Se, että toisen lapsen kanssa elävän henkilön juridinen vanhemmuus toteutuu sisäisestä adoptiosta aiheutuvan viiveen jälkeen niin suuri loukkaus lapsen etua kohtaan, että se on välttämätöntä korjata tämän lainmuutoksen yhteydessä tai voiko vaatimusta lain muuttamiseksi perustella lapsen edulla.
Kuinka vakavasti lapsen etu tulee loukatuksi nykyään, kun samaa sukupuolta olevan parin toisesta henkilö tulee adoptiolapsen juridiseksi vanhemmaksi muutaman kuukauden viiveellä ja onko se edes käypä peruste samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeudelle?
Jos vielä palataan tähän, niin keskusteluun tuomasi lainaus lakialoitteesta sanamuodostaan yms. päätellen pohjautuu STM:n asettaman toimikunnan mietintöön vuodelta 2003 (tiedote löytyy
täältä, valitettavasti koko tekstiä ei näyttäisi löytyvän verkosta). Toimikunta totesi (tiedotteesta):
Lisäksi toimikunta ehdottaa, että rekisteröidyille pareille annettaisiin mahdollisuus yhteisen ottolapsen ottamiseen silloin, kun kysymys on rekisteröidyn parin lähipiiriin kuuluvasta lapsesta, jonka elämää joudutaan järjestämään uudelleen esimerkiksi vanhempien kuoleman johdosta.
Nyt ehkä ymmärrät, miksi tämä on otettu lakialoitteen perusteluihin mukaan. Valitettavasti, toisin kuin tiedotteessa mainitaan, ei koko tekstiä ole nähtävästi saatavilla sähköisenä. Tästä kävisi ilmi varmasti perustelut, miksi lapsen etu toteutuisi paremmin tällöin. (Tästä kävisi myös kiinnostuneille ilmi toimikunnan kokoonpano, voisivat sitten googlettaa, kuinka moni on rekisteröidyssä parisuhteessa.)
Lapsen etua ei lyhyessä tiedotteessa mainita, mutta MLL:n sivuilta löytämässäni
kannanotossa samalta vuodelta se on mainittu (tässä kohtaa siis referoidaan STM:n mietinnön tekstiä):
Toimikunta katsoo, että eräissä konkreettisissa tilanteissa lapsen etu voi vaatia sitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävä voi ottaa lapsekseen rekisteröidyn puolisonsa lapsen tai rekisteröity pari saa yhdessä ottaa ottolapsen. Toimikunta ehdottaa sekä perheen sisäisen lapseksiottamisen mahdollistamista rekisteröidyssä parisuhteessa että rekisteröidyille pareille annettavaa mahdollisuutta tietyissä tapauksissa ottaa yhdessä ottolapseksi myös sellainen lapsi, joka ei ole kummankaan rekisteröidyn puolison oma lapsi.
Todetaan vielä, että MLL näyttäisi olevan jossain määrin eri mieltä toimikunnan kanssa suurimmasta osasta asioita, mutta tätä spesifiä asiaa ei ole kommentoitu.
Toisaalta asiaa voi tarkastella myös toiselta kantilta. Onko lapsen edun mukaista, jos adoptiosta esimerkin tyyppisissä tilanteissa on tehty monimutkaista? Onko järkevää, että sen sijaan, että lapsi saisi uudet vanhemmat samanaikaisesti, yhdestä tulee yksin hänen vanhempansa kunnes pariskunnan toinen osapuoli saa viimeisteltyä perheen sisäisen adoption?
Onko lainsäädäntö siis nykyisellään tarkoituksenmukainen? Jos rekisteröidyssä parisuhteessa elävät voivat laillisesti adoptoida yksinään ja toisaalta adoptoida puolisonsa juridiset lapset, onko mitään järkevää syytä estää heitä adoptoimasta yhdessä? Toistaiseksi ainoa syy, johän olen tässä keskustelussa törmännyt, on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Oma mielipiteeni tästä on, että Suomen ei pitäisi antaa muiden, vanhoillisempien maiden vaikuttaa sisäiseen lainsäädäntöönsä, mutta - kuten englanniksi tavataan sanoa - YMMV.