Mainos

Jatkoajan tupakkilakkolaiset

  • 164 917
  • 846

Nick Neim

Jäsen
Siis saako näitä pusseja ihan normaalisti eri kaupoista jostain kassalta? Multa on mennyt koko nikotiinipussit täysin ohitse ja nuo kuulostaa siltä, että voisi ainakin alkuun toimia. Nim. lopettamista pohtiva.
Jep. Lähimarketeista nykyään saa ja halutessaan tosiaan aika vahvaakin tavaraa, ainakin tällaiselle nuuskallekin tottumattomalle. En ole nuuskan suhteen mikään asiantuntija ja vielä vähemmän nikotiinipussien, mutta sellainen merkki kuin Karu ja niiltä joko Halla tai Viima ollut nyt käytössä. Halla on sellainen vihreä kiekko jossa nikotiinia ei ole hirveästi, tässä Viimassa näyttää olevan 10 mg / pussi nikotiinia kun kiekko tuossa vieressä on.

Löytyy vieläkin vahvempi versio samalta merkiltä (Routa? tai jokin vastaava), ja siinä sitten nikotiinia olikin jo joku 14 mg / pussi. Kaverilta tuollaista kokeilin, mutta oli liikaa meikäläiselle ja se saa jäädä hyllyyn. Hieman riippuen onko hyllyssä tavaraa on noiden kahden välillä tullut vaihdeltua, aika usein tuntuu tuo Viima ainakin olevan loppu.

Tosiaan vähän hölmistyneenä itsekin tuosta kuulin kun oli mennyt jotenkin täysin ohi tuo muutos. Kassalla kun kyselee nikotiinipussien perään, niin tuollainen pikkuinen K-market lyö käteen A4-listan täynnä eri vaihtoehtoja, eli valinnanvaraa kyllä riittää, mutta ilmeisesti kysyntä on suurta, kauppiaan mukaan tietyt tuotemerkit menevät hetkessä loppuun.

Suosittelen kyllä ainakin kokeilemaan, jos röökin lopettamista pohtii.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kuukauden päiväthän siitä alkaa olla, tai itse asiassa melko lailla menee juuri tänään tasan kuukauteen, kun päätin viimeisen kerran lopettaa tupakoinnin. Pahoittelen yleisölle, että tässä ketjussa meikäläisen jorinat toistuvat lähes samanlaisella kaavalla, mutta käytännössä ketjun merkitys itselleni on ihan valtava toipumisen välineenä.

Kolmas viikko helvettiä
En tiedä, onko kyseessä ns. opittu ahdistus, mutta meikäläiselle ei oikein missään lopetuskerrassa ole istunut kolmoset. Kolmas päivä, kolmas viikko, kolmas kuukausi jne. Kolmannella viikolla minulle iski useita kertoja, useana eri päivänä, ns. aktiivinen tupakankaipuu. Puhun itse tupakan kaipuusta tässä kohtaa mieluummin kuin tupakanhimosta, koska himon koen lähes fyysiseksi kokemukseksi, kun taas kaipuu on taustalla haalistuva tunne jostakin puuttuvasta.

Tupakankaipuu oli niin kova joinakin päivinä, etten uskaltanut käydä kaupassa, koska mieleni antoi minulle ns. jatkuvasti soivalla levyllä ajatuskatkelmaa "yhden voit polttaa", joka on tunnetusti päihderiippuvaisen alakulon alkamispäivä. Nämä tuntemukset kyllä päivän edetessä katosivat, mutta siinä hetkessä, kun tuollainen pääsee valloilleen, niin täytyy kyllä istua ja hengittää syvään.

Vapaus
Kun olen tällainen tupakoinnin sarjalopettaja, aito kokemusasiantuntija, lopettamisesta, niin minua kiinnostaa jokaisen lopetuskerran tietynlainen ainutlaatuisuus. Jos ajattelen menneisyyttä, niin olen lopettanut tupakoinnin euforisesti vuonna 2012, jolloin muistan päätöksen olleen täysin impulsiivinen. Muistan vieläkin, kuinka istuin sohvalla ja katsoin telkkaria, kun päätin, että eiköhän tämä ollut tässä. Tuolloin lopettaminen oli sellaista euforiaa alusta loppuun: olin niin ylpeä itsestäni, ettei koko asia edes mietityttänyt minua.

Kun olen viimeisen kahden vuoden aikana lopettanut nyt tupakoinnin kolmesti, niin lienee selvää, että väistämättäkin lähestyn viimeistä lopetuskertaani. Jokainen näistä kolmesta lopettamisesta on ollut hieman erilainen, mutta on niissä ikävä kyllä ollut myös yhteistä.

Vapauden käsite on tupakoijalle todella vaikea nieltävä: vaikka näkee itsessään ja ympärillään sen kaiken hyvän, jota tupakoimattomuudesta ihan heti itselle seuraa, niin kuitenkaan sitä ei suostu hyväksymään aivan suoraksi tupakoinnin lopettamisen seuraukseksi.

Tulevia haasteita
Vannon lopettamisessa kontrollin ja halun nimeen. Erilaisiin tilanteisiin kannattaa mielestäni varautua. Minulla on muutama iso haaste tulossa nyt 1,5 kuukauden aikana ja olen alkanut jo etukäteen miettiä, miten nämä hoidan parhaiten. Tiedän, että kaikissa näissä on suuri repsahduspotentiaali, joten yritän tiedostaa riskit jo etukäteen.

Ensi viikolla on ystävän juhlapäivä, johon liittyy pidennetty viikonloppu Pirkanmaalla. Mökkeilyä, saunomista, alkoholia ja todennäköisesti huomattava määrä iloisia viihdekäyttäjiä nikotiinin osalta. Minä en halua vaihtaa tätä alkanutta tupakoimattomuuttani uudestaan nikotiiniin, joten olen ajatellut suoraan kertoa, että minä en edes pyydettäessä tarvitse näitä. Riskit kasvavat, jos juopuu.

Nykyiset työkaverit järjestävät minulle läksiäiset toukokuun lopussa, jossa pääsen harjoittelemaan täysin samaa ja ystävän häät järjestävät kesäkuun alussa vielä lisäksi samanlaisen kokemuksen. Elämähän ei voi loppua näihin haasteisiin ja ne ovat kaikki upeita tapahtumia, joista haluaa nauttia, mutta ilman nikotiinia kiitos.

Kestävää onnea
Jokaisella on omat syynsä, miksi tupakoinnista haluaa eroon (tai ylipäätään nikotiinista), mutta omaksi kestosuosikikseni on muodostunut kyky rauhoittua. Tiedän, että nikotiinin hinta minulle on rauhattomuus. Minulla on jatkuvasti väsynyt ja yliaktiivinen olo, kun poltan. Huume vie mennessään mielen niin nopeasti, etten edes tajua sitä.

Ihaninta tässä kaikessa on ollut se kiireen täydellinen häviäminen omasta elämästäni. Aikaa on, ja voin käyttää sitä itselleni mielekkäillä tavoilla, mutta minun elämäni ei enää muodostu odotuksesta. En odota työpäivän jälkeen, koska pääsen kotiin polttamaan. Voin pyöriä harrastuksissani ilman huolta eikä minun tarvitse aikataululla ystäviä sen mukaan, koska pääsen tupakoimaan.

Kaikki tämä on niin lähellä, että tupakoijan on vaikea muistaa sitä. Saati sitten ymmärtää, kuinka kokonaisvaltaisesti tuo tapa häiritsee elämää.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Jep. Lähimarketeista nykyään saa ja halutessaan tosiaan aika vahvaakin tavaraa, ainakin tällaiselle nuuskallekin tottumattomalle. En ole nuuskan suhteen mikään asiantuntija ja vielä vähemmän nikotiinipussien, mutta sellainen merkki kuin Karu ja niiltä joko Halla tai Viima ollut nyt käytössä. Halla on sellainen vihreä kiekko jossa nikotiinia ei ole hirveästi, tässä Viimassa näyttää olevan 10 mg / pussi nikotiinia kun kiekko tuossa vieressä on.
Karun hinta on näköjään sitten noussut (kuten ilmeisesti kaikkien muidenkin merkkien)

Karun hinta on nykyään 6,50€/kiekko. Pusseja nyt ei päivässä montaa mene, niin ei tuossa silti liiemmin pääse köyhtymään. Aikaisemmin meni kuitenkin se ~10€ tupakkaan päivässä. Näitä Karuja on tullut nyt kokeiltua sen parisen viikkoa ja rööki on nyt jäänyt kaupan hyllylle. Tuokin on siis minulle jo todella iso askel. Tavoite nyt tietenkin on jossain vaiheessa päästä näistä kiekoistakin eroon, mutta ainakin allekirjoittaneelle nämä ovat olleet ylivoimaisesti paras "korvike" jos itse tupakasta haluaa eroon.

Kiitos muuten vinkistä!
 

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Aikalailla 6 viikkoa savutonta tuli täyteen, mutta hieman hämmästyneenä tässä on tupakointi tullut nyt parina yönä uniin. Siinä mielessä tätä hämmästelen, kun mitään isoa houkutusta ei ole hereillä ollessa ollut ja lopettaminen mennyt jälleen yllättävänkin leppoisasti. Edellisilläkään lopettamiskerroilla ei tupakka uniin tullut, joten uuden ja jännän äärellä siinä mielessä.

Alkujaan kirjoittelin, ettei nikotiinipussit ole mun juttu, mutta jokusia nikotiinipusseja menee tällä hetkellä päivässä. Tuollainen kaupasta saatava 4 euron kiekko kestää tällä hetkellä kuitenkin n. 4-5 päivää, joten hyvällä tiellä ollaan. Eiköhän nekin siitä kohta jää kokonaan tosiaan pois, kun ei niistä sellaista samanlaista koukkua ole onneksi tullut.
Huh, vieläkin muistan nuo unet lopettamisen jälkeen :(

Muutamana aamuna tuli herättyä kyllä niin "maansa myyneenä" kun olin unessa sortunut polttamaan. Hetki piti aina keräillä, ennen kuin tajusi, että sortuminen oli ollut vain unta. Onneksi menivät lopulta ohi.
 

1313

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Runsas viikko oltu nyt röyhyttelemättä. Ei ole tehnyt erityisen tiukkaa.
Lauantaina tuli oltua viihteellä eikä siltikään erityisemmin kaivannut tupakkaa.
Sitä oli vaan automatisoinut itsensä tupakoimaan tietyissä tilanteissa.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tuli pari päivää sitten 6 vuotta täyteen. Eikä ole tehnyt tiukkaakaan. 18 vuotta meni hukkaan mutta turha murehtia.
Onnea. Noilla vuosilla voi jo sanoa, että tupakka lienee enää ohilentävä ajatus, jota ei ole tarvetta toteuttaa. Olet inspiroiva esimerkki siitä, mihin pystyy, kun tekee työnsä hyvin.

Itselläni on menossa ns. helppo toinen kuukausi. Tämä toinen kuukausi on ollut minulle useammallakin lopetusyrityksellä se helpoin kuukausi, joten suhtaudun tähän nöyrällä mielellä. Minulle on todella voimauttavaa, että olen töissä sellaisessa ympäristössä, jossa ei koskaan ole saanut polttaa. Työpäivät menevät nopeasti ja koko asiaa en ole ajatellut enää pitkään aikaan.

Haasteet ovat siirtyneet melko lailla tietynlaisiin juhlahetkiin, jolloin kokee tarvitsevansa jotain nopeaa buustia. Olen uskaltautunut jo vähän leikkimään tupakointiin liittyvillä ajatuksillani, koska eivät ajatukset ketään satuta. Olen esimerkiksi miettinyt, että kesäloman alkaessa poltan sitten oikein kunnolla ja nautin. Hetken aikaa on sellainen fiilis, että toteutan tuon oikeasti, mutta kun annan ajatuksen tulla ja mennä, palautan ajatukseni siihen, miksi olen lähtenyt tälle lopettamisen tielle, niin koko asia unohtuu.

Tiedän, että henkinen riippuvuuteni on kuitenkin vahvinta mahdollista laatua. Minulle korostuvat juuri nuo itseellisyyden ja vapauden ajatukset, jotka liitän voimakkaasti tupakkaan. Olen saanut aika monta niistä kiinnitettyä taas pyöräilyyn, jolla on nyt samanlaista merkitystä itselleni.

Jos tässä jotain vertaistukea voi loppuun jollekin tarjota, niin välillä tulee sellaisia euforiapäiviä, joita ei tupakoija koe koskaan. Se vapaus huumaa, kun ei tarvitse suunnitella jokaista elämänsä suoritusta tupakoinnin varassa. Elimistö alkaa hitaasti toipua ja alat haluta sellaisia asioita, joita et uskonut olevan olemassakaan. Tsemppiä kaikille lopettamista harkitseville ja prosessissa oleville, hyvä siitä tulee!
 

kehveli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tuli pari päivää sitten 6 vuotta täyteen. Eikä ole tehnyt tiukkaakaan. 18 vuotta meni hukkaan mutta turha murehtia.
ONNITTELUT!

Kertoo aika paljon saavutuksesta, että muistamme vuosienkin kuluttua sen päivän, jolloin pääsimme tupakasta eroon (itsellänikin vuosipäivä lähestymässä) :)
 

Aapee79

Jäsen
Itellä tulee juuri aika tarkkaan 7 kuukautta ilman savun savua. Tulihan tuota enemmän tai vähemmän 30 vuotta polteltua, niin sikäli saavutus on loistava. Välillähän se hyvälle tuoksuu ja mieli tekisi, mutta pikkuisen Nicotinellin pastillia suuhun, niin menee se ohi. Tsemii muillekin!
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Lopetitko ns. seinään vai onko jotain apuvälineitä käytössä?

T: pitäis lopettaa
Mä lopetin aikanaan Champixilla. 3 kuukauden kuuri mutta lopulta söin vain kaksi. Itsellä se tapa oli paha, mutta niksat se mikä todella oli aina surmaa. Tuo lääke ohitti kaikki vieroitusoireet tyystin!
 

Kahjupappa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nosmokingteam
19 vuotta sitten loppui kotona tupakat ja ajattelin kokeilla, että kuinka kauan hermo pitää, ennenkuin pitää lähteä kioskille. Sitä ennen n. yksi malporo-aski päivässä.
Kokemukset: Ei tarvitse plasebolääkintää, kunto ei ole noussut kohisten, säästyneitä rahoja ei näy missään ja tupakka tuoksuu nenään vieläkin välillä hyvältä.
Itsekuria tämä vaan vaatii!
(Kaikissa tupakoinnin lopettamismainoksissa väitetään, että lopettaminen on vaikeaa. Ei ole!)
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
13 vuotta tulee nyt tässä kesällä täyteen savuttomuutta. Se lopettaminen oli silloin aikanaan helppoa, vaikka aski menikin jo siihen aikaan päivässä ja tupakkaa olin sen lähes 10 vuotta ehtinyt vetää.

Olen omasta addiktiohistoriastani palstalle kirjoitellut aika paljonkin, mutta tupakoinnin lopettaminen on kyllä semmoinen homma, että siinä ei ole mitään muuta, kuin pluspuolia. On se kessun imeminen niin turhaa hommaa. Eikä sitä ikinä tarvi missään selitellä, että miksi ei vedä röökiä, kun se on niin itsestään selvä asia.

Alkoholi on sitten ihan toisenlainen juttu, ja paljon monimutkaisempi asia. Ihan lähtien jo vaikka siitä, että miten paljon siihen alkoholiriippuvuuteen liittyy häpeää, vaikka periaatteessa riippuvuushan sekin on vaan siinä, missä tupakkariippuvuuskin.

Tuossa oli puhetta aiemmin tuosta, että miten se tupakansavun haju houkuttaa ja tuoksuu hyvältä, kun on lopettanut. Minulle on ainakin ajan saatossa käynyt niin, että se katku haisee aika vastenmieliseltä, ja haluaa nopeasti vaan päästä pois tupakoivien ihmisten seurasta. Ei minkäänlaisia mielitekoja, eikä sitä röökin polttamista mieti oikeastaan ikinä.
 

Ronikki73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Itellä päivä 34 menossa. Positiivisena vaikutuksena:
- Unimaailma lisääntynyt
- Mieskunto kasvanut
- Maku- ja hajuaisti parantunut
- Peruskunto kasvanut
- Hengitys helpottanut
- Rahaa säästynyt 160 €

On tää savuttomuus vaan mukavaa.
30 päivää savuttomana vuosikymmenten sauhuttelen jälkeen...
+30 röökiä meni päivässä, ja kaljotellessa vielä enemmän...

Nuo yllä mainitut asiat pitää täysin paikkansa myös täällä...

Tuli lopetettua kerralla, ei meikällä toimi pikku hiljaa vähentämällä...
Silloin sitä vain miettii, milloin sitä saa seuraavan kerran tuprutella...
Mulla auttaa asiaa, kun ajattelee röökäämista vain typeränä tapana, josta ei ole mitään iloa tai hyötyä itselle, vain pelkkää haittaa...
Silloin kun pahiten päätä särkee ja hikeä pukkaa, niin nikotiinipurkka tulille, joita on kyllä mennyt yllättävän vähän...
Ja vanhan ajan tapaan kyllä on aika usein tulitikku suussa, kai se auttaa jotenkin korvaamaan sen röökin huulessa...

Mutta joo, tsemppiä kaikille, ketkä taistelevat tämän typerän tavan kanssa...
Kyllä se vanhakin koira oppii uusia tapoja, ja jättää vanhat typerät tavat taakseen....
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
(Kaikissa tupakoinnin lopettamismainoksissa väitetään, että lopettaminen on vaikeaa. Ei ole!)
Olen korostanut tässä ketjussa, että minä en jaa täällä tuomioita kenellekään. En näe oikeaa tai väärää tapaa lopettaa tupakointi, mutta itse haluan olla varovainen yleistämisen kanssa. Ja ennen kaikkea on upeaa, että sinä olet käytännössä kertavedolla päässyt tupakasta irti ja löytänyt oikeasti itsesi näköisen tavan, jolla pääsit eroon käytännössä pysyvästi tupakasta. Näen sivusta, että sinulla on hyvin pragmaattinen suhde tupakointiin, ja tällaisilla ihmisillä lopettaminen onnistuu yleensä kuin vipua vääntämällä. Esimerkkinä kollegani töissä käytti nuuskaa jättimäisiä määriä yli 20 vuotta, ja lopetti päivässä, eikä ole viimeiseen yhdeksään vuoteen enää koskenut mihinkään nikotiinituotteeseen. Hän on perusluonteeltaan hyvin pragmaattinen ihminen, joka yksinkertaisesti katsoi, että nyt on oikea hetki ja piti päänsä. Väitän, että tällainen lopetustekniikka sopii harvoille, mutta ei läheskään kaikille.

Ja ennen kuin jaan lisää viisauksia niin alleviivaan isosti sitä, etten väheksy kokemustasi tai epäile millään muotoa kokemaasi. Nostan kuitenkin esille sen, että riippuvuus voi olla sama, mutta sen syyt ja realisoituminen henkilökohtaisella tasolla on hyvin erilainen. Esimerkiksi nikotiinissa toisille muodostuu hyvin voimakas kemiallinen riippuvuus, jota esimerkiksi itse ole ikinä kokenut. Tällaiselle riippuvaiselle ne fyysiset vieroitusoireet ovat oikeasti niin pelottavia ja usein testattavia, että on ihan järjetöntä edes ehdottaa vähentämistä tai korvaustuotteiden poistamista. Nikotiinista pitää pyrkiä eroon, mutta siitä voi myös päästä irti ihan oikeasti hitaasti hivuttautumalla. Monet pitkäänkin tupakoimatta olleet ovat lopettaneet esimerkiksi pitkällisen nikotiinikorvaushoidon avulla, myös presidentti Niinistö käytti pitkään korvaustuotteita ja ymmärtääkseni käyttää niitä edelleen.

Yksi tärkein oppi itselläni tupakoinnin lopettamisesta on ollut se, että se oma riippuvuus ja sen keskeinen ilmentyminen täytyy ymmärtää, jotta voi päästä eroon. Esimerkiksi oma ongelmani ei ole koskaan ollut fyysinen riippuvuus, koska jokaisella kerralla, kun olet lopettanut tai tupakointia tauottanut, niin mitään fyysisiä oireita ei ole ollut. Joo, jotain yöllistä hikoilua ja unettomuutta sekä vatsan yliaktiivisuutta, sellaista on kyllä ollut, mutta mitään päänsärkyä kummempaa ei ole ensimmäistä kolmen päivän jälkeen seurannut. Jos oman riippuvuuden keskeinen komponentti ei ole fyysinen, niin korvaustuotteet ovat täysin merkityksettömiä alusta alkaen. Niistä ei ole lopullisen tavoitteen kannalta juurikaan hyötyä. Sen sijaan minun riippuvuuteni sosiaalis-psykologinen symbolismi on se keskeinen asia, josta en ole usein valmis luopumaan.

Haluan tai en, niin tupakointi edustaa minulle vapautta ja itsenäisyyttä. Se on ollut se minun tarpeeni, jota olen tupakalla tyydyttänyt. Tätä riippuvuustyyppiä vastaan taistellessa olen kokenut tärkeäksi sen, että ensinnäkin tunnistaa tämän syyn siellä taustalla. Sen jälkeen kysymys on enemmän siitä, uskallatko kohdata sen tosiasian, ettei tupakka anna kumpaakaan noista. Tupakointi ei tuota vapautta eikä tupakoija ole itsenäisempi kuin tupakoimaton. Jos asiaa tuijottaa syvemmin, ymmärtää myös sen, että sama pätee kaikkeen nikotiiniin. Nikotiini ei tee sinusta vapaata, vaan sehän tekee sinulle juuri sen, mistä sillä muka pyrit eroon. Nikotiini syö vapautesi ja itsenäisyytesi. Kun sinulla ei enää ole terveyttä, kuinka paljon arvostat kahta ensimmäistä?

Oman riippuvuuteeni tyypin vuoksi olen löytänyt myös haasteeni. Minun aivopesuni on vahva ja ellen aktiivisesti opeta mieltäni ymmärtämään asiaa oikein, palaan jonkin ajan päästä taas siihen uskomukseen, että tupakka antaa minulle vapauden ja itsenäisyyden. Siksi on tärkeää ainakin itselleni, että koko ajan mielessä on se yksinkertainen number one reason, joka auttaa pitämään heikolla hetkellä tupakan poissa mielestä, mutta ennen kaikkea suusta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Haluan tai en, niin tupakointi edustaa minulle vapautta ja itsenäisyyttä. Se on ollut se minun tarpeeni, jota olen tupakalla tyydyttänyt. Tätä riippuvuustyyppiä vastaan taistellessa olen kokenut tärkeäksi sen, että ensinnäkin tunnistaa tämän syyn siellä taustalla. Sen jälkeen kysymys on enemmän siitä, uskallatko kohdata sen tosiasian, ettei tupakka anna kumpaakaan noista. Tupakointi ei tuota vapautta eikä tupakoija ole itsenäisempi kuin tupakoimaton. Jos asiaa tuijottaa syvemmin, ymmärtää myös sen, että sama pätee kaikkeen nikotiiniin. Nikotiini ei tee sinusta vapaata, vaan sehän tekee sinulle juuri sen, mistä sillä muka pyrit eroon. Nikotiini syö vapautesi ja itsenäisyytesi. Kun sinulla ei enää ole terveyttä, kuinka paljon arvostat kahta ensimmäistä?
Tämä on hyvä huomio.

Luin aikanaan sen Allan Carrin kirjan ja muistan vieläkin siitä sen kohdan, missä hän puhui siitä, että ihmiset tupakoivat, koska se auttaa rentoutumaan. Jotain tämän suuntaista siinä kai itsellänikin oli aikanaan, että siitä sai jotain hyvää oloa.

No tuo "rentoutuminen" on tietenkin vain riippuvuuden luoma illuusio. Siinä rentoutuu tietenkin vain sen takia, että saa sen tupakanhimon menemään ohi sillä, että vetää savukkeen. Ja tunnin päästä taas seuraavan, ja seuraavan, ja seuraavan...

Näin sitä on sellaisessa ikuisessa kierteessä, jossa tosiasiallisesti sinä vain ruokit sitä ikuista addiktion kehää, mutta rentoutunut olet vain sen lyhyen hetken edellisen savukkeesi jäljiltä, kunnes mieliteot alkavat taas hiipiä mieleen. Rentoutumista tuosta on pidemmän päälle vaikeaa löytää. Olet sen sijaan ehdollistanut itsesi sille ajatukselle, että tarvitset tupakkaa rentoutuaksesi, koska jos et polta niin sitten iskee vieroitusoireet.

Toinen kohta, minkä sieltä kirjasta muistan on se, että olisi fiksumpaa heittää ne rahat, jotka käyttää tupakointiin suoraan nuotioon palamaan. Niin järjetöntä, omaa terveyttä tuhoavaa ja hyödytöntä toimintaa se tupakointi on, että tuo ihan oikeasti pitää paikkansa. Fiksumpaa olisi heittää setelinsä nuotioon, kuin ostaa niillä savukkeita.
 

Fancy Jasper

Jäsen
Suosikkijoukkue
IceHearts
Vareniclinea eli Champixin korvaavaa lääkeainetta on taas saatavilla apteekeista. Itsellä nyt päivä 18. menossa savutonna. Yllättävän helposti on mennyt tähän mennessä. Ainoat sivuoireet ovat olleet vilkkaat yöunet, joka on pelkästään positiivinen asia. Mitä erikoisimmissa paikoissa olen päässyt seikkailemaan mm Intian basaareissa, Tokion metroissa ja Moskovalaisen teatterin takahuoneissa kulissien keskellä.
 

Escapist

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Colorado Avalanche
Tuossa kesällä iski vastoinkäymistä toisen perään päin näköä ja kävi niin että tuli retkahdettua tähän perkeleeseen sen verran pahasti että rupesi taas menemään aski päivässä, ja sitä ennenkin töissä tuli röyhyteltyä jo jonkin verran. On tuo vaan jotenkin käsittämätöntä että tuohon paskaan onnistuu lankeamaan aina vaan uudestaan, vaikka tiedostaa sen järjettömyyden niin rahallisesti kuin myös terveydellisesti. 3 vuotta sitten kun mutsi kuoli tupakoinnin aiheuttamaan keuhkosyöpään olin jo varma että nyt on omat kessut polteltua, mutta sitä savuttomuutta kesti reilun puoli vuotta kunnes perinteisesti "No jos sitä yhden" jne. ja sillä tiellä oltiin vielä elokuun lopulle asti. Sitten ajatus lopettamisesta konkretisoitui, ja tällä kertaa tuntui jotenkin erilaiselta kuin ennen; olin täysin kyllästynyt lapsilta asiaa salailemaan kun en heille ole tuota tapaa halunnut esitellä, sekä siihen jatkuvaan tukkoisuuteen ja hengästymiseen urheillessa. Nyt siis vajaa 3kk savuttomana nikotiinipastillien avulla ja kyllä on hyvä fiilis tästä edelleen. Joitain kertoja on sekunnin murto-osan verran käynyt mielessä että jos pummaisi työkaverilta yhden mutta kun heti perään herää päässä kysymys että miksi helvetissä, mitä minä siitä hyötyisin niin uskoisin että nyt ollaan pitkällä tämän projektin kanssa. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa vieroittumaan noista pastilleista, ja se onnistuu luultavasti suht kivuttomasti kun korvaa jollain mynthoneilla tms. En toki aio kiirehtiä tuon kanssa, pienempi paha nuo kuitenkin ovat joten pikkuhiljaa fiiliksen mukaan. Tsemppiä kaikille lakkolaisille, lopettaminen on yksi elämän parhaista päätöksistä.
 

godspeed

Jäsen
Pikkuhiljaa pitäisi alkaa vieroittumaan noista pastilleista, ja se onnistuu luultavasti suht kivuttomasti kun korvaa jollain mynthoneilla tms. En toki aio kiirehtiä tuon kanssa, pienempi paha nuo kuitenkin ovat joten pikkuhiljaa fiiliksen mukaan.

Itse söin niksatabuja yli puoli vuotta kuin karkkia rouskuttaen. Otin todellakin varman päälle. Tokihan tuossa voi sitten kokeilla jo sinunkin kokemuksella niiden jättämistä sivuun, mutta mikään kiire minusta ei ole, vaikka niihin tabuihinkin voi jäädä jonkinlaiseen koukkuun. Minä en jäänyt vaan niidenkin lopettaminen sujui lopulta vaivattomasti ilman kummempia oireita, ja kas vain, saatoin pian todeta olevani erossa myös tupakasta. Tabuja syödessä pystyi tekemään paljon henkistä työtä ja prosessi eteni niistä johtuen melkoisen tehokkaasti, joten omalla kokemuksella en ole niitä demonisoimassa. Todellakin fiiliksen mukaan ja (myös mynthonin/purkan) käyttöä niin kauan kuin tarvitsee!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös