 50 heitettiin baarin seinään, koska se nyt vaan oli niin hauskaa. Jokainen tyylillään.

 

[Jimmy McNulty]

Sain nyt katsottua tuon neljännenkin osan, ja jotenkin vain niin hämmentynyt fiilis. Olisi kiva tietää tekijöiltä, miksi tämä on tehty ja mitä tämä yrittää oikein olla. Olen sanaton ja hämmentynyt. Hämmentynyt.

 

[Ann Arbor]

Lähinnä tuossa dokumentissa on oksettavaa se, että Jere kehuskelee sillä miten vittuiltiin kaikille seurapomoille ja valmentajille kun oltiin ihan "vitun sekaisin" eikä kiinnostanut pelit eikä treenit.

Tämä osui silmään. Siis Karalahti ei tietenkään ole ainoa huippukiekkoilija Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, jolle kaljoittelu on enemmän tai vähemmän maistunut ajoittain, mutta luulisi jo ihan ammattiylpeys ja urheilullinen kunnianhimo tekevän sen, että pelihommat painettaisiin kuitekin sata lasissa, eikä ainakaan alettaisi työnantajalle aukomaan tästä päätä.

Voi tietty olla, että Jere onkin nähnyt itsensä jonkilaisena "rock-tähtenä", viihdebisnestähän ammattilaisurheilukin loppujen lopuksi on ja erityisesti HIFK:ssa Jere oli 2000-luvun puolivälin tienoilla niin iso osa heidän tunnettua brändiä. Allekirjoittaneellakin tulee sanasta "IFK" ihan ensiksi nimenomaan Jere Karalahti edelleen mieleen.

Esiintyikö muuten Kekäläinen "kohua herättäneessä" dokumentissa? Erittäin mielenkiintoista olisi tietää hänen nykypäiväivän näkemys Karalahden urasta ja NHL- potentiaalista, hänen kompetenssi kun on kiekkomaailman ihan terävintä kärkeä.

 

[BOL]

Vaikka olin päättänyt, etten aio Jeren dokumenttia katsoa, katsoin sitten kuitenkin. Ensimmäinen syy oli se, että halusin nähdä ja kuulla omin silmin ja korvin, mitä ja miten kaikki haastateltavat Jerestä puhuivat. Ajattelin, että katson ensin vain ekan jakson ja jos se on ihan täyttä paskaa, en katso enempää. Taustaksi kerrottakoon, että minulla on varsin kattava päihdeongelmaisen läheisen tausta ja oma mielenkiintoni kohdistuu aika usein siihen, miten päihdeongelmaisen läheiset asiaa käsittelevät ja siihen suhtautuvat, joten halusin nähdä, miten rehellisesti muut asioita käsittelevät. Alla oleva on vain omia ajatuksiani dokumentista, eivät missään nimessä mikään absoluuttinen totuus.

Rehellinen mielipiteeni päätökseni pyörtmisestä on se, että oli hyvä, että dokkari tuli katsottua ja se oli parempi kuin mitä olin odottanut ja aika erilainen, kun mitä täältä lukemani perusteella oletin sen olevan. Mun mielestäni videomateriaalia ja "kuvituskerrontaa" oli sopivasti, enkä koe, että niillä olisi erityisemmin mässäilty tai tapahtumia olisi mitenkään kuvailtu erityisen cooleina. Omasta mielestäni ne toivat dokumenttiin kuitenkin lisäarvoa. Varsin nopeasti kävi ilmi se, minkä jo itse tiesin eli, että ei noissa piireissä "bilettäminen" ole lainkaan samanlaista kuin minä yleisesti ottaen bilettämistä pidetään. Että vedetään kännit yhtenä iltana, hillutaan diskoissa ja sen jälkeen tulee kamala darra ja mennään viikonlopun jälkeen kouluun tai duuniin. Ja sama uudelleen joskus myöhemmin, iästä riippuen. Tokihan pätkät olivat vain otteita joiltakin illoilta, mutta hyvin kävi selväksi, että ei niissä kovin hilpeä tunnelma ollut, vaan fokus oli pään sekaisin saamisessa. Ja kun ihminen saa päänsä sekaisin, siitä seuraa yleensä mollivoittoista örisemistä ja jos ollaan porukalla samalla asialla, varsin kollektiivisesti. Onpa hauskaa.

Ohjelmassa äänensä kuuluviin saaneet ihmiset toivat mielestäni hyvin esiin sen, miten erilaisia ihmisiä päihdeongelmaisen lähiympäristössä on. Ja samalla dokumentti korosti sitä, että ihan älykkäiltä tuntuvat ystävätkään eivät voi tehdä puhetta enempää, jos päähenkilö itse ei halua toimia toisin. Se on ihan selvä, että jokaisella päihdeongelmaisella on ympärillään kavereita, jotka eivät koe ongelmalliseksi toisen päihteidenkäyttöä, koska heillä on usein oma lehmä ojassa: joko verrokkina tai taloudellisessa mielessä. Oliko se nyt sitten "Pötsi" nimeltään, joka dokumentissa mainitsi, että kyllä häntä harmittaa, ettei Jeren kanssa enää voi rällätä. Varmasti hänkin ymmärtää, miksi ei, mutta silti oli mun mielestäni hyödyllistä näyttää tämäkin kommentti, koska näitä pötsejä on yleensä kaikilla päihdeongelmaisilla ympärillään. Hän vaikutti siis olevan eniten omasta puolestaan harmissaan. Jeren frendeistä "Edi" oli mielestäni kaikkein järkevin ja "normaalein" ja itselleni jäi sellainen kuva, että on myös yrittänyt olla järjen ääni vuosien varrella ja puhunut asioista ihan suoraan myös Jerelle.

Jeren äiti on ollut harvoin julkisuudessa esillä ja hän vaikutti ihan tavalliselta suomalaiselta keski-ikäiseltä naiselta. Haastattelujen perusteella mulle tuli kuitenkin vaikutelma, että vilpitön ja kaiken anteeksiantava äidinrakkaus ei varsinaisesti ole auttanut Jereä vuosien varrella. Enkä syytä äitiä, koska huoli omasta lapsesta on aivan varmasti ollut valtava ja siihen rooliin hänkin on joutunut itsestä riippumattomista syistä. Mutta totean kuitenkin sen, että näitä ehdoitta rakastavia äitejä on maailma täynnä, eikä mikään rakkaus ikinä riitä parantamaan riippuvuutta. Voin olla väärässä, mutta itselleni jäi äidistä kuva kilttinä ja ahkerana ihmisenä, joka kuitenkin on aina ollut valmis puhaltamaan, kun Jerelle on tullut pipi. Tulkitsin myös, että äiti jollain tavalla kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että joutui tekemään kolmeakin työtä samaan aikaan eikä hänellä yksinkertaisesti ollut aikaa huomata kaikkia Jeren dokailuja tai kamoissa pyörimisiä. Toivottavasti Jeren äiti on käynyt juttelemassa muiden päihdeongelmaisten läheisille tarkoitetuissa ryhmissä tai muussa terapiassa, koska aikaa ei saa käännettyä taaksepäin ja Jere olisi voinut monta kertaa valita toisinkin ja silloinkin äiti olisi varmasti tukenut, jopa vieläkin enemmän. Toisaalta, äiti on varmasti sisäistänyt, että Jere elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee ja hän voi joko olla osa poikansa elämää tai sitten ei. Ja ehkä se lopulta on se vanhemman tärkein roolikin? Voi myös hyvin olla, että ohjaaja ja leikkaajat ovat halunneet esittää äidin näin ja paljon kriittisempiä ja tiukempia kommentteja on leikattu pois?

Jeren faijasta mulle jäi varsin suoran miehen kuva, joka ei ole varsinaisesti ole poikaansa paaponut. Jossain vaiheessa dokumenttia tuli spontaani fiilis, että eipä ole Jere faijalleen tehnyt elämää kovin helpoksi, kun on tötöillyt huumeiden ja rikollisten kanssa muutenkin ja faija on poliisi. Mua rupesi todella vituttamaan siinä kohdassa, kun Jere sanoi kameralle, ettei hän voisi koskaan olla kyttä ja tehdä duunikseen sitä, mitä faijansa. Mielestäni kommentti oli turha ja isää ylenkatsova. Sillä poliisin palkalla on hänenkin elämänsä maksettu ja harrastaminen mahdollistettu.

Ronjasta välittyi kuva nuoresta naisesta, joka janoaa isänrakkautta, mutta kuitenkin ymmärtää, miten huonoja valintoja isä on tehnyt. Väitän rohkeasti, että päihdeperheissä tyttäret ovat enemmän läheisriippuvaisia ja mihin tahansa huomioon keskimäärin enemmän tyytyviä kuin perheissä, missä huomiosta ei tarvitse samalla tavalla kilpailla. "Kun pitää mennä, pitää mennä"- isät jättävät kuitenkin lapsiinsa suuren tyhjiön ja usein vaikeita asioita ei edes haluta käsitellä isän kanssa, koska pelkona on, ettei isä sitten rakastaisi, jos olisi "hankala" tai taas sen pitäisi mennä. Toisaalta, ei myöskään ole lapsen vastuulla käsitellä vaikeita asioita vanhempiensa kanssa, vaan vanhempien pitäisi itse pakottaa kaikki puhumaan asioista avoimesti ja kyetä kuunnella, mitä lapsilla on sydämellään. Monilla tämä aika tulee vasta myöhemmin, kun oman elämän askelmerkit ovat selkeämmät ja itseluottamus on kasvanut suhteessa vanhempiin ja ymmärretään, että vaikeat asiat on pakko käydä läpi, jos haluaa jättää ne taakseen. Moni vanhempi ei valitettavasti siihen koskaan pysty, jolloin on hyvä tiedostaa sekin, että asioita joutuu työstämään ehkä yksin tai terapeutin kanssa, jotta itse pääsee elämässä eteenpäin, eikä esim. toista samoja virheitä kuin omat vanhempansa. Saattaa kuitenkin olla, että Ronja on esim. äitinsä kanssa käsitellyt näitäkin asioita ja hän itse tiedostaa sen, ettei hänen isänsä ehkä oikeasti kykene olemaan enempää kuin "hyvä frendi, jonka kanssa käydään festareilla ja kaveritkin tykkää iskästä". On heidän suhteessaan varmasti paljon muutakin, mutta peilaan tätä myös sitä Jeren lausuntoa vasten, missä hän itse totesi julkisesti sanoneensa Ronjalle suurin piirtein niin, että opiskelu ei kannata, vaan kannattaa ennemmin elää täysillä. Sanomisen pohjalla on varmasti hyvät tarkoitusperät, eli ettei kenenkään arvoa mitata koulutuksella tai tienatuilla rahoilla. Tämähän on ihan totta, mutta ei se nyt kovin vaikeaa olisi ollut sanoa, että kannattaa yrittää etsiä joku itseä kiinnostava juttu ja opiskella siihen liittyvä ammatti tai tutkinto, koska se helpottaa elämää. Siinä sivussakin voi elää elämää täysillä, mitä se sitten ikinä onkaan. Toivottavasti ei kuitenkaan päihdehuuruista elämää, vaikka monen opiskeluaika sitäkin saattaa olla.

Siinä kohdassa, missä Jerelle nousi kyyneleet silmiin kertoessaan Kärppien finaalista ja miten hoitajat nostivat hänet sellaiseen asentoon, että pystyi sairaalassa matsia katsomaan tv:stä , oli sellainen puoli Jerestä, mitä en ollut ikinä julkkisuudessa nähnyt. Hän sanoi kutakuinkin niin, että "voi, kun pääsisi joskus vielä kaukaloon pelaamaan". Siinä hetkessä hänen suunsa puhui yhtä, mutta mä tulkitsin sen niin, että kysymys ei oikeasti ollut niinkään itse pelaamisesta, vaan kaikesta siitä, mikä oli johtanut hänet siihen paikkaan ja tilanteeseen, missä silloin oli. Koomasta selvinneenä alkoholistina, yksin sairaalassa, katsomassa matsia, missä hänenkin periaatteessa olisi pitänyt pelata. Niin kovin lähellä oli hetki, kun Jere olisi voinut puhua suoraan ja rehellisesti. Mutta ei, ylpeys ei siinäkään tilanteessa antanut myöten. Mutta mulle se tilanne kertoi ihan muusta kuin siitä, mitä sanoja hän todellisuudessa käytti ja mitä kertoi kokeneensa. En nimittäin usko, että pelkkä halu pelata lätkää olisi tuonut karskille äijjjjälle kyyneleitä silmiin ja saanut ääntä värisemään.

On erittäin häpeällistä, että Jere ei halua olla isä yhdelle lapsistaan. Näin toimimalla hän ei paitsi riistä lapseltaan oikeutta isään, hän riistää myös kaikilta lapsiltaan oikeuden kaikkiin sisaruksiin, vanhemmiltaan oikeuden lapsenlapseen ja lapseltaan oikeuden isovanhempiinsa. Ja se on todella halveksittavaa. Raha-asioista voi riidellä vaikka maailman tappiin asti, mutta lapsia ei näihin aikuisten riitoihin pidä ikinä sotkea. Ymmärrän, että aikaa on kulunut paljon ja voi olla vaikeaa alkaa solmia suhdetta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Aikaa on nyt mennyt aivan turhaan hukkaan ja paljon. On ihan turha toitottaa, miten hyvä isä Jere muille lapsilleen on, kun yhdelle hän ei ole isä lainkaan. Millainen isä haluaa omalle lapselleen tehdä niin? Ei ainakaan hyvä isä. Hyvää vanhemmuutta ei määritellä vain niiden lasten kautta, joiden kanssa kaikki sujuu kuin tanssi ja elämä on kliffaa. Itse toivon, että Jere kypsyisi ihmisenä niin paljon, että lakkaisi kostamasta omalle, viattomalle lapselleen omien ja lapsensa äidin moraalittomia ja kyseenalaisia tekoja ja toimisi, kuten on oikein. Kuten hyvä isä, ihminen ja mies toimisi.

Mun käsitykseni Jerestä ei muuttunut pätkääkään dokumentin katsomisen myötä. Pidän häntä edelleenkin itsekeskeisenä paskiaisena, joka ei joko halua tai kykene laittamaan muiden hyvinvointia omien mielihalujensa edelle. En tietenkään toivo hänelle mitään pahaa, mutta sen sijaan toivon hänelle paljon rohkeutta kypsyä ihmisenä ja tekemään elämässään parempia valintoja ja kantamaan vastuunsa. Se, että hän on heittänyt oman NHL-uransa vessanpönttöön on lahjojen tuhlausta, mutta sillä ei meille muille ole oikeasti mitään merkitystä. Se on hänen oma valintansa ja hänellä on oikeus siihen. Sillä, millainen ihminen hän on läheisilleen ja millaisia valintoja hän tekee, on kuitenkin suuri merkitys. Itseäni häiritsee Jeressä edelleen se tarve korostaa hänen omaa oikeuttaan päätöksiinsä, mutta hän unohtaa sujuvasti, että hänellä on ollut reilut parikymmentä vuotta velvollisuuksia myös muita ihmisiä kohtaan. Niitä velvollisuuksia hän on laajalla rintamalla lahjakkaasti laiminlyönyt.

 

[adolf]

Siinä kohdassa, missä Jerelle nousi kyyneleet silmiin kertoessaan Kärppien finaalista ja miten hoitajat nostivat hänet sellaiseen asentoon, että pystyi sairaalassa matsia katsomaan tv:stä , oli sellainen puoli Jerestä, mitä en ollut ikinä julkkisuudessa nähnyt. Hän sanoi kutakuinkin niin, että "voi, kun pääsisi joskus vielä kaukaloon pelaamaan". Siinä hetkessä hänen suunsa puhui yhtä, mutta mä tulkitsin sen niin, että kysymys ei oikeasti ollut niinkään itse pelaamisesta, vaan kaikesta siitä, mikä oli johtanut hänet siihen paikkaan ja tilanteeseen, missä silloin oli. Koomasta selvinneenä alkoholistina, yksin sairaalassa, katsomassa matsia, missä hänenkin periaatteessa olisi pitänyt pelata. Niin kovin lähellä oli hetki, kun Jere olisi voinut puhua suoraan ja rehellisesti. Mutta ei, ylpeys ei siinäkään tilanteessa antanut myöten. Mutta mulle se tilanne kertoi ihan muusta kuin siitä, mitä sanoja hän todellisuudessa käytti ja mitä kertoi kokeneensa. En nimittäin usko, että pelkkä halu pelata lätkää olisi tuonut karskille äijjjjälle kyyneleitä silmiin ja saanut ääntä värisemään.

Kirjoituksesi vilisi hyviä pointteja, mutta erityisesti tämä oli se, jossa osuit mielestäni aivan naulankantaan.

Omaan myös itse erittäin vahvaa taustaa alkoholismista, sekä lapsuudenkotini, että oman yli 10 vuotta sitten päättyneen törpöttelyni kautta.

Joten kaikenlaista sitä on tullut nähtyä ja kuultua ja väitän tämän osa-alueen olevan sellainen, jossa tiedän asioista keskimääräistä kaduntallaajaa enemmän. Ihan pikkujutuista en siis hätkähdä näissä päihdeasioissa, koska olen niin paljon jo ehtinyt nähdä.

Mutta tuo lihavoimani kohta dokumentissa oli se, jossa minullakin jäi haavi auki. Eli juuri kuten sanoitkin, niin vielä tuossakaan kohtaa, kun ihminen käy alkoholisminsa vuoksi niin lähellä kuolemaa, kuin periaatteessa vain voi käydä, niin vielä siinäkään vaiheessa ei pysty myöntämään asioiden todellista laitaa itselleen.

Hämmästyttävyyttä lisää entisestään se, kun tuossa aiemmin ketjuun linkkaamassani Maria Veitolan haastattelussa mies itse kertoo, että hänellä on ikävä noita aikoja, kun vielä dokasi. Siis mies joka kävi hiuskarvan päässä kuolemasta täysin puhtaasti aivan monumentaalisesta ryyppyputkesta johtuen on sitä mieltä, että niitä aikoja on ikävä? Muistan jo silloin ensimmäistä kertaa tuon haastattelun nähtyäni ajatelleeni, että jos Jere oikeasti noin ajattelee, niin luulenpa, että hän tulee vielä retkahtamaan.

Ja näinhän siinä on sitten käynytkin. Ihmeen pitkään Jere pystyi kuitenkin olemaan juomatta tuollaisella "rystyset valkoisena" tyylillä, jota raitistuneet alkoholistit nimittävät kuivahumalaksi. Eli ollaan fyysisesti kyllä juomatta viinaa, mutta silti haaveillaan siitä viinan juomisesta. Siellä päässä ja mielessä ei ole tapahtunut niitä olennaisia muutoksia, jotka tarvitaan, jotta alkoholisminsa kanssa pystyy tekemään tilit selviksi.

Ja kuten sanotkin niin nuo dokumentissa esitetyt "kotivideopätkät" eivät ole mitään hulvatonta juhlimista, mitä perusbilettäjä juhlimisella käsittää, vaan surkeaa alkoholistin pakonomaista tiukan viinan ryyppäämistä päivästä toiseen verkkarit jalassa jossain pimeässä helsinkiläisessä kerrostalolähiössä joidenkin semipultsareiden kanssa. Siitä on oikeasti hieno elämä aivan helvetin kaukana.

Minullekin on aivan uskomatonta kuultavaa, että miten ihminen ei kaiken tuonkaan jälkeen pysty nöyrtymään, vaan tuo sama lapsellinen uho hallitsee Karalahden käytöstä edelleen.

Somessa Jereä äijäksi kehuvat ihmiset eivät sen suuremmin hetkauta. Ihmiset joilla on itsellään vastaavanlaisia ongelmia käyttäytyvät tuolla tavalla syistä, joita väitän pikkaisen tajuavani. Sen sijaan nämä julkisuuden henkilöt, jotka tuolla somessa Jereä buustaavat ovat minun mielestäni kyllä ihan puhtaita mahdollistajia. Ainakin ne jotka Jeren kanssa noin niin kuin oikeassakin elämässä ovat tekemisissä. Ehkä ajattelevat olevansa jotain hyviä kavereita tai jotain sinnepäin, mutta eivät tosiasiallisesti sitä kyllä todellakaan ole. Hyvä kaveri, tai ystävä uskaltaa sanoa ne tosiasiat sinulle sellaisina kuin ne ovat, eivätkä lähde siihen samaan paskanjauhamiseen mukaan, jossa alkoholisti itse koko ajan elää.

 

[Artyukhin]

Kamalahti näköjään ruvennut pitämään podcastia: Wicked Game

 

[teroz]

Jere ja Nanna myös postailivat äijämäisiä ylinopeusvideoita nettiin. Vihannes on se Jeren vaimokin, joka on tietty jo selvää kun miehen valitsi, mutta yhä selvempää kun ajoi Keravan taajamassa 40 rajoituksen alla yli satasta. Siinä on oiva ihminen, hyvinvoinnin puolestapuhuja ja päiväkodinomistaja.

 

[Wiljami]

Jere ja Nanna myös postailivat äijämäisiä ylinopeusvideoita nettiin. Vihannes on se Jeren vaimokin, joka on tietty jo selvää kun miehen valitsi, mutta yhä selvempää kun ajoi Keravan taajamassa 40 rajoituksen alla yli satasta. Siinä on oiva ihminen, hyvinvoinnin puolestapuhuja ja päiväkodinomistaja.

Onko tämä joku pässiväen kilvoittelu Darwin-palkinnosta, kun vastahan parisen viikkoa sitten haittaisänmaallisen rouvan liikenne-edesottamuksia esiteltiin videoitse siinä määrin että kuvamateriaalia käydään toivottavasti läpi käräjillä ja kuskille todella pitkä ajokielto?

 

[Tadu]

Jere ja Nanna myös postailivat äijämäisiä ylinopeusvideoita nettiin. Vihannes on se Jeren vaimokin, joka on tietty jo selvää kun miehen valitsi, mutta yhä selvempää kun ajoi Keravan taajamassa 40 rajoituksen alla yli satasta. Siinä on oiva ihminen, hyvinvoinnin puolestapuhuja ja päiväkodinomistaja.

No mut ku on kuuma fitnessmuija mitä kaikki miehet haluavat panna, mutta vain alfa-Jere panee. Eli olet siis vaan kateellinen kun sun muijas ei aja satasta Keravan keskustassa. Varmaan liikenteessä oli vaan beeta-miehiäkin hidastelemassa eli niiden vika.

 

[teroz]

No mut ku on kuuma fitnessmuija mitä kaikki miehet haluavat panna, mutta vain alfa-Jere panee. Eli olet siis vaan kateellinen kun sun muijas ei aja satasta Keravan keskustassa. Varmaan liikenteessä oli vaan beeta-miehiäkin hidastelemassa eli niiden vika.

Totta - unohdin ottaa tämän huomioon.

Se taas, että onko Nanna kuuma vai ei on varmasti kaikkien henkilökohtainen makuasia.

 

[palle]

Jere ja Nanna myös postailivat äijämäisiä ylinopeusvideoita nettiin. Vihannes on se Jeren vaimokin, joka on tietty jo selvää kun miehen valitsi, mutta yhä selvempää kun ajoi Keravan taajamassa 40 rajoituksen alla yli satasta. Siinä on oiva ihminen, hyvinvoinnin puolestapuhuja ja päiväkodinomistaja.

Missä tälläisiä on nähtävillä?

 

[teroz]

Missä tälläisiä on nähtävillä?

Olikohan tämä juttu IS:ssä tai Seiskassa. Videot olivat poistaneet, kun viksuja ovat.

 

[Veijari]

Olikohan tämä juttu IS:ssä tai Seiskassa. Videot olivat poistaneet, kun viksuja ovat.

Seiskan sivuilla taitaa vieläkin olla kuvakaappauksia noista ylinopeus videoista.
On kyllä harvinaisen fiksu pariskunta nämä Karalahdet.

 

[Knox]

Tuollaisen ylinopeuden ajaminen on ihan vitun vastenmielistä ja lapsellista. Se alhainen nopeusrajoitus on siellä syystä, mutta mitäpä niistä kun Thug Life ja öhöhöhö. Mitään ei sattunut, mutta se ei vaadi kuin sen yhden kerran kun kolahtaa.

On kyllä vakka kantensa valinnut.

 

[palle]

Olikohan tämä juttu IS:ssä tai Seiskassa. Videot olivat poistaneet, kun viksuja ovat.

Jees kiitos. Videoita ei löytynyt mutta Seiskan juttu kuvankaappauksineen.

Teki mieli sanoa todella rumasti, mutta tyydyn varmuuden vuoksi vain toteamaan, että tuo pariskunta ansaitsee toisensa.

 

[mustaoranssi]

Se on niinku Karalahti niinku nyt podcast juontaja. Vieras on mielenkiintoinen mutta juontajan ammattitaidottomuuden takia jäi loppuun kuuntelematta

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=8Br0yRt7_yU

Jos Petun haastattelun haluaa kuulla niin suosittelen urheilucastin jaksoa.

 

[Sammy]

Se on niinku Karalahti niinku nyt podcast juontaja. Vieras on mielenkiintoinen mutta juontajan ammattitaidottomuuden takia jäi loppuun kuuntelematta

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=8Br0yRt7_yU

Jos Petun haastattelun haluaa kuulla niin suosittelen urheilucastin jaksoa.

Tuota kun kuunteli, niin tuli se fiilis, että haastattelija ja haastateltava on Jere Karalahti. Sen verran paljon pyöri jutut itsensä ympärillä.

 

[mustaoranssi]

Tuota kun kuunteli, niin tuli se fiilis, että haastattelija ja haastateltava on Jere Karalahti. Sen verran paljon pyöri jutut itsensä ympärillä.

Sen verran kuuntelin että tulee myös oma jakso. Haastattelee kai itseään

 

[mustaoranssi]

Piti kuunnella kuitenkin Sihvosen vierailu. Sihvonen kun puhuu niin Karalahti on ihan kuutamolla. Sihvonen sanoo että korkkia ei voi enää avata mutta Jerellä pysyy hommat hallussa.

 

[AllBehind]

Jerestä voidaan olla montaa mieltä, mutta pienehkö katselusuositus uusimalle jaksolle tässä podcastissa. Sihvonen ei todellakaan tullut nuolemaan isännän persettä niinkuin monimoni muu. Tuntuu melkein joka lauseessa heittävän jos ei nyt kuittia, niin pienen haasteen/tipsin jerelle. Fiksun oloinen sälli kaiken kaikkiaan!

 

[mustaoranssi]

Jerestä voidaan olla montaa mieltä, mutta pienehkö katselusuositus uusimalle jaksolle tässä podcastissa. Sihvonen ei todellakaan tullut nuolemaan isännän persettä niinkuin monimoni muu. Tuntuu melkein joka lauseessa heittävän jos ei nyt kuittia, niin pienen haasteen/tipsin jerelle. Fiksun oloinen sälli kaiken kaikkiaan!

Jeren tyhmyys kyllä loistaa kun Sihvosen vinkkejä ei edes ymmärrä. Voi olla että Sihvosella oli tuon jälkeen vähän, mitä helvettiä juuri tapahtui fiilis.

 

[SOF1969]

Tuli kelaillen kuunneltua. "Jos sä avaat silmäs ja kattelet ympärilles, nii onhan tää yhteiskunta vittu sekasin".

Huumoriosastoahan tämä on, ihan viihdyttävää. Sihvonen vie ihan sata-muna.

 

[NakkiFakiiri]

Jees, kaksi minuuttia päästiin uutta jaksoa eteenpäin ennenkuin Jere kääntää jutut itseensä. Ei muutenkaan mikään maailman luontevin juontaja, melko kömpelöä meininkiä ja tuntuu että punainen lanka katoaa samantien kun suu aukeaa. Tosin tämä on varmasti tiedostettu homma ja jollain kierolla tavalla osa koko shown viehätystä. Vieraat tätä kuitenkin ovat toistaiseksi kantaneet harteillaan, ei juontaja.

 

[SOF1969]

Ei muutenkaan mikään maailman luontevin juontaja, melko kömpelöä meininkiä ja tuntuu että punainen lanka katoaa samantien kun suu aukeaa.

En todellakaan halua moralisoida, ja kiroilen kyllä itsekin paikan tullen, mutta kyllähän aikuisen ihmisen toistuva vitun hokeminen vaan antaa melko nolon kuvan. Kuuntelin tätä Spotifystä, enkä tajunnut että tämän saa kuvan kera YouTubesta.

En tiedä johtuuko se vaan kontrastista Jereen, mutta oma käsitykseni Sihvosesta muuttui tämän jälkeen positiivisemmaksi, asiallista settiä.

 

[Dennis]

En tiedä johtuuko se vaan kontrastista Jereen, mutta oma käsitykseni Sihvosesta muuttui tämän jälkeen positiivisemmaksi, asiallista settiä.

Tokihan sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningas, mutta Sihvosesta on tullut ihan siedettävä hahmo, kun on päässyt eroon Jukka Röngän kanssa luomastaan ”johtava analyytikko” -roolista. Lisäksi raitistuminen tekee monesti ihmisille hyvää myös käyttäytymisen osalta, jos kupin ottaminen on ollut isompikin ongelma.

Jeren kognitiiviset taidot ja keskittymiskyky on julkisten edesottamusten perusteella kultakalan tasolla, joten epäilisin, että tämän mieslapsen tuore podcast-projekti kestää n. puoli vuotta, kunnes on taas aika kehitellä jotain uutta tekemistä.