En katsonut traileria, kun en halua nähdä asioita etukäteen, mutta onko tästä nyt jotain tietoa koska tämän pitäisi olla Suomessa katsottavissa? Finnkinon sivuilta ei ainakaan löydy koko elokuvaa.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Avalanche kauppasi Justus Annusen – siirtyy Juuse Saroksen kirittäjäksiLue lisää »
-
TPS kiinnitti nuoren puolustajansa pitkällä jatkosopimuksellaLue lisää »
-
Lappalaisen siskokset avittivat HIFK:n voittoon, Ilvekselle ja RoKille lauantai oli kylpypäiväLue lisää »
-
HIFK:n loukkaantumistilanne synkkenee entisestään – lauantain Tappara-ottelussa kolme uutta poissaolijaaLue lisää »
-
Ruotsalaispuolustaja Marcus Björk KärppiinLue lisää »
-
Keskiympyrä: 4 Nations Face-Off -kokoonpanot ennakoinnissa – Suomen ja Ruotsin puolustuksiin tarjotaan jymy-yllätyksiäLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 415 726
- 12 327
En katsonut traileria, kun en halua nähdä asioita etukäteen, mutta onko tästä nyt jotain tietoa koska tämän pitäisi olla Suomessa katsottavissa? Finnkinon sivuilta ei ainakaan löydy koko elokuvaa.
Nam nam nam. Mutta missä on Laurence Fishburne ? Tekee kuitenkin jatkuvasti Keanun kanssa hommia, tälläkin hetkellä John Wick 4 työn alla. Trailerissa Morpheuksen arskat oli ihan väärällä kaverilla, ellei sitten kyseessä ole ns. nuori Morpheus.
Tälläisenä vanhana hc matrix fanina pitää todeta, että tätä odotan aika kovasti. En osaa sanoa, että miksi? Yleensä olen todella epäileväinen silloin kun yritetään elvyttää vanhaa, koska lopputulos on vähän syvältä. Käyn varmaan katsomassa ensi-illassa tämän uusimman.
Welcome back Mr.Anderson.
Welcome back Mr.Anderson.
Jostain luin että The Matrix Online -roolipelissä
Morpheus kuolee (tai ainakin luullaan kuolleen)
Tässä aiheesta lisää:
Morpheus isn’t in Matrix Resurrections, and 2005’s The Matrix Online may explain why
Most people missed this key bit of Matrix lore
www.polygon.com
jake styles
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans
Tässä aiheesta lisää:
Morpheus isn’t in Matrix Resurrections, and 2005’s The Matrix Online may explain why
Most people missed this key bit of Matrix lore
Paitsi että nyt trailerissa esiintynyt Yahya Abdul-Mateen II on vahvistanut sosiaalisessa mediassa että hänen hahmonsa on todellakin Morpheus:
Totta se on: Morpheus on todellakin mukana Matrix 4:ssa, mutta Laurence Fishburne ei - Muropaketti.com
Laurence Fishburne ei ole mukana Matrix: Resurrectionsissa, mutta Moprheus on. Asia käy aika hyvin selväksi elokuvan ensimmäisestä trailerista, ja nyt näyttelijä Yahya Abdul-Mateen II on vahvistanut tilanteen tahollaan. Arvatenkin liki kaikk…
muropaketti.com
Ehkä Morpheus on sitten löytänyt joko aikakoneen tai nuoruudenlähteen... Tai sitten kyseessä on pelkkä salailu, ja halutaan pitää Fishburne yllätyksenä loppuun asti, ja leffassa onkin kaksi Morpheusta eri ulottuvuuksista :D
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Oisko sellanen marvel tyyppinen creditsien jälkeinen sekvenssi missä morpheus nousee jostain ojasta ja siitä onkin hyvä jatkaa seuraavaa leffaa
Jostain olen lukenut vuosia sitten, että Chaplinin musta komedia Monsier Verdoux (Ritari Siniparta) olisi yksi hänen aliarvostetuimpia elokuviaan. Ei liene näin enää nykypäivänä, vaikkakin sen pitäisi tulla nimetyksi Kultaryntäysten, Nykyaikojen, diktaattorin ja muiden yhteydessä, eikä se välttämättä tule. Se floppasi jo ilmestyessään Yhdysvalloissan (vaan ei ulkomailla), koska vaino Chaplinia kohtaan alkoi olla kliimaksissaan - oli kyse sitten hänen lukuisista avioliitoistaan hälyttävän nuorten naisten kanssa, huhutuista aborteista, isyyskanteista, tai hänen maalaamisestaan pesunkestäväksi kommunistiksi. Kuuluisasti Verdoux'n lehdistökiertueella toimittajat halusivat jutella kaikesta muusta paitsi elokuvasta. Chaplin myös jätti Pikku Kulkurin ja mykän pantomiimikomiikkansa taakseen Suuressa diktaattorissa (ei väitellä oliko juutalainen parturi Kulkuri, vai ei) ja Monsier Verdoux'ssa nähtiin uusi Chaplin. Aikalaismainokset heittivät haasteen yleisölle, sillä niissä luki: Chaplin voi muuttua, voitko sinäkin?
