Mainos

Jatkoajan ravintolaopas

  • 557 872
  • 2 586

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
@V-G- minkä hintainen tuollainen kokemus on? Paukkuuko tonni vai kaksi kahden henkilön osalta?
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
@V-G- minkä hintainen tuollainen kokemus on? Paukkuuko tonni vai kaksi kahden henkilön osalta?
Kahdelta hengeltä menu prestige ilman juustoja yhdellä kokonaisella ja yhdellä puolikkaalla viinipaketilla sekä petits fours teelisukkeilla oli aika tasan tonni.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Itse en ole niin syvällä skenessä, että voisin tonnin illalliseen laittaa, mutta näitä @V-G- raportteja on kyllä mielenkiintoista lukea. Asiantuntemus huokuu viesteistä.
 
Suosikkijoukkue
Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Kahdelta hengeltä menu prestige ilman juustoja yhdellä kokonaisella ja yhdellä puolikkaalla viinipaketilla sekä petits fours teelisukkeilla oli aika tasan tonni.

Olisi luullut, että enemmän saisi pulittaa. On nuo varmaan aika hienoja kokemuksia!

Hintaa jos miettii, niin Palacessa 2x menu + viinit taitaa olla se vajaa tonnin.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Ei toi tonni nyt mikään hirviöhinta ole, jos on a) mahdollisuus b) motivaatio tuollaiseen illastukseen. Stadissakin saa kevyesti kulumaan 400 kahdelta, eikä tarvitse edes hirveästi pinnistää. Ajattelee sen niin, että satsaa edes kerran elämässään mieluummin yhteen mother of all dinnersiin kuin vaikka pariin-kolmeen vuosittaiseen sinänsä laadukkaaseen settiin.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Olisi luullut, että enemmän saisi pulittaa. On nuo varmaan aika hienoja kokemuksia!
Naapuripöydässä mieskolmikko otti Carte Blanche -menut hienommalla viinipaketilla, juustoilla ja ylimääräisellä valkotryffelipastalla. Nähdäkseni heidän illallisensa oli yhteensä yli 12 000 puntaa. Siitä tietysti niiden viinien osuus oli ihan heittämällä suurin kuluerä. En ollut ennen nähnyt, että sommelier tekee kynttilällä uuden sinetin viinipulloon tarjoilun jälkeen.

Tuolla siis viinilistan kallein pullo oli yli kymppitonnin arvoinen. Saa olla taskun pohjassa pitoa jos noita alkaa lipitellä.
 
Suosikkijoukkue
Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Naapuripöydässä mieskolmikko otti Carte Blanche -menut hienommalla viinipaketilla, juustoilla ja ylimääräisellä valkotryffelipastalla. Nähdäkseni heidän illallisensa oli yhteensä yli 12 000 puntaa. Siitä tietysti niiden viinien osuus oli ihan heittämällä suurin kuluerä. En ollut ennen nähnyt, että sommelier tekee kynttilällä uuden sinetin viinipulloon tarjoilun jälkeen.

Tuolla siis viinilistan kallein pullo oli yli kymppitonnin arvoinen. Saa olla taskun pohjassa pitoa jos noita alkaa lipitellä.

Ollapa tuossa tilanteessa, että voisi vetää tuollaisia illallisia omaan tai työnantajan piikkiin.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Käytiin vaimon kanssa eilen illallisella Restaurant Gordon Ramsayssä. Olihan se täydellistä. Aivan pirun kallista, mutta täyedellistä. 22 vuotta putkeen kolmen Michelin-tähteä jne.
No nyt on käyty vähän Rossoa fiinimmässä mestassa! Olisi mukava kuulla tarkemmat kommentit eri ruokalajeista, jos jossain vaiheessa viitsit kirjoittaa. Kävin ravintolan sivuilla kurkkimassa tuon syömänne menun sisällön, ja vaikutti todella mielenkiintoiselta. Omana haaveena on ollut tarjota tuolla itselleni 50-vuotisillallinen, jos siihen asti eletään.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: V-G-

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Olisi mukava kuulla tarkemmat kommentit eri ruokalajeista, jos jossain vaiheessa viitsit kirjoittaa.
Eipä tässä ole konffaa kuunnellessa muutakaan tekemistä.

Ensimmäinen amuse oli kolme suupalaa: fritattu cheddar"vaahto", kananmaksa-parfait pikkelöidyn sellerin kanssa ja sinappinen härkä-tartar. Ensimmäinen oli oikein hyvä, muttei tietenkään mikään ihmeellisin. Oikein hyvän makuinen juusto. Kananmaksa oli todella hyvä. Siinä oli kirpeä glaze päällä, mikä oli loistava yhdistelmä rasvaisen maksa-parfait'n kanssa, ja samoin selleri toimi tuossa hienosti. Härkä-tartar taas oli omaan makuuni hieman liian dijoninen; lihan maku jäi aikalailla kakkoseksi.

Toinen amuse oli yksi illan käsittämättömimpiä makuelämyksiä: artisokka - valkotryffeli -"cappuccino". Tuo oli siis ohut kermainen, hieman vaahdotettu "keitto", joka nautittiin pienestä elegantista kupista hörppien. Ihan ylivoimaisesti paras tryffeliannos, jonka olen koskaan maistanut. Pystyn edelleen maistamaan ne aromit suussani varsin kirkkaasti. Valkotryffeli on tavallista tummaa tryffeliä hienostuneempi ja "aromaattisempi" sekä tietysti huomattavasti kalliimpi. Olen melko varma, etten tule muutamaan vuoteen syömään mitään yhtä hyvää tryffelistä tehtyä. Jos koskaan.

Ensimmäinen alkuruoka oli syyssalaatti, jossa oli kylmäsavustettua ankkaa ohueksi siivutettuina ja rullattuina, marjoja, punajuurta, keltajuurta, hasselpähkinää, shalottisipulia, yrttivaahtoa, yrttejä ja jotain vinegrettiä, joka meni itseltäni vähän ohi. Yksi kauneimmista annoksista ja jotenkin ilahduttavan raikas ja silti kokonaisvaltainen. Hasselpähkinät tekivät tuohon makumaailmaan todella paljon; niitä oli paahdettu savuisuuteen/nokisuuteen saakka, mikä toi kivan kontrastin tuohon tuoreuteen ja hapokkuuteen. Itselleni tässä annoksessa oli vaikuttavinta kuitenkin punajuuri. Ihan täydellinen kypsennys, varsin monisyinen makumaailma (makea, hapokas, umaminen...) ja itselleni myös ensimmäinen kerta kun tarjolle tuli punajuurta, joka ei valunut punaista nestettä pitkin lautasta. Huima suoritus.

Toinen alkupala oli mainitsemani hummeriravioli, joka sai meikäläisen aikanaan kokkailemaan vähän vaikeampiakin juttuja ja opiskelemaan uutta. Sille tielle jäätiinkin sitten aika lujasti. Päältäpäin katsoen tämä annos on
- ravioli, ja
- kastike
Mutta todellisuudessa hummeri- ja langustinitäyte on sidottu yhteen lohimoussella, maustettu sitruunalla ja yrteillä ja sullottu ravioliin, joka on keitetty hummeriliemessä. Kastike oli klassinen sauce americaine, ja sen lisäksi pohjalla oli sinappipinaattia ja yrttireduktio. Päällä sitten sitruuna-gele ja yrittejä (päälliset vaihtelevat sesongin mukaan, esim. talvella siinä on mustaa tryffeliä ja muistaakseni keväällä kaviaaria). Se hummerin maku, joka tuosta tuli, oli aivan hurja suunsisäinen ilotulitus. Tämä on yksi yhteen just meikäläisen pala kakkua, osuu täydellisesti omaan filosofiaan.

