Mutta kaikista mielenkiintoisinta ylipäätänsä on, miksi tosiaan jenkeissä on valittu ylipäätänsä verbaalinen viestintä ja Euroopassa taas symbolinen (toki on selvää että monikielisessä Euroopassa symboliikka on ainoa mikä toimii, mutta onko tämä ainoa syy?).
Olenpa minäkin tuota pohtinut. Kuten myös sitä, että miksi Amerikoissa ovenkahvat ovat pyöreitä nuppeja ja esim. Suomessa todellakin sellaisia tarttumakahvoja, ja montaa muuta asiaa olen miettinyt. Esim. miksi vessanpytyssä Amerikoissa on kauhea lammikko, josta varsinkin #2 sitten irrottaa aikamoisia plumps-vesipaukkuja ylöspäin, kun taas Euroopassa on pikkuinen tilkka vettä siellä pohjalla, johon kaikki #2 paakut eivät edes mahdu ja menevät täten pytyn seinille. Kai nämä ovat niitä kulttuurillisia eroja. Eihän Amerikka olisi Amerikka, jos täällä kaikki olisi kuin Euroopassa.
Mutta, paras arvaukseni noiden liikennemerkkien tekstiasun syyksi on se, että Amerikoissa yritetään tehdä elämästä helppoa, ja kun merkissä selvästi lukee, että mitä pitää tai ei pidä tehdä, niin asia on sitten mahdollisimman helppo omaksua. Toki hyvä pointti tuo entinen yksikielisyys ja yhä lisääntyvä monikielisyys, mutta vaaditaanhan siinä USA:n kansalaisuuskokeessakin sentään ainakin auttava englannin kielen taito, joten periaatteessa mehikaanot ja puertoricolaiset ja kuubalaisetkin sitten tajuavat, että mitä kylteissä lukee.
Kääntäisinkin kysymyksen lähinnä toisinpäin, eli miksi Euroopassa on niin paljon tuota symboliikkaa? En millään jaksa muistaa, mitä kaikki symbolit tarkoittavat, kuten taannoisessa Jatkoajan menopelivisassakin huomasin (tosin vaikein symbolinen merkki siellä sattui olemaan amerikkalainen, heh). Minä olen ainakin oppinut arvostamaan tuota, että sanotaan selvästi tekstillä, mitä ei saa tehdä tai saa tehdä. Ja jos sitä tekstiä on tosiaan viisi riviä ja kovalla vauhdilla ajat sen ohi, niin tuskin sen merkin sanoma oli satunnaiselle ohikulkijalle ja vierailijalle tarkoitettukaan. Useimmissa merkeissä selvitään rivin tai kahden tekstillä.
