Jatkoajan tupakkilakkolaiset

[Wesku]

Niin ja siis reilu 20v tuli harjoiteltua tuota tupakointia vähintään aski päivässä ennen lopetusta(ettei ihan amatööriksi luultaisi tässä asiassa).

 

[purkki_paa]

Tänne voisi vähän röökilakon onnistumista päivitellä...lakko on tähän mennessä ollut kaksijakoinen, vaikka nyt kyllä ollaan selkeästi jo voiton puolella. Alussa oli päänsärkyä...yms pahoinvointia nikotiinin puutteen vuoksi ja kiistämättä olo ei ollut kovinkaan hyvä. Silloin kävi mielessä joidenkin nikotiini valmisteiden käyttö, mutta ei niitä tullut sitten kuitenkaan hommattua.

Ratkesin tosin lakko päätöksestä reilun viikon päästä ja tuli polteltua taas säännöllisesti selvinpäin jopa...ja kännissä tietenkin myös. Mutta sen jälkeen otin taas itseäni niskasta kiinni yhtä baari-iltaa lukuunottamatta(jossa meni reilu ½ askia röökiä) ei ole tullut poltettua yhtään...lukuunottamatta yhtä sikaria ihan yhden juhlimisen arvoisen asian takia(lasken sen ihan eri jutuksi, kun motivaatio oli poltolle lähinnä symbolinen, eikä johtunut nikotiinin puutteesta). Eikä edes enään ole tehnyt selvinpäin mieli röökiä tai mitään pahoinvointia nikotiinin puutteen vuoksi.

Vaikka ei saisi nuolasta, ennen kuin tipahtaa...niin perkeleen hyvä ja ylpeä olo itsestään on juuri nyt. Toki tilanne voi nopeasti muuttua ja en ole lainaan kirkossa kuulutettu, että rööki olisi lopullisesti itseni kohdalla nujerrettu. Mutta silti kuitenkin näillä näkymin vaikuttaisi....toki varmaan kännissä tulee silti poltettua, siittä tavasta on vaikea päästä eroon. Mutta jos se pysyy vain kännissä pössyttelyyn viihteellä, missä muutkin polttavat...niin kerran kuussa ½ askia ei nyt lähtötilanteeseen nähden ole edes paha tulos ollenkaan enään.

 

[Rinksu]

Ilmoittaudutaan myös lakkolaisiin. 9 päivää takana ilman minkäänlaista nikotiinituotetta ja pikkuhiljaa alkaa elämä tuntua taas paremmalta. Ekat kolme päivää oli kyllä ihan ahterista.

Röökiä tuli tupruteltua keskimäärin puolentoista askin verran päivässä sellaiset 12 vuotta. Kaikenlaisia lakkoja tuli koiteltua. Milloin sitä poltteli vain päissään, milloin sitä ei polttanut töissä (kotona sitten tuli kärhettyä sitäkin enemmän).
Itse vain olen niitä selkärangattomia, joilla tällaiset järjestelyt ei toimi.

Näinkin lyhyen ajan jälkeen olo on selvästi parantunut. Haju ja makuaistit ovat alkaneet tulla takaisin, hengitys on helpompaa ja sydän ei hakkaa koko ajan kuin viimeistä päivää. Vielä kun tästä yleishermostuneesta olosta päästään niin hyvä on.

 

[Uleåborgir]

Meikäläisellä on yksi kokemus tupakoinnin lopettamisesta. Olen pössytellyt vuodesta -93 asti. Lopettaminen kesti neljä tuntia vuonna 2001. Miksi noin nopea lopettamisen lopettaminen?

Syy taisi olla siinä, että minulla ei ollut röökiä missään muodossa kämpillä. Jos minulla olisi ollut röökiaski taskussa, olisi lopettaminen ehkä onnistunutkin. On tärkeää, että voi katsoa vihollista silmiin ja sanoa sille, että pidä tunkkis perkele.

Nikkikset olivat kolmen ja puolen tunnin kuluttua hirveät. Ei siinä muuta kuin R-kioskille ostamaan North State -aski, eli äkäisintä mitä sai.

Alkoholin käytön olen lopettanut viime vuonna, ja ehkä tänä vuonna olisi aika heittää körssittely helvettiin. Aiemmin tässä ketjussa on mainittu se, että lopettaminen vaatii vankan sisäisen motivaation. Sellaista minulle ei ole suotu - ainakaan vielä. Myös henkinen tilanne vaikuttaa asiaan. Pitää olla niin sanotusti vakaalla pohjalla, jotta päätöksessä pysyy.

Kaveri lopetti seinään kolmisen vuotta sitten. Isäukko lopetti yhtä aikaa kun minä aloitin. Niin se on, että se on lopetettava seinään, eikä vähentämällä. En ole kuullut, että kukaan olisi vähentämällä päässyt tupakasta eroon.

Mutsi kokeili Zymbalta-kuuria, tupakointi loppui häneltä muutamaksi kuukaudeksi, mutta alkoi taas uudestaan.

Nicorette-purkkaa, 4 mg, kokeilin pari vuotta sitten. Voi sitä närästystä ja pistelyä suussa!

On niin perkeleen vaikea kuvitella aamukahveja ilman tupakkaa. Tai kalareissuja ilman tupakkaa. Voi hyvä Sylvi. Saa nähdä. Syöpää tai keuhkoahtaumatautia en niin hirveän mielelläni haluaisi alkaa sairastaa.

 

[Edit]

Ilmoittaudun mukaan tähän ketjuun. Takana oli lähes 10v käkryttely, jonka loppuvaiheessa meni jo 30 sätkää päivässä, kalareissuilla sitäkin enemmän. Vuodenvaihteessa pistin hommalle stopin ilman mitään vähentämisiä ja hain apteekista nicorette 4mg purkkaa.

Lueskelin tuolloin netistä tarinoita näistä lopettaneista ja pisti silmään, että monilla se kolmas viikko on ollut se pahin, niin oli myös minulla. Se oli viikko, jolloin tupakka oli eniten mielessä, en kuitenkaan ratkennut. Ensimmäinen viikko sen sijaan oli suht helppo, lukuunottamatta muutamia öitä, jolloin tuli heräiltyä ja hikoiltua jonkin verran. Täytyy kyllä sanoa, että ihmeen helppoa on ollut, edes mitään läheltä piti -tilanteita ei ole päässyt syntymään, vaikka kaverit on polttaneet vieressä. Nyt 3½ kuukautta takana savutonta elämää ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Toki edelleenkin tulee käytettyä FruitMint 4mg purkkaa, mutta ei niitäkään mene kun 3-5kpl/pvä enää.

Kannustukset täältä muillekin lakkolaisille. Helpottaa pirusti, kun on tarpeeksi kovapäinen ja osaa pitää pintansa, sillä selviää pitkälle.

 

[Wesku]

Ihmetyttää kyllä nuo vieroitusoireet. Tiesin, ja lisäksi isot pojat olivat kertoneet, että 3 ensimmäistä päivää on aivan hirveää, mutta sen jälkeen kuulemma helpottaa todella paljon.

Noh, 2 ensimmäistä päivää olivat pahoja. Oli klmä ja kuuma ja kädet tärisivät + ties mitä muuta. Sit helpotti kuin sormea napsauttamalla kolmantena päivänä. Sen jälkeen erittäinkin helppoa, kunnes 12 päivää ilman ja järjetön "Tali - Ihantala"- luokan taisto, joka onneksi päättyi sekin omien torjuntavoittoon. Lähellä kyllä oli ettei sortunut. Vitutusketjussa luettavissa pahimpien hetkien tuntoja.

Nyt on sitten 17.nikotiiniton päivä käynnissä ja kuulemma seuraavat todella pahat paikat ovat kuukauden, 3 kuukauden ja 6 kuukauden kohdalla. Sen jälkeen se on oikeastaan ohi tuo elämä tupakoitsijana, mutta katotaas nyt.

Kaverin kanssa pitäisi lähteä kesäkussa Kölniin vajaaksi viikoksi ns.
"A+++" - luokan matkalle. Siellä saattaa tulla tukalat paikat Kölschin kanssa, mutta asennetta vaan ja kai se siitä.

Loistofiilis on kyllä päällä, kun ei keuhkot rohise kaiken aikaa ja hölkkä maistuu. Miten helvetti sitä pitikin joskus mennä aloittamaan moinen hölmöily.

 

[pak]

Reilut 2 kuukautta savuttomuutta nyt takana. Tupakointia kesti noin 17 vuotta sisältäen 1 vuoden tupakoimattomuuden (Silloin sallin kännipolttelun, joka oli virhe. Käsistähän se lähti).

Lopettamispäätöstä työstin jo pitkään. Elämäntilanne vaan ei ollut kovin otolinen ennekuin nyt.

Lopettaminen itsessään on ollut yllättävänkin kivutonta tälläkertaa.
Vähensin aluksi savuttelua tarkoituksen mukaisesti ja koitin tehdä tupakoinnista hieman hankalampaa. Vaihdoin valmiit tupakat näppisätkiin, jotta joutuisi hieman näkemään vaivaa savujen saamiseksi.
Toinen merkittaväksi kokemani asia oli se, että yritin venyttää aamun ensimmäistä tupakkaa mahdollisimman pitkälle. Aiemmin kun ensimmäinen tupakka paloi n. 10 min sisällä heräämisestä, niin lopettamisen aikoihin pystyin venyttämään aamusavuja jo ruokatunnille asti.

Rutiinien murtaminen on nikotiiniriippuvuutta vaikeampi haaste. Itsessään nikotiiä ei ole ensimmäisen viikon jälkeen tehnyt mieli, mutta tupakointia suorituksena kaipaan viikottain. Paljon.

Ensimmäisen kerran lopettuani kun olin baarissa piti koittaa, että miltä se rööki tuntuu tuossa sormien välissä. Samaltahan se tuntui kuin ennenkin. En tosin savuja vetänyt. Kunhan itseäni testasin ja kuisasin.

Tästä on hyvä jatkaa.

Tsemppiä kaikilla lakkolaisille, lopettaneille ja sitä harkitseville.

edit. typoja

 

[Kaiser Soze]

Nyt on sitten 17.nikotiiniton päivä käynnissä ja kuulemma seuraavat todella pahat paikat ovat kuukauden, 3 kuukauden ja 6 kuukauden kohdalla. Sen jälkeen se on oikeastaan ohi tuo elämä tupakoitsijana, mutta katotaas nyt.

Oma 7 vuoden tupakkalakko meinasi 2 vkoa sitten päättyä nolosti, kun innostuin taannoin sikareita maistelemaan. Maistuivat pirulaiset niin hyvältä, että seuraavaksi pienessä pöllyssä ollessani, huomasin kiskovani vihreää marlboroa. No, onneksi kooma oli lyhyt, joten stoppi tuli moiselle touhulle, ja nyt on taas takana 2 viikkoa ilman savumerkkejä. Eikä muuten enää sovi suuhun edes varpajaissikari.

Kyllä se vaan niin on, että tupakasta pääsee sitten vasta eroon, kun on multaa 1,5 metriä naaman päällä. Ennen sitä, ja siihen asti ollaan vaan tupakkalakkolaisia.

 

[Wesku]

Ei edes sikaria...

Ahah, eli siinä vei Keisari viimeisenkin ilon ja toivonkipinän. Humidorissa olisi nimittäin tusinan verran makoisia kuubalaisia, saman verran muita laadukkaita ja tuhteja sikareita ja lisäksi juuri Kanarialta raahatut vajaa sata kpl "perussikaria". Näitä ajattelin joskus loppukesästä ehkä uskaltautua maistelemaan eikä näköjään sekään sitten kannata. Noissa nyt on rahaakin kiinni jonnin verran ja ennenkaikkea mainioita makuelämyksiä tiedossa, mutta koukuttelee näköjään nekin pahasti. Saamari..

Kai niitä pitää myymään ruveta jos tuntuu ettei homma pysy hanskassa lainkaan. Toistaiseksi ei ole kyllä mitään himoa tai oikeastakaan ajatustakaan ollut niiden polttamiseksi.

Röökimieheksi en kyllä enää koskaan halua palata. Sen verran mukavampaa on savuton elämä.

 

[Leba95]

On niin perkeleen vaikea kuvitella aamukahveja ilman tupakkaa. Tai kalareissuja ilman tupakkaa. Voi hyvä Sylvi. Saa nähdä. Syöpää tai keuhkoahtaumatautia en niin hirveän mielelläni haluaisi alkaa sairastaa.

Jostain lehdestä luin ihan taannoin miten eräs ihminen oli saanut kimmokkeen lopettamiseen. Eli lääkäri oli esitellyt todennäköisyystilastot keuhkoahtaumataudin ja keuhkosyövän osalta tupakoitsevilla ja tupakoimattomilla. Sen jälkeen todennut osapuilleen näin: "Nyt tiedät tupakoinnin vaikutukset. Seuraavaksi vaikutuksista tietoisena teet päätöksen, jatkatko polttamista vai lopetatko. Kumman tahansa päätöksen jälkeen, poltat jatkossa tai et, elät sen päätöksen kanssa hyvällä tuntematta huonoa omatuntoa."

Aika loistavaa "ohjailua" lekurilta. Itsellä nuuskankäytön lopettamisesta nyt siis 3 kk ja 18 päivää. Ja kuten moni tupakkalakkolainen täällä on mainostanut, nuo kolmen viikon ja kolmen kuukauden rajapyykit on kyllä olleet suht tuskallisia, mutta kestetty on nikotiinipurkan ja -laastareiden avulla.

Jos vuoden jälkeen vielä tekee armottomasti vielä mieli, niin kai sen jälkeen sitten pitää ottaa käyttöön tuo "hyvällä omatunnolla". Kai se sitten on sen arvoista. Mutta vuoden verran pitää antaa itselle mahdollisuus kokeilla. Ja toivon todellakin että vuosi riittäisi siihen ettei enää kovin usein tekisi mieli, koska satunnaisen mieliteon voi esim. purkalla ohittaa. Mitään "jurrissa voi käyttää" -ehtoja meikäläinen ei voi ottaa käyttöön, sillä sen myötä sortuminen olisi varmaa.

Tsemppiä itse kullekin lopetuksenne kanssa!

 

[Wesku]

Mitään "jurrissa voi käyttää" -ehtoja meikäläinen ei voi ottaa käyttöön, sillä sen myötä sortuminen olisi varmaa.

Tuppaa kuulemma ensin jurrissaoloaika lisääntymään ja jurrissaolokynnys alenee. Loppuvaiheessa, maksan jo komeasti ulvoessa, pitkähkö kaljahuikkakin voidaan tulkita jurrissaolemiseksi.

 

[Leba95]

Tuppaa kuulemma ensin jurrissaoloaika lisääntymään ja jurrissaolokynnys alenee. Loppuvaiheessa, maksan jo komeasti ulvoessa, pitkähkö kaljahuikkakin voidaan tulkita jurrissaolemiseksi.

Näinhän se menee. Hekumoin jo ajatuksella et laivalla vois käyttää, melkein samantien huomasin suunnittelevani jo sopivaa risteilyviikonloppua. Siinä vaiheessa ajattelin että nyt laitetaan vähän jarrua tai on turha edes yrittää lopettaa.

Itse ennakoin kuitenkin enemmän sitä vaihetta, että lakko / lopetuspäätös pettää joku aamu kun huomaa että taskunpohjalle jäi vielä, kyl nääkin voi vielä vetää... Siitä on lyhyt matka palata säännölliseen nuuskankäyttöön.

 

[Wrighter]

No lakkolaiseksi itsenikin lasken. Sillä tupakkamies on aina tupakkamies vaikka olisi kymmenenkin vuotta polttamatta. Sanokoon ihmiset mitä sanoo, mutta näin se on. Ikävä kyllä.

Tupakkaa en ole polttanut sitten 13.8.2005 jälkeen, mutta silloin tuo palava malli vaihtui kätevästi nuuskaan. Nuuskan käytön lopetin olisko ollut 5.9.2006. Sen lälkeen olen kerran jurrissa käyttänyt pari tykillistä nuuskaa, mutta ei se miltään tuntunut, joten en sitäkään jatkanut. Onneksi.
Nykyään ei tule enää edes mieleen kännissäkään polttaa tupakkaa ja muutenkin on ihan hyvin selvinnyt ilman röökiä. Tosin välillä, kun joku sytyttää tupakan, niin ne ekat savut kun haisee niin saatanan hyvälle. Silloin tekisi mieli itsekin polttaa. Enpä ole ratkennut ja tästä aion pitää kiinni.

Niin ja tupakkaa tuli poltettua vuodesta 1987 ja aina tosiaan vuoteen 2005. Tai 2006 ihan miten vaan. Ja lopettaminen onnistui ilman minkään näköisiä apuvälineitä. Nikotiinilaastaria koitin, mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Saman asian olisi ajanut vaikka akuankka-laastari.

Tsemppiä kaikille, jotka lakkoa suunnittelee tai on jo alkanut. Ei se mitään vaikeeta ole. Itsestä se on kiinni ja mitään niksoja ei ole olemassakaan, jos niin päättää.

-Wrighter-

 

[Wesku]

Oliko Wrighter paha rasti lopettaa nuuska ? Jostain luin, että siinähän sitä vasta on nikotiinia suorastaan rekkakaupalla verrattuna normipölliin, joten ainakin alussa ilmeisesti nikotiiniriippuvuuden kanssa saa vääntää oikein tosissaan.

Kaverini vaihtoi pari vuotta sitten spaddusta nuuskaan, jota nyt näkyy olevan koko ajan huulen alla. Saa nähdä minkälaiset on tärinät, kun sen lopettaa.

Kyllähän se hieman hatuttaa, kun oli tavallaan "pakko" lopettaa röökinpoltto. Rupesi vaan nuo jatkuvat kröhinät ja paheneva astma + rahanmeno ottamaan niin pahasti kuulaan, että homma loppui. Silti on kuitenkin sellainen fiilis, että voi helkkari jos se ei olisi niin pirun haitallista, niin olisihan se hienoa katsella auringonlaskua ja vetäistä muhkeat savut tyynen järven rannalla kesäisenä iltana. Heh, hyvä mainoshan tuossa tuli suunniteltua;Thank you for smoking.

Silti: astmapiippu avuksi, jotta voi tupakoida, hmm ?? Todellista harrastukselle omistautumista, heh ! Antaa olla vaan omalta osaltani. On se jo nähty..

 

[Old Ray]

Totta on ettei kannata miettiä lopettamista yhtään pidemmälle kuin yhdeksi päiväksi kerrallaan. Tuo "kontrolloitu" polttaminen sitä vastoin on pelkkää itsensä kusettamista. Jos poltat, niin polta kunnolla kuin mies ja vahvaa tupakkaa tai lopeta kokonaan jos et tuohon pysty.

Mikäs siinä jos kaverilla on itsekuria polttaa noinkin vähän. Sehän on hyvä jos kerran polttamisesta nauttii ja osaa pitää sen kohtuullisena.

Tiedän erään miehen, joka ei talvella polta mitään, mutta kesän tullen ottaa piipun uunin perukoilta ja nautiskelee sitä kesäiltoina. Tiedän myös toisen tapauksen, joka vetää yhden röökin lauantai-iltaisin saunan jälkeen. Hän osaa nauttia siitä hetkestä sen tulevan viikon verran. (Tätä on harrastanut jo vuosia) Siinä siis näkee miten ihminen voi nauttia pienestä asiasta, mutta hillitysti. Ei siis ole mikään nikotiinin himo.

Itse poltan välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jatkuvasti olen lakossa ja taas poltan ja taas lakossa... Pari vuotta on tullut tupsuteltua kyseisiä rullia niin sikarin, tupakan kuin piipunkin muodossa.

Se on vaan niin hyvän makuista ja nautinnollista kärväistä kiekkopelin tai saunan jälkeen tupakkatuote, ettei sitä voi millään jättää pois. Kyrsii kun ei ole itsekuria lopettaa koko touhua, sillä siitä ei pitemmälle ajateltuna ole muuta kuin haittaa.

 

[Rinoa]

Kolme vuorokautta savuttomana takana ja nyt oikeastaan vasta ensimmäisen kerran tekee mieli.. Edellisistä kerroista viisastuneena läiskäisin torstaina laastarin olkavarteen enkä yritäkään pyhällä voimalla, samoin kaikki nikotiini-purukumit jätän muille, niistä en itse saa kuin pahoinvointia ja suun syyhyämistä.

Harmikseni joudun toteamaan, että en ikinä enää voi polttaa yhden ainutta savuketta, niin paljon kuin kso tapa onkin mua "lohduttanut ja seuraa pitänyt" aivan liian monen vuoden ajan...

 

[Wesku]

Älä sitten vaan rupea tuohon "ei ikinä enää"-ajatteluun röökin kanssa. Lopetat vaan yhdeksi päiväksi kerrallaan, eli tänään en polta ja that´s it. Menee huomattavasti helpommin.

Nikotiinilaastareista kannattaa hankkiutua aika nopeasti eroon ja pyrkiä katkaisemaan koko nikotiiniriippuvuus mahdolisimman nopeasti. 2-3 päivää on se pahin höykky, mutta ei sekään jatkuvaa ole. Sen jälkeen helpottaa todella paljon.

Tänään tuli kasaan 3 nikotiinitonta viikkoa ja palkkioksi siitä kunnon flunssa..

 

[Rinoa]

...

Kiitos neuvoista.. Sovitaan kuitenkin niin että jokainen tyylillään. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Niin monen epäonnistuneen räpellyksen jälkeen olen päättänyt että tähän se tupakointi loppuu : )

 

[Wesku]

Jep, voimia taistoon.

 

[Wesku]

Ei se uskon asia ole.

Sullahan on 5kk savuttomuutta takana. Ei mitään järkeä enää luovuttaa tuossa vaiheessa, kun olet jo noin pitkällä. Vieroitusoireetkin on turhaan kärsitty jos nyt alat polttaa.

Hammasta purren vaan pahimman yli. Kyllä se siitä tasaantuu.

 

[Wrighter]

Oliko Wrighter paha rasti lopettaa nuuska ? Jostain luin, että siinähän sitä vasta on nikotiinia suorastaan rekkakaupalla verrattuna normipölliin, joten ainakin alussa ilmeisesti nikotiiniriippuvuuden kanssa saa vääntää oikein tosissaan.

Vanha kunnon turkinpippuri huuleen ja menoksi. Tai siis suuhun yleensä. Aika nopeasti siihen tottui, ettei mitään sinne huuleen lykännyt. Sekin on silti ihan omasta asenteesta kiinni sanon minä.
Nykyään ei edes muista, että nuuskaa ja tupakkia on tullut vedettyä ja käytettyä. Hyvin harvoin tulee edes sellaista mieleen, että pitäis polttaa rööki.
Joskus kyllä, mutta sellainen kohtaus kestää yleensä noin pari minuuttia ja menee ohi. Sama silloin kun lopetti ja iski "niksat" sekin kohtaus oli ohi muutaman minuutin päästä, kun ei enää ajatellut asiaa.

 

[Raksilan Pleksi]

No niin, 3 kuukautta ilman tupakkia tuli täyteen ja suunnitelma toimii täydellisesti. Ensimmäisen kuukauden kärvistelin tosiaan nuuskan voimalla. Lähes koko hereilläoloajan oli biitti huulessa. Yllävän helppoa oli olla polttamatta, tosin pysyttelin irti viinastakin.

Tuli kuukausi täyteen ja jätin nuuskan. Sepä ei sitten ollutkaan niin helppoa. Yllättävän nopeasti se riippuvuus siirtyy aineesta toiseen. Onneksi Oulusta ei saa mistään nuuskaa, eikä sitä käyttävillä tutuillakaan ollut siihen hätään myydä. Siis armottomasti korvikkeita. Laastarin ja nikotiinipurkan yhteisvaikutus on muuten aika väkevä. Aika pian nuuska kuitenkin unohtui. Ilmeisesti käyttöaika oli niin lyhyt, että psyykkinen riippuvuus jäi lieväksi.

Tässä vaiheessa uskalsin jo alkoholin pyörteisiin, ja tottakai lipsuin. Mikä helvetti siinä on että bisseä ei voi juoda ilman röökiä? Ihmeekseni tupakka ei maistunutkaan totutun hyvältä. Vielä suurempi ihme on etten ole sen jälkeen polttanut. Enkä juopotellut.

Siis vaiheeseen 3, eli ihmelääke Zybaniin. Ensimmäinen viikko lääkettä ja nikotiinipurkkaa, sen jälkeen purkat pois. Ja ZAP, ei ole sen jälkeen käynyt mielessäkään vanha riippuvuus. Zybanin sivuvaikutukset, eli päänsärky ja univaikeudet vähän häiritsee, vaan kaipa se hinta on maksettava.

Unet on tosiaan muuttuneet lievästi sanottuna levottomiksi. Ei painajaisia eikä harmikseni märkiä uniakaan, mutta toimintaa riittää. Samoin tuntuu että 4-5 tunnin unet yössä riittää. Mitähän lie amfetamiinijohdannaista tuössa lääkkeessä on? En tiedä enkä piittaa, pääasia että se toimii.

Projekti on siis hyvällä alulla. Vielä ei uskalla tuuletella ja tehdä aaltoja, niin monta kertaa aikaisemminkin olen lopettanut lopullisesti. Ehkä viiden vuoden päästä voin sanoa päässeeni irti.

Aloitin myös yhtä aikaa kovan kuntoilun, lähinnä välttääkseni lopettamisen myötä tulevan lihomisen. Täytyy sanoa että kunto ja varsinkin hapenottokyky on parantunut valtavasti.

Miinuspuolia on tietysti sosiaalisen elämän kuihtuminen. Ei huvita lähteä parille kaljalle. Oluttuoppi ilman tupakkaa on jotenkin outo tilanne. On kuin olisi kadottanut vanhan rakkaan ystävän. Muutenkin sitä välttelee tilanteita, joissa tuli ennen poltettua. Eli kaikkia tilanteita. Siitä huolimatta en aio antaa periksi.

Vituiksihan se sitten meni. Perinteiseen tyyliin sitä luuli että "Voinhan toki päissään polttaa". Sitten että "Ilman muuta voin Kärppien voiton kunniaksi polttaa." Pikkuhiljaa luulin että "Kahvin jälkeen, tottakai voin savut vetää, ei tämä jää päälle." Eipä tietenkään. Eipä juurikaan mene askia enempää päivässä.

Että sillälailla. Täytyy taas joskus yrittää. Tai sitten ei.

 

[Wesku]

Noinhan se menee("no kyllähän nyt kaljan kanssa yhden pöllin voin vetää") vaikkei sitä sillä hetkellä suostukaan uskomaan.

Työkaveri oli polttamatta 1,5v ja vetäisi baari-illan päätteeksi yhden röökin. Viikon päästä paloi taas aski päivässä. Käsittämätöntä.

Tupakoitsijoiden aivoissa on kuulemma jonkinlaiset "katuvalot" ts.nikotiiniin reagoivat reseptorit, jotka puhkeavat hyvinkin herkästi valaisemaan harhautuneen tupakoitsijan takaisin savuiselle polulle vuosienkin kuluttua lopettamisesta. Tunnistavat vanhan ystävän, eli nikotiinin, kuin valkohai veren vaikka kuinka pitkän ajan päästä.

Lopettaneen ei kannata röökillä alkaa leikkimään. Parempi vaan pysyä erossa päivän kerrallaan.

 

[pongo]

Hohhoi. Tyttökaveri vaatii minua lopettamaan tupakointia, ei kuulemma muuten itse heitä tuota huonoa tapaa pois. Nyt on muutama tunti polttamattomuutta (hehheh) takana, ja samainen naisihminen vaatii minua jo mukaansa tupakalle. Ottaapa tuostaki selvää. Noh, haluttaishan tuo kessun kiskominen jättää pois tapavalikoimasta ihan oikeastikkin. Ja tarkoitus olisi jättääkin. Aamusta alkaen (?) Se vaan, että ne aamusavut ovat päivän makeimmat savut. Fyysisiä vieroitusoireita enemmän on odotettavissa psyykkisiä ongelmia. Kylläkyllä. Kohta viimeinen tupakka syttyy.....?

 

[kausi]

Noin 2 vuotta polttamatta. (Selvinpäin) Elikkäs pienessä maistissa vetelen kyllä kuin ihan tavallinen tupakoijakin, siitä kun vielä pääsisi eroon.

Selvinpäin polttelusta pääsin helpommin eroon ehkä sen tähden kun aamuröökini oli se paskin rööki aina. Vasta duunissakin aamukahvien jälkeen maistui eka tupakka ja joskus vasta ruokatunnilla. Krapulatupakasta puhumattakaan, tajuhan siinä lähtee. Iltaa myöten aina alkoi palamaan enemmän ja enemmän, mutta tämä tästä.