Seuraavaksi tuli ensimmäinen pääruoka, eli haudutettua piikkikampelaa, kurpitsahöystö ja sitrus-beurre blanc. Kala oli täydellisesti kypsennetty ja todella hyvän makuinen, mutta muutoin jäin hieman ihmettelemään makujen yhdistelmiä. Sitruksisen kastikkeen tehtävänä oli sitoa annos yhteen, sillä mausteinen kurpitsakomponentti sisälsi mm. mandariinia, mutta itselleni tuo paritus ei ihan auennut. Kaikki oli erikseen hienoa, mutta omaan suuhuni kurpitsa ja kampela eivät pelanneet ihan samaa peliä. Tämän kanssa tarjottu vuosikymmenen ikäinen riesling sen sijaan oli illan paras valkkari.

Toinen pääruoka oli illan käsittämättömin onnistuminen. Valitsin kyyhkyä, pekoni-"ragua", selleriä ja luumupyreetä sisältäneen annoksen. Noiden makujen harmonia oli sellainen, että kaikki ihokarvat nousivat välittömästi pystyyn laulamaan Ave Mariaa täydellisessä kaanonissa. Ensinnäkin kyyhkyä tarjottiin kahdella tavalla: erikseen oli conffattu koipi, jota oli päällystetty ties vaikka millä rapeilla asioilla sekä julienne-yrteillä. Tämä syötiin käsin, mikä oli hauskaa. Lautasella taas oli täydellisen pehmeäksi mid-rareksi kypsennetty kyyhkynrinta, joka melkein kirjaimellisesti suli suuhun. Luumupyreen mausteisuus korosti upeasti kyyhkyliemen makeutta, sitruksinen ja yrittinen selleri-crudite toi kepeyttä ja pekoni-ragu umamia, suolaisuutta ja syvyyttä. Tämän kanssa oli sitten sellainen punaviini kuin Hubert Lignier Morey-Saint-Denis Tres Girard 2017. Saa googlettaa jos haluaa, vaikka laittaa pennit jonoon pullon tilatakseen (suosittelen).

Sanotaan sekin, että vaimon rotuhärkä-annoksen viini oli vielä upeampi. Se oli vuoden 1995 Chateau Talbot Grand Cru. Jos tätä lähtisi luonnehtimaan niin tulisi vain kuvailleeksi liian huonosti. Ihan käsittämätön viini, aivan totaalisen overkill.

Sitten tuli välisorbetti / pre dessert. Se oli metsämansikkasorbettia, joka oli leikkisästi piilotettu vaniljaisen vaahdon ja laventeli-tuillen alle. Oikein hieno välivaihe; ei liian makea, mutta erityisen mansikkainen ja tasapainoinen, ja tuille oli maukas toisin kuin monessa paikassa, jossa niitä tarjoillaan vain ulkonäön vuoksi.

Jälkkäri olikin sitten taas luokkaa "elämäni paras". Pitää ihan laittaa kuva liitteeksi. Pekaanipähkinä-praline-parfait, suolakaramellisoitua pekaanipähkinää, Pedro Ximenez -gele, suklaabriossi-tuille ja kaakao nibs -jäätelöä. Tuota oli niin ihanaa syödä, ettei voi oikein edes kertoa, ja kaikeksi onneksi annos oli aika iso, joten nautintoa kesti pitkään. Parina sitten reilun neljän litran pullosta tarjottu Ratafia de Champenois Henri Giraud vuodelta 1990. Aivan mieletön tähtihetki.

Loppuun vielä petits fours ja teet. Niitä sai lipitellä rauhassa, seurailla muiden ateriointia ja jutella tarjoilijoiden kanssa. Ostin vielä lopuksi vasta ilmestyneen 25-vuotisjuhlakirjan, jossa on kolmisen sataa sivua historiaa, tarinoita annosten takaa ja lukuisia reseptejä niin vuosien varrelta kuin kaikki tämän hetken menuihin kuuluvista annoksistakin. En voi väittää, etteikö olisi ollut aika hienoa, kun Chef Patron kutsui vielä käymään keittiössä ja pisti omistuskirjoituksen kansilehteen (vaikka kirjoittikin nimeni väärin :D )

PS. tuon jälkkärin resepti on järkälemäisen kokoisessa kirjassa kokonaisen aukeaman mittainen, vaikka fontti on ihan miniä. Komponentteja on yhdeksän. Jessus.
 

Liitteet

  • 20231118_194501.jpg
    20231118_194501.jpg
    950 KB · kertaa luettu: 238

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Kahdelta hengeltä menu prestige ilman juustoja yhdellä kokonaisella ja yhdellä puolikkaalla viinipaketilla sekä petits fours teelisukkeilla oli aika tasan tonni.
Ei ole halpaa, mutta voisin pulittaa tuon tonnin, jos mulla olisi se. Ovathan nuo kokemukset sellaisia once in a lifetime -juttuja.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Bistro Gina, korkeavuorenkatu 34. Paikka on uusi, joten tiettyä kangertelua on vielä, eikä siitä viitsi liikaa rokottaa. Jouduttiin kuitenkin odottelemaan sekä jälkkäriä että laskun maksamista, joten parannettavaa jäi siltäkin osin.

Illallinen oli parempi kuin lounas: meininki oli rennompaa, ruoat mietitympiä jne. Nyt lounaalla otimme kolmen ruuan menun: alkuun lohitartar, sitten turskaa ja lopuksi suklaakakkua.

Tartar oli ihan pirteä; fritatut kaprikset toivat ryhtiä, yrttejä oli paljon ja creme fraiche tasapainotti, mutta suolaa ja happoa olisi saanut olla selvästi enemmän.

Pääruoan turska oli upea. Hienosti kypsennettu ja loistavasti maustettu, ja päälle viimeisen päälle rapea nahka. Munakoisolisuke oli myös herkullinen ja kevyesti vaahdotettu valkoviinikastike toimi kerrassaan hyvin.

Jälkkäriksi oli sitten aika floppi suklaakakku ja sitruunakermaa. Näytti ihan Kotimaista minimutakakulta, mutta ei maistunut yhtä hyvältä.

Illallinen 8/10
Lounas 6/10
 
IFK-Ilves pelin alla kävin syömässä ravintola Messeniuksessa. Alkuruokana ollut toast Skagen oli loistava. Pääruokana ollut Rydbergin pyttäri taasen vähän pliisu.

Ilmapiiri oli pelin alla selkeän suomenruotsalainen. Coussicca ja Vanha Ike Tampereella ovat aikamatkoja 70-luvulle mutta Messenius matkaa paaaljon kauemmas menneisyyteen.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
En ole moneen vuoteen käynyt Vltavassa syömässä, onko kyseisen paikan ruoka mistään kotoisin?

 
En ole moneen vuoteen käynyt Vltavassa syömässä, onko kyseisen paikan ruoka mistään kotoisin?

Pari vuotta sitten on tuolla viimeksi aterioinut. Silloin ei ollut häävi ja oikeastaan mitään oikeasti tsekkiläistä en lautaselta löytänyt.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Vltavassa ei nähtävästi ole edes tilaa tuona ajankohtana kun olisimme menossa. Suositelkaas ruokaravintolaa kävelymatkan päässä Sokos Hotelli Vaakunasta. Tarkoituksena olisi istua iltaa parin kaveripariskunnan kanssa.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vltavassa ei nähtävästi ole edes tilaa tuona ajankohtana kun olisimme menossa. Suositelkaas ruokaravintolaa kävelymatkan päässä Sokos Hotelli Vaakunasta. Tarkoituksena olisi istua iltaa parin kaveripariskunnan kanssa.

10 min kävelymatkan päässä olisi Gusti, joka on minusta kiva ja viihtyisä. Aseman toisella puolella on Maya, jota joku aika hiljattain täällä kehui.

Siinä muutama, lisää tulee varmasti.
 

Jass0

Jäsen
Sit vaan odotellaan kuka kehtaa kirjoittaa tähän perään sen "söin muuten törkeän hyvän rullakebun just äsken".
Viikonloppuna kävellessäni Kupittaan jääpyhättöä kohti, kävelin kadulla melkein kylttiä päin, joka mainosti
kaikki pizzat ja kebut 7,50€.
Noh, pieni orastava nälän tunne tuossa kohtaan viimeistään tuli ja eikun kokeilemaan onnea millainen kebu sieltä tulee.
Palvelu jees, kebu jees (oli ihan täydellisen kokoinen tuohon tilanteeseen), kahvi odotellessa jees, hinta jees.
Ja pienenä positiivisena yllätyksenä, ei tullut mitään vatsan väänteitä kuten noista joskus tuppaa tulemaan.

Ai niin muuten, ei ollut rullakebu, vaan ranuilla. Ja paikka Pizzeria Kupittaa, vai Kupittaa pizzeria.
 

huhheijaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei toi tonni nyt mikään hirviöhinta ole, jos on a) mahdollisuus b) motivaatio tuollaiseen illastukseen. Stadissakin saa kevyesti kulumaan 400 kahdelta, eikä tarvitse edes hirveästi pinnistää. Ajattelee sen niin, että satsaa edes kerran elämässään mieluummin yhteen mother of all dinnersiin kuin vaikka pariin-kolmeen vuosittaiseen sinänsä laadukkaaseen settiin.
Samaa mieltä. Elämyksiä nuo kuitenkin on, jos noita nyansseja osaa arvostaa. Varmaan monelle kotikokille nuo on kuitenkin oikeasti kiinnostavia, jos on itse yrittänyt väkertää vastaavia annoksia kotioloissa tai on muuten harrastuneisuutta. Mielestäni näin urheilufoorumilla voi verrata siihen, että tekee reissun jonnekin NHL-peliin tai el classicoon. Itse tosin varmaan siinä tilanteessa, että pari normi tähtiravintolaa voisi vielä käydä ennen kuin siirtyy ihan tuollaisiin Ramsayn ravintoloihin.

En itseäni pidä mitenkään erityisen hyvänä ruoanlaittajana, mutta harrastuneisuutta kuitenkin löytyy ja tykkään käyttää paljonkin aikaa keittiössä. Kyllähän sitä monesti käy jossain "paremmassa" paikassa, jonka jälkeen toteaa, että itse pystyisi samaan ellei parempaan. Harvoin sitä tulee nykyään pääruoasta maksettua 40-50€ ja lähdettyä sillä fiiliksellä, että voisi käydä uudestaankin. Yleensä parhaimmat kokemukset tulevat halvemmista ravintoloista, jotka kokkaavat jotain oman kulttuurinsa sapuskaa tai sitten pitää ihan kiltisti käydä tähden omaavassa ravintolassa. Ei toki aina näin ja on poikkeuksiakin, mutta paljon on tuollaisia kokemuksia tullut viimeaikoina vastaan. Tosin oikeat pihviravintolat ovat iloisia poikkeuksia. Pihvien paistaminen on itselle jotenkin liian vaikeaa, joten noita ei tule kotona edes tehtyä. Grillissä onnistuvat, mutta pannulla ei. Tosin syyksi myönnän, ettei ole lämpömittaria enkä myöskään oikein ole ikinä mitenkään erityisemmin tuota paistoa opetellut. Pitäisi joskus tuokin taito opetella, kun ei kuitenkaan mitään rakettitiedettä.

Tuli muuten syötyä elämäni ensimmäisen kerran kaviaaria. Yllättävän pitkään olen mielestäni onnistunut tuota elämystä väistelemään. Mätiä olen syönyt paljonkin, kun nuoruudessa on sitä muikkuakin tullut kalastettua, niin sitä mätiä tuli about sankoittain. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta tuo oli oikeasti kyllä ihan erilaista kuin muut mädit. Vähän sellaista kermaista jopa ja erittäin pehmeää. Positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan. Kyseessä oli Uncle Vanya -ravintola Riikassa. Oli ihan mielenkiintoinen mesta kokonaisuutena, vaikka ruoka nyt ei muuten ehkä ollut mitään tajunnan räjäyttävää pl. kaviaari, mikä tosin olikin kallein osa loppulaskusta.
 
Viimeksi muokattu:

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Vltavassa ei nähtävästi ole edes tilaa tuona ajankohtana kun olisimme menossa. Suositelkaas ruokaravintolaa kävelymatkan päässä Sokos Hotelli Vaakunasta. Tarkoituksena olisi istua iltaa parin kaveripariskunnan kanssa.
Ei se Vaakunan yläkerran S-ryhmäläispaikka (mikä sen nimi nyt tällä hetkellä onkaan) ole surkea ketjuravintolaksi. Kaksi edellistä käyntikertaa olleet ihan onnistuneita, ja onhan sieltä hienot näköalat!

Pari sataa metriä pohjoiseen, Oodin takana, olisi australialaishenkinen Woolshed. Miinusta sijainnista tylsässä toimistorakennuksessa sekä tilausten tekemisestä tiskiltä. Plussaa persoonallisesta sisustuksesta ja ilmapiiristä sekä hyvästä ja valtavirrasta poikkeavasta olutvalikoimasta. Hampurilaiset myös keskivertoravintolaburgeria paremmat, mutta niissä kilpailu on kyllä koventunut viime vuosina. Woolshedin versio on selvästi tehty veitsellä ja haarukalla syötäväksi - tai sitten pitää olla iso suuaukko...

Ja vielä vähän kauempana on tietenkin legendaarinen Manala, joka on mielestäni toiminut aina sekä juoma- että ruokapuoleltaan. Hintataso on ehkä maineen takia korkeahko suhteessa "hyvään perusruokaan", mitä siellä tarjotaan...
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Tuli huomattua ettei Vltava ota perjantaisin tai lauantaisin pöytävarauksia. Ja suurin osa ravintola vaihtoehdoista oli bookattu täyteen lauantai-iltana tuona ajankohtana. Varasin pöydän Itsudemosta, kaveri sitä kehui.
 
4

444

Tuli huomattua ettei Vltava ota perjantaisin tai lauantaisin pöytävarauksia. Ja suurin osa ravintola vaihtoehdoista oli bookattu täyteen lauantai-iltana tuona ajankohtana. Varasin pöydän Itsudemosta, kaveri sitä kehui.
Itsudemo on ihan ok sushimättömesta. Ainakin Tampereella, jossa olen käynyt enemmän kuin yhdessä paikassa enemmän kuin yhden kerran. Parempia sushipaikkoja on, ja parempia japanilaisia ravintoloita on. Mutta ei tuo missään tapauksessa ole huono vaihtoehto, ja rahalle kieltämättä saa vastinetta. Ja massun täyteen.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Itsudemo on ihan ok sushimättömesta. Ainakin Tampereella, jossa olen käynyt enemmän kuin yhdessä paikassa enemmän kuin yhden kerran. Parempia sushipaikkoja on, ja parempia japanilaisia ravintoloita on. Mutta ei tuo missään tapauksessa ole huono vaihtoehto, ja rahalle kieltämättä saa vastinetta. Ja massun täyteen.
Tää Itsudemo on muuten jännä, että Lahdessa heidän sushiaan saa kilohintaan Prismasta. Ainakin omaan makuun on Lahden parasta sushia ja voittaa kilpailevat sushimättölät. Vertaan tosiaan vain Lahden sushipaikkoihin, en Helsingistä löytyviin oikeisiin japanilaisiin ravintoloihin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös