Uteliaisuus voitti, joten lukaisin kirjan.
Kirjasta ei jää käteen oikein mitään. Jere sekoilee, dokailee, narkkaa ja pelaa lätkää. Sitten Jere missaa aamutreenit, josta Jere vittuuntuu ja lähtee dokaamaan/sekoilemaan/narkkaamaan. Tätä kuviota toistetaan koomaan asti.
Ja meikäläistä huvitti tuon Tapulin jengin lempinimet, Mad Dog, pormestari Pötsi, psycho-janne, space cowboy ja tietty itse Jere, ultimate warrior. Tuohon kun lisätään teinimäinen pullistelu (Muille liikaa, Tapulin kundeille normisetti jne) niin kirja herättää aikamoista myötähäpeää välillä. Tilataan tuhat shottia, 360 valkovenäläistä, laitetaan myllyt pystyyn ja plaaplaa. Ilmeisesti melkoinen ghetto tämä tapuli, kun NHLn goonitkin olivat ihmeissään, kun koppiin astui oikeasti paha poika, 110kg jätkä tapulista.
Jere kyllä jaksaa läpi kirjan kertoa kuinka Ronja on isin kulta ja rakas, mutta ei kirjassa mietitä kuin muutamaan otteeseen mitä jatkuva sekoilu tekee tyttärelle. Jere lähtee viihteelle keskiviikkona, ja palaa viikon päästä kotia paskat housussa, ja rahat juotuna. Velkaa ollaan joka suuntaan, mutta sen tarkemmin ei eritellä että minne ja kuinka paljon.
Viinan vetäminen on pakon edessä jäänyt, mutta unilääkkeet, kokaiini ja amfetamiini jäivät silti kuvioihin. Olihan Jere yhden katoamisen tehnyt Nannallekkin, kun sovittu kahden päivän reissu venyi yli viikon mittaiseksi. Eli kyllä se liekki kytee siellä sisällä edelleen, joten luulisi että tuossa tilanteessa ymmärrettäisiin pitää nollalinjaa.