Freddie Freeloader
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Greek Philosophers
Samaa aihetta sivuten Lapsia vai ei -ketjusta:
No höps! Nyt on Leonin ropelihattu haukannut hiekkaa laakeriinsa. Kyllähän nämä "ikinä en ole maitoa juonut -miehet" ovat pikemminkin näitä lapsettomia oman elämänsä sankareita. Oma hipiäni on ollut aina kuulas kuin ompun kuve, katse valpas ja mieli vireä. Tukkaa kuin hiusmallilla ja vartaloni mukaan on nimetty antiikin Kreikan patsaita uudelleen. Vieläkin, vaikka olen jo kahden lapsenlapsen iso-isä. Ikää meillä näyttäisi olevan likipitäen saman verran - viiskymppiset kaaaaaukana tulevaisuudessa.
Isänä olemisen auvoa on takana noin 28 vuotta ja jos väittäisin, etten vaihtaisi päivääkään pois, niin kivittäkää saman tien hurskastelijana. Vaihtaisin monta. Esimerkiksi kaikki ne, jolloin opiskelijailtamien jälkeisinä aamuina minut kostoksi jätettiin housuihinsa paskovien vauvojen kanssa kahden. Krapuloissa ja säälittä. Hyvityksettä menisi vaihtoon myös valtaosa leikkipuistoissa muiden pienten lasten isien ja äitien kanssa vietetyt päivät. Lasteni kanssa viihdyin, mutta ne idiootteina lässyttävät, huonosti kasvatettujen kakaroiden vanhemmat saivat minut huutamaan ääneen. Traumatisoidun niin, etten suostu vieläkään mennä edes koirapuistoon koiramme kera, koska siellä on samaa tiivistymää ilmassa.
En oikein tiedä mistä alkuhuumasta oikein höpiset. Minulle ja monelle muulle rehelliselle isälle juuri tuo syntymän jälkeinen aika oli veret hyydyttävää. Eukko rötkötti raskausarpien kirjavoittama maha lötkönä Naistenklinikalla vänisevä nyytti kainalossaan, kun menin synnytyksen jälkeisenä aamuna katsomaan. Vauvaa kehuttiin kauniiksi, mutta eihän ne vasta syntyneet ole. Retuliinin värisiä rääpäleitä, joille ei oikein osaa olla mieliksi.
Kotiuttamisen jälkeenkin oli vielä huuma hakusessa, kun ei oikein ottanut uni silmään eikä tiennyt miten päin olla, kun jäi ne vauva-valmennuksetkin väliin. Yötyöt tuohon aikaan jätti ne vähätkin unet väliin, eikä pesääkään saanut pitkään aikaan. Väitän, että nuo maalailemasi huumankuukautesi olivat ainakin minulle elämäni rankinta aikaa. Muut voivat väittää mitä lystäävät tai kehtaavat.
Elämässä ei pidä kuitenkaan hötkyillä - ei näissä lapsiasioissakaan. Pitää malttaa. Huuman hetkiä on toki ollut tässä vuosien varrella paljonkin, mutta nyt homma on vasta lähtenyt lapasesta. 2.5 -vuotiaan tyttären pojan kanssa pannaan hulinaksi ja nautin täysin siemauksin. Olen jopa lopettanut "oikeiden töiden" tekemisen, jotta olen aina iskussa kun Äijää tarvitaan. Kuorin kursailematta kermat päältä ja olen ottanut viihdepäällikön toimen haltuuni. Touhuillaan tuntikausia ja sitten kun väsy tai nälkä yllättää, niin "huoltojoukot" ottavat homman haltuun. Helppoa ja hauskaa.
Tahdoin tässä nyt vaan sanoa Leon, että olit väärässä. Tietenkin, lapsettomana hylkiönä. Yksin jolkottamassa pitkin synkkiä metsätaipaleita. Miten voisitkaan tietää mitään vanhemmuuden ensimmäisten kuukausien huumasta taikka muusta hömpästä...
Siellä mitään huumaa ole. Kannattaa jättää alkupalat ja pääruoka kokonaan väliin ja siirtyä suoraan jälkkäriin. Vanhemmuus vastuineen on yliarvostettua - Mummoina ja Pappoina se vasta lysti on!
Mörkki!
Oliko muita ikenet pehmeinä?