Mechessä tuli perjantaina käytyä illallisella. Paikka on avattu heinäkuussa ja kyseessä on eurooppalaista ruokaa tarjoava ravintola. Mulla ei missään nimessä ole mitään lähiruokaa ja luomua vastaan, puhumattakaan pohjoismaisesta keittiöstä, mutta onhan se piristävää, että näinä aikoina kun kaikki rossoista alkaen tarjoavat lähiruokaa sun muuta, niin joku rehellisesti tarjoaa eurooppalaista.
...
Viinit sopivat todella hyvin annoksiin ja tarjoilija (hovimestari?) esitteli ne todella hyvin, varsinkin kun ensimmäisen viinin kohdalla huomasi että olemme viineistä kiinnostuneet ja tiedämme niistä tavanomaista enemmän.
...
Noin yhteenvetona, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ei mitään erikoisia kikkailuja, vaan hyvin tehtyä ruokaa hyvistä raaka-aineista, selkeästi ammattilaisten toimesta. Palvelu oli erinomaista, ehkä parasta mitä olen kokenut ikinä ravintolassa. Todella tyylikästä, mutta silti sopivan rentoa. Missään vaiheessa ei tullut tunne että henkilökunnalla olisi kiire, vaan aina oli aikaa vaihtaa pari sanaa meidän kanssa ja kysellä kommentit.
Yksi elämäni parhaita ravintolakokemuksia. Suosittelen.
Osittain näiden kehujen takia varasin pöydän Mechestä, jossa kävimme siis eilen juhlistamassa merkkipäiväämme. Ja osittain siksi, että paikka oli vielä testaamatta. Täytyy myöntää, että odotin paikalta hiukan enemmän. Kaikki oli kyllä suurinpiirtein kohdillaan, mutta viimeinen vau-efekti jäi puuttumaan. Palvelu pelasi kyllä moitteettomasti ja viineistä kerrottiin auliisti. Mutta ruoka oli aika yllätyksetöntä, ja välillä jopa punainen lanka oli hiukan hakusessa.
Alkuruuaksi saimme gazpachoa, joka oli ryyditetty katkaravuilla. Ravut olivat kyllä hyvin valmistettuja, mutta jotain räväkämpää siihen olisi voinut laittaa. Lisäksi annos oli jopa alkuruuaksi todella pieni.
Seuraavaksi pöytään kannettiin naudan kieltä omppu- ja piparjuurisiivuilla höystettynä. Tässäkin olisin kaivannut hiukan rohkeampaa otetta makumaailmaan, vaikka ihan hyvää tämäkin oli (edelleen todella niukka annos).
Pääruuaksi saimme paistettua kuhaa. Itse pääartikkeli oli ihan priimaa eikä valmistus jättänyt toivomisen varaa. Höysteenä oli grillattuja vihanneksia ja chorizoa. Vihannekset toimivat erinomaisesti, mutta mitä hittoa se suolainen makkara siellä seassa teki? Ei oikein avaudu minulle. Plussana täytyy sanoa, että pienestä miinuksesta huolimatta tuo oli parhaiten valmistettu kala-annos, mitä olen ikinä syönyt.
Jälkkäri jatkoi tuttua ja turvallista linjaa ilman yllätyksiä ja ahaa-elämyksiä. Mansikkajäädykettä mascarponea kaverinaan. Makeaa ja hyvää, mutta ei muuta. Ruuan päälle otin irish coffeen, joka tarjoiltiin ilman pilliä. Mutta valitettavasti myös ilman fariinisokeria. Eipä ollut lusikkaakaan, joten en viitsinyt edes laittaa sokeria sekaan, vaikka se hiukan makeutta kaipasikin.
Negatiivissävytteisestä tekstistä huolimatta voin suositella Mecheä melko varauksetta, mutta ei kannata laittaa liikaa odotuksia paikalle, kuten itse tein. Ilta oli miellyttävä ja ruoka oli riittävän hyvää hintaisekseen. Erityismaininta pitää kyllä antaa alkuun tarjotulle tuoreelle leivälle, joka oli todella hyvää. Ehkä siinäkin voisi miettiä hiukan, mitä sen kanssa tarjoaa. Minusta ihan rehellinen maalaisvoi olisi toiminut nyt tarjottua aiolia paremmin. Viinit nostavat kokonaisarvosanaa hieman, mutta minusta tuo oli kokonaisuutena vain
ihan kiva. Neljän ruokalajin yllätysmenu on muuten nykyään tuolla 52 €, eli hiukan on hinta pompsahtanut. Pistän Mechen omassa arvostelussani samaan lokeroon Groteskin kanssa. Yhteistä paikoille on se, että kummassakaan on varmaan turha odottaa mitään keittiömestarin tervehdyksiä. Minulla kärkipaikkaa pitää mailin erolla muihin edelleen Olo. Murukin on vielä aika paljon Mecheä edellä.