Mitäs mieltä tästä setistä? Mun mielestä aika kova setti lukuunottamatta biisiä nro 2. Biitti lähinnä ei uppoa siinä. Pakkohan tätä on hehkuttaa kun Wu-Tangin kuuntelu alkoi jo vuonna 1994 ja tämän myötä tutustuminen ylipäätään koko skeneen.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »
-
Saija Tarkin paita kohosi Raksilan hallin kattoon tunteikkaassa seremoniassaLue lisää »
Jenkki rap
- Viestiketjun aloittaja Lunatico
- Alkaa
- 26 315
- 178
Eminemistä kun tässä ketjussa on jonkin verran aikaisemmin puhuttu, niin itteä kyllä ihmetyttää, että miks se valitsee paljon niin huonoja biittejä biiseilleensä? Miehellä on kiertueella mukana djnä yks kaikkien aikojen kovimmista biittinikkareista, mutta tasan yhden biitin ottanu herralta biiseihinsä ja sekin oli heikoimmasta päästä. Alla olevalla freestyle videolla pääsee nauttimaan joistain The Alchemistin kovista biiteistä ja mies vielä ite levyjen äärellä tuossa.
Pistetääs tuosta nyt vielä.
Pistetääs tuosta nyt vielä.
Viimeksi muokattu:
Tässä kun ei unesta ole taas tietoakaan, niin tulipa kaiveltua vanha levylaukku esiin ja koettua sellanen fiilis, että hetkinen, tätä on tullu kuunneltua viimeks ehkä jotain 20v sitten, eli Cypress Hillin Temples of boom.
Linkki youtubeen koko albumiin. Melkosia muistoja puskee päälle tästä. Kova, erittäin kova.
Linkki youtubeen koko albumiin. Melkosia muistoja puskee päälle tästä. Kova, erittäin kova.
Laitetaan tännekkin nyt maininta uudesta törkeän kovasta biisistä.
Tätä biisiä olen itse odottanut kuin kuuta nousevaa kun kuulin että Hopsin tulee NF:n biisillä feattaamaan. Itselleni kaksi lempiräppäriä näistä ns "uudemmista". Ja kuten odotinkin, molemmat vetävät biisillä erittäin kovat verset ja biitti on myös kova.
Tätä biisiä olen itse odottanut kuin kuuta nousevaa kun kuulin että Hopsin tulee NF:n biisillä feattaamaan. Itselleni kaksi lempiräppäriä näistä ns "uudemmista". Ja kuten odotinkin, molemmat vetävät biisillä erittäin kovat verset ja biitti on myös kova.
Loistavan oloinen dokkari. Katsonut vasta yhen jakson, jossa käsiteltiin Juice Crewin ja Boogie Down Productionsin biiffiä jne. Loistava oli jakso.
Nakataas NF:ltä toinen hyvä biisi uudelta mixtapelta. Hieno musiikkivideo myös!
Osaako joku sanoa montako keikkaa Wu-Tang on tehnyt? Ite ollu paikan päällä ja nähnyt YouTubesta yhteensä aika monta keikkaa, mutta onko yhdelläkään niistä soinut tämä helmi: (ei missään koskaan, eikä ikinä(?)
Pakko kyllä ihailla miten toimiva kaksikko Royce ja Eminem parhaimmillaan on. Biitti on aivan jäätävä ja Royce tykittää siihen malliin että Eminemin on ammuttava todella kovilla jos meinaa täyttää tontin. No, jokainen voi kuunnella että pysyykö kyydissä. Häikäisevää kummaltakin.
Royce on kyllä kova. Tässä biisissä Royce vetää Eminemiä paremmin IMO, Royce räppää rauhallisemmin ja selkeämmin. Eminem tahtoo turhan useasti "ampua yli", eli vetää järjettömän määrän tekstiä yhteen säkeeseen, ja vaikkei tässä nyt sitä supernopeaa räppäämistä olekaan, niin onhan tuo aikamoista sarjatulta alusta loppuun. Tuo Eminemin säe toimisi paremmin, jos se olisi jaettu kahdeksi eri säkeeksi.
Oon edelleen sitä mieltä, että Eminem oli parhaimmillaan The Eminem Shown aikaan. Varmasti mies kirjoittaa nykyisin taitavampia riimejä ja on puhtaasti räppärinä taitavampi mitä tuolloin, mutta jotenkin tuossa levyssä toimii vain kaikki.
Biisin hienous on juuri siinä että Royce lyö aivan järjettömän pohja-ajan jonka alle Eminemin täytyy yrittää rullata.
Royce vetää teknisesti loistavasti ja samaan aikaan törkeän sulavasti. Biisin paras riimi on myös about kaikille miesräppäreille arka paikka, eli tunnustaa pyrkimys olla hyvä isä lapsilleen. Muut koittaa olla ykkösiä mikissä, Royce koittaa olla numero yksi lapsilleen. Tuota taistelua ei vain riimeillä voiteta. Tuo aihe on myös Eminemin pahin kryptoniitti.
Minusta Eminem tulee omaan verseen juuri niin kovaa kuin pitääkin. Siinä on teknisyys alleviivattu ja Shady-modea viritelty käyntiin. Minusta tuohon ei sopisi mikään rento Hayley-setti sydän avoinna.
Eli tuon kokonaisuuden upeus on siinä ettei Eminem voita vaikka tykittää kuinka kovaa. Sen sijaan Eminem antaa tuohon settiin sopivasti kaikkensa kuten fiittaajan kuuluukin.
Noin yleisesti minä haluan kuulla Eminemin tuhannen sanaparin/sanakolmikon/sananelikon ympärille rakennettua tykitystä niin kauan kuin tuolla tasolla irtoaa. Äijä on kohta 50 ja pyyhkii pöydät sekä lattiat monilla muilla.
Se päivä nimittäin koittaa kun Eminem ei enää pysty tuohon. Nyt ollaan jo ihan maksimeissa ja loppusuoralla. Luojalle kiitos Machine Gun Kellyn ja Lord Jamalin kaltaisista tontuista. Saatiin vielä kerran herätettyä vihainen vanha setä eikä vain edsheeran-poppiräppiä Eminemiltä.
Edit. Pakko vielä lisätä että tuon Eminemin mielenmaiseman kanssa en tule koskaan sinuiksi. Häiriintynyttä neroutta joka antaa myös luvan epäonnistua itselleen.
Viimeksi muokattu:
Tuli tuossa Lord Jamal mainittua ja itseäni on pitkään huvittanut räppikentällä vallinnut keskustelu siitä miten valkoiset omivat tummien kulttuuria. Eminem on ollut keskiössä tuossa myös.
Voin tunnustaa että olen YouTubesta tsekannut jengin reaktiovideoita Eminemiin liittyen. Ei-valkoiset suunnilleen kautta linjan palvovat Eminemiä eivätkä siedä yhtään jos Eminemin asema hiphopissa kyseenalaistetaan. Eminem on kevyesti eniten omittu tapaus jos pelataan ihonväri-korttia. Ja täysin häpeilemättömästi. Minusta tuo on hemmetin hyvä asia.
Tätä seuraavaa olen useampaan kertaan sanonut. Lahjakkuus, osaaminen ja arvot eivät määrity useiden räppifanien keskuudessa ihonvärin perusteella. Ne nähdään puhtaasti räppärin sanojen, tekojen sekä osaamisen kautta. Myöskin hemmetin hyvä niin.
Edit. Roycelta löytyy myös hyvä vastine Lord Jamalin älyvapaaseen Eminem-settiin. Jamal ei ole mikään auktoriteetti puhumaan "streetniggoista" ja pyysi yhden riimiparin jolla herra oikeuttaa puhumisen about kaikkien oldschool tummien puolesta.
Voin tunnustaa että olen YouTubesta tsekannut jengin reaktiovideoita Eminemiin liittyen. Ei-valkoiset suunnilleen kautta linjan palvovat Eminemiä eivätkä siedä yhtään jos Eminemin asema hiphopissa kyseenalaistetaan. Eminem on kevyesti eniten omittu tapaus jos pelataan ihonväri-korttia. Ja täysin häpeilemättömästi. Minusta tuo on hemmetin hyvä asia.
Tätä seuraavaa olen useampaan kertaan sanonut. Lahjakkuus, osaaminen ja arvot eivät määrity useiden räppifanien keskuudessa ihonvärin perusteella. Ne nähdään puhtaasti räppärin sanojen, tekojen sekä osaamisen kautta. Myöskin hemmetin hyvä niin.
Edit. Roycelta löytyy myös hyvä vastine Lord Jamalin älyvapaaseen Eminem-settiin. Jamal ei ole mikään auktoriteetti puhumaan "streetniggoista" ja pyysi yhden riimiparin jolla herra oikeuttaa puhumisen about kaikkien oldschool tummien puolesta.
Viimeksi muokattu:
Tuota kryptoniittia en ihan ymmärrä. Eminemhan on aina avoimesti räpännyt rakkaudesta lapsiinsa, ja kaiken sekoilun keskellä pyrkinyt olemaan hyvä isä? Roycella on myös historiaa päihteiden kanssa, joten en oikein hahmota näiden kahden eroa tässä asiassa.
Mun mielestä Eminemin "ongelma" on ollut jo pidemmän aikaa tuo teknisyyden alleviivaus. Kaveri on ihan vitun hyvä ja tekninen, mutta minä ainakin kaipaan välillä vähemmän.
Tämän tietysti allekirjoitan. Kamikaze oli hyvä levy, joskin siinäkin oli näitä samoja "ongelmia" mitä Caterpillarissa, mutta makuasioitahan nämä on.
@Knox
Tuo kryptoniitti on juuri se että esimerkiksi Eminem on aiheuttanut todella paljon tuskaa tyttärelleen vaikka rahaa on isoksi loppuelämäksi ja biisit täynnä rakkautta. Tuossa on se ironia mikä sinällään pätee päihteiden kautta Royceenkin. Vanhempana haluat olla se suojelija ja samalla olet vähintäänkin ollut tuhoaja. Ei nuo aiheet ihan sattumalta ylikorostu. Taustalla on katumusta vaikka olisit miten paljon hyvääkin tehnyt.
Eminemin kanssa saat taatun pihvin kun käyt verbaalisesti tyttären kimppuun. Tuossa juuri korostuu se että selvästi on isänä epäonnistuttu myös ja sitten kaivautuu se suojelijamoodi esiin. Tekopyhää, toki.
Ja tuo hiphop-maailma on vienyt sekä Roycea että Eminemiä myös sille tielle että epäilyksiä isyyksistä piisaa. Varmasti kiva tunne perheelle ja lapselle. Ja lopulta itse olet valintasi artistielämässä tehnyt.
Sen sijaan tuo Eminemin tekninen brassailu on makuasia. "Less is more" -kritiikin tavoitan, mutta Eminemin loppusuora tulee mielestäni olemaan nuo poppirallit tai maksimitehoilla räppääminen. Ei se menneiden päivien tyyppi enää palaa.
Tuo kryptoniitti on juuri se että esimerkiksi Eminem on aiheuttanut todella paljon tuskaa tyttärelleen vaikka rahaa on isoksi loppuelämäksi ja biisit täynnä rakkautta. Tuossa on se ironia mikä sinällään pätee päihteiden kautta Royceenkin. Vanhempana haluat olla se suojelija ja samalla olet vähintäänkin ollut tuhoaja. Ei nuo aiheet ihan sattumalta ylikorostu. Taustalla on katumusta vaikka olisit miten paljon hyvääkin tehnyt.
Eminemin kanssa saat taatun pihvin kun käyt verbaalisesti tyttären kimppuun. Tuossa juuri korostuu se että selvästi on isänä epäonnistuttu myös ja sitten kaivautuu se suojelijamoodi esiin. Tekopyhää, toki.
Ja tuo hiphop-maailma on vienyt sekä Roycea että Eminemiä myös sille tielle että epäilyksiä isyyksistä piisaa. Varmasti kiva tunne perheelle ja lapselle. Ja lopulta itse olet valintasi artistielämässä tehnyt.
Sen sijaan tuo Eminemin tekninen brassailu on makuasia. "Less is more" -kritiikin tavoitan, mutta Eminemin loppusuora tulee mielestäni olemaan nuo poppirallit tai maksimitehoilla räppääminen. Ei se menneiden päivien tyyppi enää palaa.
Viimeksi muokattu:
Aivan, nyt ymmärrän pointtisi. Onhan se näinkin, enkä usko, että Eminemiä minään malli-isänä voikaan pitää. Addikti, joka sattuu olemaan myös yksi maailman isoimpia artisteja. Toki molemmat on ymmärtääkseni olleet selvänä jo vuosia, joten on siellä kasvamistakin tapahtunut.
Tästä olen erimieltä. Oman lapsen puolustaminen on luonnollinen reaktio vanhemmalle, ei taustalla tarvitse olla mitään tunteita että on epäonnistunut isänä. Koen olevani hyvä isä lapselleni, ja jos joku häntä lähtisi haukkumaan, niin puolustaisin muksuani kaikin keinoin.
Ja muutenkin, ei toisen lapsia kuulu sotkea mukaan, ei vaikka olisi kuinka kiihkeä ja totinen pihvi taustalla. Itse asiassa mulla ei tule mieleen kuin Ja Rule ja MGK, jotka ovat tälle tasolle lähteneet. Eikun vielä oli Nick Cannon, joka kokeili kepillä jäätä, mutta oli niin paska, ettei edes ansaitse vastausta.
@Knox Olisin voinut tarkentaa että Eminemin tapauksessa riittää kun namedroppaa tyttären. Luonnollisesti vanhempi puolustaa lastaan jos hyökätään, mutta Eminem on yliherkkä tuossa suhteessa. MGK-viite esimerkiksi vierailee vähintään parissa rivissä per biisi. Eikä ole edes kauhea kärjistys.
Ja tosiaan sekä Royce että Eminem ovat ymmärtääkseni saaneet elämää haltuun, mutta ei se menneisyys katoa.
Ja tosiaan sekä Royce että Eminem ovat ymmärtääkseni saaneet elämää haltuun, mutta ei se menneisyys katoa.
Ja Rule heitti todella mautonta läppää Hailiesta aikanaan, ja sai ansionsa mukaan.
MGK kuvio on kyllä outo, en ihan ymmärrä Eminemin poltetta lähteä tuohon, vaikkakin hauska sitä oli seurata. Jos en nyt väärin muista, niin MGK oli hehkuttanut Hailien ulkonäköä tämän ollessa alaikäinen, ja tästä Eminem sitten veti pultit vuosia myöhemmin. Sitten MGK teki Rapdevil biisin, johon Eminem vastasi Killshotilla. Kuten sanoin, vähän outo kuvio kaikkiaan.
Olen tästä tietoinen ja voimmekin esittää kysymyksen: kuka on Ja Rule?
Eminemin kanssa saa pihvin aikaan, mutta kovahintaisen laskun maksaa toinen osapuoli.
MGK-kuviossa hän yritti hakea klikkihuorailulla nimeä, haastoi Eminemin rakentaen juttunsa Eminemin herkkään paikkaan ja toivoi että saa nostetta kun haastoi. Toisin kävi.
Eilen vihdoin tuli ulos Kanye Westin kymmenens albumi Donda. Yli vuosi ja niin monta "julkaisupäivää" myöhemmin, että kukaan ei varmaan ole edes pysynyt laskuissa. Nytkin kävi vielä loppujen lopuksi niin, että Universal meni julkaisemaan albumin ilman Westin suostumusta. DaBabyn managerin kanssa oli jotain epäselvyyksiä, minkä takia albumi ilmestyi ensin ilman "Jail pt 2" -kappaletta, jossa DaBaby on mukana. Aika nopeasti tuo saatiin kuitenkin selvitettyä ja nyt levy on jokaista kappaletta myöten ulkona.
Yksi albumin isoimmista asioista oli, että Kanye ja Jay-Z nähtiin samalla biisillä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2016. Kaikkien näiden kiistojen jälkeen miesten välit on taas kunnossa ja Jay-Z:n versen perusteella voisi päätellä, että tältä legendaariselta duolta nähdään myös lisää yhteistyötä tulevaisuudessa:
Hol' up, Donda, I'm with your baby when I touch back road
Told him, "Stop all of that red cap, we goin' home"
Not me with all of these sins, castin' stones
This might be the return of The Throne
Hova and Yeezus, like Moses and Jesus
Kaiken tämän odottelun ja lukuisten julkaisupäivien jälkeen Donda oli noussut jo sellaiseksi mysteeriksi, että se oli saavuttanut tietynlaisen klassikkoalbumin aseman jo ennen kuin se tuli ulos. 27 kappaletta, albumin pituus melkein kaksi tuntia ja pitkälti yli 20 vierailijaa, mutta siitä huolimatta kokonaisuus pysyy mielestäni hyvin kasassa. Kanye osoitti jälleen kykynsä tuottajana ja nerokkuutensa tekemällä todella mielenkiintoisen albumin. Levyn soundimaailma on kiehtova ja tällä nykyisellä kertakäyttömusiikin aikakaudella, jolla kaikki kuulostavat samalta, ei tarvinnut missään vaiheessa kuunnellessa pohtia, että kenen albumi tämä oikein on.
Ei Donda mikään MBDTF:n kaltainen mestariteos ole, mutta nostaisin ensipuraisun perusteella sen kuitenkin vähintään Kanyen top-5 albumiksi ja samalla yhdeksi tämän vuoden parhaista teoksista. Onko Kanye West kaikkien aikojen paras räppäri? Ei lähellekään. Onko hän kaikkien aikojen paras artisti? Mahdollisesti. Kaiken vaatebisnekseen keskittymisen, presidenttiehdokkuuspelleilyn ja yleisen trollaamisen jälkeen hän pudotti jälleen albumin, josta aika monet artistit tulevat ottamaan taas lähitulevaisuudessa vaikutteita. Väärinymmärretty nero.
Yksi albumin isoimmista asioista oli, että Kanye ja Jay-Z nähtiin samalla biisillä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2016. Kaikkien näiden kiistojen jälkeen miesten välit on taas kunnossa ja Jay-Z:n versen perusteella voisi päätellä, että tältä legendaariselta duolta nähdään myös lisää yhteistyötä tulevaisuudessa:
Hol' up, Donda, I'm with your baby when I touch back road
Told him, "Stop all of that red cap, we goin' home"
Not me with all of these sins, castin' stones
This might be the return of The Throne
Hova and Yeezus, like Moses and Jesus
Kaiken tämän odottelun ja lukuisten julkaisupäivien jälkeen Donda oli noussut jo sellaiseksi mysteeriksi, että se oli saavuttanut tietynlaisen klassikkoalbumin aseman jo ennen kuin se tuli ulos. 27 kappaletta, albumin pituus melkein kaksi tuntia ja pitkälti yli 20 vierailijaa, mutta siitä huolimatta kokonaisuus pysyy mielestäni hyvin kasassa. Kanye osoitti jälleen kykynsä tuottajana ja nerokkuutensa tekemällä todella mielenkiintoisen albumin. Levyn soundimaailma on kiehtova ja tällä nykyisellä kertakäyttömusiikin aikakaudella, jolla kaikki kuulostavat samalta, ei tarvinnut missään vaiheessa kuunnellessa pohtia, että kenen albumi tämä oikein on.
Ei Donda mikään MBDTF:n kaltainen mestariteos ole, mutta nostaisin ensipuraisun perusteella sen kuitenkin vähintään Kanyen top-5 albumiksi ja samalla yhdeksi tämän vuoden parhaista teoksista. Onko Kanye West kaikkien aikojen paras räppäri? Ei lähellekään. Onko hän kaikkien aikojen paras artisti? Mahdollisesti. Kaiken vaatebisnekseen keskittymisen, presidenttiehdokkuuspelleilyn ja yleisen trollaamisen jälkeen hän pudotti jälleen albumin, josta aika monet artistit tulevat ottamaan taas lähitulevaisuudessa vaikutteita. Väärinymmärretty nero.
Kauhea hehkutus koko albumista, niin kuin sieltä ois tulossa jotain aivan ihmeellisen jumalallista ulos. No levyhän on ihan täyttä kuraa(omaan makuun). Ihme tekotaiteellista höttöä josta ei saa kyllä mitään irti. Kanye on tosiaan räppärinä ihan köppänen. Keksin suorilta sata jenkkiräppäriä, jotka pieksee miten lystää koko hepun. Enkä kyllä ihan osta tätä, että olisi kaikkien aikojen paras artisti räpissä tai edes lähelläkään. No, miten tämä nyt sitten ikinä mitataankaan? :D Siis tykkään kyllä pitkistä levyistä ja pitkistä biiseistä, mitä tälläkin levyltä löytyy, mutta ei tämä Kanyen musa kyllä sitten lähde niin kuin alustakaan. Nasin kanssa tehty levy on toki edelleen kova, että ei siinä.
Onneks tänä vuonna on tullu hyviäkin levyjä ulos.
Tuolla ylhäällä kun puhuttiin Roycesta, niin tässä miehen paras biisi omaan makuun.
Viimeksi muokattu:
Kanyen ero muihin räppäreihin onkin siinä, että hän ei tee räppiä vaan taidetta. Itse en osaa ainakaan nimetä ketään toista artistia, joka voisi laittaa samalle albumille drilliä sekä sähkökitaran niin, että sekä molemmat kappaleet erikseen että kokonaisuus toimii älyttömän hyvin. Jos Kanyelta odottaa jotain perinteistä räppiä, niin silloin saa pettyä. Enkä keksi oikein mitään syytä, että miksi hän edes sellaista tekisi, kun siinä hommassa lukuisat muut ovat häntä parempia. Tuohon, mitä hän tekee tällä hetkellä ei puolestaan pysty kukaan muu.
Paljonhan on kuultu puhetta siitä, että Kanye ei voi julkaista hyvää albumia enää sen jälkeen, kun biisien aihemaailma vaihtui aika radikaalisti miehen uskoon tulemisen jälkeen. Sen höpinän voi kuitenkin lopettaa viimeistään siinä vaiheessa, kun The Weeknd kävi heittämässä albumilla erinomaisen gospel-kertosäkeen. Jay Z:n johdolla myös useat muut vierailijat heittivät sulavasti intertekstuaalisia viittauksia Raamattuun. Toki olihan allbumilla myös sellaisia vierailuja, jotka eivät ehkä ihan istuneet teemaan.
Samaan aikaan albumilla nähtiin myös haavoittuvainen Kanye. Etenkin "Jesus Lordin" versen jälkeen tuli fiilis "hyvä, että tuo mies löysi Jumalan". Vaikka albumilla nähtiin syvällisempää Kanyeta, niin kyllä sieltä sitä uhoakin vielä vähän löytyi ja Draken suunnalle heitettiin taas tikareita.
Tuo Marilyn Mansonin ja DaBabyn ottaminen mukaan albumille oli kyllä vähän kyseenalainen ratkaisu. Olisihan tuo ollut "Jumalan anteeksiantamus" -tematiikan osalta taiteellisesti ihan perusteltu ratkaisu, mutta kun DaBabyn versestä paistoi läpi katumuksen sijaan uhriutuminen. Kaiken lisäksi Kanye oli aikoinaan niitä isoimpia tekijöitä, jotka olivat poistamassa homofobiaa rap-skenestä, joten tuo oli vähintäänkin mielenkiintoinen ratkaisu. Ehkä tuossa sitten painoi vain enemmän se, että DaBaby on ollut niitä harvoja, jotka ovat seisseet Kanyen takana myös hänen hölmöimpien tekojen jälkeen.
Joo kun mä oon just sitä koulukuntaa joka odottaa kuulevansa räpissä hyvää räppäämistä. Ja tämä Kanyen taide ei vaan millään iske. Nämä ei oo just mun korvaan hyviä biittejä sitten ollenkaan. En vaan saa mitään irti tästä. En keksi levyltä mitään juttua minkä takia tätä kuuntelis. Voin kuunnella monenlaista soundia hiphopin saralla kyllä, mutta tämä vaan ei oo se juttu sitten yhtään.
Laitan mielummi soimaan Run The Jewelsiä, MF Doomia, Atmosphereä tai vaikka vanhaa Outkastia. Joku El P on omaan makuun ihan eri tason tuottaja kuin Kanye, mutta makuja on toki monia.
Mulle uus tieto, mutta tämä suomalaisen kuvaama video. Kova on kyllä biisi ja levy ollu aina!
/img-s3.ilcdn.fi/201d2fb1ed03501659c712a61da106315d00e4febbde149fa7efc23001ab960a.jpg)
Osmo tapasi Wu-Tang Clanin ja teki vahingossa rap-historiaa
Osmo Walden päätyi kuvaamaan rap-ryhmä Wu-Tang Clanin debyyttivideon, kun alkuperäinen kuvaaja säikähti aseita. Räppärit vannoivat Waldenille olevansa ison palveluksen velkaa, ja mies aikoo viimein lunastaa sen.
www.iltalehti.fi
Viimeksi muokattu:
Itselleni varmaan kaikkien aikojen paras rap-levy kokonaisuutena. Ei mielestäni yhtään heikkoa biisiä.
Itellä taitaa olla top-3. Ei ihan pääse kyllä Nas - Illmatic levyn ohi.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy