Luovuttaminen. Nöyrtyminen. Sen oivaltamista, että ei omin voimin kykene ongelmaansa ratkaisemaan.
Minulta meni yli 10 vuotta siitä, kun itse lopetin juomisen siihen, että oikeasti rupesin ymmärtämään noita ennen minulle lähes kirosanoja edustaneita asioita, ja sitä että noissa piilee addiktio-ongelman ratkaisu. Enkä vieläkään ole perillä, vaan kesken. Joku tuolla aiemmin sanoikin hyvin, että eihän se juomisen lopettaminen ole, kuin yksi pieni palanen sitä raitistumista.
Se on hämmästyttävää, että miten syvälle ihminen voikaan upota siihen omaan valhemaailmaansa. Ja ihan siellä samassa valhemaailmassa Jerekin uiskentelee. Aiemmin ketjussa on ollut jo puhetta, että niin pitkään, kuin tuota nöyrtymistä ei Jerellä tapahdu, niin tuo homma ei tuosta ratkea. Kaikesta kuuli ja näki, että niiden vuosien aikana, kun hän oli ottamatta huikkaakin, niin ei siinä kyllä raitistumisesta valitettavasti ollut tietoakaan. Sitä ei saisi sanoa, että on muka olemassa joku oikea tapa raitistua, mutta eihän Jere missään nimessä ikinä ollut sinut sen alkoholittoman elämän kanssa. Mikä on aika hämmästyttävää haimatulehduksen kokeneelle ihmiselle, mutta ei alkoholismilla toisaalta järjen kanssa mitään tekemistä olekaan.
Viimeksi muokattu:
