Allen carr, tupakkafilosofi
Jep jep, eipä ole ole ollut jatkikseen paljoa asiaa viime aikoina. Koin kuitenkin tämän asian sen verran tärkeäksi, että pitää vähän avautua.
Ensinnäkin, kannattaa lukea Carrin kirja. Kirjastosta löytäminen voi olla haasteellista, mutta itse luin .pdf-version. Löytyy googlesta ekana hakutuloksena vaikka näin: "allen carr easy way pdf". Latauksen laillisuudesta en tiedä, joka tapauksessa kirjan voi ladata suoraan eikä esim. torrenttina.
Se on englanninkielinen versio, mutta melko simppeliä ja helposti ymmärrettävää kieltä.
Kirjan pitkäaikaisvaikutuksesta en tiedä, sain vasta eilen kirjan päätökseen, mutta olo on kuitenkin huojentunut: minun ei tarvitse polttaa/nuuskata enää. Minusta tässä on Carrin idea pähkinänkuoressa, tahdonvoimalla lopettava tekee mielestään uhrauksia lopettaessaan ja nikotiinipeikon nostaessa päätään kärvistelee tuskissaan. Carrin metodia käyttävä tietää, että tupakasta saatava "nautinto" on vain nikotiinin vieroitusoireiden hetkellistä poistamista. Tämä nikotiinipeikko on siis ensiksi tapettava ja noin kolmen viikon päästä fyysinen riippuvuus on poissa.
Carr itse kertoo lopettaessaan jopa nauttineensa vieroitusoireista, koska oli varma lopettamisestaan ja tiesi oireiden kertovan siitä, että nikotiinitaso laskee hänen elimistössään. Hän myös muutaman päivän jälkeen huomasi, että vieroitusoireet ovat loppupeleissä melko mitättömät, suurimmaksi osaksi pieni kalvava tyhjä tunne niinkuin jokin puuttuisi.
Savuton ihminen ei ymmärrä tupakasta saatavaa nautintoa, se maistuu ja haisee myrkylliseltä ja saa aikaan huonon olon (melko vahvoja merkkejä siitä, että aine ON myrkkyä). Savuttomalla ei ole nikotiinintarvetta, jonka tyydyttäminen saa aikaan huojentuneen ja rennon olon tupakoitsijan mielessä. Tämä on savuttoman ihmisen perusolotila.
Tässäkin ketjussa on mainittu, että lopettamisen jälkeen on kokeiltu tupakkaa ja todettu sen maistuvan paskalle. Jos on päässyt niin pitkälle, ei tätä kokeilua enää kannata tehdä, koska tämä voi laukaista kierteen uudelleen. Kun vuosia on ensin harjoitellut polttamista, aivot muokkaantuvat odottamaan tupakasta saatavaa palkintoa ja muistuttamalla alhaisesta nikotiinitasosta vieroitusoireilla. Muutaman viikon polttamattomuus saa aikaan sen, että tupakka tosiaan jälleen maistuu pahalta niinkuin teinivuosina, mutta nikotiini saattaa herättää nikotiinipeikon horroksestaan. (Hoen tätä peikkoa, koska se on minulle toimiva mielikuva. Mission: Kill nikotiinipeikko)
Tämä tupakasta saatava nautinto onkin Carrin mukaan "aivopesua" esim. TV:stä. Kaikille TV:n omistajille tuttuja kuvia:
-kuolevalle sotilaalle suuhun tupakka
-panttivangin viimeinen toive, röökiä suuhun
-seksin jälkeen sätkää
-kaikki kovanaamat vetää joka tilanteessa
Voisin kirjoitella pidempäänkin, mutta kukaan on tuskin lukenut edes tänne asti, kun sanoin lopettaneeni eilen. Ei se kirja mua täysin myynyt, olen aika kyynikko perusluonteeltani, mutta nyt ainakin tiedän enemmän suhteestani nikotiiniin ja pystyn varmasti hallitsemaan sitä paremmin.
Katellaan myöhemmin, josko on asiaa tähän ketjuun. Tai Jatkoaikaan ylipäätään, menen takaisin lymyilemään ja postaan taas kolmen vuoden päästä.
