Raksilan Pleksi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät
Raksilan Pleksi kirjoitti:30. kerta toden sanoo. 16 vuoden aktiivisen polttamisen jälkeen on taas tullut aika jättää hyvästit rakkaalle harrastukselle. Tällä kertaa kokeilen aivan uutta systeemiä:
1. Ensin kuukauden raju nuuskakuuri, niin paljon huulentäytettä ettei kertakaikkiaan pysty polttamaan.
2. Massiivinen määrä kaikkia mahdollisia korvikkeita, laastareita, nikotiinipurkkaa ja imeskelytabletteja.
3. Lääkekuuri. Kuulemani mukaan todella tehokas tapa päästä irti, sanovat nikotiiniantabukseksi. En nyt muista sen lääkkeen nimeä, mutta pirun kallis kuuri. Senkin luulisi tuovan motivaatiota.
Saapa nähdä miten äijän käy. On kyllä jo ruvennut vituttamaan tämä addiktio.
No niin, 3 kuukautta ilman tupakkia tuli täyteen ja suunnitelma toimii täydellisesti. Ensimmäisen kuukauden kärvistelin tosiaan nuuskan voimalla. Lähes koko hereilläoloajan oli biitti huulessa. Yllävän helppoa oli olla polttamatta, tosin pysyttelin irti viinastakin.
Tuli kuukausi täyteen ja jätin nuuskan. Sepä ei sitten ollutkaan niin helppoa. Yllättävän nopeasti se riippuvuus siirtyy aineesta toiseen. Onneksi Oulusta ei saa mistään nuuskaa, eikä sitä käyttävillä tutuillakaan ollut siihen hätään myydä. Siis armottomasti korvikkeita. Laastarin ja nikotiinipurkan yhteisvaikutus on muuten aika väkevä. Aika pian nuuska kuitenkin unohtui. Ilmeisesti käyttöaika oli niin lyhyt, että psyykkinen riippuvuus jäi lieväksi.
Tässä vaiheessa uskalsin jo alkoholin pyörteisiin, ja tottakai lipsuin. Mikä helvetti siinä on että bisseä ei voi juoda ilman röökiä? Ihmeekseni tupakka ei maistunutkaan totutun hyvältä. Vielä suurempi ihme on etten ole sen jälkeen polttanut. Enkä juopotellut.
Siis vaiheeseen 3, eli ihmelääke Zybaniin. Ensimmäinen viikko lääkettä ja nikotiinipurkkaa, sen jälkeen purkat pois. Ja ZAP, ei ole sen jälkeen käynyt mielessäkään vanha riippuvuus. Zybanin sivuvaikutukset, eli päänsärky ja univaikeudet vähän häiritsee, vaan kaipa se hinta on maksettava.
Unet on tosiaan muuttuneet lievästi sanottuna levottomiksi. Ei painajaisia eikä harmikseni märkiä uniakaan, mutta toimintaa riittää. Samoin tuntuu että 4-5 tunnin unet yössä riittää. Mitähän lie amfetamiinijohdannaista tuössa lääkkeessä on? En tiedä enkä piittaa, pääasia että se toimii.
Projekti on siis hyvällä alulla. Vielä ei uskalla tuuletella ja tehdä aaltoja, niin monta kertaa aikaisemminkin olen lopettanut lopullisesti. Ehkä viiden vuoden päästä voin sanoa päässeeni irti.
Aloitin myös yhtä aikaa kovan kuntoilun, lähinnä välttääkseni lopettamisen myötä tulevan lihomisen. Täytyy sanoa että kunto ja varsinkin hapenottokyky on parantunut valtavasti.
Miinuspuolia on tietysti sosiaalisen elämän kuihtuminen. Ei huvita lähteä parille kaljalle. Oluttuoppi ilman tupakkaa on jotenkin outo tilanne. On kuin olisi kadottanut vanhan rakkaan ystävän. Muutenkin sitä välttelee tilanteita, joissa tuli ennen poltettua. Eli kaikkia tilanteita. Siitä huolimatta en aio antaa periksi.