Jatkoajan viininystävät

[ms.qvist]

Täältä kun löytyy ketjuja viskin lipittäjille ja muillekin alkoholin ystäville niin ajattelin tiedustella löytyykö jatkoajasta todellisia viinintuntijoita?

Itse nyt en voi sanoa olevani mikään erityinen viininmaistaja tai erikoistuntija mutta silloin harvoin kun alkoholia käytän kohtuudella niin juon mielelläni joko viiniä tai siideriä ja tämä ketju on nimenomaan tarkoitettu viinistä keskusteluun.

Se on tunnustettava näin alkuun etten voi jostain syystä punaviinejä juurikaan juoda, niiden aromit pistävät vatsani kovin herkästi sekaisin joten näinollen mielusti tyydyn valkoviineihin, punaviineistä kuitenkin voin varauksetta nauttia muutamia espanjalaisia viinejä - Riojan alueelta tulevia, sellasia jotka eivät ole liian voimakkaita ja ehkäpä täyteläisiä.

Valkoviineistä suuta ja makua lähinnä ovat hedelmäiset puolimakeatviinit mutta ruoan kanssa menevät puolikuivat tai suorastaan kuivatkin viinit. Tarkemmin en ole vielä perehtynyt viinialueihin joista nämä valkoviinit tulevat mutta ehkäpä tämäkin on edessä tulevaisuudessa kunhan tutustun tarkemmin tähän jaloon juomaan. Jumlaten juomaan!

Maista voisin sanoa, että suosikkejani ovat lähinnä Ranska, Espanja ja Australia - tosin Chilestäkin löytyy ihan käypiä viinejä minun makuuni.

Tiedän, että rypälelajikkeita on useita - chardonnay etc. mutta tähän mennessä, olen, kuten todettua, vasta tutustumistaipaleen alussa eli jos teistä jatkoaikalaisista löytyy todellisia viinin asiantuntijoita niin tervetuloa tähän ketjuun.

vlad.

 

[ms.qvist]

Ranskalaisita viineistä keskihintaisista (tai halvemmista) viineistä olen viimeaikoina tutustunut erikoisemmin seuraaviin viineihin (hintaluokka on siinä 9 ja reilun 10 € välillä eli ei mitään kovinkaan kallista):

-Pfaffenheim Pinot Planc.
-Pfaffenheim Tokay-Pinot Gris.
-Riesling Prestige.

Minun makuuni löytyy ranskalaisista myös sellaista reilun 20 € viinejä mutta tähän hätään en nyt löytänyt tarkkoja valmistajatietoja, pitänee seuraavalla Alkon reissulla ottaa opas mukaani ja tutustua siihen tarkemmin.

vlad.

 

[Mats Bedö]

En nyt tieda olenko mikaan niin pirunmoinen viinitietaja ja kikkailija, mutta olen viinin yshtava jos kuka!

Euroopassa asuessani kodin viinivalikoima oli kattava, joskin paaasiassa ranskalainen. Nykyaan pyrin keskittymaan enemman Kalifornian ja Etela-Amerikan alueille. Viime syksyna tuli pyorittya Sonoma Valley:ssa tissuttelemassa. Ja loytyihan sielta niin paljon hyvaa kamaa, etta UPS sai roudata niita himaan selka vaarana. Viinijaakaappi on edelleen mukavan taynna. Mukava yllatys oli mm muinaisen Doobie Brothersien tuottajan nykyisen viinitilan anti.

Mutta missa olen haka ja jopa hieman snobikin, on shampanja. Champagnen alue on tullut koluttua lapi jokuseen kertaan ja tutustuttua vaikka millaiseen kuplivaan. Siita juomasta olen erityisen kiinnostunut ja kotoa loytyy edelleen lukuisia Champagnesta ostettuja shampanjoita. Ja kun shampanjasta puhutaan, niin olen hyvinkin tarkka mita lasiini otan. Kuohuviineista ei mene kovinkaan moni alas. Jokunen loistava, jopa keskivertoshampanjan voittanut siella kuitenkin on.

Pieni vinkki Champagnen alueelle meneville, ja varsin Epernay:n kavijoille, etta se ensimmainen (joskin kuuluisa) shampanjatalo l'Avenue de Champagne:lla, Moet Chandon, kannattaa jattaa het'sillaan valiin ja lahtea suoraan avenueta eteenpain. No jo kohta on vasemmalla oma suosikkini Esterlin. Sinne sisaan ja sanokaa respan tytolle, etta haluisitte maistella noita teidan shampanjoita. Ensin katsotte siite standilta jonkun nimen ja sanotte "varsinkin tuota", mutta valitsette esim kolme eri shampanjaa. No, ne ohjaa teidat huoneeseen ja laittaa DVDn paalle. Siina lipitatte erinaisia shampanjoita ja mika parasta, ilmaseksi! Ilmainen iltapaivanousuhumala! YES! Muissa shampanjataloissa maistiaiset maksavat (tai kuuluvat maksulliseen kierrokseen), mutta ei Esterlinilla. Ja ne shampanjat on HYVIA!

 

[mikkoz]

Doris - kun Champagnen alue on tavoittamattomissa

Pieni vinkki niin sanotun väkevämmän viinin ystäville:

http://www.alko.fi/www/wwwBachus.nsf/0/F5A5B2C40381B0DFC2256F2E007053DA?opendocument

Ei enää Gampina piinaa, siinä kun litkit Aperiittaa, unohda Marabello ja sitä Sorbuksella silmään joka vanhoja muistelee. Pistä Doris hymyilee niin elämä ja kaverit hymyilee, sullekkin!

Jos toi linkki ei toimi niin ihan sama.

 

[ms.qvist]

En nyt tieda olenko mikaan niin pirunmoinen viinitietaja ja kikkailija, mutta olen viinin yshtava jos kuka!

Kaikenmaailman suositukset niin Kalifornian kuin myös Etelä-Amerikan suunnalta ovat enemmin kuin tervetulleita, muutamiin chileläisiin viineihin olenkin jo aiemmin tutustunut mutta ikäväkseni on todettava etten ole kirjannut ylös viinien nimiä tahi viinitiloja joilla viinit on tuotettu joten ulkoa en osaa heittää nimiä mutta jokunen maistuva viini Alkonkin valikoimista löytyy. Sama pätee amerikkalaisiinkin viineihin, Yhdysvaltojen reissuillani tutustuin muutamiin viineihin ja niitä silloin kannoin laukussani kotiin ja nyttemmin olen joitain löytänyt Alkonkin hyllyistä - ehdottomasti suosikkeja vaan ketjuun.

Se täytyy tunnustaa, että viinejä on todellakin moneen lähtöön. Olen satunnaisesti tutustunut useampiin viineihin ja huomannut kuinka laaja valikoima niitä löytyy, tässä vaiheessa taivalta täytyy tosin tunnustaa nöyränä, että alussa olen tutustumisretkelläni, paljon on vielä hyviä viinejä joihin en ole kuunaan törmännyt.

vlad.

 

[Mats Bedö]

Kaikilla meilla on paljon viineja mihin ei ole ikina tormannytkaan...

Pitais vlad tietaa millaset viinit sua kiinnostaa ja mitka sulle maistuu. Mista rypaleesta ja millanen on sulle maistuvan viinin rakenne. Ja milloin nautit viinisi. Enampi ruuan kanssa vai nauttien pikkupurtavan kanssa ilman sen kummempia kommervenkkeja. Naa on niin henk koht juttuja kun puhutaan makuasioiden vertailuista.

Itse en ole koskaan tuijottanut viinin hintaan ensimmaisena kriteerina, kun etsin itselle mieluista uutta suosikkia. Kalliimmissa on tietysti laatua enemman kun huokeimmissa (noin niin kun yleisesti ottaen), mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteiko huokeimmissakin olisi loytoja ja monien suosikkeja. Viimeisin yllatys esim loytyi pienesta kulmakaupasta, kun eteen sattui $5.99 maksava kalifornialainen merlot Barefoot:lta. 95 pisteen arvoinen yllari! Toinen hyva esimerkki edullisesta ja maistuvasta (siis mulle/meille) on meidan "kotiviini", jota lipitamme usein himassa arkiruuan kanssa tai ilman. Kyseessa on 2003 merlot Papio:lta. Samaa hintaluokkaa.

Ihan vaan esimerkkina.

 

[ms.qvist]

Pitais vlad tietaa millaset viinit sua kiinnostaa ja mitka sulle maistuu. Mista rypaleesta ja millanen on sulle maistuvan viinin rakenne. Ja milloin nautit viinisi. Enampi ruuan kanssa vai nauttien pikkupurtavan kanssa ilman sen kummempia kommervenkkeja. Naa on niin henk koht juttuja kun puhutaan makuasioiden vertailuista.

Tottahan se on, että makuasiat ovat hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Yleisesti ottaen makeusasteeltaan löytyy juotavia viinejä kuivista valkkareista aivan makeisiin saakka, joskin tällä hetkellä aivan makeimmat syystä tahi toisesta jäävät usein kokeilematta. Ehkä Alkon hyllystä löytyvät vaikuttavat liian "eksoottisilta" minun makuuni tai liian voimakkaan aromisilta. Pidän lähinnä hedelmäisistä viineistä, toki voimakasaromisemmatkin käyvät mutta niiden suhteen olen hyvin tarkka - monasti on käynyt siten, että kehuttukin viini jää minulta juomatta kun maku on tuntunut liian voimakkaalta minulle.

Nautin viiniä oikeastaan likimain kaikella tapaa eli ruokajuomasta aina "seurusteluun" tosin itseasiassa olen tuolloin yksikseni mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Viini käy myös jälkiruoan kaverista tai juustojen ja keksien kanssa tms. Ainoa rajoite on tuo etten juurikaan voi juoda punkkuja lukuunottamatta muutamaa espanjalaista Riojan alueen viiniä (merkkejä en nyt muista, tunnistan vain pullot) eli ruoan kanssa saatan juoda valkkaria vaikka suositus olisikin punkku - tai sitten korvaan viinin tyystin jollain toisella juomalla.

Se on totta ettei hinta aina ole määräävä kriteeri, tavallaan omatkin suosikkini osoittavat sen eli ne mitä tuossa aiemmin luettelin jotka kuuluvat hintaluokkaan noin 10 €. Halvempiakin aivan maistuvia viinejä löytyy Alkosta, toisinaan halvemmista viineistä voi tehdä raikasta juotavaa lisäämällä siihen spriteä (todellinen viininystävä varmasti kauhistuu nyt mutta mikä sen virkistävämpää kuin juoda kesäkuumalla pari lasillista spriten ja viinin sekoitusta).

Sanotaan vielä loppuun, että olen aika ennakkoluuloton viinien suhteen eli valmis kokeilemaan muiden suosittelemia merkkejä silläkin uhalla, että tulee tehtyä huti-ostoja.

vlad.

 

[Johan]

Ehkä Alkon hyllystä löytyvät vaikuttavat liian "eksoottisilta" minun makuuni tai liian voimakkaan aromisilta. Pidän lähinnä hedelmäisistä viineistä, toki voimakasaromisemmatkin käyvät mutta niiden suhteen olen hyvin tarkka - monasti on käynyt siten, että kehuttukin viini jää minulta juomatta kun maku on tuntunut liian voimakkaalta minulle.

Makujahan on monia, mutta kuten ehkä olet huomannut, makuaistikin muuttuu. Tarkoitan tällä sitä, että aluksi karvaalta maistuva muuttuu ajan myötä aromikkaaksi, esimerkkinä vaikkapa tummat oluet monilla, sikarit, kahvilajit, homejuustot jne.

Itse en nuorempana juuri punaviineihin koskenut, vaikka hiivaisia koti"viinejä" kyllä pystyin juomaan, nykyisin tilanne on kääntynyt päälaelleen. Mahani kannalta varmaan parempi niin.

Asiaan: suosittelen sinulle erittäin hyvää, muttei kovinkaan pelkäämäsi voimakasaromista, viiniä nimeltään Viña Albali Reserva 2000. Tuote on hinta-/laatusuhteeltaan todella erinomainen. Hinta vain 6,99.

Hieman samantyyppinen, mutta aavistuksen täyteläisempi(ns. aromikkaampi) viini, joka tuli nopeasti mieleeni, on nimeltään Hiljainen maltalainen. Piano Maltese, hintaa hieman enemmän (8,39), mutta hinta-/laatusuhteeklaan myös hyvä.

Ei muuta kuin kokeilemaan.

 

[Juicey]

Kyllä sitä silloin tällöin tulee hieman punkkua maisteltua, Jacob's Creek näyttää muodostuneen selvästi omaksi suosikiksi. Pikainen vilkaisu hyllyyn kertoo että joukosta löytyy myös Turning Leaf sekä Enrnest & Julio Gallo -pulloja sekä yksinäinen Casa Girelli, joka oli huono valinta.

 

[Ramchester]

Se on tunnustettava näin alkuun etten voi jostain syystä punaviinejä juurikaan juoda, niiden aromit pistävät vatsani kovin herkästi sekaisin joten näinollen mielusti tyydyn valkoviineihin, punaviineistä kuitenkin voin varauksetta nauttia muutamia espanjalaisia viinejä - Riojan alueelta tulevia, sellasia jotka eivät ole liian voimakkaita ja ehkäpä täyteläisiä.

Valkoviinejä ei tule paljoa juotua, mutta Chablis ja Beringer ovat tähän mennessä olleet aina hintansa arvoisia.

Mikäli rohkeutta riittää vatsan sekaisin menon kustannuksella, niin voisit ehkä löytää Sideways-elokuvastakin tutuksi tulleesta Pinot Noir-rypälelajista elämäsi punaviinin. Pinot Noir on hyvin valkoviinimäinen rypäle, joten saattaisit pitää siitä ja vatsasikin saattaisi sen kestää. Halvimmasta päästä toimivaksi on osoittautunut ainakin Cono Sur Pinot Noir 7,75 €.

Toinen kokeilemisen arvoinen juttu on luomuviinit, sillä punaviineissä on huomattavasti enemmän säilötäaineena käytettyä sulfiittia kuin valkoviineissä ja epävakaa vatsantoiminta saattaa johtua juurikin tästä sulfiitista. Luomutavarassa sitä ei ole, joten ei muuta kuin Alkoon. Tuommoiset ainakin löytyy Alkosta

Terrale Nero d'Avola 7,95
Château Pech-Latt 11,50
Château Coursou 11,62
Château les Dauphins 12,86
Mas Igneus FA 206 18,39
Châteauneuf-du-Pape M. Chapoutier 25,70
Lupicaia 68,60
Penfolds Grange 195,40

 

[ervatsalo]

Itä-Eurooppassa viinitkin ovat fiinejä

Niin, joltisenakin moniala-asiantuntijana olen sitä mieltä, että parhaat viinit tulevat Itä-Euroopasta ja tarkemmin sanottuna Mustanmeren ja Karpaattien vaikutuspiiristä, eli Bulgariasta, Romaniasta, sekä Unkarista.

Tässä yhteydessä ei voida myöskään sivuuttaa Alsacen alueen valkoviinejä. Alsacehan on siitä mielenkiintoinen alue, että se kuuluu tällä hetkellä Ranskalle, mutta suurin piirtein kaikissa ko. alueen viinien pulloissa puhutaan saksaa. Tämä johtuu siitä, että Alsacen ,tai saksalaiseen makuun Elsassin, alue on vuosituhanten melskeissä kuulunut vaihtelevasti em. valtioille.

Rypäleknoppitietoudesta sen verran, että jos viini on synnytetty Gewurtstraminer-rypäleistä, niin homma toimii kaikin puolin.

Koskaan ei voida myöskään liikaa alleviivata ukrainalaisia kuohuviinejä, kuten esimerkiksi Krimiä ja Odessaa. Voi veljet että ko. tuotteet ovat maistuvaisia, suorastaan jumalten nektareita ja kylpyvesiä. Näiden em. tuotteiden rinnalla esimerkiksi Moet, Cristal, Dom Perignon ja ynnä muuta ranskalaiset champagen-alueen kuohuviinit ovat lähinnä iso, hintahtava vitsi!

Loppukaneetiksi voidaan vielä mainita, että vain todellinen juntti juo muiden mantereiden, kuin Euraasian viinejä.

Täältä tähän

 

[Ramchester]

parhaat viinit tulevat Itä-Euroopasta ja tarkemmin sanottuna Mustanmeren ja Karpaattien vaikutuspiiristä, eli Bulgariasta, Romaniasta, sekä Unkarista.

Tässä on nyt Ervalla mennyt viinit ja mustalaiset sekaisin, mutta se on täysin ymmärrettävää finaalihuumassa.

 

[Maple Leaf]

Tottahan se on, että makuasiat ovat hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Yleisesti ottaen makeusasteeltaan löytyy juotavia viinejä kuivista valkkareista aivan makeisiin saakka, joskin tällä hetkellä aivan makeimmat syystä tahi toisesta jäävät usein kokeilematta.

