Se on täysin järkevä perustelu adoptio-oikeuden vastustamiselle. Itseasiassa se on koko jutun a ja o. Maailmaan syntyy aina ihmisiä, joita ei toivota. Onneksemme ainakin meillä näillä on mahdollisuus saada paikka ihan normaalista perheestä. Perusteluna tulee todella usein, että parempi homoperheessä, kuin alkoholistiperheessä. Miksi pitäisi olla kummassakaan? Miksei lapselle annettaisi sitä normaalia perhettä jossa kasvaa, koska niitä on saatavilla? Köyhyys on monasti asia jolle ei voi mitään. Jos köyhien lapsia kiusataan niin miksi tuoda yksi ryhmä lisää kiusattavaksi? Helpottaako se kenties jotain ihmistä että kyllähän tuota toistakin kiusataan?
Aikanaan kun homojen asioita alettiin ajamaan oli monella pelko (aiheellinen) että pian aletaan vaatimaan tietysti adoptio-oikeuttakin. Niinhän siinä kävi.
Normaaliutta on tietysti vaikea määrittää, mutta johonkin on vedettävä raja normaaleille olosuhteille lapselle perheessä.
Myös rikkaiden lapsia kiusataan. Myös heteroparien lapsia kiusataan.
Kiusaaminen on argumenttina vastustaa homoparien adoptio-oikeutta kestämätön. Eihän yhteiskunnassa voida tehdä ratkaisuja väärin käyttäytyvien tahdon mukaisesti. Jos kiellämme adoptio-oikeuden kiusaamisen perusteella, annamme kiusaajien tahdon toteutua. Sekö on mielestäsi oikein? Samalla perusteella sinun tulisi vastustaa eri kulttuureista tulevien lasten adoptiota heterovanhemmille. Esimerkiksi tummaihoista lasta kun kiusataan todennäköisemmin kuin valkoihoista. Edelleen, tässäkin kohtaa ei pidä antaa kiusaajien määritellä toisten oikeuksia vaan pitää puuttua kiusaajien toimintaan.
Mitä tulee normaaliuteen niin mikä on normaalia?
Tilastollisessa mielessä normaalia on kohdejoukossa yleinen ominaisuus. Tässä mielessä heteroseksuaalisuus on eittämättä normaalia ja homoseksuaalisuus noin 0,5-1,0 prosentin esiintymisellä ei-tavanomaista. Pitäisikö yhteiskunnalliset päätökset tehdä tilastollisin perustein ja esimerkiksi säätää oikeudet vain niille, joita esiintyy yhteiskunnassa prosentuaalisesti eniten? Tällä perusteellahan esim. perhepoliittisissa päätöksissä ei tarvitsisi huolehtia yhden vanhemman perheiden oikeuksista, koska yksinhuoltajia on selkeästi kahden vanhemman perheitä vähemmän. Mielestäni ei vaan päätökset pitää tehdä jollain muulla perusteella.
Lääketieteellisessä mielessä normaalia on tila, joka ei viittaa sairauteen. No toki osa jengistä voi pitää edelleen homoutta sairautena, mutta tämä näkemys on poistunut esim. suomalaisesta tautiluokituksista vuonna 1981.
Sitten tulemme ehkä siihen tärkeimpään eli yhteiskuntatieteelliseen näkemykseen normaaliudesta, jolla tarkoitamme normien mukaista käyttäytymistä. Homoseksuaalisuushan ei ole enää rikos vaan on aivan normien mukaista käyttäytymistä.
En siis oikein pysty normaaliudellakaan perustelemaan sitä, että adoptio-oikeus kuuluisi vain heteropariskunnille. Homous on normaalia yhteiskunnassamme, joten heille tulisi olla samat oikeudet kuin heteropariskunnille.
Tällä hetkellä on ihmisiä jotka pelkäävät (aiheesta), kuten aikanaan homojen asioita, myös sisarusten välistä rakkautta ja heidän tulevaa adoptio-oikeuttaan tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä. Onko nykyisten homohommien puolestapuhujissa niitä, jotka olisivat valmiita myös siihen? Aiemmin homous ei ollut normaalia ja monen mielestä sisarusten välinen rakastelu avioliitolla ja adoptio-oikeudella höystettynä ei ole vieläkään. Miten siinä vaiheessa kun näitä aletaan vaatia sanotaan mikä on normaalia? Entä sen jälkeen, mitä muuta sairasta aletaan nimittää aivan normaaliksi asiaksi...
Millä tavalla on
aiheellista pelätä sisarusten välistä adoptio-oikeutta? Linkitätkö tänne ne lukuisat vaatimukset tämän asian puolesta, kiitos.
Normaaliuteen liittyen niin vielä 1700 -luvulla Suomessa oli aikalailla normaalia, että ihmiset sekaantuivat eläimiin. Oikeuslaitos ei toki nähnyt tätä normaalina vaan langetti siitä kovia tuomioita ja myös eläimet määrättiin monesti lopetettavaksi. Silti kansan keskuudessa eläimiin sekaantumista ei nähty mitenkään erityisen halveksuttavana eivätkä eläimiin sekaantujat olleet mitään yhteiskunnan roskasakkia vaan ihan tavallisia ihmisiä. Nykyisin asia nähdään täysin eri tavalla.
Se, mitä koetaan normaalina, vaihtelee siis yhteiskunnan kehityksen mukaan. Eläimiin sekaantumisessa kehityskulku on mennyt jollain tapaa myönteisestä kielteiseen. Homoseksuaalisuudessa viime vuosikymmenten kehitys on vienyt kielteisestä myönteiseen. Sisarten välisen rakkauden kehityksestä en osaa sanoa, mutta en ole havainnut siinä ainakaan myönteistä kehitystä. Näin ollen en ymmärrä miksi se on nostettu tässä keskustelussa esiin. Koitetaan nyt keskittyä tässä ketjussa otsikon mukaiseen aiheeseen eli homoseksuaaleihin.
