Tässäpä se varsin hyvin kiteytettynä on. Aika usein näiden addiktien käytöksessä esiintyvät ikävät piirteet ovat erilaisia defenssimekanismeja, jotka nostavat ne esiin. Joillakin se saattaa olla sitä, että ovat taipuvaisia itsesääliin ja muiden syyttelyyn, joillakin se on jotain muuta ja jotkut verhoavat taas sen oman pahan olonsa tuollaisen teiniuhon taakse. Eli pohjimmiltaan minä luulen, että Jerekin ylläpitää tuota uhoa ihan siitä syystä, ettei vaan pysty vieläkään pohjimmiltaan tunnustamaan sitä että hän on addikti. Siksi yrittää luoda tuota tarinaa, että tuollainen elämäntyyli olisi jotenkin todella coolia ja että hän olisi ylpeä kaikesta siitä mitä on tullut elämässä perseiltyä, koska sellaisia Tapulin coolit äijjät ovat.
Tapulin äijjähän ei saatana nöyristele päihteiden edessä ja tunnusta, että olisi heikko. Paljon helpompi valehdella itselleen ja pitää yllä tuota uhoa, että tällä tavallahan sitä äijjän juuri pitääkin elää. Jos vähän lipsahtaa pitkäksi kun "otetaan vähän viiniä", niin sehän on vaan coolia touhua. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa omalla isälläni on ihan mahdotonta myöntää, että hän itse on ryssinyt elämässään monta asiaa juopottelun takia. On ollut paljon helpompaa syyttää siitä minua, siskoani, äitiäni, työkavereita, yhteiskuntaa jne. ja juoda sitten itsesäälissään lisää. Ei isäkään paha ihminen ole, mutta heikko. Ja kyvytön nöyrtymään missään asiassa. Jere on ihan samanlainen, mutta hänellä se nostaa esiin erilaisia ikäviä piirteitä.
