Illmaticin ja Wu-Tangin välillä itsekin pohdin, päädyin sitten jälkimmäiseen. Vaikeita päätöksiä
Verkkolehden uusimmat jutut
-
St. Louis Blues asetti Kasperi Kapasen siirtolistalleLue lisää »
-
Hyviä uutisia Vantaalta: Kiekko-Vantaan talouslukemat paranivat huimasti edellisvuodestaLue lisää »
-
Kuumat NHL-väitteet: Kukaan ei riko McDavidin ennätystä 30 vuoteen − Suomen aliarvostetuin valmentaja työskentelee Pohjois-AmerikassaLue lisää »
-
Joensuun Kiekko-Poikien kapteeni odottaa pääsyä uudistettuun kotihalliin – sitä ennen on paketoitava poikkeuksellinen vierasputki kunniallaLue lisää »
-
Mestis-viikko: Hermes hurmoksessa, ja sarjan tahtipuikko IisalmessaLue lisää »
-
RoKi-päävalmentaja Oona Parviainen valotti loukkaantuneiden tähtipelaajien tilannettaLue lisää »
Jenkki rap
- Viestiketjun aloittaja Lunatico
- Alkaa
- 26 229
- 178
Illmaticilla on edelleen mun papareissa kaikkien aikojen tuotanto. Toki Wu-Tangin ekalla se on myös ihan 7/5.
Kaikkien aikojen top- 30 hiphop-levyt. Onpa vaikea miettiä tälläistä listaa, mutta laitetaampa tämän päivän fiiliksellä. Monta kovaa jäi pois eikä äkkiseltää ihan kaikkia kovia levyjä edes muista.
1. Nas - Illmatic
2. Wu-Tang Clan - Enter the Wu-Tang(36 champers)
3. Eric B & Rakim - Paid In Full
4. Raekwon - Only Built 4 Cuban Linx...
5. Gang Starr - Moment of Truth
6.Genius/GZA - Liquid Swords
7. Mobb Deep - The Infamous
8. Organized Konfusion - Stress: The Extinction Agenda
9. Pharoahe Monch - Internal Affairs
10. Madvillain - Madvillainy
11. A Tribe Called Quest - Midnight Marauders
12. Outkast - Aquemini
13. Kool G Rap - 4,5,6
14. Outkast - ATLiens
15. Organized Konfusion - Organized Konfusion
16. MF DOOM - Operation Doomsday
17. KRS-ONE - KRS ONE
18. MF DOOM - MM..Food
19. Gang Starr - Hard to Earn
20. Dead Prez - Let's Get Free
21. KRS-ONE - Return of the Boom Bap
22. Run DMC - Rasing Hell
23. Jaylib - Champion Sound
24. Rakim - The 18th Letter
25. Rakim - The Master
26. DJ Quick - Quick Is the Name
27. A Tribe Called Quest - The Low End Theory
28. AZ - Do or Die
29. Big Daddy Kane - Long Live the Kane
30. Public Enemy - It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back
1. Nas - Illmatic
2. Wu-Tang Clan - Enter the Wu-Tang(36 champers)
3. Eric B & Rakim - Paid In Full
4. Raekwon - Only Built 4 Cuban Linx...
5. Gang Starr - Moment of Truth
6.Genius/GZA - Liquid Swords
7. Mobb Deep - The Infamous
8. Organized Konfusion - Stress: The Extinction Agenda
9. Pharoahe Monch - Internal Affairs
10. Madvillain - Madvillainy
11. A Tribe Called Quest - Midnight Marauders
12. Outkast - Aquemini
13. Kool G Rap - 4,5,6
14. Outkast - ATLiens
15. Organized Konfusion - Organized Konfusion
16. MF DOOM - Operation Doomsday
17. KRS-ONE - KRS ONE
18. MF DOOM - MM..Food
19. Gang Starr - Hard to Earn
20. Dead Prez - Let's Get Free
21. KRS-ONE - Return of the Boom Bap
22. Run DMC - Rasing Hell
23. Jaylib - Champion Sound
24. Rakim - The 18th Letter
25. Rakim - The Master
26. DJ Quick - Quick Is the Name
27. A Tribe Called Quest - The Low End Theory
28. AZ - Do or Die
29. Big Daddy Kane - Long Live the Kane
30. Public Enemy - It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back
Wowee Zowee
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Bolts, Krakhouse-projekti
Tämmöisistä listauksista minä pidän, hatunnosto. Pakkohan se on itekin yrittää:
1. Organized Konfusion - Stress: The Extinction Agenda
2. OutKast - Southernplayalisticadillacmuzik
3. Digable Planets - Blowout Comb
4. UGK - Ridin’ Dirty
5. Goodie Mob - Soul Food
6. Public Enemy - Fear of a Black Planet
7. Ghostface Killah - Fishscale
8. Prince Paul - A Prince Among Thieves
9. Clipse - Hell Hath No Fury
10. Kendrick Lamar - good kid, m.A.A.d city
11. Ghostface Killah - Supreme Clientele
12. Wu-Tang Clan - Enter the Wu-Tang (36 Chambers)
13. Kanye West - Late Registration
14. Public Enemy - It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back
15. ScHoolboy Q - Blank Face LP
16. Edan - Beauty and the Beat
17. EPMD - Strictly Business
18. Kanye West - My Beautiful Dark Twisted Fantasy
19. Gang Starr - Moment of Truth
20. OutKast - Aquemini
21. Ice Cube - Death Certificate
22. DJ Screw - 3 ’n the Mornin’: Part Two [Blue]
23. Pusha T - Daytona
24. Ice Cube - AmeriKKKa’s Most Wanted
25. Camp Lo - Uptown Saturday Night
Vaikka tommonen, 25 saa riittää tällä kertaa.
Ice Cuben levyt, Camp Lo:n levy sekä Ghostface Killahin - Supreme Clientele on kyllä todella kovia levyjä! Mahtavinta on kuitenkin huomata, että joku arvostaa noin kovasti Organized Konfusionia. On muuten mainio yhtye ja todella aliarvostettu duo. Teki ite mieli laittaa listalle kaikki Pharoahe Monchin soolot, mutta en sitten raaskinu tällä kertaa. :D Eikä kyllä Outkastin eka juuri kalpene kahdelle seuraavalle, että on sekin ihan järjettömän kova levy!
Kuruptin verse on kyllä aina vaan yhtä kova tässä! Ja Lady of Rage on sitä luokkaa, että jotain Nicki Minajia hävettää lähinnä kuunnella.
Fugees juhlistaa The Score-albumin 25-vuotissynttäreitä 12 keikan mittaisella kiertueella. Fugees palaa yhteen 15 vuoden tauon jälkeen - Juhlistaa menestysalbumiaan kiertueella - Soundi.fi
The Score on omissa kirjoissani yksi niistä THE Hip hop-levyistä, jotka ilmestyessään muuttivat musiikkikenttää. Ja muutenkin tuo levy on yksi 90-luvun merkkiteoksista.
The Score on omissa kirjoissani yksi niistä THE Hip hop-levyistä, jotka ilmestyessään muuttivat musiikkikenttää. Ja muutenkin tuo levy on yksi 90-luvun merkkiteoksista.
Viimeksi muokattu:
Koko levy ihan hiton hyvä. Pistetään alle nyt varmaan se legendaarisin biisi levyltä vielä.
Tuli noita suomibattleja silmäiltyä ja siitä sitten muistelin että 8 Milesta oli bonusbattletkin olemassa. Ihan hauska oli todella pitkästä aikaa fiilistellä tätä. Erityisesti tuon viimeisenä kyykänneen daamin kohdalla näkyi että jäätymisen jälkeen ei nyt ihan täysin teurastettu.
Ja eipä nuo fag-läpät olleet muodissa enää tuolloinkaan.
Tämä Eminemin, Roycen ja muun jengin cypher palasi myös mieleen. Niin se aika rientää kun jo 10 vuotta ikää tälläkin.
Kohtuullisen sisäsiistiä ja Royce vetää kovempaa ja aina tyylikkääseen tapaansa. Sitten mikkiin tulee Eminem ja homma nousee "vähän" toiselle tasolle. Sick fuck, kuten itsekin sanoo. Jeesus Kristus mitä settiä pudottaa.
Yelawolf oli kyllä yllättävän kömpelö tässä.
Ja eipä nuo fag-läpät olleet muodissa enää tuolloinkaan.
Tämä Eminemin, Roycen ja muun jengin cypher palasi myös mieleen. Niin se aika rientää kun jo 10 vuotta ikää tälläkin.
Kohtuullisen sisäsiistiä ja Royce vetää kovempaa ja aina tyylikkääseen tapaansa. Sitten mikkiin tulee Eminem ja homma nousee "vähän" toiselle tasolle. Sick fuck, kuten itsekin sanoo. Jeesus Kristus mitä settiä pudottaa.
Yelawolf oli kyllä yllättävän kömpelö tässä.
Olen itse rakastunut jenkki-rapiin erityisesti 2pacin, Snoopin, Dren, Ice Cuben ja myöhemmin vielä Eminemin ja Xzibitin kautta. Ja monien muiden mainstream-artistien kautta. Viime vuosina musiikin kuuntelu on jäänyt hieman vähemmälle enkä ole enää ollut perillä mistään uusista julkaisuista tai tulevistakaan. Senpä takia tuli iloisena yllätyksenä, että viime vuoden lopussa päivänvalon näki seuraava kappale suhteellisen vakuuttavalla kokoonpanolla:
Tuttua ja turvallista. Sydän tähän.
Tuttua ja turvallista. Sydän tähän.
Tämä on kyllä aina huikeaa freestyleä! Saakeli kun meni Eyedea aikanaan kuolemaan.
Heittämällä kovimpia biisejä räpin saralla hetkeen. Alchemist ollu pitkään jo itelle top-1 tuottaja.
Se on muuten valitettavaa ettei nämä ns. huumoriräppärit saa arvostusta pelikentällä. Suomessa esimerkiksi Justimus on leimattu ihan vitsiksi eikä tajuta miten paljon itseasiassa räppäämiseen, biitteihin ja tuotantoon nämä tyypit satsaavat. Feat teki kundeista haastattelun ja tuohon kulttuurin tietämiseen ja toteutukseen ei edes nykynuoret mainstreemaajat kykene alkuunkaan. Useimmilla huumorityypeillä koko kulttuuri hallussa ja sitten vasta lähdetty toteuttamaan tuota.
Samaan aikaan sitten väsyneet muminat tai vanhojen setien uudelleen mikrossa lämmitetyt nigga-läpät kestävät muka tätä päivää.
Itsekään en näitä huumoriräppäreitä seuraa, mutta Dax on jopa hahmojen kautta suorastaan nerokas. Näissä kyllä haistaa helposti bluffit, eli ghostwritatut jutut.
Eli enemmän saisi kyllä krediittiä jengiltä irrota. Nämä ovat ihan eri juttuja kuin jotkut helvetin putoushassuttelut.
En oo koskaan edes osannut ajatella, että vaikka Dax olisi "huumoriräppäri". Se menee vaan itellä vähän samaan kategoriaan kuin vaikka Hopsin, että ei vaan hirveästi jaksa. Periaatteessa siis kaikki on hommassa kunnossa, mutta se jokin vaan jää puuttumaan ettei jaksa. Ehkä joskus tulee vähän sellainen vaivaantunut olo kun vaikka Daxia tai Hopsinia kuunteelee. Joku Merkules on kanssa periaatteessa ihan hyvä räppäämään, mutta se musiikki on jotenkin sellaista ettei vaan kuuntele.
Ite tykkään kuunnella "nykyräppäreistä" niitä, jotka tekee ysäriräppiä, mutta tähän päivään tuotuna. Tietysti lyriikoissa nyt voi olla aina vaihdellen kaikenlaista, mitä ei allekirjoita, mutta biitit ja flow on yleensä se juttu ja siihen päälle kun vielä lyriikoista löytää jotain oikein hyvää.
Ja vanhat parrat on edelleen 5/5(ainakin osa).
Nuo huumoriräppärit eivät tunnu pitävän monesti järjetöntä meteliä siitä miten hyvin kotiläksyt on kauttaaltaan tehty. Ja hyvin monesti juurikin se yksi kiusallinen hetki lyö aika kovaa leimaa. Mutta itse ovat tien toki valinneet.
En nyt erityisen ylpeä ole, mutta vähän tullut katseltua nuorempien reaktiovideoita ja siellä lähes poikkeuksetta haikaillaan juurikin tuota ysärimpää meininkiä. Tämän vuoksi pidän hiukan outona esimerkiksi mumblerapin suosiota, mutta eipähän nuorempi väki mitään mahda jos heille tarjoillaan nykytrendiä.
Esimerkiksi musiikkivideoiden kohdalla nuorempi väki ihmettelee että onpa ollut luovaa meininkiä ysärin lopulla ja 2000-luvun alussa. Ja itse räppäämisen osalta ihmetellään miten tuon aikaiset räppärit ovat saaneet yhteen riviin niin paljon riimisisältöä.
Itse pitäisi aloittaa uusi kierros Kendrick Lamarin osalta kun räppinörtti näkyy Super Bowlissa esiintyvän ja tuo lienee tyyntä ennen myrskyä.
GRIP on yksi johon täytyy perehtyä myös paremmin.
Viimeksi muokattu:
Vähän ehkä loppua kohti rupesi hajoamaan, mutta olihan tuo ensimmäinen puolisko ainakin biisistä aivan loistavaa tykitystä!
DJ Muggs helposti kovimpia tuottajia! Tehny parina viime vuonna ihan hemmetin kovia levyjä aina yhteistyössä jonkun räppärin kanssa. Cypress Hillin legendaarisia ralleja nyt unohtamatta.
8 Mile alkaa hiljalleen saapumaan 20 vuoden ikään ja tuli taannoin katsottua kyseinen pätkä pitkästä aikaa.
Mietin että olisiko tämä leffaketjun asiaa, mutta ajattelin ajatukseni sopivan paremmin tänne. Syynä pidän sitä että valitettavan pitkään omissa ajatuksissa pyöri monien muiden näkökulma siitä että leffa on rockybalboamaisuutta ja lopulta valkoihoinen altavastaaja voittaa.
Muistan miten teininä itselleni syötettiin tuota ihonväri-kulmaa ja pelkistetysti tajuntaan. Vittu että hävettää vielä nykyäänkin kun on tasaisesti elokuvan katsonut ja tajunnut tuon sisällön. Vaatii minusta käsitystä räppikentän menosta että sisäistää jutun juonen. Siksi tämä ketju.
8 Mile on lopulta tarina kurjista sekä köyhistä oloista jossa maalataan kuva että tuoltakin voi löytyä voittajia. Ei löydy. Se on elokuvan hienous.
Kurjuuden keskelle maalataan kuvasto "battleklubista" ja miten iso juttu on voittaa "ilta". Tuo kyseenalaistetaan hienosti Winkin kaltaisen rotan kautta joka myy ajatusta levydiilistä linkkeineen ja kertoo mitä paskaa gettopojat pienissä piireissään ovat. Lopulta kaveri on itse aika ilmaa.
Papa Docin jengi on kirjoitettu hienosti. Itse pääjehu yrittää olla kova gangsteri kun uskaltaa kantaa asetta ja lopulta kyseessä on yksityiskoulussa ollut hyvän perheen Clarence. Eli tuohon kurjuuden ihannointiin haluaa myös parempien olojenkin jätkä. Tuollaisen ihmistyypin ympärille on sitten kerääntynyt oikeanlainen jengi kun itse pääjehulla on vähän räppiskillejä. Jotenkin osuvaa ihan mittasuhteista huolimatta.
Mekhi Phiferin Future on hieno hahmo kun miettii että edustaa 313:n porukkaa, mutta pitäisi olla puolueeton battleisäntä. Hahmo selvästi rakastaa hommaansa, mutta samalla tietää miten uncletomilta näyttää.
Vähän kaikki yrittävät olla ja näyttää enemmän kuin ovat. Paitsi Cheddar Bob. Jumalauta miten sympaattinen tonttu ymmärrettävistä syistä hän on. Tuonkin hahmon takana on enemmän kuin sketsihahmo. Eli näytetään miten vilpitön ja lojaali ystävä voi olla kyseessä vaikkei olisi se viilein jäbä. Itseasiassa juuri Cheddar Bob ratkaisee viimeisen battlen kun heittää Rabbitille että eikö tämä ole huolissaan mitä Papa Doc sanoo. Ja luettelee tapahtumia.
Luonnollisesti lopun battlet ovat iso juttu ja YouTubessa moni elokuvasta tietämätönkin näyttää nuo väijyneen.
Lyckety on hahmona omanlainen Free Woldin vastine Cheddar Bobille. Palvoo johtajaa ja suu käy enemmän kuin järki. Tuo oikeastaan tuhoaakin hänet. Löysät "Vanilla ice, Willie Nelson" -läpät ja rasistikortit eivät toimi. Liian helppoja juttuja jotka B-Rabbit teurastaa helposti. Tässä kylvetään jo perustaa voitolle kun Rabbit osaa hyökätä yksittäisellä läpällä koko vastustajan jengiä vastaan.
Lotto sitten iskee kovimman haasteen ja tämä on tasainen vääntö. Yllättävän luovaa settiä, mutta se pieni ero syntyy KKK-jutulla ja pienellä Lycketyn rasistikortin toistolla. Rabbit mielestäni ratkaisee tämän battlen "Beaver" -jutun käännöllä koko Free Worldia vastaan. Jälleen iskee hyvin koko jengiin, mutta Rabbit sortuu myös steroidijutuilla stereotypiaan. Tuo teki tästä tasaisen väännön.
Papa Docin teurastus on sitten jokaisen katsottava itse. Heitän nuo battlet vielä loppuun. Muistan vieläkin miten junnuna 2003 jännitti leffateatterissa kun Rabbit joutuikin aloittamaan. Tuo oli kuitenkin juuri Cheddar Bobin ansiosta nerokasta, koska Rabbit tykitti ilmaan kaiken mitä Papa Doc aikoi sanoa ja samalla osoitti nyt viimeistä kertaa miten reppanoita Free Worldin jäbät ovat. Muun muassa hakatessaan porukalla Rabbitin jne. Ja sitten tietenkin Papa Docin paljastaminen yksityiskoulun Clarenceksi.
Lopulta 8 Mile on yllättävän moniulotteinen elokuva jossa uskalletaan näyttää tummaihoisten rasismi valkoista kohtaan, mutta samalla Rabbit ei ole mikään valkoinen sankari. Hän on köyhien olojen luuseri jolla on potentiaalia.
Kurjista oloista ei kuitenkaan poistuta taikasanoilla vaan työllä. Loistava esimerkki kaikille räppäreille. Rabbit oppii tekemään työvuoronsa kunnolla ja voiton jälkeen palataan tehtaalle. Siellä on häntä battlen ajan paikannut duunari vielä kiinni. Ansaitse rahasi, käytä ne oikein ja priorisoi elämääsi. Tuohon kiteytyy Rabbitin rapgame.
Kim Basinger ja Brittany Murphy tekevät loistavat roolit ajankuvan naisina.
Murphyn bändärihoroilu on oikeasti hyvä kuvaus mitä Suomessakin näki 2000-luvun alussa. Naisen arvo oli pano ja kertosäkeen laulaminen. Ja daamitkin tuon tajusi vaikka taustalla oli unelma olla Alicia Keys tai Mary J Blige.
Basinger sitten Rabbitin äitinä dominoi joka kohdan. Ei tuota suoritusta oikein voi muuten kuvata. Tupla-äiti joka häpeilemättä haluaa omaakin elämää.
Eminem vetää sitten hyvin solidin roolin ja 8 Mile on hyvä esimerkki ettei hyvä räppileffa olekaan helppo juttu. Mutta joskus riski kannattaa ja Eminemin sekä muiden oikeiden räppijätkien läsnäolo voi auttaa. Jännä juttu. Öhöm.
Biitit ja elokuvan soundimaailma ovat priimaa. Alusta loppuun kuvastoon sopivaa.
8 Mile, 4/5.
Mietin että olisiko tämä leffaketjun asiaa, mutta ajattelin ajatukseni sopivan paremmin tänne. Syynä pidän sitä että valitettavan pitkään omissa ajatuksissa pyöri monien muiden näkökulma siitä että leffa on rockybalboamaisuutta ja lopulta valkoihoinen altavastaaja voittaa.
Muistan miten teininä itselleni syötettiin tuota ihonväri-kulmaa ja pelkistetysti tajuntaan. Vittu että hävettää vielä nykyäänkin kun on tasaisesti elokuvan katsonut ja tajunnut tuon sisällön. Vaatii minusta käsitystä räppikentän menosta että sisäistää jutun juonen. Siksi tämä ketju.
8 Mile on lopulta tarina kurjista sekä köyhistä oloista jossa maalataan kuva että tuoltakin voi löytyä voittajia. Ei löydy. Se on elokuvan hienous.
Kurjuuden keskelle maalataan kuvasto "battleklubista" ja miten iso juttu on voittaa "ilta". Tuo kyseenalaistetaan hienosti Winkin kaltaisen rotan kautta joka myy ajatusta levydiilistä linkkeineen ja kertoo mitä paskaa gettopojat pienissä piireissään ovat. Lopulta kaveri on itse aika ilmaa.
Papa Docin jengi on kirjoitettu hienosti. Itse pääjehu yrittää olla kova gangsteri kun uskaltaa kantaa asetta ja lopulta kyseessä on yksityiskoulussa ollut hyvän perheen Clarence. Eli tuohon kurjuuden ihannointiin haluaa myös parempien olojenkin jätkä. Tuollaisen ihmistyypin ympärille on sitten kerääntynyt oikeanlainen jengi kun itse pääjehulla on vähän räppiskillejä. Jotenkin osuvaa ihan mittasuhteista huolimatta.
Mekhi Phiferin Future on hieno hahmo kun miettii että edustaa 313:n porukkaa, mutta pitäisi olla puolueeton battleisäntä. Hahmo selvästi rakastaa hommaansa, mutta samalla tietää miten uncletomilta näyttää.
Vähän kaikki yrittävät olla ja näyttää enemmän kuin ovat. Paitsi Cheddar Bob. Jumalauta miten sympaattinen tonttu ymmärrettävistä syistä hän on. Tuonkin hahmon takana on enemmän kuin sketsihahmo. Eli näytetään miten vilpitön ja lojaali ystävä voi olla kyseessä vaikkei olisi se viilein jäbä. Itseasiassa juuri Cheddar Bob ratkaisee viimeisen battlen kun heittää Rabbitille että eikö tämä ole huolissaan mitä Papa Doc sanoo. Ja luettelee tapahtumia.
Luonnollisesti lopun battlet ovat iso juttu ja YouTubessa moni elokuvasta tietämätönkin näyttää nuo väijyneen.
Lyckety on hahmona omanlainen Free Woldin vastine Cheddar Bobille. Palvoo johtajaa ja suu käy enemmän kuin järki. Tuo oikeastaan tuhoaakin hänet. Löysät "Vanilla ice, Willie Nelson" -läpät ja rasistikortit eivät toimi. Liian helppoja juttuja jotka B-Rabbit teurastaa helposti. Tässä kylvetään jo perustaa voitolle kun Rabbit osaa hyökätä yksittäisellä läpällä koko vastustajan jengiä vastaan.
Lotto sitten iskee kovimman haasteen ja tämä on tasainen vääntö. Yllättävän luovaa settiä, mutta se pieni ero syntyy KKK-jutulla ja pienellä Lycketyn rasistikortin toistolla. Rabbit mielestäni ratkaisee tämän battlen "Beaver" -jutun käännöllä koko Free Worldia vastaan. Jälleen iskee hyvin koko jengiin, mutta Rabbit sortuu myös steroidijutuilla stereotypiaan. Tuo teki tästä tasaisen väännön.
Papa Docin teurastus on sitten jokaisen katsottava itse. Heitän nuo battlet vielä loppuun. Muistan vieläkin miten junnuna 2003 jännitti leffateatterissa kun Rabbit joutuikin aloittamaan. Tuo oli kuitenkin juuri Cheddar Bobin ansiosta nerokasta, koska Rabbit tykitti ilmaan kaiken mitä Papa Doc aikoi sanoa ja samalla osoitti nyt viimeistä kertaa miten reppanoita Free Worldin jäbät ovat. Muun muassa hakatessaan porukalla Rabbitin jne. Ja sitten tietenkin Papa Docin paljastaminen yksityiskoulun Clarenceksi.
Lopulta 8 Mile on yllättävän moniulotteinen elokuva jossa uskalletaan näyttää tummaihoisten rasismi valkoista kohtaan, mutta samalla Rabbit ei ole mikään valkoinen sankari. Hän on köyhien olojen luuseri jolla on potentiaalia.
Kurjista oloista ei kuitenkaan poistuta taikasanoilla vaan työllä. Loistava esimerkki kaikille räppäreille. Rabbit oppii tekemään työvuoronsa kunnolla ja voiton jälkeen palataan tehtaalle. Siellä on häntä battlen ajan paikannut duunari vielä kiinni. Ansaitse rahasi, käytä ne oikein ja priorisoi elämääsi. Tuohon kiteytyy Rabbitin rapgame.
Kim Basinger ja Brittany Murphy tekevät loistavat roolit ajankuvan naisina.
Murphyn bändärihoroilu on oikeasti hyvä kuvaus mitä Suomessakin näki 2000-luvun alussa. Naisen arvo oli pano ja kertosäkeen laulaminen. Ja daamitkin tuon tajusi vaikka taustalla oli unelma olla Alicia Keys tai Mary J Blige.
Basinger sitten Rabbitin äitinä dominoi joka kohdan. Ei tuota suoritusta oikein voi muuten kuvata. Tupla-äiti joka häpeilemättä haluaa omaakin elämää.
Eminem vetää sitten hyvin solidin roolin ja 8 Mile on hyvä esimerkki ettei hyvä räppileffa olekaan helppo juttu. Mutta joskus riski kannattaa ja Eminemin sekä muiden oikeiden räppijätkien läsnäolo voi auttaa. Jännä juttu. Öhöm.
Biitit ja elokuvan soundimaailma ovat priimaa. Alusta loppuun kuvastoon sopivaa.
8 Mile, 4/5.
Viimeksi muokattu:
The 200 Greatest Hip-Hop Albums of All Time
200 Greatest Rap Albums of All Time
www.rollingstone.com
Nyt on kyllä tämä uusi lista tehty aivan päin seiniä! Siellä on joku kesähessu ollu tekemässä varmaan listaa.
Vaikka esim Kendrick Lamar on toki tehny kovia levyjä, niin millään ei kyllä ole top-5 kamaa. Siellä on esim Nas- Illmatic jääny kauas taakse eikä tätä voi mitenkään ymmärtää.
Samaa tuli ihmeteltyä kun tuolta listaukselta top 50 näin instagramissa. Nyt kun katsoo koko listaa voi todeta että vielä enemmän vetää vihkoon mitä odotin edes.The 200 Greatest Hip-Hop Albums of All Time
200 Greatest Rap Albums of All Time
Nyt on kyllä tämä uusi lista tehty aivan päin seiniä! Siellä on joku kesähessu ollu tekemässä varmaan listaa.
Vaikka esim Kendrick Lamar on toki tehny kovia levyjä, niin millään ei kyllä ole top-5 kamaa. Siellä on esim Nas- Illmatic jääny kauas taakse eikä tätä voi mitenkään ymmärtää.
Ice Cube puuttuu kokonaan top 50 sijoilta, The Chronic vasta sijalla 40 minkä edelle laitettu esim Nicki Minaj, Illmatic aivan liian alhaalla. Listan ihmeellisiä sijoituksia voisi luetella vaikka kuinka pitkään. Ja vaikka To Pimp a Butterfly on mielestäni Kendrickin paras levy ja erittäin kova en sitä silti top 5 sijalle laittaisi millään.
Siis omaan makuun tuo on juuri Kendrick Lamarin paras levy, mutta Illmaticia parempi? Ei sitten millään! Millä perusteella tuo on niin kuin edelle laitettu? Ja muutenkin aika moni muu levy listalla on alempana, joiden pitäisi olla edellä. Illmatic on kuitenkin muissa listoissa aina top-5 ja aika monesti ihan ensimmäisenä.
Mobb Deep - The Infamous
Eric B & Rakim - Paid in Full
Madvillain - Madvillainy
A Tribe Called Quest - The Low End Theory
Wu-Tang Clan - Enter the Wu-Tang(36 Champers)
Siinä muutama hassu levy tuolta listalta, joiden pitäisi olla kirkkaana edellä mitään Kendrick Lamarin levyä. On toki monta muutakin. Sitten jonkun Futuren levy on korkeammalla kuin Illmatic, hoh hoijaa! Ja samaten Organized Konfusionin levyt on unohdettu kokonaan ja Pharoahe Monchin eka soolo.
Puhtaasti makuasioitahan nämä aina on, mutta jos yrittää puolueettomasti katsoa, niin vaikkapa Illmaticin status on hieman legendaarisempi kuin vaikka jonkun Futuren levyt. Olen puhunut, kiitos!
Wowee Zowee
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Bolts, Krakhouse-projekti
Eihän tälläiset listat ikinä ole kummoisia, etenkään jos tiiraa tarkkaan sijoituksia. Puhutaan vielä Rolling Stonesta, jonka listat ovat yleisestikin ottaen aika kasuaaleja ja tunkkaisia. Itseä kyllä ihmetyttää To Pimp a Butterflyta (erinomainen, mutta yliarvostettu) enemmän sijat 2 ja 3: Jay-Z:lla ei ole mitään asiaa edes top-10 sijoilla tämmöisissä listauksissa - ja mun mielestä Blueprint on yksi onnistuneimpia valtavirran hip hop -levytyksiä ikinä. Stankonia? Hyvä - ja etenkin suosittu - levy, mutta Aquemini olisi mielestäni ansaitsevampi noissa kahinoissa (oma suosikkini on heidän debyytti, mutta se onkin sitten ihan eri juttu.)
Illmatic on hämmentävän alhaalla, koska Rolling Stone on itsekin levyä kovin ylistänyt. Toinen suurta hämmennystä herättävä seikka on ikonisen The Chronicin sijoitus. Mun mielestä noi kaksi, Public Enemyn It Takes a Million, Ready to Die ja Wu-Tangin debyyttilevy olisi se järkeenkäypin top-5 - sellainen mitä olisi voinut odottaa. Muutenkin hämmentäviä valintoja; 20`01 ennen The Chronicia, Lord Willin’ ennen Hell Hath no Furya, Missy Elliottin toka levy ennen debyyttiä, Yeezus ennen Kanyen kahta ensimmäistä… joitain ihan mielenkiintoisia hauskojakin sijoituksia, kuten Tyler, the Creatorin uusin top-50:ssä, Company Flow ja Digable Planets top-100:ssa tai Madvillainy peräti top-20.
Mutta, ei näitä listoja turhan vakavasti kannata ottaa. Aiheuttaa vaan turhaa päänsärkyä itselleen. Oma suosikkinihan ei päässyt edes listalle, mutta nääh… ihan sama. Enemmän ihmetyttää A Prince Among Thievesin sivuuttaminen.
Illmatic on hämmentävän alhaalla, koska Rolling Stone on itsekin levyä kovin ylistänyt. Toinen suurta hämmennystä herättävä seikka on ikonisen The Chronicin sijoitus. Mun mielestä noi kaksi, Public Enemyn It Takes a Million, Ready to Die ja Wu-Tangin debyyttilevy olisi se järkeenkäypin top-5 - sellainen mitä olisi voinut odottaa. Muutenkin hämmentäviä valintoja; 20`01 ennen The Chronicia, Lord Willin’ ennen Hell Hath no Furya, Missy Elliottin toka levy ennen debyyttiä, Yeezus ennen Kanyen kahta ensimmäistä… joitain ihan mielenkiintoisia hauskojakin sijoituksia, kuten Tyler, the Creatorin uusin top-50:ssä, Company Flow ja Digable Planets top-100:ssa tai Madvillainy peräti top-20.
Mutta, ei näitä listoja turhan vakavasti kannata ottaa. Aiheuttaa vaan turhaa päänsärkyä itselleen. Oma suosikkinihan ei päässyt edes listalle, mutta nääh… ihan sama. Enemmän ihmetyttää A Prince Among Thievesin sivuuttaminen.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy