Nyt tuo valkoherukka on vielä sen verran pieni sadoltaan, että valmiiksi tuskin ehtii yhtään, ja linnut taitavat nekin viedä. Karviaiskoisa tosin oppaiden mukaan vaivaa kai lähinnä karviaista ja mustaherukkaa, mutta kai se voi valkoiseenkin iskeä...
Mutta ajatellaan positiivisen kautta. Pensas kasvaa hyvin ja on muuten terveen oloinen. Ehkä kolmas syksy toden sanoo, ja silloin saisi jo marjoja pöytään.
Tähän ei näköjään tullut vastauksia, mutta päivitetään tilannetta. Sairaiden marjojen poisto pelasti lopun sadon. Ja kun huomasin mustarastaan olevan verottamassa loppuja, syöksyin paikalle, jolloin marjavaras pakeni. Sen jälkeen keräsin jäljellä olleen noin desin marjoja, jotka söimme jäätelön kylkiäisenä.
Edeltävän vuoden kahden marjan jälkeen sato moninkertaistui. Ensi vuodeksi pitää viritellä joku rautalankaverkkohäkkyrä tuohon ympärille, niin ei mene lintujen ruokkimiseksi.
Luumussa on myös jotain ikävyyttä. Osa hedelmistä on saanut kylkeensä mustan pisteen, josta roikkuu ikään kuin sokeria olevaa tahnaa. Pidemmälle kun odottelisi, nuo kuihtuisivat kasaan. Pari luumua osoitti taas muumiotaudin oireita. Nyt on sairaat luumut poistettu, joten katsotaan, josko loppu sato säästyisi. Puu on vielä nuori (kolmas syksy menossa), joten sato ei olisi mikään iso muutenkaan. Onneksi mökillä on useampikin luumupuu, niin sieltä saa taas talveksi säiliöön noita. Ensi talvena täytyy vähän leikata puuta, niin saa tuon tiheän latvuksen vähän ilmavammaksi.
Mustaherukka tekee nyt neljäntenä syksynään hyvän sadon. Karviaisen (saman ikäinen) sato jää viime vuotta heikommaksi, mutta kyllä tuosta jokusen rasiallisen sosetta saa pakastimeen.
Jostain syystä monivuotiset kukat eivät tänä vuonna tehneet kukkia juurikaan. Poikkeuksena tiikerililjat, joiden tilanne näyttää hyvältä. Siirsin kolme sipulia kukkapenkistä toiseen viime syksynä ja nyt noiden määrä on kasvanut viiteen.