Trenchtown
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Joo. Nyt olen psyykannut itseni siihen pisteeseen, että se lopettaminen tapahtuu. Tai no, ainakin aion yrittää. Syitä lopettamiseen on lukemattomia, eniten ressaa lääkärin jatkuva vittuilu. Ms-tautini takia röökin heivaaminen olisi ensisijaisen tärkeää, vaikka ilman mitään tautiakaan se todellakin pitäisi lopettaa.
Suurin ongelma on olla duunissa, jossa röökitauko katkaisee päivän muutamaksi minuutiksi varsin mukavasti. Olen mä kyllä muutenkin enemmän sellainen, että poltan sosiaalisissa tilanteissa. Himassa ei iltaisin välttämättä tule vedettyä kuin se yksi pölli, joskus ei sitäkään. Nuuskaakin käytän joskus, mutta lasken sen,ehkä virheellisestikin, pienemmäksi pahaksi.
Kai se on se pinttynyt tapa, mistä eniten pitäisi eroon pyrkiä. Bussipysäkillä muutama minuutti- pistänpä röökiksi. Terassilla kaljalla- spaddu palamaan. Kesäisten mökkireissujen lämpimät illat ulkona, kaverien kanssa jutustelemassa samalla grillaten ja bisseä lipittäen- vittu että palaa tupakkaa.
Kokonaan mun ei välttämättä tarvitsisi lopettaa, vaikka se ehdottomasti fiksuinta olisikin ja toki aion siihen pyrkiä. Jos polttaisi pelkästään kännissä, niin ei se niin paha olisi, siis jos jonkun konkurssikopan (pikkuaski siis) muutaman kerran vuodessa ostaisi. Kuitenkin onhan se myös niin, että tuollaisesta se taas karkaa huomaamatta.
Saatana eräs kaverikin, joka on polttanut minun laillani reilu kymmenen vuotta tai enemmänkin, lopetti ihan tosta vaan ja väitti ettei ollut edes vaikeaa. En usko. Faija veti kessua 40 vuotta, pureskeli vähän aikaa nicorettea ja se oli siinä. Enää ei polta, ei edes kännissä. Ei se millään voi olla noin helppoa. Vai voiko?
Sekin vähän mietityttää, että olen saanut vajaassa vuodessa stressillä, liikunnalla ja terveellisellä ruoalla painoni putoamaan sieltä 115 kilon tietämiltä alle satkuun. Ja olen kuitenkin käsittänyt, että toi röökin lopettaminen tuppaa toisille tuomaan kiloja. Eli se vaatisi vielä lisää tahdonvoimaa, että savuttomuuden lisäksi malttaisi olla syömättä liikaa jos ruokahalu kasvaa. Vittu jos tulee kilokin takaisin, niin syö miestä aivan saatanasti. Niin paljon vaivaa ja tapojen muuttamista tämä keventyminen on vaatinut.
Kaikesta huolimatta aion yrittää. Purkka on varmaankin se keino jolla lähden kokeilemaan. Tai siis purkka ja suomalainen sisu. Pitäisi varmaan ottaa selvää noista korvaavista tuotteista, niiden hinnoista, vahvuuksista ja muista. En mä kuitenkaan polta kuin ehkä puoli askia päivässä, joten mihinkään hillittömään purkkakuuriin ei toivottavasti tarvitse lähteä. Kertokaahan joku, että auttaako se purkka niin että sen huomaa? Ovatko hermot vähemmän kireällä kun jauhaa sitä kumia, vai tekeekö siitä huolimatta mieli repiä työkaverilta tai ihan oikealtakin kaverilta pää irti jos tämä kertoo vaikka huonon vitsin?
Suurin ongelma on olla duunissa, jossa röökitauko katkaisee päivän muutamaksi minuutiksi varsin mukavasti. Olen mä kyllä muutenkin enemmän sellainen, että poltan sosiaalisissa tilanteissa. Himassa ei iltaisin välttämättä tule vedettyä kuin se yksi pölli, joskus ei sitäkään. Nuuskaakin käytän joskus, mutta lasken sen,ehkä virheellisestikin, pienemmäksi pahaksi.
Kai se on se pinttynyt tapa, mistä eniten pitäisi eroon pyrkiä. Bussipysäkillä muutama minuutti- pistänpä röökiksi. Terassilla kaljalla- spaddu palamaan. Kesäisten mökkireissujen lämpimät illat ulkona, kaverien kanssa jutustelemassa samalla grillaten ja bisseä lipittäen- vittu että palaa tupakkaa.
Kokonaan mun ei välttämättä tarvitsisi lopettaa, vaikka se ehdottomasti fiksuinta olisikin ja toki aion siihen pyrkiä. Jos polttaisi pelkästään kännissä, niin ei se niin paha olisi, siis jos jonkun konkurssikopan (pikkuaski siis) muutaman kerran vuodessa ostaisi. Kuitenkin onhan se myös niin, että tuollaisesta se taas karkaa huomaamatta.
Saatana eräs kaverikin, joka on polttanut minun laillani reilu kymmenen vuotta tai enemmänkin, lopetti ihan tosta vaan ja väitti ettei ollut edes vaikeaa. En usko. Faija veti kessua 40 vuotta, pureskeli vähän aikaa nicorettea ja se oli siinä. Enää ei polta, ei edes kännissä. Ei se millään voi olla noin helppoa. Vai voiko?
Sekin vähän mietityttää, että olen saanut vajaassa vuodessa stressillä, liikunnalla ja terveellisellä ruoalla painoni putoamaan sieltä 115 kilon tietämiltä alle satkuun. Ja olen kuitenkin käsittänyt, että toi röökin lopettaminen tuppaa toisille tuomaan kiloja. Eli se vaatisi vielä lisää tahdonvoimaa, että savuttomuuden lisäksi malttaisi olla syömättä liikaa jos ruokahalu kasvaa. Vittu jos tulee kilokin takaisin, niin syö miestä aivan saatanasti. Niin paljon vaivaa ja tapojen muuttamista tämä keventyminen on vaatinut.
Kaikesta huolimatta aion yrittää. Purkka on varmaankin se keino jolla lähden kokeilemaan. Tai siis purkka ja suomalainen sisu. Pitäisi varmaan ottaa selvää noista korvaavista tuotteista, niiden hinnoista, vahvuuksista ja muista. En mä kuitenkaan polta kuin ehkä puoli askia päivässä, joten mihinkään hillittömään purkkakuuriin ei toivottavasti tarvitse lähteä. Kertokaahan joku, että auttaako se purkka niin että sen huomaa? Ovatko hermot vähemmän kireällä kun jauhaa sitä kumia, vai tekeekö siitä huolimatta mieli repiä työkaverilta tai ihan oikealtakin kaverilta pää irti jos tämä kertoo vaikka huonon vitsin?