Oli ja suhtaudun häneen ymmärtäväisesti ja sympaattisesti, mutta vähän surullista ettei vieläkään ole tai ollut voittanut niitä demoneitaan, että tuota voisi minään insprivoivana kasvutarinana pitää. Nyt päällimmäisin tunne on lähinnä sääli.
Surullista tai ei, jotkut demonit jättää rauhaan vasta haudassa. Loppuun asti elämä on kamppailua ja selviämistä niiden kanssa, keinovalikoima voi silti vaihtua radikaalisti matkan varrella kuten Fleurylla. Mutta ei niistä sen enempää, ainakaan tapuliäijjjän ketjussa.