Ikinä en ole päiväkirjaa kirjoittanut, mutta kokeillaan nyt vähän sitäkin. En minä tätä miksikään rakkaaksi päiväkirjaksi ala kyllä kutsumaan, ja veikkaan että ei tämän enempää tarvitse vähään aikaan kirjoitella.
Eilen oli taas ihan ihme päivä. Tai paremminkin ilta. Jotain juteltiin vaimon kanssa ja se sitten yhtäkkiä kysyi että luulenko minä että hän on nero. Aattelin että tämä on taas niitä kysymyksiä mihin ei oikeaa vastausta ole, ja niinhän se olikin. Vastasin rehellisesti että en ole ikinä yhtään neroa tavannut, joten en osaa sanoa. Suuttu saatana.
Tää on just tätä saatanan mielensäpahoittamista tai jotain - jos olisin sanonut että "ei rakas, et ole nero", oisko mennyt paremmin? Kysyin että valehdellako tässä pitää? Vastaus oli että "välillä ois kiva".
Eipä ole tapana ollut valehdella, joten kiitin vaimoa siitä että hän ei arvosta sitä että yritän olla valehtelematta. Tais osua kun oli aika hiljaa loppuillan.
Jooh, tämä nyt olisi voinut mennä tuonne Naisasiat-ketjuun, mutta oli tässä vielä toinenkin juttu jota eilen mietiskelin.
Meinaan nimittäin vaihtaa duunia. Muutaman kerran olen vitutusketjuunkin kirjoittanut kun ei oikein hommat toimi, ja eipä nuo nyt näytä tuosta hirveesti etiäpäin olevan menossa. LinkedIn on nyt päivitetty ja katsotaan lähteekö sitä kautta etenemään. Maisemanvaihdos olisi varmasti ihan hyvästä, ja eipä parempi palkkakaan juuri miestä söisi. Tällä hetkellä taitaa tämä firma maksaa huonointa liksaa meidän alan toimijoille tässä kaupungissa, joten aika varmasti saisi ihan mukavasti enemmän jossain muualla.
Ei musta mitään päiväkirjan kirjoittajaa tule, mutta olkoon tämä nyt se ensimmäinen ja viimeinen yritys.