Verdoux perustuu ranskalaiseen huijariin ja sarjamurhaajaan Henri Landruhin, joka noin 1910-luvun puolivälistä alkaen vietteli ainakin kymmenen vanhempaa leskirouvaa pyrkien pääsemään käsiksi näiden varallisuuteen, jonka jälkeen hän tappoi naiset ja poltti heidän pilkotut ruumiinsa uunissaan. Tiettävästi Orson Welles halusi alunperin tehdä ja ohjata Landrusta elokuvan ja hän halusi Chaplinin pääosaan, koska Wellesin mukaan Chaplin oli parempi näyttelijä kuin ohjaaja. Vaikka Chaplin suostui tähän järjestelyyn - hän ei ollut näytellyt muiden elokuvissa yli 30 vuoteen sitten Keystone-aikojensa - lopulta Chaplin osti käsikirjoituksen Wellesiltä ja kirjoitutti siitä omiin tarkoituksiinsa sopivan tarinan, jota ei enää liiemmin alkuperäiseksi tunnistanut. Wellesillä ja Chaplinilla oli tästä kuviosta hieman erilaisia näkemyksiä myöhemmin, mutta tämä lienee lähellä tapahtumia.
Chaplinin Verdoux on unohtumaton hahmo. Huijari, armoton sarjamurhaaja, ihmisvihaaja, egoisti, kyynikko, vegaani, rakastava perheenisä ja aviomies, filosofi, huono runoilija, sekä humanisti. Täynnä ristiriitaisuuksia, kuten ihminen yleensäkin. Elokuvassakin hän tappaa, varastaa, manipuloi ja polttaa ruumiita leikaten samalla ruusuja puskasta. Kun hän jää kiinni, hän syyttää kaikkia muita paitsi itseään, eikä osoita minkäänlaista katumusta, vaan hän tekisi kaiken uudestaan. Kaiken järjen mukaan Verdoux'n pitäisi olla niljakas, limainen ja vastenmielinen hahmo, mutta hän ei ole. Hän on pidettävä. Katsojana sitä kannustaa häntä onnistumaan murhissaan. Se on mielenkiintoista, ja se saavutetaan elokuvakielen, lavastuksen, kerrontatavan, näyttelyn ja komedian kautta.
On myös huomattava, että kuten aiemmatkin Chaplinin elokuvat, niin elokuva ei nytkään valitse puolia. Se ei vapahda päähahmoaan murhista, vaikka herättääkin sääliä ja myötätuntoa antisankariaan kohtaan. Ja vaikka hän on peilikuva yhteiskunnastaan sekä kaiken tuon ensimmäisen maailmansodan jälkeisen laman sekä tuhon tuotos ja siinä mielessä uhri, niin itse elokuva ei kuitenkaan niputa häntä sellaiseksi, koska hän toimii loppukädessä täysin omasta vapaasta tahdostaan. Verdoux mieltää itsensä selviytyjäksi, joka tekee mitä tahansa itsensä ja perheensä eteen. Mutta elokuva tekee jo alussa selväksi, ettei Verdoux'n huijausten ja murhien kautta hankkima raha tule tarpeeseen, koska Verdoux'n vaimo Mona toteaa, että hän oli yhtä onnellinen kun he olivat köyhiä. Perhe tarjoaa Verdoux'lle oikeutuksen teoillensa, vaikka oikeasti hän tappaa ahneutensa ja katkeruutensa vuoksi ja yrittää lievittää onnettomuuttaan rahalla.
Palaten Wellesin kommenttiin, ettei Chaplin ollut varsinainen tekninen ohjaaja, niin se on totta. Nyt kun olen nähnyt uudelleen näitä hänen pitkiä elokuviaan ja aletaan olla vuosissa, joista alkaa löytyä laajempaa kokemusta ja verrokkeja, niin se on totta. Ehkä Chaplin huolehti enemmän siitä, mitä sisältöä hän tuo ruudulle näyttelijänä. Mutta toisaalta Chaplin tekee ohjaajana asiat tehokkaasti ja hämmentävällä yksinkertaisuudella, joka näyttää petollisen helpolta. Elokuvan alun uuni + ruusut kertoo kaiken oleellisen sanomatta sanaakaan. Kohtaus, jossa Verdoux kävelee yläkertaan, pysähtyy tuijottamaan kuuta valmistautuen murhaan ja sitten miten yö vaihtuu aamuksi, Verdoux kävelee portaat alas keittiöön tekemään aamiaista ja kattaa epähuomiossa kaksi lautasta, on kaikessa taloudelliseen ja rytmissään täydellinen. Miten intohimoisesti tangoa tanssivat tanssijat johtavat lopun ravintolakohtauksessa kameraa sivulle, ja kun tanssijat lähtevät takaisin vasemmalle ja kamera jää paikalleen paljastaen Verdoux'n ja hänen sukulaisielunsa on mestarillinen, saa koittaa ihan vapaasti kopioida. Näyttää helpolta, ei ole. Ja kun on katsonut koko elokuvan ja näkee tuon kameraliikkeen tanssijoista tuohon pariin, niin siinä kamera toimii kynänä. En osaa laittaa sanoiksi, että mitä se tarkalleen tarkoittaa, mutta elokuvaa katsoessa sen tuntee ja sen ymmärtää sataprosenttisesti. Se on muutenkin aivan järkyttävän mahtava episodi kokonaisuudessaan tuo sattumanvarainen kohtaaminen.
Chaplinin näytteleminen on verratonta ja hänen ääntään on kuvailtu kauniiksi instrumentiksi, joka kun yhdistyy Verdoux'n teeskentelevään nuoleskeluun, niin siitä syntyy sointuvaa komediaa korville. Siihen kun yhdistää edelleen pantomiimitaustasta tulevan mestarillisen kehonkäytön ja hahmonluonnin eleiden kautta, niin on helppo yhtyä Wellesin mielipiteen ydinajatukseen, että Chaplin on näyttelijänä parempi kuin ohjaajana. Myös äänielokuvan aikana.
Harvoin sitä enää nykyään tulee lapsenomainen fiilis, että haluan katsoa tämän elokuvan heti perään uudelleen. Hienoja kohtauksia aina kristinuskon shakkimatittamisesta loistavaan murhayritykseen soutuveneessä, joka on melkein kuin Chaplinin parhaista mykkäelokuvista revitty.
Minulla oli Chaplinin pitkistä A Woman In Paris, Nykyaika, Verdoux ja A Countess From Hong Kong näkemättä. Kaikki kolme ensimmäistä ovat olleet nautintoja, kuten myös uusintavierailut erityisesti The Kidin ja Kultaryntäyksen parissa. Diktaattori ehkä joutui vähän väsymyksen uhriksi ja on ilkeää, kun loistavan ensikatselun muisto kokee pientä murenemista tunnepuolisessa katselussa vanhana kyynisenä paskana keskellä kolmen elokuvan maratoonia. Pitää ensimmäisestä muistosta kiinni, haudata toinen ja kaivaa vasta esiin sitten joskus kun katsotaan uudelleen. Toki samalla jalustalla elokuva on helppo pitää ja pidin edelleen valtavasti, sekä älyllisesti aikaan peilaten on käsittämätön monella tapaa. Mm. Hollywood nuoli vielä Natsi-Saksaa täyttä häkää tuolloin kun leffaa alettiin tehdä, ja käsikirjoituksia hyväksytettiin epävirallisesti jonkin Hollywoodissa majaa pitäneen saksalaisen virkamiehen kautta, koska pitihän sieltäkin markkinoilta studioiden saada rahansa ja pitää suhteet kunnossa. Mitä tekijämiehiä nuo Hitler ja Mussolini, kun laittoivat talouden ja työttömyyden maissaan kuntoon, mekin tahdomme miehen kuin Adolfin. On se ollut kyllä melkoista aikaa, jota nyt ei tietenkään haluta muistella ja osaltaan on helppo kritisoida jälkikäteen, mutta vähän kai saa oksettaa.
Verdoux perustuu ranskalaiseen huijariin ja sarjamurhaajaan Henri Landruhin, joka noin 1910-luvun puolivälistä alkaen vietteli ainakin kymmenen vanhempaa leskirouvaa pyrkien pääsemään käsiksi näiden varallisuuteen, jonka jälkeen hän tappoi naiset ja poltti heidän pilkotut ruumiinsa uunissaan. Tiettävästi Orson Welles halusi alunperin tehdä ja ohjata Landrusta elokuvan ja hän halusi Chaplinin pääosaan, koska Wellesin mukaan Chaplin oli parempi näyttelijä kuin ohjaaja. Vaikka Chaplin suostui tähän järjestelyyn - hän ei ollut näytellyt muiden elokuvissa yli 30 vuoteen sitten Keystone-aikojensa - lopulta Chaplin osti käsikirjoituksen Wellesiltä ja kirjoitutti siitä omiin tarkoituksiinsa sopivan tarinan, jota ei enää liiemmin alkuperäiseksi tunnistanut. Wellesillä ja Chaplinilla oli tästä kuviosta hieman erilaisia näkemyksiä myöhemmin, mutta tämä lienee lähellä tapahtumia.
Chaplinin Verdoux on unohtumaton hahmo. Huijari, armoton sarjamurhaaja, ihmisvihaaja, egoisti, kyynikko, vegaani, rakastava perheenisä ja aviomies, filosofi, huono runoilija, sekä humanisti. Täynnä ristiriitaisuuksia, kuten ihminen yleensäkin. Elokuvassakin hän tappaa, varastaa, manipuloi ja polttaa ruumiita leikaten samalla ruusuja puskasta. Kun hän jää kiinni, hän syyttää kaikkia muita paitsi itseään, eikä osoita minkäänlaista katumusta, vaan hän tekisi kaiken uudestaan. Kaiken järjen mukaan Verdoux'n pitäisi olla niljakas, limainen ja vastenmielinen hahmo, mutta hän ei ole. Hän on pidettävä. Katsojana sitä kannustaa häntä onnistumaan murhissaan. Se on mielenkiintoista, ja se saavutetaan elokuvakielen, lavastuksen, kerrontatavan, näyttelyn ja komedian kautta.
On myös huomattava, että kuten aiemmatkin Chaplinin elokuvat, niin elokuva ei nytkään valitse puolia. Se ei vapahda päähahmoaan murhista, vaikka herättääkin sääliä ja myötätuntoa antisankariaan kohtaan. Ja vaikka hän on peilikuva yhteiskunnastaan sekä kaiken tuon ensimmäisen maailmansodan jälkeisen laman sekä tuhon tuotos ja siinä mielessä uhri, niin itse elokuva ei kuitenkaan niputa häntä sellaiseksi, koska hän toimii loppukädessä täysin omasta vapaasta tahdostaan. Verdoux mieltää itsensä selviytyjäksi, joka tekee mitä tahansa itsensä ja perheensä eteen. Mutta elokuva tekee jo alussa selväksi, ettei Verdoux'n huijausten ja murhien kautta hankkima raha tule tarpeeseen, koska Verdoux'n vaimo Mona toteaa, että hän oli yhtä onnellinen kun he olivat köyhiä. Perhe tarjoaa Verdoux'lle oikeutuksen teoillensa, vaikka oikeasti hän tappaa ahneutensa ja katkeruutensa vuoksi ja yrittää lievittää onnettomuuttaan rahalla.
Palaten Wellesin kommenttiin, ettei Chaplin ollut varsinainen tekninen ohjaaja, niin se on totta. Nyt kun olen nähnyt uudelleen näitä hänen pitkiä elokuviaan ja aletaan olla vuosissa, joista alkaa löytyä laajempaa kokemusta ja verrokkeja, niin se on totta. Ehkä Chaplin huolehti enemmän siitä, mitä sisältöä hän tuo ruudulle näyttelijänä. Mutta toisaalta Chaplin tekee ohjaajana asiat tehokkaasti ja hämmentävällä yksinkertaisuudella, joka näyttää petollisen helpolta. Elokuvan alun uuni + ruusut kertoo kaiken oleellisen sanomatta sanaakaan. Kohtaus, jossa Verdoux kävelee yläkertaan, pysähtyy tuijottamaan kuuta valmistautuen murhaan ja sitten miten yö vaihtuu aamuksi, Verdoux kävelee portaat alas keittiöön tekemään aamiaista ja kattaa epähuomiossa kaksi lautasta, on kaikessa taloudelliseen ja rytmissään täydellinen. Miten intohimoisesti tangoa tanssivat tanssijat johtavat lopun ravintolakohtauksessa kameraa sivulle, ja kun tanssijat lähtevät takaisin vasemmalle ja kamera jää paikalleen paljastaen Verdoux'n ja hänen sukulaisielunsa on mestarillinen, saa koittaa ihan vapaasti kopioida. Näyttää helpolta, ei ole. Ja kun on katsonut koko elokuvan ja näkee tuon kameraliikkeen tanssijoista tuohon pariin, niin siinä kamera toimii kynänä. En osaa laittaa sanoiksi, että mitä se tarkalleen tarkoittaa, mutta elokuvaa katsoessa sen tuntee ja sen ymmärtää sataprosenttisesti. Se on muutenkin aivan järkyttävän mahtava episodi kokonaisuudessaan tuo sattumanvarainen kohtaaminen.
Chaplinin näytteleminen on verratonta ja hänen ääntään on kuvailtu kauniiksi instrumentiksi, joka kun yhdistyy Verdoux'n teeskentelevään nuoleskeluun, niin siitä syntyy sointuvaa komediaa korville. Siihen kun yhdistää edelleen pantomiimitaustasta tulevan mestarillisen kehonkäytön ja hahmonluonnin eleiden kautta, niin on helppo yhtyä Wellesin mielipiteen ydinajatukseen, että Chaplin on näyttelijänä parempi kuin ohjaajana. Myös äänielokuvan aikana.
Harvoin sitä enää nykyään tulee lapsenomainen fiilis, että haluan katsoa tämän elokuvan heti perään uudelleen. Hienoja kohtauksia aina kristinuskon shakkimatittamisesta loistavaan murhayritykseen soutuveneessä, joka on melkein kuin Chaplinin parhaista mykkäelokuvista revitty.
Minulla oli Chaplinin pitkistä A Woman In Paris, Nykyaika, Verdoux ja A Countess From Hong Kong näkemättä. Kaikki kolme ensimmäistä ovat olleet nautintoja, kuten myös uusintavierailut erityisesti The Kidin ja Kultaryntäyksen parissa. Diktaattori ehkä joutui vähän väsymyksen uhriksi ja on ilkeää, kun loistavan ensikatselun muisto kokee pientä murenemista tunnepuolisessa katselussa vanhana kyynisenä paskana keskellä kolmen elokuvan maratoonia. Pitää ensimmäisestä muistosta kiinni, haudata toinen ja kaivaa vasta esiin sitten joskus kun katsotaan uudelleen. Toki samalla jalustalla elokuva on helppo pitää ja pidin edelleen valtavasti, sekä älyllisesti aikaan peilaten on käsittämätön monella tapaa. Mm. Hollywood nuoli vielä Natsi-Saksaa täyttä häkää tuolloin kun leffaa alettiin tehdä, ja käsikirjoituksia hyväksytettiin epävirallisesti jonkin Hollywoodissa majaa pitäneen saksalaisen virkamiehen kautta, koska pitihän sieltäkin markkinoilta studioiden saada rahansa ja pitää suhteet kunnossa. Mitä tekijämiehiä nuo Hitler ja Mussolini, kun laittoivat talouden ja työttömyyden maissaan kuntoon, mekin tahdomme miehen kuin Adolfin. On se ollut kyllä melkoista aikaa, jota nyt ei tietenkään haluta muistella ja osaltaan on helppo kritisoida jälkikäteen, mutta vähän kai saa oksettaa.
Pari sivua sitten puhuttiin aiheesta, jolloin elokuvan oli vielä tarkoitus saapua Finnkinolle. Kysyin eilen asiasta uudemman kerran ja aspa vastasi, että elokuva ei ole tällä hetkellä tulossa näyttöön.
Epäilen, että johtuu tästä HBO Max kytköksestä. HBO Max saapuu Suomeen lokakuun lopulla ja epäilen, että haluavat pitää tämän elokuvan vetonaulanaan. Oikeudet leffan esittämiseen on vedetty yläkanttiin ja Finnkino heittänyt hanskat tiskiin. Sinänsä outoa, koska elokuvaa on haipattu kotimaisissa iltapäivälehdissäkin useamman kerran.
Itse David Chase mainitsi haastattelussa, että ei olisi halunnut tehdä koko elokuvaa, jos olisi tiennyt täst HBO Max-paskasta. Hänen (niinkuin minunkin) mielestä elokuvat pitäisi käydä katsomassa teatterissa, eikä kotona yksin töllön edessä.
Onko jatkislaiset vielä nähneet Dyyniä? Leffa on saanut sekä rahvaalta että kriitikoilta kelvollisia arvosteluja. Esimerkiksi hesari antoi täydet viisi tähteä, mutta hyysäri on usein höveli, kun elokuvalla on jokin ekologinen (tai muu eettinen) agenda. Näin trailerina teatterissa jokin aika sitten ja ajattelin, että tuota en kyllä mene katsomaan. Tuollainen hiekkainen miljöö ei ole oikein makuuni, vaan esimerkiksi 80-luvun New York toimii itselle paremmin. Toisaalta pidin kyllä Mad Max: Fury Roadista, joten ei se hiekkamiljöö absoluuttisesti pilaa elokuvaa. Eli jos olette leffan nähneet, voitteko suositella?
Pakko kommentoida, että en ole koskaan kuullut jonkun jättävän elokuvaa väliin, koska siinä on hiekkainen miljöö. No meitä on moneen junaa.
edit: Tietenkin, jos olet Anakin Skywalker niin ymmärrän, jos et pidä hiekasta.
Viimeksi muokattu:
En ole nähnyt vielä, menen kyllä kunhan ehdin. Mutta siis jos et tiedä, sehän perustuu Frank Herbertin kirjasarjaan Dyyni, joka on mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä teos ja kaikkien aikojen scifi-klassikko. 80-luvulla David Lynch ohjasi siitä elokuvan, mutta tuotanto oli monella tapaa epäonninen ja valmis elokuva menee monessa kohtaa rajusti camp-huumorin puolelle. Kun siitä nyt ilmeisesti viimein on saatu kunnollinen elokuvaversio aikaan, niin onhan se nähtävä.
Hiekkamiljöö-kommentti oli vähän kieli poskessa heitetty. Tarkoitan vain, että trailerin perusteella elokuvan yleisilme ja -tunnelma eivät ole sitä, mistä yleensä pidän.
Jep. Plussaa siitä, että ymmärsin mielestäni kaiken ja elokuva teki hyvää työtä eksposition suhteen. Taidan haluta nyt lukea kirjan (kirjat). Mutta sitäkin enemmän haluan katsoa elokuvan uudelleen (ja taidan mennä), koska pidän Villeneuvesta ja hänen kaikista elokuvistaan valtavasti. En tiedä olinko se vain minä, vai vaikuttiko se hieman vaillinaiselta ja tyhjältä spektaakkelilta. Valtavalta, näyttävältä, audiovisuaaliselta spektaakkelilta, joka oli liian valtava jopa elokuvateatteriin. Toivottavasti porukka käy katsomassa, koska toisen osan syntyminen riippuu siitä. Elokuva itse ilmoittaa jo aloituksessa olevansa Dyyni osa 1.
Paitsi että nyt trailerissa esiintynyt Yahya Abdul-Mateen II on vahvistanut sosiaalisessa mediassa että hänen hahmonsa on todellakin Morpheus:
Totta se on: Morpheus on todellakin mukana Matrix 4:ssa, mutta Laurence Fishburne ei - Muropaketti.com
Laurence Fishburne ei ole mukana Matrix: Resurrectionsissa, mutta Moprheus on. Asia käy aika hyvin selväksi elokuvan ensimmäisestä trailerista, ja nyt näyttelijä Yahya Abdul-Mateen II on vahvistanut tilanteen tahollaan. Arvatenkin liki kaikk…
Ehkä Morpheus on sitten löytänyt joko aikakoneen tai nuoruudenlähteen... Tai sitten kyseessä on pelkkä salailu, ja halutaan pitää Fishburne yllätyksenä loppuun asti, ja leffassa onkin kaksi Morpheusta eri ulottuvuuksista :D
Tämähän on selvästi jonkinnäköinen "esiosa" Matrixille. Nuori Morpheus on käytännössä jo vahvistettu ja trailerissa on myös nuoren oraakkelin näköinen nainen.
Mutta oudoin kohta trailerissa on, että joku katselee Matrix ykköstä jostain screeniltä. Matrix trilogian tai ainakin ykkösen tapahtumat ovat siis tiedossa jollain, mutta kenellä ja miten?
Oma veikkaus on, että Neo käynnisti Matrixin jotenkin uudelleen kolmannen elokuvan lopussa. En enää muista miten se Arkkitehdin puhe meni, mutta jokin sen ainakin on nyt uudelleenkäynnistänyt tai ainakin siltä vaikuttaa :D Olisikohan joku looppi?
Jotenkin loopilta vaikuttaa. Morpheus totesi myös, että on nähnyt monia the chosen oneja. Ehkä tämä on yksi niistä. Jos joku on varmaa, niin tulee olemaan kimurantti aikajana tässä.
Ei taida mikään muu selitys toimia kuin se, että ekan Matrixin lopussa Neo kuolee agentti Smithin ampumana, ja näkee kuolinhoureita lentämisestä, Monica Belluccista, Ruoholahden metroasemalle jumittumisesta ym. Mitään jatko-osissa kuvattua ei siis oikeasti tapahtunut vaan kyse on niistä houreista.
Selittää senkin, miten se oraakkeli muuttui niin erinäköiseksi.
Selittää senkin, miten se oraakkeli muuttui niin erinäköiseksi.
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Uusi Candyman pyörii nyt jossain suoratoiston ensi-illassa. Tietääkö joku saako esim. tuolta Microsoftin kautta oikeasti joitain näitä uutuuksia samantien näkyviin?
www.candymanmovie.com
Candyman (2021)
Oscar® winner Jordan Peele and filmmaker Nia DaCosta unleash a fresh take on the blood-chilling urban legend: Candyman. For decades, the housing projects of Chicago's Cabrini-Green were terrorized by a ghost story about a supernatural, hook handed killer. In present day, an artist (Yahya...
www.candymanmovie.com
Itsekin kävin eilen katsomassa. Hienosti tehty eeppinen elokuva, joka tulee nähdä elokuvateatterissa ja mielellään jossain erikoiserikoistehosteteatterissa, jos mahdollista. Itse olin isense-salissa. Aika vahvat Taru sormusten herrasta -vibat tästä tulee. Tämä oli tosiaan ensimmäinen osa ja ratkaisut jäävät tuleviin osiin.
Dyyni oli tunnelmaltaan erittäin onnistunut elokuva. Onko se vain minun luuloani mutta oliko musiikin ja muu äänen käyttö erittäin voimakasta tässä elokuvassa? Voin suositella lämpimästi Dyyni kirjojen ystäville. Varsin onnistunut ensimmäinen osa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy