Jatkoajan tupakkilakkolaiset

[Raksilan Pleksi]

30. kerta toden sanoo. 16 vuoden aktiivisen polttamisen jälkeen on taas tullut aika jättää hyvästit rakkaalle harrastukselle. Tällä kertaa kokeilen aivan uutta systeemiä:

1. Ensin kuukauden raju nuuskakuuri, niin paljon huulentäytettä ettei kertakaikkiaan pysty polttamaan.

2. Massiivinen määrä kaikkia mahdollisia korvikkeita, laastareita, nikotiinipurkkaa ja imeskelytabletteja.

3. Lääkekuuri. Kuulemani mukaan todella tehokas tapa päästä irti, sanovat nikotiiniantabukseksi. En nyt muista sen lääkkeen nimeä, mutta pirun kallis kuuri. Senkin luulisi tuovan motivaatiota.

Saapa nähdä miten äijän käy. On kyllä jo ruvennut vituttamaan tämä addiktio.

No niin, 3 kuukautta ilman tupakkia tuli täyteen ja suunnitelma toimii täydellisesti. Ensimmäisen kuukauden kärvistelin tosiaan nuuskan voimalla. Lähes koko hereilläoloajan oli biitti huulessa. Yllävän helppoa oli olla polttamatta, tosin pysyttelin irti viinastakin.

Tuli kuukausi täyteen ja jätin nuuskan. Sepä ei sitten ollutkaan niin helppoa. Yllättävän nopeasti se riippuvuus siirtyy aineesta toiseen. Onneksi Oulusta ei saa mistään nuuskaa, eikä sitä käyttävillä tutuillakaan ollut siihen hätään myydä. Siis armottomasti korvikkeita. Laastarin ja nikotiinipurkan yhteisvaikutus on muuten aika väkevä. Aika pian nuuska kuitenkin unohtui. Ilmeisesti käyttöaika oli niin lyhyt, että psyykkinen riippuvuus jäi lieväksi.

Tässä vaiheessa uskalsin jo alkoholin pyörteisiin, ja tottakai lipsuin. Mikä helvetti siinä on että bisseä ei voi juoda ilman röökiä? Ihmeekseni tupakka ei maistunutkaan totutun hyvältä. Vielä suurempi ihme on etten ole sen jälkeen polttanut. Enkä juopotellut.

Siis vaiheeseen 3, eli ihmelääke Zybaniin. Ensimmäinen viikko lääkettä ja nikotiinipurkkaa, sen jälkeen purkat pois. Ja ZAP, ei ole sen jälkeen käynyt mielessäkään vanha riippuvuus. Zybanin sivuvaikutukset, eli päänsärky ja univaikeudet vähän häiritsee, vaan kaipa se hinta on maksettava.

Unet on tosiaan muuttuneet lievästi sanottuna levottomiksi. Ei painajaisia eikä harmikseni märkiä uniakaan, mutta toimintaa riittää. Samoin tuntuu että 4-5 tunnin unet yössä riittää. Mitähän lie amfetamiinijohdannaista tuössa lääkkeessä on? En tiedä enkä piittaa, pääasia että se toimii.

Projekti on siis hyvällä alulla. Vielä ei uskalla tuuletella ja tehdä aaltoja, niin monta kertaa aikaisemminkin olen lopettanut lopullisesti. Ehkä viiden vuoden päästä voin sanoa päässeeni irti.

Aloitin myös yhtä aikaa kovan kuntoilun, lähinnä välttääkseni lopettamisen myötä tulevan lihomisen. Täytyy sanoa että kunto ja varsinkin hapenottokyky on parantunut valtavasti.

Miinuspuolia on tietysti sosiaalisen elämän kuihtuminen. Ei huvita lähteä parille kaljalle. Oluttuoppi ilman tupakkaa on jotenkin outo tilanne. On kuin olisi kadottanut vanhan rakkaan ystävän. Muutenkin sitä välttelee tilanteita, joissa tuli ennen poltettua. Eli kaikkia tilanteita. Siitä huolimatta en aio antaa periksi.

 

[avatar]

4 kuukautta tänään täyteen tupakoimatonta elämää ja yllättävän helpohkosti on mennyt. Ostin paketin nikotiinipurkkaa, mutta en sitten sitä edes käyttänyt. On se henkisenä tukena tuolla pöytälaatikossa edelleen. Nyt alkaa tuntua siltä, että se tupakalla höystetty oli siinä. 8 vuotta meni ja vieläkin vituttaa, että niinkin kauan, vaikkei toki monen mielestä ole edes pitkä aika. Mutta ihan riittävä itselleni. Laskin karkeasti, että sellainen about 4k ecua kerkesin polttaa huulessa. Helvetin järkevää.

Nuuskaan en sentään koskaan ole koskenut. Moni on tosiaan siirtynyt siihen tupakasta ja siitä eroon pääseminen on kuuleman mukaan vielä vaikeampaa.

Tiedän, että joku voisi sanoa, että ei 4 kuukautta ole vielä mikään eroon pääsemisen tae ja tiedän sen itsekin ja välillä tulee hetkittäisiä niksoja. Baarissa oleminen ei kyllä ole enää mikään ongelma eikä polttava ystävänikään haittaa juuri lainkaan. Silti olen ihan satavarma, että tupakkaa ei enää ikinä. Se on mentaalisesti niin vahva päätös. Vihaan sitä ainetta niin helvetisti, etten ikinä antaisi itselleni anteeksi jos nyt aloittaisin uudestaan. Ei helvetissä. Ihan mitä muuta vaan, mutta ei sitä.

On pakko sanoa, että kun on tuttavia, jotka ovat pyristelleen tupakkalakoissa ja sortuneet niin tiedän, ettei paljon lohduta kun sanon, mutta sanon kuitenkin, että sen tupakoinnin lopettamisen halu pitää tulla todella vilpittömästi. Pitää olla täysin vilpitön päätös siitä, että haluaa ajatella omaa terveyttään. Ihmismieli on niin sairas, että siinä lopettamisen alkuvaiheessa kelaa päässään syitä, että miksi ei kannattaisi lopettaa!! Helvetti! Onko ihminen sairas vai mitä, kun tuollaisia ajattelee?! Itselleni kävi näin. Ekan viikon sitä vaan kelasi, että miksi minä muka lopettaisin kun se maistuu niin hyvälle ja se rauhoittaa. Vittu kaikki tupakkafirmojen omistajat saisi lahdata saatana saunan taakse.

Ei muuta kun tsemiä kaikille lopettajille. Itselläni on kyllä niin voittajafiilis, että ei paremmasta väliä.

 

[Tommy]

Huhtikuun jälkeen poltin yhden tupakan, vain saadaksen niskalenkin tupakasta.
Kerron teoriastani, olin ollut muutaman kuukauden polttamatta ja aina kun näki jonkun polttavan röökiä niin ajatteli että miten hyvältä se maistuisi ja muuta. Kävin sitten ostamassa askin Marlboroa ja sytkärin. Poltin yhden tupakan, maistui helvetin pahalta. Nyt ei varmasti tee mieli röökiä, nyt jo savukin aiheuttaa pienen puklu-reaktion.

Niskalenkki röökistä, suoritettu.

 

[timmi]

Itse poltin viimeksi 21.8. tänä vuonna. Enemmän tai vähemmän vakituisen polttamisen aloitin joskus 94 vuonna. Välissä tuli tosin "lopetettua" muutamaan kertaan, mutta aina jossainvaiheessa retkahdettua uudelleen.

Nyt oli lopettaminen ollut jälleen mielessä pidemmän aikaa, mutten ollut vielä tarkkaan päättänyt milloin ja miten. No, sattuipa sitten tupakit loppumaan kämpillä joskus iltakahdeksan aikaan eikä jaksanut lähteä ostamaan lisää. Ajattelin vaan, että sama lopettaa.

Seuraava päivä röissä oli kauheaa kärvistelyä, jonka seurauksena kävin röiden jälkeen ostamassa yhden nikotiinipurkkapaketin. Heti seuraavana viikonloppuna "jouduin" ryyppäämään, mutta ihmeekseni en ratkennut.
Tämän yhden nikotiinipurkkapaketin jälkeen en enää korvikkeita ole tarvinnut. Viinaa on kulunut tänä syksynä vähintäänkin kohtuullisesti, mutta en ole edes hurmospäissäni sortunut. Olen positiivisesti yllättynyt.

Mutta vielä on tietenkin sortumavaara olemassa... Kovin olen kuitenkin positiivisella mielellä. Eniten olen jäänyt kaipaamaan tupakan taivaallista makua. Olenkin harmitellut, että tupakinmakuisia karkkeja ei ole myynnissä, tai ainakaan en ole havainnut.
Tupakanhaju on edelleen hyvä. Monesti pyydänkin kavereitani hönkimään savuja naamalleni.

 

[Vengeance]

Lakko alkoi 20.9. eli about viis kuukautta ilman ja edelleen tekee niin helvetisti mieli että.. Polttamisen aloitin fiksuna miehenä 1992.
Olo on kyllä selvästi parempi kuin silloin kun poltin, mutta joku siinä vaan edelleen kiehtoo.
Eniten oon jäänyt kaipaamaan aamusavuja ja saunan jälkeisiä "vilvoittelusavuja".

Tarttis vaan keksiä joku korvike mutta mikä muka voi korvata ensimmäisen röökin aamulla?! Porkkana terassilla?

 

[Paskinaamio]

31.12.2006 lopetin käryyttämisen ja täytyy sanoa, että nikotiinipurkan avulla on selvitty ihan helevetin hyvin.

Norttia tuli kiskottua rapiat 22v joten yllättävän helposti pääsin irti, joskin korvikkeiden avulla, mutta kumminkin.

Kännissä pitää syödä purukumia urakalla ja mieluimmin vahvempaa kuin normaalisti.

Nikotiinipurukumia suosittelen korvikkeeksi, laastareista tuli mulla paha olo ja tableteissa ei ihan teho riittänyt jostain syystä.

 

[OikeaPakki]

Lakko alkoi 20.9. eli about viis kuukautta ilman ja edelleen tekee niin helvetisti mieli että.. Polttamisen aloitin fiksuna miehenä 1992.
Olo on kyllä selvästi parempi kuin silloin kun poltin, mutta joku siinä vaan edelleen kiehtoo.
Eniten oon jäänyt kaipaamaan aamusavuja ja saunan jälkeisiä "vilvoittelusavuja".

Tarttis vaan keksiä joku korvike mutta mikä muka voi korvata ensimmäisen röökin aamulla?! Porkkana terassilla?

Tsemppiä vaan lakkoveli!

Itse tumppasin viimeisen kerran 16.11. ja olo on kohentunut siinä ajassa selkeästi. itse asiassa jo 4-5 päivän päästä lopetuksesta jäivät keuhkojen vinkuminen ja kokoaikainen röhäily veks. Enkä kaipaa sitä olotilaa yhtään! Piti käyttää lähes päivittäin sitä keuhkoahtaumapiippua, kun oli hengenahdistuksia.

Alkuun teki tiukkaa etenkin baarikeikat, jolloin jokaisessa taskussa oli varalla nicorettea 2mg. Nikotiinipurkat jäivät joskus vuodenvaihteen tienoilla pois ja nyt en enää viitsi edes kantaa niitä varuiksi mukana.

Aloitettu on myös varovasti parin vuoden liikkumattomuuden takia sählynpeluu ja on mukava huomata, että hengästyä voi myös sellailla terveesti. Palautuminen on koko ajan nopeampaa. Silloin kun veti sauhuja, hengästyminen ja siitä toipuminen kesti paljon pidempään. Lisäksi vuosien tauon jälkeen hajuaistikin on alkanut toimia.

Polttelin 25v ajan, jossa oli yksi 5v tauko ja yksi 1v tauko. Lisäksi semipolttelua n. 5-10v.

Hyviä taloudellisia puolia:säästöä per/kk n.120-150eur.

Ei tee enää mieli edes ajatuksissa. Muut saavat toki poltella, en ala aktiivikäännyttäjäksi.

Ja lopetusta en suunnitellut kauempaa, kuin 10 minuuttia. Eksyin internetissä keuhkoahtaumista kertoville sivuille, jossa oli aika synkät prosentit pitkäaikaispolttajille. Pikkusikarit lentivät roskikseen saman tien ja sillä tiellä siis ollaan.

 

[Vengeance]

Tsemppiä vaan lakkoveli!

Ja lopetusta en suunnitellut kauempaa, kuin 10 minuuttia. Eksyin internetissä keuhkoahtaumista kertoville sivuille, jossa oli aika synkät prosentit pitkäaikaispolttajille. Pikkusikarit lentivät roskikseen saman tien ja sillä tiellä siis ollaan.

Kiitokset kannustuksesta!

Ei ollu itelläkään mitään suunnitelmaa. Aamulla ei ollu ku yks tupakka ja en sit jaksanu lähteä sitä hakemaan. Illalla lyötiin sit työkaverin kanssa satanen vetoa kumpi on kauemmin ilman. Veto on edelleen päällä.

Olo on tosiaan paljon freesimpi kuin polttaessa. Eikä vaatteet haise paskalta kokoajan.
Vaikein tässä varmaan on se polttamisen tapa. Aamulla, syömisen jälkeen, hermojen menon jälkeen jne.

Taloudellinen puoli on myös totta. Olen neljä euroa laittanu jemmaan lähes päivittäin. Alkaa olemaan Rooman matka kohta purkissa.

Tsemiä myös muille lakkolaisille!

 

[Le Banner]

31.12.2006 lopetin käryyttämisen ja täytyy sanoa, että nikotiinipurkan avulla on selvitty ihan helevetin hyvin.

Norttia tuli kiskottua rapiat 22v joten yllättävän helposti pääsin irti, joskin korvikkeiden avulla, mutta kumminkin.

Kännissä pitää syödä purukumia urakalla ja mieluimmin vahvempaa kuin normaalisti.

Nikotiinipurukumia suosittelen korvikkeeksi, laastareista tuli mulla paha olo ja tableteissa ei ihan teho riittänyt jostain syystä.

Itselläni lähes samanlainen savustushistoria, joten lainasin koko tekstin.
17.12-06 tuli aloitettua lakko/lopetettua polttaminen 22 vuoden jälkeen ja yllättävän hyvin homma on sujunut.
Muutamat savut tosin pikkusikarista tullut imaistua juhlissa, mutta ei mitään ongelmia muuten, vaikka välillä ahdistaakin aivan helvetisti ja haluaisi antaa periksi.Nikotiinipurkkaa söin tasan yhden tyynyn lakon kolmantena päivänä ja meinasin oksentaa siitä kuvottavasta mausta ja kirvelystä suussa.
Koskaan ei tosin tiedä, että milloin ne hermosavut on pakko saada ja silloin ollaan taas koukussa kuningas nikotiiniin.Nyt hermosavujen tilalla toimii toisinaan mainiosti nyrkkeilysäkki ja treenisali.

 

[Hartiapankki]

Äh, meikäläinen on sitten vieläkin tuollainen semi-polttelija. On se kumma ettei saa lopetettua kerrasta poikki. En nyt edes joka päivä polttele, mutta kuitenkin. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana..

Muuten, työkaveri aloitti lakon hypnoosin avulla. Ei ole polttanut ensimmäisen istunnon jälkeen, ei kuulemma tee edes mieli. Toki tuo vanha lakkolaisten akilleen kantapää vaivaa, eli ei se nikotiini mutta ne rutiinit..

 

[Isle of Man]

Kymmenen kessutteluvuoden jälkeen on nyt vähennyskampanja menossa. Reilu kuukausi on nyt menty aski per viikko tahtia ja alkaa jo sujumaan. Joskin kännipäissään tupakkia menee aika tavalla.

Kyllähän tällainen viiden askin vähennys viikossa on tuntunut hyvältä niin taloudellisesti, fyysisesti kuin henkisestikin. Ruoka maistuu paremmalta, hengitys haisee paremmalta, keuhkoista löytyi ylimääräistä tilaa ja mieli on kaikkinensa hyvä.

Vielä kun saisi lopetettua täysin.

 

[Wesku]

Mukana viime sunnuntaista alkaen, eli vasta vajaa viikko takana uusinta lakkoa.

Röökit on roskiksessa, rinnassa laastari ja suussa imeskelytabletti aina tarvittaessa.

Historia tupakoitsijana ulottuu 14 vuotiaaseen koltiaiseen v.1984, jolloin tuli faijan malluaskista näpistettyä muutama pölli mukaan. Siitä sitten vuoden verran harjoittelua kavereiden kanssa eri merkeillä ja siirtyen samalla poskareista kunnon henkosiin ja nytpä tätä hienoa harrastusta onkin sitten takana jo reilut 20v ja hapeottokyky perseestä.

Lakkoja on tullut viimeisen parin vuoden aikana tehtyä useampiakin ja pisimmillään meni 6kk ilman mitään. Se olikin 1. ja ainut zyban-kokeiluni. Vie kyllä röökihimon melko hyvin, mutta sivuvaikutuksina mm.unettomuutta, paniikkihäiriötä, ym kivaa, jonka vuoksi en tuon kanssa viitsi enää leikkiä. Mielialalääke se kuitenkin on ja ei meikäläisen omien kemikaalien kanssa toiminut muuten kuin että spaddun poltto loppui ja sehän tietty oli tarkoituskin. Muuten olikin melko kamalaa.

Nyt on taktiikkana se, että ensi viikolla olisi astetta kevyempi laastari ja imeskelytabletti tarvittaessa ja seuraavalla viikolla laastarit pois ja tabuja silloin kun on aivan pakko.

Edellisillä kerroilla olen jauhanut yleensä nikotiinipurukumia, mutta mielestäni nämä tabut pesevät purkan 100-0. Kestävät pidempään eikä pakki mene sekaisin tai leuat sijoiltaan.

Miksi nyt ?
Viime kesä meni lähes kokonaan ilman röökiä ja oli hienoa käydä lenkillä metsässä ja huomata miten kondis parani huikeaa vauhtia. Kevättä pukkaa ja lumet vähenee, joten yritetään taas hyvää lenkkikesää ja -syksyä puhtaammin keuhkoin. Brenkun kanssa on kyllä tosi tuskaa olla ilman. lisäksi tuli äskettäin humidorikin täytettyä sikareilla ja jotenkin pahalta tuntuu hylätä ne sinne. Ehkä joskus kesemmällä uskaltaa konjamiinin kanssa välillä maistella noitakin.

Tsemiä kaikille kanssataistelijoille.

(Täytyy kyllä sanoa, että p...kele kun voisi vaan poltella muutaman päivässä ilman silmitöntä nikotiiniin addiktoitumista. Kyllähän se pölli välillä nimittäin gutaa tekee. Korvikkeet on kunnon sauhuihin verrattuna laiha lohtu.)

 

[Thoke]

En itse polta, mutta perheessämme on kaksi hyvää esimerkkiä asiasta.

Isältäni jouduttiin leikkaamaan äänihuulet liiallisen tupakoimisen takia vuonna 1998 ja leikkauksen jälkeen hän päätti lopettaa tupakoimisen. Ja kohta on yhdeksän vuotta päätös pitänyt.

Toista ääripäätä asiassa edustaa isoveljeni, joka rupesi polttamaan mentyään armeijaan. Kovasti vakuuteltiin että tupakointi kestää vain sen ajan kun on armeijassa mutta kuinkas kävikään... Lähemmäs seitsemän vuotta kestänyt jo.

 

[banaaninviljelijä]

Äh, meikäläinen on sitten vieläkin tuollainen semi-polttelija. On se kumma ettei saa lopetettua kerrasta poikki. En nyt edes joka päivä polttele, mutta kuitenkin. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana..

Sama juttu. Useamman kerran olen ollut polttamatta vuoden pari, mutta... Nyt ollut noin 5kk lähes polttamatta, tulee välillä polttettua vaimolta ja lapsilta salaa.

 

[secord]

Äh, meikäläinen on sitten vieläkin tuollainen semi-polttelija. On se kumma ettei saa lopetettua kerrasta poikki. En nyt edes joka päivä polttele, mutta kuitenkin. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana..

Muuten, työkaveri aloitti lakon hypnoosin avulla. Ei ole polttanut ensimmäisen istunnon jälkeen, ei kuulemma tee edes mieli. Toki tuo vanha lakkolaisten akilleen kantapää vaivaa, eli ei se nikotiini mutta ne rutiinit..

Täällä on 15 vuoden tupruttelun jälkeen reilut neljä savutonta vuotta takana. Onnistuin ilman hypnooseja, laastareita, nuuskaa, mutta täytyy sanoa, että ensimmäinen vuosi oli kaikista vaikein. Esimerkiksi ensimmäinen kesä ilman auringonlaskussa fiilistelyä nortti suussa tai syksyn aamukirpeissä töihin raahautuessa ilman savuja ottivat koville, että noin pari kertaa meinasin heittää pyyhkeen kehään.

Nyt olen tyytyväinen, että näin ei tapahtunut ja voisin kuvitella päässeeni röökistä lopullisesti eroon. Paljon kyllä kuulee tarinoita siitä, kuinka joku on ollut polttamatta yli kymmenen vuotta ja jostain syystä aloittanut savuttelun uudestaan. Täten en uskalla liiaksi henkseleitä paukutella, vaikka nyt näyttääkin hyvältä. Mutta sen tiedän, etten pystyisi tälläiseen semi-poltteluun, vaan se on meikäläisen kohdalla joko tai ei.

 

[purkki_paa]

Tänään aamulla herätessä tein päätöksen kun aamuröökiä teki mieli, että koitan lopettaa tupakoinnin. Toki lenkillä tai puntilla ollessa tuo päätös on käväissyt mielessä(lähinnä silloin kuin hyvää hapenottokykyä olisi tarvinnut), mutta sitä ns.kipinää ei ole vain tullut. Poltettua on tullut 15-vuotiaana epäsäännöllisesti vuoden kunnes lopetin...ja tuo lopettamispäätös kesti 1,5 vuotta.

Sen jälkeen taas tullut poltettua siittä eteenpäin tähän päivään asti säännöllisesti. Jos nyt onnistusi lopettamaan vielä, kun se on mahdollista. Mitään nikotiinilaastareita tai purkkaa en ainakaan vielä ole ajatellut hommata, mutta purkkaa voisi hommata kaiken varalle. Laastareista olen kuullut, että aiheuttaa huonovointisuutta eivätkä muutenkaan mitään järjin tehokkaita ole, joten ne taidan unohtaa ihan suosiolla pois.

Saas nähä miten käy, ei se punanen tai vihreä L&M kuitenkaan NIIN hyvää ole, jotta sen takia terveys kannattaa tuhota.

 

[avatar]

Helvetti, että ihminen on heikko. Viime heinäkuussa lopetin tupakanpolton ja itseasiassa helpommin onnistui kuin uskoinkaan. Pari kertaa aiemmin olin ihan leikilläni yrittänyt, mutta ensimmäistä kertaa tosissaan.

1,5 viikkoa sitten lauantaina sitten tyttöystävä jätti ja lähdin baariin ja millään ei ollut mitään väliä. Ostin askin ja vedin kuin korsteeni samalla kun baaritiskillä toisella kädellä kumosin viskiä ja toisella olutta.

Helposti sitä sitten ratkesi polttamaan sen jälkeenkin. Kyllä vitutti. Eilen päätin, että loppuu tykkänään ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan. Tänään on ollut selviä fyysisiä niksoja, mutta kun tiedän, että huomiseen mennessä lakkaa ja tiedän miten helpolla voin sen jälkeen pitää tupakoimattomuuden niin toki päätös pitää taas. Harmittaa vain, miten helpolla sitä ratkesi. Onneksi ei kestänyt viikkoa pidempään.

 

[Koala]

Nyt ollaan toista kuukautta oltu ilman tupakkia. Juovuksissa olen pari käärylettä erehtynyt polttamaan ja se on myös tuntunut seuraavana päivänä. Nuuskaa menee aika paljon, mutta se nyt on vaan elämäntapa. Ei tämä niin vaikeaa ole.

Faijani lopetti yli 10v sitten poltettuaan 11vuotiaasta asti yli 20vuotta. Hän sanoo, että pari vuotta sitten alkoi heräilemään öisin hirveään tupakanhimoon. Unta ei saa pariin tuntiin, kun pyörii vaan vaan sängyssä ja hikoilee tupakan perään. Aamulla ei sitten taas teekkään yhtään mieli tupakkia. Tätä tapahtuu vieläkin aina välillä ja se on kuulemma todella veemäistä, kun sille ei voi tehdä mitään. Ellei halua romuttaa yli kymmenen vuoden työtä. Tupakka on paska juttu.

 

[stairox]

Perjantai-iltana kl. 23 tuli toistaiseksi viimeinen tupakka vedettyä.

~25 vuotta olen polttanut. Siitä on kahdeksan vuotta kun olen viimeksi ollut lakossa, silloinkin lakko kesti kokonaisen kuukauden, joka on kaiken lisäksi henk.kohtainen ennätys. Hävettää.

On tämä ollut yhtä helvettiä, tänään tuntuu edes VÄHÄN helpommalta. Kuuminnkin olen päättänyt että nyt tai ei koskaan.

Päivitän tilannetta myöhemmin.

 

[OikeaPakki]

Perjantai-iltana kl. 23 tuli toistaiseksi viimeinen tupakka vedettyä.

~25 vuotta olen polttanut. Siitä on kahdeksan vuotta kun olen viimeksi ollut lakossa, silloinkin lakko kesti kokonaisen kuukauden, joka on kaiken lisäksi henk.kohtainen ennätys. Hävettää.

On tämä ollut yhtä helvettiä, tänään tuntuu edes VÄHÄN helpommalta. Kuuminnkin olen päättänyt että nyt tai ei koskaan.

Päivitän tilannetta myöhemmin.

Tsemppiä ja pidä jotakin korviketta/tekemistä koko ajan käden ulottuvilla. Nollatoleranssi on ihan ehdoton vaade. Mopo lähtee kyllä heti, jos sallii itselleen vaikkapa ns. känniröökit.

Nyt lakossa jo 4,5 kk ja voin sanoa, että menee jo useita päiviäkin ilman tupakkiajatelmia. Pahin ajanjakso oli eka kuukausi, jolloin meni nikotiinipurkkaa useita tyynyjä per päivä. Toisella kuukaudella purkat otin vain varuiksi baari-iltaan (ettei olisi tapahtunut ns. vahinkosortumista) ja nyt tosiaan ei savuttaminen enää tule kuulonkaan. Baarissa voi bilettää kevyesti ilman mitään nikotiinihimostelua. Itse asiassa tupakansavu etoo ja risoo ihan oikiasti.

Tämä nyt vain tiedoksi, koska niin monet pitkäänkin lakossa olleet kertovat "että joka päivä rööki mielessä"-juttujaan. Kyllä myrkyt kaikkoavat ruumista pienellä irtiotolla.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Perjantai-iltana kl. 23 tuli toistaiseksi viimeinen tupakka vedettyä.

~25 vuotta olen polttanut. Siitä on kahdeksan vuotta kun olen viimeksi ollut lakossa, silloinkin lakko kesti kokonaisen kuukauden, joka on kaiken lisäksi henk.kohtainen ennätys. Hävettää.

On tämä ollut yhtä helvettiä, tänään tuntuu edes VÄHÄN helpommalta. Kuuminnkin olen päättänyt että nyt tai ei koskaan.

Päivitän tilannetta myöhemmin.

Onnea yritykseen.

Itse tuossa viikko sitten periaatteessa jo pakon sanelemana "ajauduin" tilanteeseen, jossa nuuskan käyttämisen on loputtava.

Miksikös tupruttelemattomuuteen aikovien osastolla sitten huhuilen? Noh, oma nuuskan käyttämiseni (15 vuotta, josta parhaimmillaan puoli vuotta ilman) alkoi sillä surullisenkuuluisalla tavalla. "Pakko lopettaa tää röökaaminen, nuuskalla kuulemma pääsee eroon"... eli se tavallinen tarina. Ei se aamun punainen mallu vedä vertoja koko huulen täyteiselle eetua. Eli ojasta allikkoon.

Nyt on sitten ns. tosi kyseessä. Nikkikset ovat jotakuinkin helvetinmoiset, mutta tahdonvoimalla ja leukojen nivelet jauhoksi toimittamalla nikotiinipurkan jauhamisella, tästä on päästävä.

Omalta osaltani, se puoli vuotta mikä tuolla yllä vilahti, meni vielä varsin helposti. Se oli opiskeluaikoja, joten hirvittävän monta vuotta ei nikotinistinä oltu silloin vielä vietetty. Mutta riittävän monta, sillä kaikkihan alkoi harmittomasta "no ei tähän enää koukkuun jää, pistäs biitit!".

Onnea en toivota muille viisaan päätöksen tehneille, sillä onnen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Jaksamista ja etenkin voimaa jaksamiseen, sitä se vaatii. Toivottavasti löytyy sivuunkirjoittaneestakin.

(edit) PS. Pakko lainata erästä Haukiputaan Ahmojen junnutoiminnan miestä... ollut nyt puolisen vuotta ilman nuuskaa, en tiennyt kun olin taannoin tarjoamassa. Antoi melkoisen viisauden siemenen vastauksellaan:"Ei kiitos, olen lopettanut. Jos nyt otan, olen kärsinyt puoli vuotta ihan turhaan."... pitäkää muutkin tuo mielessänne.

 

[peno]

Vuoden alusta menty "polttamatta", eli toisin sanoen parilla kostealla reissulla on tullut polteltua.

Sama. About 10 vuotta tullut polteltua säännöllisesti ja nyt vuoden vaihtuessa päätin lopettaa. Ihan ok mennyt paria ryyppyreissua luukuunottamatta. yhden käden sormilla laskettavissa nuo kerrat, joten tää kelpaa kyllä mulle, kun ei tee selvinpäin juuri lainkaan mieli tupakkia. Välillä oikein etoo kun haistaa tuon tunkkaisen savun.

Eli kännipäissään tulee joskus harvoin vedeltyä, mutta selvänä en polta.

 

[Tommy]

Kohta noin vuosi lopettamisesta, viime viikonloppuna poltin puolikkaan röökin kännissä ja maistui edelleen paskalta. Eli ihan oikeaan suuntaan mennään. Tosin kesähän oli tupakoitsijan juhla-aikaa, tai ainakin omasta mielestä kesällä rööki on paljon parempaa kuin talvisin, että voi tehdä tiukkaa mahdollisesti. Tuskinpa nyt kuitenkaan.

 

[Steele]

Tulipa haettua apteekista nicoretten kielenalustabletteja, tästä se lähtee, ensimmäinen askel taas otettu. Lähes yhdeksän vuotta on tullut poltettua, yhden yli kuuden kuukauden lakon tosin pidin pari vuotta sitten. En aio lähteä nyt sille linjalle ettei yhtään röökiä voisi vetää enää koskaan, silloin tällöin aion imasta pari pölliä jatkossakin, mutta kontrolloidusti.

 

[Wesku]

En aio lähteä nyt sille linjalle ettei yhtään röökiä voisi vetää enää koskaan, silloin tällöin aion imasta pari pölliä jatkossakin, mutta kontrolloidusti.

Totta on ettei kannata miettiä lopettamista yhtään pidemmälle kuin yhdeksi päiväksi kerrallaan. Tuo "kontrolloitu" polttaminen sitä vastoin on pelkkää itsensä kusettamista. Jos poltat, niin polta kunnolla kuin mies ja vahvaa tupakkaa tai lopeta kokonaan jos et tuohon pysty.

Mitä järkeä on kärvistellä jatkuvissa vieroitusoireissa ja vetää 2-3 pölliä päivässä tai imeä jotain ultrakevyttä paskaa posket lommolla ? Se repeää siitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.

16. nikotiiniton päivä nyt itsellä menossa ja aika hyvin alkaa nuo ahdistukset ja v...tukset jäädä pois pelistä. 3 ensimmäistä päivää olivat aika pahoja, mutta kaikkein pahin tuska iski 12 päivän jälkeen. Ihan järjetön himo ja sortuminen oli enemmän kuin lähellä. Siitä kun selvisi kunnialla, niin on aika helppoa ollut. Rupeaa pururadallakin kohta jo meno maistumaan.