Arvostan erittäin korkealle henkilökohtaista panostasi. Harva täällä laittaa niin sanotusti omaa kroppaa peliin ja ottaa tarvittaessa osumaakin, kun tietää olevansa oikealla asialla. Nythän se on tietysti monenkin helppo todeta, että sellainenhan se Putinin Venäjä tosiaan oli ja on.
Tuo kahden eri ketjun taktiikka on vajavainen kompromissi, jolla on täyteen kakofoniaan verrattuna omat kiistattomat etunsa.
Toisaalta on myös niin, että jos käyttäisimme keskustelutasojen kuvaamiseen vaikkapa ympyrämäistä kerrosmallia eli ns. sipulia, niin suuri osa muistakin huomaisi, että on olemassa keskusteluaiheita, joissa on ihan perusteltua käsitellä useammankin tason asiat yhden ketjun puitteissa. Tämä näin käsitteellisellä kielellä, mutta asioita hahmottavat kyllä ymmärtävät. Ei kaikkea kannata splitata eri ketjuihin, tai kieltää keskustelu jonkin yhden tason asioista vain siksi, että sivulleen vilkuilematta on kivempi ihastella jääkiekkopeliä.
Jääkiekkokeskustelun organisoiminen eri keskustelualueisiin ja niiden alaosastoihin muistuttaa jollakin puolihumoristisella tavalla muutamia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, jollaisiin myös Suomi on liittynyt matkan varrella mukaan. Ei niissäkään ole otettu huomioon ihan kaikenlaisia juttuja, kuten sitä, että joku tai jotkut voivat käyttää kyseisiä sopimuksia hyväkseen loukatakseen useammallakin tavalla ihmisoikeuksia. Ei tälläkään keskusteluareenalla ole matkan alkupuolella pahemmin huomioitu, kuinka radikaalilla ja vastenmielisellä tavalla urheilu ja politiikka - tai urheilu ja kansanmurha - voidaan sekoittaa keskenään.
Yksi ratkaisutapa tuntuu joidenkin mielestä olevan edelleen se, että jääkiekon pelaaminen tulisi pitää jonkinlaisena ihanteellisena kuplana, vapaana ulkopuolisen maailman sodista ja kansanmurhista, siinäkin tapauksessa että joku ehdottomaan tähtipelaajien luokkaan kuuluva tukee tällaista toimintaa. Yhdenkin kirjoittajan mielestä ”Jatkoajassa on parempi alue kirjoitella väkivaltafantasioita, huumoritarinoita tai keskustella sodasta”, mikä kyllä selkeästi ilmaisee sen, minkälaisten asioiden seuraan kirjoittaja kytkee sodat ja kansanmurhat.
Ajattelen vahvasti, että jossakin kohdassa on olemassa piste, jossa yksinään jääkiekosta, maaleista, pisteistä ja mestaruussormuksista kirjoittaminen ei yksinään riitä, eikä ole edes oikea tai riittävä tapa käsitellä asioita ja ilmiöitä.