Jatkoajan teatteri-, sirkus- ja varieteeketju: keskustelua teatteritaiteesta

[penaz]

Yleisimmin käytössä oleva tapa on heijastaa se näyttämön yläpuolelle. Tämä myös monessa vieraskielisessä näytelmässä käytetty tapa. Tämä kun on mahdollista tilassa kuin tilassa. Kyllä, häiritsee katselua, jos täytyy lukea koko ajan.

Teknologisesti kehittyneintä (ei käytössä Suomessa) on jakaa tekstityksen haluaville katsojille lasit...

Mutta oopperoiden tai musikaalien tarinat on niin simppeleitä, ettei siinä paljoa tekstitystä tarteta (no on poikkeuksiakin)

Tekstit ovat simppeleitä, mutta sanojen selvää saamisessa voi ainakin minulla olla ongelmia, vaikka kielen osaisinkin. Koska seinälle heijastettavat tekstit ovat usein aika pelkistettyjä (monissa oopperoissa usein samoja säkeistöjä tai säkeitä lauletaan useampaan kertaan), minua ei häiritse niiden lukeminen.

Minulla on käsitys, että mainitsemasi lasit ovat vasta kehittelyn alla Japanissa eivätkä ole käytössä missään oopperatalossa Euroopassa. Korjaa jos olen väärässä. Minun oopperanautintoani häiritsisi katsoa oopperaa tuollaiset pellelasit päässä, mutta ne voivat kyllä sopia teknologiauskovaisille japanilaisille.

Milanon La Scalassa jokaisen tuolin edessä on esiin käännettävä kapea monitori, mihin voi valita haluamansa kielisen tekstityksen. Olin siellä viimeksi vappuna katsomassa seitsemän tuntia kestänyttä Berliotzin Troijalaisia. Esitys oli pituutensa takia haastava, mutta kolme väliaikaa ja niiden aikana nautittu viini ja sen kanssa Italiassa aina ilmaiseksi tarjottavat pikkusuolaiset auttoivat jaksamaan. Upea talo ja esityksen mukana elävä yleisö ovat jo itsessään elämyksiä.

 

[Tarinankertoja]

T

Minulla on käsitys, että mainitsemasi lasit ovat vasta kehittelyn alla Japanissa eivätkä ole käytössä missään oopperatalossa Euroopassa.

jep, vain Japanissa. perustuu Nvidian 3D laseihin...

Perusideahan on, ett kun kerran kuuntelulaite on henkilökohtainen, olisi tekstityslaitekin. Monet puristit kun väittävät tekstityksen häritsevän esitystä vaikka sitä ei tarttisikaan. Mutta tämä tosiaan monasti maisssa, jossa tekstitystä ei ole töllössä ja näin olen tekstisyyksien seuraaminen on harjaantumatonta ja outoa.

 

[Musta Nuoli]

Eiköhän mies ollut siellä mukana kun muutenkin asiasta on kiinnostunut. Uskon, että kuullaan arvosteluja jne. Näitä odotan.

Valitettavasti tuli nyt missattua tämä Future Circus, harmin paikka. Meni jotenkin nyt ohi kun on ollut muuta tekemistä, paluuta lomilta töihin jne.

Sen sijaan olen nyt lauantaina menossa Turun Linnateatterin esitykseen Ouch!, joka kotisivunsa mukaan...

...yhdistelee ennennäkemättömällä tavalla näyttämötaistelua, teatteria, musiikkia, tanssia, videotaidetta ja sirkusta. Lavalla nähdään muun muassa showpainia, kuuma kissatappelu sekä hieman epätavallisempi taloyhtiön kokous.

OUCH! sisältää komeaa ja ammattitaitoista näyttämötaistelua Suomen huipulta. Esitys heittää ilmoille myös kysymyksen väkivaltaviihteen olemuksesta ja merkityksestä. Miksi väkivalta myy?

Sirkustaiteilijoita, koreografeja, näyttämötaistelua ja tosiaan kuuma kissatappelukin on luvassa. Esityksen ohjaaja on Oula Kitti:

Kitti on opiskellut näyttämötaistelua vuodesta 2002 lähtien ja valmistunut Nordic Stage Fight Societyn näyttämötaisteluopettajaksi. Hän on tehnyt kymmeniä näyttämötaistelukoreografioita Suomen ammattiteattereissa, suunnitellut stunt-taisteluja elokuviin ja opettanut näyttämötaistelua sekä Suomessa että ulkomailla.

Tämä kuulosti sen verran mielenkiintoiselta projektilta, että päätin mennä katsomaan. Näytöksiä ei hirveän montaa ollut, vain kolme esitystä tänään illalla, lauantaina ja sunnuntaina, joten jos jotakuta muuta kiinnostaa, niin varatkaa ihmeessä lippu. Ei tuo paljoa maksakaan. 21 euroa täyshintaisena, opiskelijoilta, eläkeläisiltä ja työttömiltä 15 euroa.

 

[Musta Nuoli]

Yllä mainittu Ouch-esitys oli oikein hyvä. Hieno yhdistelmä vauhdikasta, näyttävää esitystaidetta, näyttämötaistelua ja paikoin erittäin hauskaa tilannekomiikkaa, joka kytkeytyi väkivaltaan.

Esitys herätti myös kysymyksiä väkivallan ja viihteen yhteydestä sekä siitä, onko soveliasta nauraa tilanteille ja väkivaltaisille kohtauksille varsinkin kun tosielämässä niistä olisi nauru monesti kaukana.

Nauroin silti, ainakin esitysviihteelle ja erityisesti niille tilanteille, joissa näyttelijät joutuivat erilaisiin ärsyttäviin tilanteisiin ja demonstroivat, mitä tapahtuisi jos arkielämän "tuota sietäisi vetää turpaan"-ajatuksista tulisikin totta.

Erityisen onnistunut oli tilanne, jossa pullonpalautusautomaatilla pulloja palauttanut tyttö näki punaista kun takana olleet räyhäsivät ja vittuilivat hänelle, ja siitähän seurasi absurdin elokuvamainen taistelukohtaus vaijereineen kaikkineen. Ei enää vittuilua Lidlin pullojonoissa!

Yksittäinen, hetken kestänyt slapstick-kohtaus feissarista osui ehkä parhaiten nauruhermoon, kun ärsyttävä feissari vain roikkui ohi kävelevän nuorukaisen perässä ja tämä lopulta potkaisi feissaria äkkinäisesti munille ja raahasi tien poskeen. Ei tuollaista toki arkielämässä sovi tehdä, mutta vastaava toimenpide on varmasti käynyt monen mielessä kun kerjurihippi roikkuu käsipuolessa. Väkivaltaviihteen kautta voi purkaa paineita käsittelemällä tekoja, joita aniharva tosielämässä hyväksyisi.

Näytelmä huipentui surrealistisen hauskaan taloyhtiön kokoukseen, jossa sama kokous pidettiin kolme kertaa peräkkäin, ensin suht normaalina ja kerta kerralta pahenevana kokouksena, kunnes taloyhtiön remonttisuunnitelmien käsittely purkautui väkivaltaiseen, farssinomaiseen riehaan. Tuon kokouksen hahmoista moni katsoja varmasti löysi itsensä ja tunnisti alkutilanteen.

Sääli vain, että Ouchin esityskertoja oli nyt vain kolme, toivottavasti siitä tulisi lisää esityskertoja myöhemmin.

 

[Musta Nuoli]

Viime lauantaina kävimme morsiameni kanssa Porissa teatterireissulla katsomassa Eikä yksikään pelastunut -näytelmän viimeisen näytöksen tältä keväältä. Syksyllä näytöksiä on tulossa lisää, joten ei ole vielä liian myöhäistä nähdä tätä kelpo sovitusta Agatha Christien legendaarisesta teoksesta. Tarinahan on tunnettu aiemmin myös nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta kas kummaa poliittinen korrektius nosti taas rumaa päätään ja tarinan nimi vaihdettiin. Neekeripoika-loru onneksi sentään on näytelmässä mukana olennaisena osana sen runkoa ja sitä siteerataan monesti.

Kaiken kaikkiaan varsin mallikas ja hallittu esitys, jossa näyttelijätyö oli tasokasta, akustiikkakin varsin hyvää ja paketti pysyi hyvin kasassa. Itse tarinasta ei sen enempää, kaikkihan alkuteoksen varmasti ovat jossain vaiheessa lukeneet. Sovitus oli sopivan intensiivinen ja korostetun teatraalinen, liian köykäisillä tunne-elämyksillähän ei tätä tarinaa kannata kertoakaan.

 

[MustatKortit]

Olen nähnyt Oopperan kummituksen useita eri kertoja ympäri maailmaa. Siksi ajattelin, että Kansallisoopperan versio ei välttämättä olisi niin säväyttävä ja jätin liput hankkimatta. Olin jostain syystä myös siinä väärässä käsityksessä, että nyt olisi laulettu suomeksi. Ilmeisesti tämän käsityksen taustalla oli Kaupunginteatterin liki 10 vuoden takainen tulkinta Kurjista, jolloin siis suomen kieli oli käytössä.

Nähtävästi oli kuitenkin virhe jättää liput ostamatta, sillä Kansallisoopperan tulkinta on kuulemma ollut erinomaisen hyvä. Osaltaan asiaa selittänee se, että englantilainen, musikaalin oikeuksia hallinnoiva tuotantoyhtiö suorittaa tiukkaa laadunvalvontaa aina ohjelmalehtisten fonteista pääroolien esittäjien valintaan ulottuen. Näin ollen mm. Christinen rooliin - joka vaatii sekä klassisen laulun että musikaali-tulkinnan osaamista - on saatu mainiot esittäjät.

Kummitus on siinä mielessä harvinainen musikaali, ettei siinä ole mitään "täytekappaleita", vaan se on alusta loppuun kovaa tykitystä ja hittiä hitin perään. Samaan kategoriaan yltää mielestäni vain Kurjat, mutta sekin hivenen ehdollisesti.

Ei lienekään suuri yllätys, että tämä musikaali on maailman tuottoisin sellainen ja tulee tekemään kovan tilin myös Helsingin Kansallisoopperalle.

 

[Fordél]

Tuli vaihteeksi raahauduttua teatteriin ja ekaa kertaa Kansallisteatteriin. Esityksenä oli Nummisuutarit. En ymmärtänyt. Ei herättänyt mitään ajatuksia. Näyttelijät vetivät hyvin ja lavastukset olivat todella hienot. Myös miljöö teki ensikertalaiseen vaikutuksen. Harmi vaan etten saanut yhtään kiinni ohjaajan näkemyksistä. Olisi kait pitänyt lukea arvostelut etukäteen, jotta olisi ymmärtänyt, mitä ajetaan takaa.

 

[Musta Nuoli]

Kummitus on siinä mielessä harvinainen musikaali, ettei siinä ole mitään "täytekappaleita", vaan se on alusta loppuun kovaa tykitystä ja hittiä hitin perään. Samaan kategoriaan yltää mielestäni vain Kurjat, mutta sekin hivenen ehdollisesti.

Kummitus on kova, kappaleet ovat parasta a-sarjaa. Näin Phantomin Lontoossa 2005 Her Majesty's Theatressa, ja olen sittemmin katsellut sekä mainion 25-vuotisjuhlaesitystallenteen että Hollywood-leffaversionkin, joten oli selvää, että Helsingin produktiokin pitää nähdä. Tälle vuodelle en lippuja enää saanut, mutta menemme vaimoni kanssa oopperaan ensi vuoden toukokuussa. Kelpo esitystä odotan, Lontoon spektaakkelista on sentään yli vuosikymmen.

Naimisiin mentyäni ja sitä ennenkin olen käynyt puolisoni kanssa melko monessa teatteriesityksessä, musikaalissa, klassisemmassa konsertissa ja vastaavissa, joten kenties niistäkin voisi jossain välissä pienen referenssin tähän ketjuun kirjoittaa, sitä vartenhan tämän ketjun aikanaan perustin.

Tuorein elämys on tältä samalta yöltä, Åbo Svenska Theatressa oli nyt juuri Mozartin Requiem, joka alkoi varttia vaille puolenyön ja päättyi vähän ennen yhtä. Suomen vanhin toiminnassa oleva teatteri, kynttilävalaistus, iso kuoro, orkesterit ja solistit loivat hienon tunnelman. Vähän puolenyön jälkeen lavalla palanut iso kynttilä sammutettiin Mozartin kuolinhetken aikana, mikä toi minimalistisuudessaan lisäväreitä Lacrimosa-kohtaan. En ole aiemmin ÅST:n tiloissa käynytkään, mutta hieno sisältä.

Itsenäisyyspäivänä menemme Turun Konserttitaloon, jonne sain liput itsenäisyyspäivän konserttiin, jossa Leif Segerstam johtaa orkesteria mm. Finlandia-hymnin, Paciuksen Maamme-laulun ja muutaman muun Sibeliuksen sävelmän merkeissä. Ykköset päälle ja isänmaan itsenäisyyttä juhlistamaan kansallissävelmien parissa, sopii vallan mainiosti. Vaikka kaipa tuokin on kaiken maailman anarkisti-takkutukkien mielestä fasismia, rasismia ja suorastaan sadismia, ja kohta on jo ovella huppupäisten kivittäjien joukko kilju- ja huumepäissään riehumassa.

Noh, jätettäköön tämä pohdiskelu muiden harteille ja muihin ketjuihin, tämän ketju olkoon epäpoliittinen ja kulttuurielämyksiin keskittyvä.

 

[Individual]

Itsenäisyyspäivänä menemme Turun Konserttitaloon, jonne sain liput itsenäisyyspäivän konserttiin, jossa Leif Segerstam johtaa orkesteria mm. Finlandia-hymnin, Paciuksen Maamme-laulun ja muutaman muun Sibeliuksen sävelmän merkeissä. Ykköset päälle ja isänmaan itsenäisyyttä juhlistamaan kansallissävelmien parissa, sopii vallan mainiosti. Vaikka kaipa tuokin on kaiken maailman anarkisti-takkutukkien mielestä fasismia, rasismia ja suorastaan sadismia, ja kohta on jo ovella huppupäisten kivittäjien joukko kilju- ja huumepäissään riehumassa.

Itse olin keskiviikkona kuuntelemassa Kymi Sinfoniettaa tuossa Konserttitalolla vähän matkan päässä. Teemana oli Sibelius150 ja ohjelmassa Finlandia, Karelia, Viulukonsertto ja lisäksi vielä Uuno Klamia ja Eino-Juhani Rautavaaraa. Tää meidän kylän bändi, Kymi Sinfonietta siis, on aika kova ja kyllähän sen taas kuuli ja aisti. Finlandian kohdalla silmäkulma kostui, on se sen verran upea teos, mutta samaa sanoi myös illan viulusolisti Réka Szilvay yhdessä haastattelussa, että sitä on aivan upea soittaa.

Konsertti päättyi raikuviin ja pitkiin suosionosoituksiin, mutta tällä kertaa meille ei suotu ylimääräistä. Kuulin Sibeliuksen Viulukonserton Pekka Kuusiston esittämänä samassa paikassa noin 3 vuotta sitten ja tuolloin ei päästetty solistia ilman ylimääräistä lavalta.

 

[MustatKortit]

...

Tuorein elämys on tältä samalta yöltä, Åbo Svenska Theatressa oli nyt juuri Mozartin Requiem, joka alkoi varttia vaille puolenyön ja päättyi vähän ennen yhtä. Suomen vanhin toiminnassa oleva teatteri, kynttilävalaistus, iso kuoro, orkesterit ja solistit loivat hienon tunnelman. Vähän puolenyön jälkeen lavalla palanut iso kynttilä sammutettiin Mozartin kuolinhetken aikana, mikä toi minimalistisuudessaan lisäväreitä Lacrimosa-kohtaan. En ole aiemmin ÅST:n tiloissa käynytkään, mutta hieno sisältä...

Erittäin mielenkiintoista. Mozartin Requiem on erittäin vaikuttava teos pelkästään kuunneltunakin, oikeassa paikassa kuultuna vielä hienommalta. Mä käyn itse kerran vuodessa vaimon kanssa Ritarihuoneella barokkikonesertissa ja tuossa on vähän samaa ideaa, vaikka paikka onkin eri ja musiikki Mozartin sijasta Bachia, Telemannia ja kumppaneita... eli se kokonaiselämys.

Itsenäisyyspäivänä olisi kiva mennä nytkin konserttiin. Sekin kävisi, jos Linnan juhlat jatkaisivat sillä Tampereen juhlien formaatilla, se tuolloinen konsertti oli minusta vaikuttava kokonaisuus.

 

[Musta Nuoli]

Erittäin mielenkiintoista. Mozartin Requiem on erittäin vaikuttava teos pelkästään kuunneltunakin, oikeassa paikassa kuultuna vielä hienommalta. Mä käyn itse kerran vuodessa vaimon kanssa Ritarihuoneella barokkikonesertissa ja tuossa on vähän samaa ideaa, vaikka paikka onkin eri ja musiikki Mozartin sijasta Bachia, Telemannia ja kumppaneita... eli se kokonaiselämys.

Itsenäisyyspäivänä olisi kiva mennä nytkin konserttiin. Sekin kävisi, jos Linnan juhlat jatkaisivat sillä Tampereen juhlien formaatilla, se tuolloinen konsertti oli minusta vaikuttava kokonaisuus.

Miljöö vaikuttaa aina, suurta lisäplussaa oikeasta ympäristöstä. Seuraavaksi ÅST:n tiloihin helmikuussa jolloin siellä esitetään samaisen mr. Mozartin Taikahuilu-ooppera. Ensimmäinen varsinainen live-oopperakokemukseni, joten varmasti mielenkiintoinen ilta. Kansallisoopperan tiloissakaan en ole käynyt, se tulee hoidetuksi toukokuussa Phantom Of The Operan kanssa. Kiinnostavaa vertailla miten klassikkomusikaali toimii verrattuna vaikkapa vanhaan muistoon Lontoon esityksestä.

Musiikkiesityksistä teatteriin: tänä vuonna olen nähnyt puolisoni kanssa peräti kolme Agatha Christie -tulkintaa. Ensin toukokuussa Porin kaupunginteatterin versio Eikä yksikään pelastunut -esityksestä (entinen Kymmenen pientä neekeripoikaa), sitten alkusyksystä Kaarinan kaupunginteatterissa Hiirenloukku-klassikko ja nyt viime kuussa Turun Manillan tiloissa Jo-Jo -teatterin näkemys Eikä yksikään pelastunut -tarinasta.

Kaikki esitykset ovat olleet varsin onnistuneita ja suositeltavia, kaksi tulkintaa samasta alkuteoksesta olivat kiinnostavia. Pidin kummastakin, mutta kenties jälkimmäinen oli alkuteokselle hieman uskollisempi ja sen alku- ja loppukohtauksien toteutukset olivat dramaturgisesti erittäin toimivia. Hiirenloukku oli erinomainen, ja Kaarinan vanhan teatterin (1800-luvun vanha puurakennus) miljöö sekä intiimi, pieni lava sopivat siihen erinomaisesti. Myös ajan henkeä huokuva lavastus loi lisätunnelmaa. Hiirenloukku taisikin olla kokonaan loppuunmyyty.

Samoissa Kaarinan tiloissa vieraili alkusyksystä myös Teatteri Lahjattomat esittämässä musikaalin Jonkun on oltava Pan, joka oli säväyttävän hyvä näkemys Peter Panin tarinasta, ja sekä omat, hyvät kappaleet että sopivan pelkistetty ja intensiivisen intiimi lavastus veivät mukanaan paremmin kuin vaikkapa ison rahan elokuvat samasta aiheesta.

 

[Tarinankertoja]

Tampereella ensi-illassa oli Emmi Itärannan kirjaan pohjautuva näytelmä "Teemestarin Kirja". Esityksen jälkeen oli japanilainen teeseremonia ja sitten myös teetarjoilu katsojille... Teen päivänä 6.2.


Tässä Aamulehden arvostelu esityksestä. Olin itte kattomassa, ja täytyy suositella kaikille, käykää kattomassa, pienimuotisesti totetettu juttu.. toimii.


Teatteriarvio: Vesi on elämän ehto, mutta me emme välitä siitä | Aamulehti

 

[Musta Nuoli]

Pitäisi muistaa tämä ketju, sitä vartenhan sen itse perustin. Viime aikoina aika paljonkin visiittejä, joista voisi tai olisi voinut sanasen täällä mainita.

Tammikuussa oli Turun konserttitalolla mainio Carmina Burana. Oli kyllä tunnelmaa ja mystiikkaa. Orkesterin lisäksi lukuisia kuoroja, joista lapsikuoro noin metrin päässä korvastani. Kelpasi siinä O Fortunaa kuunnella. Päälle vielä hieno valoshow sivuseinälle teatterisavuineen.

Viime viikolla kaksikin settiä, eli torstaina samaisella konserttitalolla Vuodenajat-teemalla ensin Vivaldin Neljä vuodenaikaa viulisti Minna Pensolan johdolla. Aikamoinen dervissi tämä Pensola, harvoin näkee noin eläytyvää soitantaa. Tauon jälkeen ensin Barberin viuluadagio ja sitten Mussorgskin Näyttelykuvia isommalla orkesterilla. Hieno kokonaisuus.

Perjantaina Åbo Svenska Theaterissa todella erinomainen Taikahuilu-tulkinta, joka oli lavastettu ja puvustettu 1950-luvun retroscifi-henkiseksi. Kuulostaa erikoiselta, mutta toimi todella hyvin ja sopi tarinan outouteen mainiosti.

Waltteri Torikka teki vaikutuksen Papagenona, ja vaikka ruotsalainen Susanna Andersson on keskiverron hobitin mittainen, niin ääntä lähti todella kirkkaasti ja voimalla. Ei tähän enää varmaan lippuja mistään saa, mutta jos saa, niin kannattaa satsata. Miljöö toi myös oman lisänsä, eli Suomen vanhin teatteritila on todella upea.

Nyt on kieltämättä ns. putki päällä ja turnausväsymystä hieman ilmassa välipäivistä huolimatta (viikonlopun lepo koostui kirjahyllyjen kasaamisesta), mutta tänään ns. pitkän kulttuuriviikonlopun to-ma viimeinen taisto Turun Logomossa, jossa pietarilainen St. Petersburg Tchaikovsky Ballet Theatre esittää Romeo ja Julia -baletin. Saa nähdä minkälainen se on. Romeon ja Julian näin viimeksi loppuvuonna 2014 Turun kaupunginteatterin ja Turun Nuoren Teatterin yhteisproduktiona, se oli raikas tulkinta nuorine esiintyjineen. Tämä lienee oletusarvoisesti vähän pömpöösimpi.

 

[bebeto]

Oopperaa kaikelle kansalle – suoratoistoesitykset yleistyvät Suomessa ja maailmalla | Yle Uutiset | yle.fi

Tämä uutinen on kaikille laiskanpulskeille oopperan ystäville.

 

[Musta Nuoli]

Oopperaa kaikelle kansalle – suoratoistoesitykset yleistyvät Suomessa ja maailmalla | Yle Uutiset | yle.fi

Tämä uutinen on kaikille laiskanpulskeille oopperan ystäville.

Kuulostaa todella hyvältä uutiselta, ja kerrankin kunnon vastineelta YLE-verolle. Toivottavasti ovat jälkilähetyksinäkin katsottavissa Areenassa, jos ei satu suoratoiston aikaan lähetystä katsomaan.

Tähän suuntaan YLE:nkin pitäisi toimintaansa kehittää, jotta etäisyydet ja/tai korkeat lipunhinnat eivät olisi esteenä sille, että kaikki saisivat mahdollisuuden tutustua vähän toisenlaiseen (kenties oikein korkeakulttuuriseen) tarjontaan kuin tositeevee-moskaan, salkkareihin tai johonkin eukonkannon piirikunnallisiin. Hienoahan sekin on, että YLE on lähettänyt esimerkiksi BBC:n sarjojen parhaimmistoa kuten Uutta Sherlockia ja Doctor Who'ta.

Toivottavasti myös tekstittäisivät vieraskielisten oopperoiden yms. libretot, ja miksei suomenkielistenkin. Helpottaisi ns. kovakorvaisten (kuten minun) seuraamista.

Ihan livenä oli viimeksi mielenkiintoista käydä katsomassa Straussin Wieniläisverta-operetti, joka esitettiin Turun Dominossa. Näyttelijänä paremmin tunnettu Jarmo Mäkinen esitti ministerin roolin, ja suoriutui mielestäni odottamattoman hyvin. Minulla oli mielikuva Mäkisestä karskina karjuna joka on usein leffojen konnarooleissa, mutta hyvinhän hän suoriutui operetistakin varsinaisten ammattilaulajien rinnalla. Kepeä, hilpeä teos oli muutenkin piristävää vaihtelua.

 

[Ted Raikas]

Kävin tuossa hiljattain pitkästä aikaa teatterissa. Näytelmänä oli Ryhmäteatterin Mielipuolen päiväkirja. Vesa Vierikko show se tietysti oli ja rooli aivan selkeästi räätälöity juuri hänelle, mutta muutkin näyttelijät huippuluokkaa. Lavasteet oli hyvin minimalistiset, mutta näytelmä oli silti erittäin visuaalinen, koska siinä käytettiin skriinejä apuna ja osa jutuista oli tietysti etukäteen kuvattu, mutta osa näytelmästä näkyi niiden kautta mm. näyttämön takana olevasta huoneesta. Loistavaa dialogia, tilannekomiikkaa ja ajankohtaisia kipeitäkin aiheita. En ole aiemmin Ryhmäteatterin näytöksissä käynyt, mutta tämä vakuutti ja taas palautti myös mieleen sen, että teatteria pitäisi enemmänkin käydä katsomassa.

 

[Vellihousu]

Ryhmäteatteri on varmasti hyvä valinta sellaiselle joka ei hirveästi teatterissa käy, mutta joka haluaa päästä lajiin sisään jonkun hyvän perusesityksen kautta. Itselleni tuo Ted Raikkaan kuvaus tosin aiheutti lievän tai lähinnä siis nuo skriinit, ja varsinkin bäkkärin kuvaaminen yms. Vieläkö tuotakin juttua käytetään? No, tämä nyt on tätä meikäläisen hifistelyä...

 

[Musta Nuoli]

Fantastisemmista aiheista myös Turussa vuonna 1997 esitetty Merlin-näytelmä jätti hyvän vaikutelman. Silläkin oli kestoa viitisen tuntia, joten ihan lyhyt ei tuokaan ollut. Antti Majanlahti teki hyvän pääroolin, ja arturiaanisten tarustojen uusi sovitus toimi hyvin.

Nyt on Merlin siirtynyt haudan lepoon, Antti Majanlahti menehtyi äkillisesti vain 50-vuotiaana. Todella odottamaton menetys, mutta muistot tästä suurproduktiosta onneksi elävät.

 

[puuntakaa]

Minimalismin ystävänä pidän improvisaatioteatterista. Tilat ovat yleensä hyvin vaatimattomat, joten tunnelma esityksissä on varsin tiivis, ja lämmin. Liputkaan paljoa maksa, joten hinta suhteessa nauruihin on huippuluokkaa.

 

[Musta Nuoli]

Musikaalit ovat minusta turhan aliarvostettu taiteenlaji. Musikaalithan ovat hyvin vaativia esiintyjille, joiden pitää osata näytellä, laulaa ja tanssia samaan aikaan. Vaativa koreografia yhdistettynä puhtaaseen lauluun ja tunneilmaisuun on sellainen kombo, jota ei ihan jokainen hallitsekaan.

Kävin taannoin katsomassa Tampereen Teatterissa pyörivän Andrew Lloyd Webberin Catsin. Se oli erinomainen ja mukaansatempaava. Ritva Jalosen laulusuoritus elämän kaltoin kohtelemana vanhana Grizabella-kissana oli lähes riipaisevan tunnelatautunut, ja esityksen uudistettu lavastus oli tyylikäs. Tampereen ohjaus oli saanut luvan tehdä oman sovituksen West Endin ns. perusversion sijasta. Mielenkiintoisesti musikaalin lauluissa käytettiin Jukka Virtasen suomennosta vuodelta 1986, mikä toimi hienosti. Oivallista sanataituruutta ja sanaleikkejä.

Webberin musikaaleista Oopperan Kummitus on minulle läheisin, sen näin Lontoossa 2005 ensimmäisen kerran. Sille on itse asiassa tehty jatko-osakin nimeltään Love Never Dies, joka osoittautui edeltäjäänsä heikommaksi monin tavoin ja pyöri vain pari vuotta. Sen näin bluray-tallenteena. Ihan ok viihdettä jne jne, mutta ei siinä ollut sitä patetian ja dramaattisuuden rajalla taiteilua ja pöhköä suuruudenhulluutta, mikä tekee aidosta Phantomista niin kovan. Ei ihme, että se on kaikkien aikojen esitetyin musikaali ja pyörii aina vain West Endissä kolmattakymmenettä vuottaan.

@puuntakaa : kun intiimeistä esityksistä tuli puhe, niin edellämainitun Lloyd Webberin säveltämä soolomusikaali Tell Me On A Sunday on sellainen. Kokonaan läpisävelletyn musikaalin (tai laulumonologin, miten vain) esittää yksi ainoa laulajatar, jota säestää pianisti. Viime vuonna Turussa ollut esitys oli intiimi ja koskettava, ja bändilaulajanakin tunnettu Netta Dahlberg tulkitsi vivahteikkaasti yhden naisen elämäntarinan.

Kova mies tuo Lloyd Webber. Ei ihme, että hänestä on tehty peräti paroni ja herralla on paitsi paikka Englannin parlamentin ylähuoneessa myös arviolta 700 miljoonan punnan netto-omaisuus.

 

[Musta Nuoli]

Sen verran kova uutinen, että se on syytä ilmoittaa kaikelle kansalle. Turun kaupunginteatteri tekee ensi vuoden helmikuulle oman Taru Sormusten Herrasta -tulkintansa. Yli nelituntiseksi kaavailtua näytelmää on valmisteltu jo tämän vuoden helmikuusta asti, ja Turun Sanomissa ohjaaja, teatterinjohtaja Mikko Kouki lupaa näytelmän olevan "varmasti kaikkein isoin Suomessa tehty tuotanto tästä tarinasta".

Koukin lupaus on aiva rohkea, sillä varmasti monen mielessä on edelleen Ryhmäteatterin tekemä legendaarinen versio vuodelta 1989 Suomenlinnassa, joka oli kuusi tuntia pitkä ja jossa näytteli Suomen parhaita näyttelijöitä Kari Väänäsestä Matti Pellonpäähän. Tuolle esitykselle ei ainakaan omalla kohdallani ole löytynyt TSH:n osalta vertaista.

Uskon toki Koukia siinä, että Turun kaupunginteatterissa panostetaan tosissaan esitykseen ja että siinä käytetään hyödyksi vastikään modernisoidun ja remontoidun kaupunginteatterin koko kapasiteettia ja tekniikkaa. Eiköhän tuotannosta tule onnistunut ja erittäin todennäköisesti myös yleisö löytää tiensä teatteriin ympäri Suomea.

Odotusarvot ovat ainakin nyt todella korkealla. Toivottavasti näytelmä sisältää myös Tom Bombadilin, hänhän jäi syyttä suotta pois esimerkiksi Peter Jacksonin elokuvaversiosta.

 

[Undrafted]

Viikonloppuna tuli vietettyä ilta Lahden Kaupunginteatterissa Love me tender-musikaalin parissa. Tykkäsin kaikkiaan. Rento ja hyväntahtoinen esitys, missä Elviksen musiikki nivoutui tarinaan kivasti. Viimeisen vuoden aikana tullut nähtyä Luulosairas Kansallisteatterissa, Cabaret Tampereen työväenteatterissa ja Miehen käyttöopas Turun Linna-teatterissa. Tällä viikolla vielä KOM-teatterissa edessä My baby. Huikea kasvu kulttuurikäynteihin ja ollut kyllä erilaisia kivoja kokemuksia kaikki.

Kiitos vinkistä @Musta Nuoli tuon TSH:n suhteen. Pitää laittaa itselle muistiin, että katselen lippuja tuonne myöhemmin.

 

[Musta Nuoli]

Viikonloppuna tuli vietettyä ilta Lahden Kaupunginteatterissa Love me tender-musikaalin parissa. Tykkäsin kaikkiaan. Rento ja hyväntahtoinen esitys, missä Elviksen musiikki nivoutui tarinaan kivasti. Viimeisen vuoden aikana tullut nähtyä Luulosairas Kansallisteatterissa, Cabaret Tampereen työväenteatterissa ja Miehen käyttöopas Turun Linna-teatterissa. Tällä viikolla vielä KOM-teatterissa edessä My baby. Huikea kasvu kulttuurikäynteihin ja ollut kyllä erilaisia kivoja kokemuksia kaikki.

Kiitos vinkistä @Musta Nuoli tuon TSH:n suhteen. Pitää laittaa itselle muistiin, että katselen lippuja tuonne myöhemmin.

Eipä kestä. Kannattaa melkeinpä katsella TSH-lippuja ennemmin eikä myöhemmin, aika hyvin ovat tainneet jo myydä. Saa tuonne toki vielä paikkoja, mutta jos haluaa yhtään pelivaraa mihin näytökseen ja mille paikoille niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Joihinkin esityksiinhän joutuu varaamaan liput jo todella hyvissä ajoin, esimerkiksi Mustan Nuolen taloudessa Cats-musikaaliliput varattiin liki vuotta ennen tämän vuoden syyskuun näytökseen. Samoin Oopperan Kummituksen liput Helsingissä menivät kuin kuumille kiville, nekin liput piti ostaa kuukausia etukäteen.

Lähiaikojen esityksistä odotan mielenkiinnolla Salon teatterin versiota Jekyll & Hydesta. Periaatteessa ns. amatööriteatteri eli ei laitosteatteri, 28 näyttelijän voimin ovat kuitenkin uskaltautuneet tekemään oman version Broadway-musikaalista. Tuo sai ainakin Turun Sanomien kritiikissä varsin ylistävät arvostelut ja suitsutusta. Turun kaupunginteatterihan teki nelisen vuotta sitten tuosta oman tulkintansa (joka oli mainio sekin), joten saa nähdä miten Salossa on onnistuttu.

Kaikkeen eivät riitä rahat eikä aika (eikä aina kuntokaan), mutta kutkuttaisi mennä vielä katsomaan loppuvuonna Logomoon Circus White -esitystä. Cirque de Soleilissa esiintyneet, nykyisin Varsinais-Suomessa asuvat Slava Volkov ja Pauliina Räsänen kollegoineen ovat luoneet temaattisen sirkusiltaman, jossa on varmasti huikeita taidonnäytteitä ainakin jos kaksikon vanhojen esitysten laatutaso säilyy. Nuorallakävelyä, trapetsitaiteilua, akrobatiaa ja aistikasta esiintymistä. Kaksikon tähdittämä Cirque Dracula oli muutama vuosi sitten unohtumaton. Voi tosin olla, ettei tosiaan aika riitä kaikkeen mitä haluaisi.

Perinteisemmänkin sirkuksen osalta voin suositella Sirkus Finlandiaa, joka kiertää ympäri Suomea ja esiintyy nyt Helsingissä pidemmän periodin. En jostain syystä ole klassiseen sirkukseen mennyt sitten lapsuuden, mutta olisi kannattanut mennä aiemmin. Todella hyvä maailmanluokan show, loppuhuipennuksena jokseenkin käsittämätön surmanajajaviisikko Brasiliasta. Viisi äijää ajaa ahtaaseen metallipalloon ja ajaa siellä kovaa vauhtia pallon katossa, seinissä, lattiassa, limittäin ja lomittain. Hullun hommaa ehdottomasti, mutta elämyksellistä katsella ringside-paikalta parin metrin päästä.

 

[Musta Nuoli]

Salon Teatterissa pyörii parasta aikaa versio Broadway-musikaalista Jekyll & Hyde. Oli erinomainen esitys, jossa oli todella onnistuneesti otettu pienen teatterin tila haltuun ja saatu savulla ja peileillä luotua illuusio paljon isommasta tilasta. Samalla esitys oli ainakin eturivin paikoilla kirjaimellisesti "in your face", kun 28 näyttelijän porukka lauloi reilun puolen metrin päässä joukkokohtauksia.

Todella intensiivinen paikoin, ja kaikin puolin mahtava saavutus pienen kaupungin ns. amatööriteatterilta. Veti hyvin vertoja muutaman vuoden takaiselle Turun kaupunginteatterin versiolle vaikka jälkimmäisessä olikin hienommat kulissit ja puitteet. Pääosanesittäjä Peter Nyberg oli ilmiömäinen, rooli on ollut hänelle pitkäaikainen haave ja se kyllä näkyi. Ohjaaja Pauliina Salonius on kokenut ammattiohjaaja joka on usein saanut pienistä tiloista paljon irti ja niin nytkin.

Suosittelen käymään jos näytelmä tai laatumusikaalit yhtään kiinnostavat. Turusta ja Helsingistä pääsee kätevästi junalla tai bussilla, teatteri on parinsadan metrin päästä rautatieasemasta.

 

[bebeto]

Maria Ylipää's Interview on Aamu-tv - YouTube
Helen Sjöholm och Maria Ylipää om Kristina från Duvemåla - YouTube
Maria Ylipää-Du måste finnas LIVE.Allsång på Skansen 2015. - YouTube

Maria Mikaela Markuntytär Ylipää, tuo Ylöjärven lahja Suomen ja Ruotsin musiikkiteatterille. Aivan huikaisevan lahjakas, kaunisääninen nainen, kansainvälistä tasoa jonka ääntä ovat hehkuttaneet myös Abban pojat. Onkos joku käynyt Svenskanissa katsomassa tuon Kristina från Duvemålan? YT:sta joitain lauluja olen katsellut ja kuunnellut ja pidin kovasti.