Kanadalaista viiniähän on totuttu pitämään lähinnä (huonona) vitsinä, mutta kyllä sielläkin osataan tuottaa aivan asiallisia juomia. Makuasioihin törmäsin aikoinaan tutustuessani ensimmäistä kertaa Niagaran viinialueen tiloihin, mitä seikkailua uskaltaa kyllä suositella kaikille, jotka siellä päin reissaavat... joka tapauksessa, ostimme ystäväni kanssa eräästä tilamyymälästä punaviiniä, jota myyjä erityisesti suositteli "syvänä ja tammisena". Illalla avasimme pullon maistiaisia varten, enkä ole koskaan juonut niin makeata jälkiruokaviiniä "syvänä ja tammisena". Myyjällä oli selvästi todellakin erilainen maku kuin minulla. Ystävääni asia ei haitannut, mutta hän onkin Montrealin kannattaja eli hänellä ei todistettavasti ole makua. ;)

Niagaran alueen viinitiestä ("wine route") löytyy kiinnostuneille lisää tietoa mm. täältä:

http://www.winedining.net/niagara.html

 

[ms.qvist]

Tässä yhteydessä ei voida myöskään sivuuttaa Alsacen alueen valkoviinejä. Alsacehan on siitä mielenkiintoinen alue, että se kuuluu tällä hetkellä Ranskalle, mutta suurin piirtein kaikissa ko. alueen viinien pulloissa puhutaan saksaa. Tämä johtuu siitä, että Alsacen ,tai saksalaiseen makuun Elsassin, alue on vuosituhanten melskeissä kuulunut vaihtelevasti em. valtioille.

Mikäli ervatsaloa Alsacen alueen viinit kiinnostavat niin aiemmin luettelemani kolmikko tulee juuri kyseiseltä alueelta - valmistukseen käytetyt rypälelajikkeet käyvät selville viinien nimistä.

Pfaffenheim Pinot Blancia kuvataan aromikkaaksi (kyseessä kuiva valkkari), Pfaffenheim Tokay-Pinot Gris'iä taasen runsaaksi (kyseessä puolikuiva valkkari) ja Riesling Prestigeä hennon persikkaiseksi (kyseessä puolikuuiva valkkari).

Minusta eivät kuitenkaan ole maultaan liian voimakkaita, lisäksi niissä on mukana sopivasti raikkautta. Laadultaan ihan suositeltavia juomia ja tarvittaessa moneen käyttötarpeeseen, lähinnä aterioille mutta itse nautin niitä kyllä ihan omassa seurassakin ilman sen kummempaa syömistä.

vlad.

 

[Daniela]

Se on tunnustettava, etten tiedä viineistä juuri mitään. Valkkareita on kuitenkin tullut lipitettyä sen verran, että muutamia suosikkeja löytyy. Olen mieltynyt portugalilaisiin viineihin, etenkin Gatão on sellainen jota mielelläni juon, eikä ole ko. litku hinnalla pilattukaan (8,4 €/l).
Rypäleistä Riesling on ehkä lempparini, ja viini nimeltä Dopff riesling grand cru Schoenenbourg on jäänyt mieleen erityisen positiivisesti. Miinuspuolena se, että on hieman tyyriimpää tavaraa.

Punaviineistä en oikein perusta. Uutena vuotena lupasin itselleni, että vuoden 2006 aikana opettelen pitämään punkuista, mutta toistaiseksi en ole tehnyt asian eteen mitään..

 

[El Samuel]

Suosittelen lämmöllä kaikille täyteläisen ja maukkaan punaviinin ystäville, Australialaisia Shiraz rypäleestä tehtyjä viinejä. Erityisesti Peter Lehman ja Yalumba merkkiset ovat erittäin hyviä.

Eilinen viinini oli myöskin ausseista, nimeltään " Moondarra shiraz ", todella hyvänmakuinen myös tuo viini!

 

[Borgie]

Zudum!

Kuten moni muukin, juon kyllä punkut ja valkkarit sujuvasti, mutta sen suurempaa rypäletuntemusta en ole katsonut aiheelliseksi opiskella. Punkkua juon yleensä, ja pääsääntöisesti linjalla keskitäyteläiset Espanja-Chile-Italia.

Kotiviinien parissa on tullut askarreltua-paskarreltua smyös. Ensimmäiset olivat 15 kesäisenä pojankloppina tehtyjä valmispakkauksia, ja sen jälkeen lähinnä kaupan punaisten viinirypäleiden ja marjojen sekoituksia. Ilman rypäleitä noista tuppaa tulemaan, hieman kärjistäen, mehua prosenteilla.

Onko kukaan täältä kuljetuttanut rypäleitä omaan valmistukseen ulkomailta, ja jos niin miten onnistui (niin, ja saako täällä vlad keskutella myös kotiviineistä, vaikka noita marjatuotoksia ei moni viineiksi laskekaan, vai pelkästään kaupanviineistä?)?

 

[Jouni]

Napa Valley North...

Kanadalaisista viineistä puheenollen on pakko mainita Brittiläisen Columbian vuoriston keskellä sijaitseva Okanaganin laakso, joka kuuman kesäilmastonsa vuoksi on noussut merkittäväksi viininkasvatusalueeksi. Okanaganin viinitarhojen tuotteita myydään kaikkialle viiniä juovaan maailmaan. En tiedä, onko nimimerkki 1Timer viettänyt aikaa Okanaganilla, joka on kuuluisa paikka golf-kentistään ja viinitarhoistaan. Lomareissuilla tulee viihdyttyä laaksossa, aikaa menee helposti viinitiloilla maistellessa.

http://www.okanaganwines.ca/wineries/

Mission Hill - jonka pääpaikka on turisteja varten upeasti rakennettu vuoren päälle -, Kettle Valley, Gray Monk ovat tunnetuimpia näistä.

Itse olen viime aikoina ollut Pinot Noir-viinien ystävä, vaikka en ole nähnyt tätä hollywood elokuvaa Sideways vielä - Pinotin suosion väitetään nousseen elokuvan myötä. Kalifornialaiset Russian River Valley-alueelta tulleet Pinot Noir-viinit ovat maistuneet viime aikoina. Lyncourt, Rodney Strong, Kenwood, Kosta Browne, jne. jne. Alueelta tuntuu löytyvän vaikka kuinka paljon erilaisia ja todella hyviä tämän viinin valmistajia.

Viinin juomiseen ja viineihin voi hyvin hukata kaiken aikansa, energiansa ja rahansa. Eikä ollenkaan hassumpi tapa olekaan. Itse juon lähes pelkästään punaisia ja lähes päivittäin. En ole coinnosseur enkä hienostelija - juon viiniä samalla strategialla kuin olutta: kun lasi on tyhjä, lähden etsimään mistä löytyisi lisää... Työmatkani varrella - noin 15 min automatka - löytyy viisi todella hyvää viinikauppaa, jonne on helppoa viedä rahansa. On mielenkiintoista seurata miten hyvien viinien hinnat nousevat joskus parinkertaisiksi tai ne katoavat kokonaan ja nopeasti kauppojen hyllyltä. Mikään ei ole parempaa kuin löytää hyvää viiniä halvalla. Yritän yleensä sotkea halpoja - 10-18 taalan viinejä parempien - 20-35 kanssa sekaisin viinin ostosreissuillani.

Tässä vähän hyviä linkkejä muille "wino":lle:

www.winepros.org
www.winespectator.com
www.pinotreport.com
www.cellarnotes.net
www.wine.com

 

[alapesa]

Aaah. Kerrankin itseäni suuresti kiinnostava aihealue. Meikäläiselle kun maistuu lähinnä vain punaiset litkut, niin yritetäämpä arvioida tähän jotain omia suosikkeja. Suosin enemmän uuden maailman viinejä, lähinnä siksi että hinta/laatu suhteessa tulee harvemmin mentyä metsään kuin esim. Ranskalaisten kanssa.

Viini tulee valittua sen mukaan mistä rypäleestä se on tehty ja melko harvoin tulee ostettua samaa putelia useasti peräkkäin. Jos tarkoitus on hakea ns. lipittely viiniä niin valitsen yleensä lajikkeista Shirazin (Aussit), Pinotagen (Etelä-Afrikka) tai Malbecin (Argentiinalaiset). Suurinta herkkua meidän perheessä on kuitenkin Chileläiset sekoitteet, joista löytyy "uusi suosikki" tasaisin väliajoin. Toisaalta jos tulee paisteltua pihvejä ja vieraitakin on talossa niin yleensä "joudun" siirtymään espanjalaisten viinien hyllylle ja nappaan jonkun Tempranillon. Tämä siksi että en ole vielä löytänyt muuta paksulle piffille sopivaa litkua. Mielellään vinkkejä tännepäin, kiitos!

Kuten tuossa alussa sanoin, niin en tiedä valkkareista oikeastaan mitään. Tai siis en punaisistakaan juuri mitään tiedä, kunhan maiskuttelen. Mutta on sieltäkin löytynyt sellainen jota pystyy irvistelemättä nauttimaan, nimittäin Gewürztraminer. Etenkin voisin kokeilunhaluisille suositella Alkon hyllystä löytyvää Lind Gewürztramineria. Tosin sen hinta on noussut parin vuoden aikana jo melko suolaiselle tasolle 10,01€.

 

[finnjewel]

Viinin, lähes pelkästään punaisen sellaisen, kulutus on viimeiset 4 vuotta ollut meikäläisellä n. 4-6 pulloa kuukaudessa. Yleensä puoli pulloa pullon avaamispäivänä ja loput seuraavana päivänä.

Tässä yhteydessä tulin pian huomanneeksi, että se jälkimmäinen puolikas oli aina maukkaamman oloista. Viinioppaiden ja vastaavien perusteella päättelin, että kyse oli viinin "hengityksestä". Nykyään sitten dekantoin (eli kaadan viinin pari kertaa pullosta kannuun ja takaisin) joka ikisen pullon heti avattuani sen, ja kas: nyt pullonpuolikkaiden välinen makuero ei enää olekaan niin selvä!

Viinintuottajamaita jos noin kylmästi arvioin oman maun perusteella, niin Espanja on niukka ykkönen, sitten Italia ja Chile. Ranskalaiset ovat vaikeita, valikoima on niin valtava ja laatu ymmärrettävästi vaihtelee, joten hintakaan ei aina takaa miellyttävää kokemusta. Kalifornialaisissa on ollut muutamia hienoja tuttavuuksia, esim. Beringerin tuotteet (Paul Masson ei kuulu näihin, niissä parasta on hyvin kukkamaljakoksi sopiva pullo). Australialaisten punaviinien makuun en oikein tunnu pääsevän. Kuriositeettina voin kuitenkin Suositella Jacob's Creekin kuohuviiniä: hinta-laatu-suhde aivan erinomainen.

Muutamia yksittäisiä suosikkeja:

Campo Viejo Gran Reserva 1995/96
Chivite Coleccion 125 Gran Reserva 1996

Nuo nyt vähän kalliimpia espanjalaisia (15-20 €)

Normaalihintaisista vaikkapa

Siglo (Espanja)
Torres Coronas (Espanja)
Santa Cristina (Italia)
Casillero del Diablo (Chile)

 

[scholl]

En ole viinintuntija tai viiniasiantuntija, enkä omista osuutta mistään Winecellarsista, eikä ole mitään valtavaa viinikaappia himassa, mutta kyllä sitä viiniä tulee juotua. Enemmän punaista, mutta myöskin varsinkin kesällä valkoviiniäkin. Useimmiten tulee ostettua joku halpa 10-15e vinkku, mutta joskus pihvin kanssa tulee toki parempaakin hankittua. Ruokaravintoloissakin ostan usein pullon pöytään.

Viinien nauttiminen on samalla tavalla mukavaa puuhaa kuin muidenkin alkoholijuomien ja oluiden. Ei niistä tarvitse tietää valtavan paljon, vaan erilaisten tuotteiden maisteleminen ja nauttiminen toimii aivan hyvin. Itselläni ei mitään varsinaisia suosikkeja ole, vaan pyrin juomaan vähän eri viinejä, sillä jos aina ostaa samaa niin makuun kyllästyy. Toki kiireessä voi ostaa nopeasti vaikkapa jonkun Raimatin, koska niissä on sama juttu kuin McDonald'sissa eli tietää, mitä saa.

Ehkäpä espanjalaiset eli erityisesti La Riojan viinit ovat suosiossa. Italiassa tulee juotua toki paljon paikallisia, vaikka ovathan esim. chiantit suoraan sanottuna mehua. Myöskin uuden maailman viinit uppoavat, vaikka niitä ehkä vähemmän kuitenkin ostan. Ja ranskalaisia pyrin boikotoimaan, vaikka sekään ei aina onnistu. Tosin shampanjaa kuluu paljon ja sehän toki lasketaan viiniksi sekä ranskalaiseksi.

 

[Ted Raikas]

Totta vie olen. Joskus vuosia sitten ei olisi asiaa uskonut, koska ensimmäiset maistelut viinin parissa johti yököttelyyn. Olin aivan varma, että tuota tavaraa en opi juomaan. Toisin kävi.

En nyt ole tosiaankaan mikään asiantuntija millään lailla ja tajua niistä merkinnöistä juurikaan. Juon yleensä viinejä, nimenomaan punaviinejä (valkkari ei vieläkään oikein putoa), joissa näkisin hinta/laatu suhteen olevan kohdallaan. Enimmäkseen olen siis tutustunut eteläisen pallonpuoliskon tarjontaan, eli Argentiina, Chile, E-Afrikka ja Australia. Aussi ja Chileläisviineistä olen erityisesti tykännyt. Opiskelijabudjetilla ei kun ole varaa kalliita ostella, joten se 7-8 euroa pullosta alkaa olla aika yläraja.

Aika monesti tulee tietysti turvauduttua aika sellaisiin varmoihin tuttuihin valintoihin, että tietää mitä saa, mutta välillä jopa uskaltautuu kokeilemaan jotain uutta, josta ei tiedä ennestään mitään. Muuten ei oikein saa selvää, jos ei testaa.

Australialaisista itselleni on kolahtanut ainakin Painter's Cove ja Yellow Tail etenkin. E-Amerikkalaisia suosikkeja en nyt juuri tällä hetkellä muista, mutta mainitsen, kunhan palaa mieleen.

 

[stairox]

Omat suosikkiviinit eri hintaluokissa:

Edulliset:
Castillo Montroy, Espanja (6,48€)
-Sopii oikeastaan ruokaan kuin ruokaan. Vieraat yllättyvät aina kun kertoo hinnan.
J P Chenet Cabernet-Syrah, Ranska (6,88€)
Maailman myydyin viini. Kyllä, pidän siitä oikeasti. Hyvää jopa mehupurkkiversiona.

Keskihintainen:
Santa Carolina Cabernet Savignon Reserva, Chile
(9,98€)
-Uskomattoman hyvää mehevän naudanfilee-pihvin kera.

Kalliimpi:
Faustino I Gran Reserva, Espanja (19,75€)
-Tulee juotua kolme kertaa vuodessa: hääpäivänä ja minun sekä vaimon syntymäpäivinä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Viiniuran alussa tuli ostettua pää-asiassa Rioja-viinejä kokeilumielessä. Aloittelijalle tämä on turvallinen tapa, sillä huonoa Riojaa ei oikeastaan ole. Nykyään ostan pää-asiassa Chileläisiä viinejä, jostain syystä ovat minun makuuni.

 

[ms.qvist]

Onko kukaan täältä kuljetuttanut rypäleitä omaan valmistukseen ulkomailta, ja jos niin miten onnistui (niin, ja saako täällä vlad keskutella myös kotiviineistä, vaikka noita marjatuotoksia ei moni viineiksi laskekaan, vai pelkästään kaupanviineistä?)?

En minä ainakaan kiellä mitään keskustelua, monihan on onnistunut kotona tekemään jopa laadukkaan makuista viiniä marjoista tms. - kuten eräät äitini tuttavat.

Samaten puheenaiheeksi voidaan kesän lähestyessä ja maakuntamatkailun yleistyessä ottaa myös suomalaisten ns. viinitilojen tarjonta, vaikka marjoista ja hedelmistä ovat tehtykin niin muutama on jopa saanut arvostusta maamme rajojen ulkopuolellakin vaikka niihin alkuun suhtauduttiin hivenen penseästi.

Oma kokemukseni kun on kotiviineistä ja suomalaisista viinitiloista likimain nolla niin voin korkeintaan toimia oppipoikana.

vlad.

 

[dude]

Mikäli rohkeutta riittää vatsan sekaisin menon kustannuksella, niin voisit ehkä löytää Sideways-elokuvastakin tutuksi tulleesta Pinot Noir-rypälelajista elämäsi punaviinin. Pinot Noir on hyvin valkoviinimäinen rypäle, joten saattaisit pitää siitä ja vatsasikin saattaisi sen kestää. Halvimmasta päästä toimivaksi on osoittautunut ainakin Cono Sur Pinot Noir 7,75 €.

Pinot Noirista suosittelisin myös ei kovin voimakasta Talusta (8,95), lähtömaa USA. Siinä on tosin muistaakseni hieman muitakin rypäleitä, mutta pääasiassa Pinota.

Cono Sur on myös tuttu tuote ja soveltuu mielestäni helposti myös sellaisille, jotka eivät ole mitään suuria viininystäviä.

Itse olen muutenkin tykästynyt Taluksen lisäksi myös muihin yhdysvaltalaisiin viineihin. Kuten kaikissa muissakin maissa, myös USA:ssa on paskaa, mutta myös paljon laatutuotteita.

Tietysti perusvarmat uuden maailman viinit, eli lähinnä Chile ja Australia ovat perusvarmoja valintoja. Argentiinalaisiinkin olen tykästynyt. Erityisemmin en ole ranskalaisten viinien ystävä, tosin ruokajuomina ne menevät ihan mainiosti.