Jatkoajan leffakerho

  • 2 311 776
  • 11 992

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Kannattaa myös täysin ennakkoluulottomasti lähteä katsomaan esimerkiksi saksalaisia, ranskalaisia, ruotsalaisia, espanjalaisia, brittiläisiä, korealaisia, japanilaisia ja miksei myös venäläisiäkin leffoja (vaikka maailmanpoliittinen tilanne on mitä on). Takaan, että et tule pettymään.
Ja varsinkin italialaisia. Fellini etunenässä sieltä tulee esim eniten ulkomaisten oscarien voittajia jos joku nyt oscareita arvostaa.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, maapisteet, Captain Conker
Iso suositus jälleen Mubi-palvelulle. Kriitikkojen valitsemia elokuvia ympäri maailmaa ja kuukausittain vaihtuva valikoima.

Saa myös testata viikon ilmaiseksi. Hintansa arvoinen suoratoistopalvelu kuitenkin.

 

Jerppe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
@Jerppe Kiitos ja kumarrus hienosta saavutuksesta. Tuo jos mikä vaatii sitoutumista ja päättäväisyyttä, joten olet arvostukseni ansainnut.

Huomasin muuten tuota listaasi läpikäydessäni, että mukana on todella paljon leffoja tältä vuosituhannelta, mutta valitettavan vähän esim. 1970-luvulta ja varsinkin sitä aiemmilta vuosikymmeniltä. Jos nyt olet kovasti innostunut leffoista, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös noihin vanhempiin aikakausiin. Kannattaa myös täysin ennakkoluulottomasti lähteä katsomaan esimerkiksi saksalaisia, ranskalaisia, ruotsalaisia, espanjalaisia, brittiläisiä, korealaisia, japanilaisia ja miksei myös venäläisiäkin leffoja (vaikka maailmanpoliittinen tilanne on mitä on). Takaan, että et tule pettymään.

Kiitos paljon kommentistasi! Myönnän kyllä, että katsoin todella vähän noita vanhempia leffoja, ja enemmän tältä vuosituhannelta.

Noita vanhempia leffoja ei paljoa suoratoistopalveluista löydy niin siksi tuli käytyä näitä tämän vuosikymmenen leffoja lävitse. Mutta se ei poista sitä ettenkö olisi kiinnostunut katsomaan leffoja esimerkiksi 1970-luvulta, ja erimaalaisiakin. Saatan varmasti jatkossa tutustuakkin eri kielisiin leffoihin myöskin.

Tämä oli vain tämmöinen läpikäynti, kun olin missannut aivan älyttömästi semmoisia suosittuja leffoja, joten ehkä jossain kohti saatan tutustua vanhempiin tuotantoihin, ehkä sieltä helmiä löytyy.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Iso suositus jälleen Mubi-palvelulle. Kriitikkojen valitsemia elokuvia ympäri maailmaa ja kuukausittain vaihtuva valikoima.

Saa myös testata viikon ilmaiseksi. Hintansa arvoinen suoratoistopalvelu kuitenkin.

Mubissa on hauska se sisältövaroitus. Meliesin vuoden 1902 klassikkolyhytelokuvassa "Matka kuuhun" oli varoitus että leffassa on "Injury detail".

Osuuhan siinä se raketti kuu-ukkoa silmään, joten varoitus herkimmille katsojille oli paikallaan.
 

Paloposti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Iso suositus jälleen Mubi-palvelulle. Kriitikkojen valitsemia elokuvia ympäri maailmaa ja kuukausittain vaihtuva valikoima.

Saa myös testata viikon ilmaiseksi. Hintansa arvoinen suoratoistopalvelu kuitenkin.

Ei hitto, onpa mielenkiintoisen oloinen palvelu. Itselle ihan tuntematon, täytyy kyllä tutustua.

Kysymys teille jotka olette jo käyttäneet. Onko kaikissa leffoissa saatavilla englanninkielinen tekstitys? Ja eihän muut vieraskieliset leffat ole vain dubattu englanniksi?
 

Teresa

Jäsen
Loppuvuosi oli yleisesti ottaen itselläni aika hiljaista leffarintamalla, mutta joulukuussa tuli sentään kolme pätkää katsastettua. Seuraavaksi pari sanasta niistä.

Unholy: Edeltävän joulun perinteinen kauhuleffalahja piti katsoa pois kuleksimasta ennen tätä joulua. Unholyssa kuuromykkä tyttö saa ihmeen seurauksena kuulonsa ja puhekykynsä ja siinä sivussa kyvyn tehdä itsekin mitä uskomattomimpia ihmetekoja. Jo tuo lähtökohta on niin epärealistinen, että pelottelun edellytykset kuivuvat mielestäni kasaan. Uskonnollinen kauhu voi toimia, jos se on riittävän maanläheistä siinä mielessä, että yliluonnollisilta vaikuttaville tapahtumille tarjotaan myös vaihtoehtoinen luonnollinen selitysmalli (kuten esim. Emily Rosen riivaajassa). Unholyssa moisesta ei ollut tietoakaan. Selvitettäväksi jäi ainoastaan, oliko ihmetekojen taustalla vaikuttamassa Neitsyt Maria vai jokin pahaenteisempi voima. Leffassa oli kuitenkin yksi onnistuneen pahaenteinen kohtaus (mutta vain yksi!) ja joitakin ihan kelvollisia jump scareja, joten ei se ihan surkeimmastakaan päästä oleva genrensä edustaja sentään ollut. Hirvitykset ja lopun eskaloitumismähinät olivat myös visuaalisessa mielessä ihan hyvin tehty. Jeffrey Dean Morgan teki lämminhenkisen suorituksen suht kliseisen makuisessa juopon toimittajan roolissa.

Usva: Tänä vuonna pukinkontista kolahti sitten Stephen Kingin alkuperäisteokseen pohjautuva Usva-kauhupätkä. Siinä salaperäinen usva lankeaa pikkukylän ylle ja sen asukit pakkautuvat sekatavarakauppaan turvaan (tai ”turvaan”) ulkona vaanivilta kauhuilta. Tunnelma on toisaalta onnistuneen klaustrofobinen, mutta millekään kovin kummoiselle juonenrakennukselle tuo lähtökohta ei tietystikään jätä tilaa. Usvan sisällä väijyviä olentoja enemmän keskitytään suljettuun tilaan änkeytyneen yhteisön ja sen jännitteiden kuvaamiseen. Hahmoja oli kyllä turhan paljon ja heidät oli turhan ontoiksi käsikirjoitettu – etenkin päähenkilö oli aika tyypillinen sankarihahmo eikä häntä näytellyt Thomas Jane tehnyt erityisen mieleenjäävää roolisuoritusta. Sen sijaan Marcia Gay Hardenin tulkitsema kiihkouskovainen Mrs. Carmody onnistui inhotushahmona niinkin hyvin, että häntä olisi tehnyt mieli käydä tirvaisemassa ruudun läpi päin pläsiä. Mitä taas itse yliluonnollisiin inhotuksiin ja niiden taustatarinaan tulee, niin ne olivat ehtaan Stephen Kingin tyyliin turhan övereitä ollakseen aidosti pelottavia. Tunnelma lässähti ennen aikojaan siitäkin syystä, että nuo inhotukset näytettiin katsojalle jo melko varhaisessa vaiheessa. Tuntematon uhka on aina kaikkein pelottavinta ja tässä sitä ei nyt hyödynnetty. Tarinassa oli nopeasta eskalaatiosta huolimatta myös jonkin verran tyhjäkäyntiä, mutta ei se kuitenkaan huono ollut. Ennen pitkää sitä huomasi koukuttuvansa ja seuraavansa tapahtumia henkeä pidätellen hahmojen tylsyydestä ja hirvitysten överiydestä huolimattakin. Loppu oli aivan kauhea, mutta parempi jättää paljastamatta missä mielessä.

Poker face: Silloin kun en katso kauhua, katson yleensä jotakin joltakulta lempinäyttelijältäni. Russell Crowe on yksi heistä. Välillä repliikit luikahtavat hänen suustaan turhan pajattavasti, mutta hän osaa olla samaan aikaan sekä herkkä että karski, ilmehdintä on varsin ilmaisuvoimaista etenkin silmien osalta ja karismaa löytyy paljon. Tämän Poker face -leffan hän oli (valitettavasti) myös ohjannut ja käsikirjoittanut. Sanottakoon näin kauniisti, että ehkäpä hänen olisi jatkossa parempi keskittyä yksinomaan näyttelijänuraansa. Leffa kesti jotain puolitoista tuntia ja siinäkin oli yli tunteroinen liikaa. Tarina eteni niin pitkäpiimäisesti ja hajanaisesti, etten herran aikaan tajunnut edes mistä siinä oli kyse. Tai siis pokerinpelaamisella omaisuutensa ansainneesta miljonääristä (joka oli aiheena niin tylsä kuin miltä kuulostaakin) nyt ainakin, mutta punainen lanka ei oikein hahmottunut. Viimeisen parinkymmenen minuutin aikana fokus alkoi onneksi hiukan terävöityä ja lievää jännitystäkin koettiin. Loppu oli ihan koskettava. Russellin näyttelijäntyötä ja ilmeitä ihailin jälleen, mutta muista näyttelijöistä hän ei ohjaajan ominaisuudessa ollut saanut kummempia irti. Eli jatkossa toivottavasti suutari pysyköön lestissään ja niin poispäin, vaikka ei tämä nyt mikään ihan pahnanpohjimmainen paskakikkarekaan ollut.

Tästä on ihan hyvä jatkaa seuraavan leffojenkatseluvuoden pariin. ”Must watch” -listani on venähtänyt hälyttäviin mittasuhteisiin, mutta yritän olla ottamatta paineita asiasta. Elokuvat ovat kuitenkin enemmän sellainen sivupuhde itselleni, kun enemmän tulee keskityttyä sarjojen ja kirjojen kuluttamiseen.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aidosti Sysipaska
En tiedä onko täällä mainittu mutta ilmeisesti maailmanhistorian hienoimmalla elokuvalle on tulossa jatkoa!

Tarkemmin ottaen yhdistetty esi- ja jatko-osa.

Heat 2 Michael Mannin mukaan kuvataan vielä kuluvan vuoden aikana. Ja Neil MaCauleyn rooliin esiosaan on palkattu Adam Driver.

Kirja aiheestahan jo on tehty jota en ole lukenut. Joten täysin yllätyksenä tämä ei tietenkään tullut.

Kyseisen leffan castingiahan ei oikein mitenkään pysty ylittämään, mutta jos tarina on yhtä hyvä, odotettavissa on laatua.

Heat on yksi niistä elokuvista mitä tulee edelleen tasaisen epätasaisesti parin kolmen vuoden välein katseltua.

Kiitos Michael Mann!
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaossseura
Usva: [...] Loppu oli aivan kauhea, mutta parempi jättää paljastamatta missä mielessä.
Tuo loppuhan on ihan originaali ja lähdemateriaalista poikkeava, Wikipediasta siteerattuna:

Darabont conceived of a new ending in translating the novella for the big screen. Author King praised Darabont's new ending, describing it as one that would be unsettling for studios. King said: "The ending is such a jolt—wham! It's frightening. But people who go to see a horror movie don't necessarily want to be sent out with a Pollyanna ending."
CGI on välillä aika kökköä (olisi varmaan vähemmän häiritsevää jos olisin katsonut mustavalkoisen levyversion, mutta ainakin värillisessä teatteriversiossa), mutta kauhun ystäville silti oikein suositeltava elokuva.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
CGI on välillä aika kökköä (olisi varmaan vähemmän häiritsevää jos olisin katsonut mustavalkoisen levyversion, mutta ainakin värillisessä teatteriversiossa), mutta kauhun ystäville silti oikein suositeltava elokuva.
Näille jälkikäteen tehdyille mustavalkoversioille (Fury Road, Parasite ym.) en ole erityisemmin lämmennyt, mutta The Mistin kohdalla se toimii ja on mielestäni se parempi versio leffasta. Antaa sellaista 50-luvun b-leffan tuntua, ja kuten sanoit, myös piilottaa vähän efektien kökköyttä.
 

Blue F

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Kauaksi pitää mennä, että ex-tähti Liam Neesonilta on tullut edes jotenkuten kelvollinen elokuva. Viime vuosikymmen on tarjoillut yhtä ja samaa. Huonosti käsikirjoitettua toimintajännärihuttua, jotka olisi voinut helposti jättää julkaisematta. No oli siellä isompina produktioina näitä Tähtien Sotia, Lepakkomiehiä, mutta kauas pitää mennä, että voi rehellisesti sanoa, että *tähti* loistaa.

Olisiko nyt aika napata tähtistatus takaisin? Toivossa on hyvä elää, kun Liam pääsee näyttelemään itse Frank Drebin Junioria uudessa Mies ja Alaston Ase (The Naked Gun) -elokuvassa.

Toivotaan, ettei tarvitse laskea lippua puolitankoon, jos ja kun tämä tapaus lopulta näkee päivänvalon.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Jotenkin tuntuu että suurin osa tulevista oscar voittajista on selvillä. Oppenheimer, Lily Gladstone, Cillian Murphy, Robert Downey Jr., Da'Vine Joy Randolph ja tietenkin Christopher Nolan.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Jotenkin tuntuu että suurin osa tulevista oscar voittajista on selvillä. Oppenheimer, Lily Gladstone, Cillian Murphy, Robert Downey Jr., Da'Vine Joy Randolph ja tietenkin Christopher Nolan.

En usko että Nolan ja Oppenheimer on vielä kirkossa kuulutettu. Nuo muut minäkin löisin lukkoon.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Kyllä mää laittasin ohjaajapystin Greta Gerwig:lle. Ja siis veikkaan että akatemiajäsenet myös. Jos Oppenhaimkerista jotain vikaa hakee, on se ohjauksessa. Rytmitys ja kohtausajotus välillä hapuilee, josta näkee Nolanin actiontaustan. No ei mitään isoa, mutta jos jotain, niin sinä ne heikkoudet on.

Näyttelijöistä Barbiesta sitten ei kai kellään ole asiaa, ehkä Ryan Goslinga lukuunottamatta. Margot Robbiehan on vaan ittensä… varsinkin kun tarjolla on joku Lily Gladstone.

Saltburnia en ole nähnyt, mutta jotekin menestystä toivois Rosamund Pikelle
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Näin viikonloppuna elokuvan Neljä pientä aikuista, ja jotenkin tuli hyvä mieli siitä, että suomalaisen elokuvan taso on noussut viime vuosina paljon korkeammaksi verrattuna aikaisempaan 2000-lukuun. Eihän tämä Neljä pientä nyt siis ollut kuin sellainen hyvä ihmissuhde-elokuva eikä mikään masterpiece, mutta mukavaa katsoa tuollaista suomalaista elokuvaa nuorista aikuisista, jossa hahmojen välinen dialogi on luontevaa ja uskottavaa.
Tämä elokuva oli kyllä erittäin positiivinen yllätys. Suomessa ei ole minusta oikein aiemmin osattu tehdä tätä lajityyppiä uskottavasti, ja ruotsalaiset on olleet (ja ovat edelleen) valovuoden edellä meitä. Mutta tämän kyseisen elokuvan voi kyllä nostaa ihan selkeästi hyvien elokuvien joukkoon. Plussaa siitä, että tällä kertaa oli elokuvissa ehkä vähän harvinaisemmin nähty ja käsitelty ihmissuhdekuvio.

Alma Pöystiä ei ole turhaan hehkutettu mediassa viime aikoina. Hän on kyllä kehunsa ansainnut. Myös muut näyttelijävalinnat olivat osuneet minusta aika hyvin tässä elokuvassa.
 

Buster

Jäsen
Kauaksi pitää mennä, että ex-tähti Liam Neesonilta on tullut edes jotenkuten kelvollinen elokuva. Viime vuosikymmen on tarjoillut yhtä ja samaa. Huonosti käsikirjoitettua toimintajännärihuttua, jotka olisi voinut helposti jättää julkaisematta.
Itse olen sopivalla asenteella nauttinut tästä Liam Neesonin charlesbronson -vaiheesta, vaikkakin ne parhaat elokuvat tästä löytyvät sieltä +kymmenen vuoden takaa. Pitäähän jonkun tehdä alelaariin vielä näitä yksinkertaisia vanhanaikaisia toimintaelokuvia ja oma charminsa siinäkin, kun pääosassa vielä on oikeasti hyvä näyttelijä. Viimeisin elokuva In the Land of Saints and Sinners on melkein oikeasti hyvä ja aineksia olisi ollut paljon parempaan. Retributionkin on viihdyttävää roskaa Liam Neeson -kategoriassa, vaikkei se korkeatasoiseksi nouse ja ei vastavarten kannata etsiä. Ice Roadinkin jostain syystä muistan edelleen aika hyvin, vaikka sekin oli sellainen puolinaurettava. The Commuter on vuodelta 2018 viimeinen, jonka lasken Liam Neesonin toimintaelokuvien parhaaseen kastiin.

Välissä toki teki mm. Ordinary Loven Lesley Manvillen kanssa, joka on hyvä elokuva.

Jotenkin tuntuu että suurin osa tulevista oscar voittajista on selvillä. Oppenheimer, Lily Gladstone, Cillian Murphy, Robert Downey Jr., Da'Vine Joy Randolph ja tietenkin Christopher Nolan.
En ole vielä miettinyt asioita noin pitkälle tai katsonut potentiaalista ehdokaskatrasta, mutta en usko minäkään kylmiltään Oppenheimeriin ja Nolaniin, vaikka ne suosikkeja tässä vaiheessa lienevätkin. Oppenheimer on kerännyt valtavaa hypeä ja muista elokuvista ei nouse sellaista järisyttävän selkeää voittajaehdokasta esiin, mitä ei Oppenheimerkaan minulle elokuvana edusta. Toki olen omien mielipiteideni kanssa viime vuosina kasvavissa määrin ollut väärässä parhaan elokuvan voittajien suhteen. Todennäköisemmin Nolan saattaa voittaa sen ohjaajan pystin ainakin. Mutta en itse todellakaan uskalla varmana pitää ja minulle kisa on vasta alkamassa.

Golden Globet sortuvat usein hypeen, isoihin nimiin ja joka vuosi joukkoon mahtuu yksittäisiä outoja valintoja - joko ehdokkaiksi tai voittajiksi. Muistan aina Avatarin voiton parhaassa Draamassa. Samaan aikaan Oscareiden äänestyksessä on meneillään jonkinlaista muutosta. Viime vuosina paljon ulkomaisia ehdokkaita ja yllättävät Parhaan elokuvan voittajat, jotka ovat takamatkalta tulleet ja voittaneet koko palkintokauden ykkössijaa pitäneet ennakkosuosikit. Toki molemmissa gaaloissahan on paljon ollut muutosta äänestäjäkunnan suhteen tällä vuosikymmenellä.

Vaikka Globet valitsevat kaksi "parasta elokuvaa", kun on draama ja komedia/musikaali eriytetty omiksi kategorioiksi, niin silti kahtena viime vuotena Globet eivät ole onnistuneet palkitsemaan sitä tulevaa Oscar-voittajaa kummassakaan kategoriassa (yllättäjät Coda ja Everything Everywhere All At Once).

En ole vielä miettinyt tai katsellut kummemmin ehdokasasioita ja tässä pitää mennä vielä tovi, että oikeasti alkaa hahmottamaan kuinka massiivisista suosikeista puhutaan. Ensimmäisenä askeleena tietysti odottaa Oscar-ehdokkaiden julkistus. Oppenheimer tulee niitä ehdokkuuksia sieltä keräämään paljon. Sen pitäisi saada sovitetusta käsikirjoituksesta ehdokkuus, että se voi haaveilla Parhaan elokuvan voitosta. Lisäksi ohjaajien kategoriassa tulee käsittämättömän ahdasta ja sieltä varmaan tippuu joku sellainen nimi, että voidaan yliviivata heti elokuva pois Parhaan elokuvan kisasta.

Globeissa näytti se miessivuosakin olevan sen verran nimekäs ja hyviä suorituksia sisältävä, että ei vielä uskalla ihan kirkossa asti kuuluttaa. Giamattikin tulee Murphylle antamaan varmasti kelpo vastuksen.

Katsellaan ja odotellaan.

Huono gaalahan tuo oli taas kerran tällä pc-aikakaudella. Lyhyellä varoitusajalla hankittu isäntäkoomikko, joka itsekin jo alkujuonnossa suurinpiirtein pyytää anteeksi materiaaliaan. Pariin otteeseen kerrotaan pullistellen, että gaala esitetään 150 eri maassa... Varmasti... Ehkä Paramount+ toimii niin monessa maassa ja gaalan sai katsottua ilmaiseksi mm. Golden Globen sivuilta livenä, mutta aika surkea tavoittavuus tuolla on mutuna ollut jo vuosia.

Kohokohtia olivat palkintoa jakamaan tullut Florence Pugh, jonka puvusta näkyi tissit läpi. Kohokohta siis oli kun tuo juonto alkoi normaalisti puolilähikuvassa, kunnes kamera alkoi melko ripeästi zoomata ulospäin laajaan yleiskuvaan. Ja tietysti "suomalaisia odottamattomissa paikoissa", kun komedia-musikaalin parasnaispääosaa esitettiin: Emma Stone, Natalie Portman, Margot Robbie, Jennifer Lawrence... Alma Pöysti. Oikein hyvän mielen hetkiä ja hyvin surrealistista. Lisää vaan, suomielokuvalla menee hyvin.

Parhaat komediaosat oli tänäkin vuonna palkintojenjaoissa. Kristen Wiig ja Will Ferrell tiputtivat varmaan kaikki tuoliltaan, kamera tallensi Harrison Fordinkin naama punaisena nauramassa. Toki onhan siellä se avoin baarikin. Hämmentävää oli myös ekaa kertaa jaettu palkinto parhaasta Stand-up -spesiaalista. Ei varmaan kukaan ehdokas paikalla ja ehdokkaat olivat myös näitä a-luokan nimiä, jotka Pihtiputaan mummokin tietää. Samoin olisi jännä tietää millä perusteella jaettiin ja koostettiin palkinto "Best Cinematic & Box Office Achievement", jonne oli myös Taylor Swiftin konserttielokuva laitettu, että saatiin poptähti mukaan buustaamaan ohjelman katsojalukuja NFL-tyyliin. Oliko joku minimilipputulomäärä asetettu, joista valittiin elokuvallisesti laadukkaimmat elokuvat.
 
Viimeksi muokattu:

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aidosti Sysipaska
Rebel Moon

Katselin viikonloppuna tuon uuden Netflixin spektaakkelin.

Olipahan turaus. Ei jäänyt käteen oikein mitään.

Heti alun taustoitus kuulosti aivan joltain 45 vuotta vanhalta Conan -leffalta ja mitään kunnon fiilistä ei syntynyt.

Tarina oli tylsä ja jotenkin irrallinen. Porukkaa kerättiin ja välillä lenneltiin. Hohhoijaa.

Luin aiemmin että on visuaalisesti hieno. Nojaa. Näitä kun nykyään tulee 13 tusinassa.

Tuskin edes katson jatko-osaa. Käsittämättömän mitäänsanomaton elokuva ja kliseitä siellä täällä.

Okei no Dario Naharis - bowl olisi kiva. Tietäjät tietää.

4/10
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Viimeinen keisari 1987... Parhaan elokuvan Oscar ja aikansa klassikko, mutta onko elokuva kenties sittenkään saanut kaikkea ansaitsemaansa arvostusta?
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Vuodenvaihteessa avattiin "uusi" kotimainen suoratoistopalvelu.


KAVIn Elonet-palvelu uudistui ja muutti nimensä Elonet+:ksi. Android- ja iOS-apit sekä Chromecast-tuki löytyy jo, fiksuille telkkareille apit tekeillä. Valikoimasta löytyy muutama sata vanhaa kotimaista elokuvaa ja hitosti lyhytelokuvia, ja lisää tulossa. Mm. uutta restauraatiota Talvisodan tv-sarjaversiosta luvattu tälle vuodelle.

Tätä täytyy testata.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Katseltiin tuo vuoden 2006 Poseidon, joka siis on remake vuoden 1972 elokuvasta The Poseidon Adventure. Mainio on tuo originaalikin. Tämän uuden ohjasi siis Das Boot -ohjaaja Wolfgang Petersen, joten leffa on hyvissä käsissä.

Minulle tämä oli jo varmaan kolmas katselukerta tätä remakea vuosien saatossa, mutta olipahan jessus sentään tyly katastrofileffa! Miten en nyt yhtään muistanut tällaista, että koko leffa on kuin yksi iso kohtaus tuhoa ja surkeutta vähän kuin ei olisi mitään kummempaa rakennettakaan. Tulesta ja vedestä tehdään kaikenlaista jatkuvaa uhkaa ja olihan tässä myös klaustrofobia suuressa roolissa.

Muijakin sanoi, että ihan ahdisti katsoa, eikä todellakaan ollut elokuvakokemuksena mikään hyvän mielen leffa, vaikka yleensä kaikenlaista tuhoa on mielenkiintoista katsoa. Tässähän vielä tapettiinkin melkein kaikki tuosta noin vaan. Jos Titanicilla olisi ollut munat, niin sen uppoaminen ja tuhoutuminen olisi tuntunut Poseidonin kaltaiselta näytelmältä. Kyllä näitä elokuvia väistämättä oli mielessä verrattava.

Mutta nämä reaktiot meiltä, vaikka sentään kaikenlaista kauhuakin katsomme ihan sujuvasti ja ongelmitta. Joskus se kauhu on vaan selkeämpää esimerkiksi tällaisissa selviytymiselokuvissa, jotka eivät kuitenkaan sinällään kauhugenreen sijoitu. Kuulemma edes Ruotsin risteilylle ei ole meillä asiaa... :)
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Myrskyluodon Maija

EI nyt mikään elämää suurempi taideteos, mutta minusta kuitenkin erittäin hyvä kuvaus kovasta saaristolaiselämästä 1800-luvun puolenvälin Ahvenanmaalla, ja kuvaus omalaatuisesta naisesta joka löysi oman paikkansa maailmasta syrjäiseltä luodolta. Pääosan esittäjät tekivät hienoa työtä, vaikka se vähän häiritsikin että ikääntyminen ei juurikaan näkynyt heistä ulkoisesti.

Vähän pitkä tuo elokuva oli, ja ehkä ihan hieman olisi voinut nipistää, mutta ei tuo vielä liian pitkältä silti tuntunut.

Mukava nähdä, että kotimaasta tulee nyt laadukkaita elokuvia ihan jatkuvasti.
 

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Eri mieltä @Dino :n kanssa. Myrskyluodo Maija on mestariteos, heittämällä paras suomalainen elokuva.

Elokuvan aihe on monille tuttu Åke Lindmanin suositusta tv-sarjasta. Mutta nyt mennään (musiikkia lukuunottamatta) uudelle tasolle. Elokuva on edelleen suuri rakkaustarina, mutta uskottavilla, moderneilla mausteilla. Luonto!!!! Mitä tähän meren lähellä kasvanut ja rantaruotsalsisuuden tunteva kaveri voi sanoa… Visuaalisesti aivan mahtava, karua luontoa syleilevä teos.

Ruotsalaiset pääosannäyttelijät aivan loistavia. Amanda Johansson, joka on tuttu Ohuella langalla- poliisisarjasta, vetää Maijan roolin Oscarin arvoisesti. Linus Troedsson on Janne, ei vain näyttele roolia läpi.

Totta kai suomalaisittain suuri, mutta maailmanmittakaavassa älyttömän pieni budjetti tekee rajoitteita. Amerikkalaiset ei alle neljällä miljoonalla tee edes traileria, mutta ehkä siksi tämä on elävä tarina, ei vain elokuva.

Mentiin elokuvaan ilman mitää suuria odotuksia. Istuttiin rouvan kanssa penkeissä sanoitta elokuvan jälkeen, eikä oltu ainoita.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Eri mieltä @Dino :n kanssa. Myrskyluodo Maija on mestariteos, heittämällä paras suomalainen elokuva.

Elokuvan aihe on monille tuttu Åke Lindmanin suositusta tv-sarjasta. Mutta nyt mennään (musiikkia lukuunottamatta) uudelle tasolle. Elokuva on edelleen suuri rakkaustarina, mutta uskottavilla, moderneilla mausteilla. Luonto!!!! Mitä tähän meren lähellä kasvanut ja rantaruotsalsisuuden tunteva kaveri voi sanoa… Visuaalisesti aivan mahtava, karua luontoa syleilevä teos.

Ruotsalaiset pääosannäyttelijät aivan loistavia. Amanda Johansson, joka on tuttu Ohuella langalla- poliisisarjasta, vetää Maijan roolin Oscarin arvoisesti. Linus Troedsson on Janne, ei vain näyttele roolia läpi.

Totta kai suomalaisittain suuri, mutta maailmanmittakaavassa älyttömän pieni budjetti tekee rajoitteita. Amerikkalaiset ei alle neljällä miljoonalla tee edes traileria, mutta ehkä siksi tämä on elävä tarina, ei vain elokuva.

Mentiin elokuvaan ilman mitää suuria odotuksia. Istuttiin rouvan kanssa penkeissä sanoitta elokuvan jälkeen, eikä oltu ainoita.
Mielenkiintoista. Olen tänään menossa katsomaan tämän. Åke Lindmanin sarja on hyvin tuttu ja Anni Blomqvistin kirjasarja vielä tutumpi, joten odotukset ovat suuret. Maijan ja Jannen rakkaustarina on suomalaisessa kulttuurissa ihan omaa luokkaansa, ja sille vetää vertoja vain Akselin ja Elinan vastaava.

Lippuja varatessa näytti siltä, että elokuva kerää hyvin yleisöä ainakin ensimmäisenä viikonloppuna. Hienoa, että suomalainen elokuva kiinnostaa ihmisiä.

Edit. Maijan näyttelijän sukunimi lienee Jansson, ei Johansson?
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös