Söin elämäni parhaan hampurilaisen Turussa. Ai saatanan helvetti, että se olikin hyvä.
Kyseessä oli ravintola Aune ihan siinä keskustassa. Sämpylät olivat täydelliset briossit, välissä upean makuista sinappimajoneesia ja jotain vähän pikantimpaa bbq-kastiketta, hieman makean puolelle taipuvaa pekonihilloketta, salaatin lehti ja pihvi, jonka vertaista en heti muista syöneeni. Se oli paistettu täydellisesti: ulkopinnat olivat todella rapeat, sisältä jonkin verran medium. Jauheliha oli jauhettu krouvisti ja maustettu aivan prikulleen täydellisesti. Mutta eritoten se maku! Ruhonosan on täytynyt olla jotain todella pitkään raakakypsytettyä briskettiä, etuselkää, kuvetta tai häntää, sillä noin syvään naudan makuun ei ihan helpolla ylletä. Kaveri totesikin, että pihvissä oli pelkästään hyvällä tavalla upea navetan maku.
Mene Auneen samantien kun taas joskus käyn Turussa. 11/5!