Verkkolehden uusimmat jutut
-
IL: Kari Jalonen on ottamassa Saksan suurseura Kölner Haien ohjaksiinsaLue lisää »
-
Bild: Adam Clendening on siirtymässä Ilveksestä Saksan mestarijoukkueeseenLue lisää »
-
Kanada julkaisi MM-joukkueensa – nuorisotähdet Connor Bedard ja Macklin Celebrini mukanaLue lisää »
-
Motin palaa seitsemän Suomessa vietetyn kauden jälkeen RuotsiinLue lisää »
-
Vahvan kauden Jukureissa pelannut Rasmus Korhonen siirtyy VästeråsiinLue lisää »
-
NHL-legenda Jarome Iginla nauttii lapsiensa pelien seuraamisesta ja kehuu suomalaisia joukkuetovereitaanLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 312 556
- 11 992
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Iso peukku tälle. Itse nautin suuresti nostalgia tripeistä.
Gibsonhan on todella kovassa kuosissa näyttänyt olevan 65v ikäiseksi. Yleensäkin mies oli siinä joskus Expendables 3:n aikaan varmasti lihasten osalta kovemmassa tikissä kuin koskaan aiemmin. Eli fyysisesti kyllä toimintakomedia-roolin ajattelisi lähtevän edelleen ongelmitta. 10 vuotta vanhempi Danny Glover sitten taasen ei varmasti kauhean räväkkää menoa saa aikaiseksi.
Lethal Weapon 5 huhujahan pyöri jo silloin kun Richard Donner oli vielä elossa. 91-vuotiaana olisi ollut vielä hommassa mukana. Sitten vain aikansa tuli täyteen tuossa viitisen kuukautta sitten.
Myös Donnerin kasari-seikkailu Arkajaloista (The Goonies) ollaan tekemässä jatko-osaa. Elokuva pyritään tekemään mahdollisuuksien rajoissa, niin samoilla näyttelijöillä kuin ensimmäinenkin osa. Käsikirjoitusta työstää Chris Columbus. Chrisin kynä sauhuaa niinikään kauhukomedia Riiviöiden (Gremlins) kolmannen osan parissa, joka toivottavasti jonain päivänä tavoittaa valkokankaan.
Laitetaan kootusti tänne kaksi hyvää elokuvaa, jotka katsoin.
HBO Maxilta voi paikantaa elokuvan 8-bit Christmas, joka on nostalginen 80-luvun koko perheen elokuva kuten vaikkapa Yksin kotona. Se sijoittuu 80-luvun lopulle ja kertoo siitä ajasta, kun Nintendo Entertainment System - eli NES - oli kuumin, siistein ja ainoa asia, joka pyöri pienten lasten päissä. Itse olen 90-luvun lapsi ja löysin silti valtavasti yhtymäkohtia omaan nuoruuteen, koska ei ollut internettiä ja älypuhelimia, ja meidän sukupolvella oli omat himoitut konsolit, lisälaitteet ja pelit. Se oli aikaa, kun pelihimoissa käytiin sellaistenkin koulukavereiden kodeissa pelaamassa , jotka eivät varsinaisesti olleet sinun hyviä "kavereita". Heillä nyt vain sattui olemaan joku hyvä peli, jota oli kiva pelata. Koulussa välitunneilla himoittiin porukalla uutuuksia ja mietittiin vähän, että kuka ostaa minkäkin pelin, ettei kaikki käytetä rajattuja rahoja samaan peliin. Se oli tarkkaa hommaa, koska viikko- ja lahjarahoja ei tullut joka raosta ja pelit maksoi paikallisessa kaupassa uutena jotain 350 markkaa, mikä oli massiivinen raha, kun viikkorahana saatoit saada tyyliin 20 markkaa (reilut 3 euroa). Mutta se nyt oli muutenkin aikaa jolloin kahvikuppi maksoi kaksi markkaa, eikä kaksi euroa.
Mutta siis elokuva... Sen pääosassa on n. 10-vuotias poika, joka haluaa joululahjaksi NES:n. Hänellä on koulussa joukko saman henkisiä ystäviä samalla lahjatoiveella ja pelihimolla, jotka hän osuvasti esittelee verrattain yksiulotteisina, koska tuossa iässä asiat vain ovat niin ja kaikkiin lyödään heitä määrittävä leima. Samalla tavalla hänen perheensä on liioitellun satiirinen, koska sillä tavalla poika näkee maailman. Hänen pikkusiskonsa on ärsyttävä, vanhempien huomiota janoava manipuloija, äitinsä on hajamielinen "sata rautaa tulessa" -oleva alennustenmetsästäjä ja isänsä (loistava Steve Zahn) on hiljainen ja muinaisemmalla aikakaudella varttunut kunnostelija, joka ei saa koskaan mitään valmiiksi. Elokuvan vuotuinen suuri jouluostosmatka on silkkaa nostalgista (ja komedista) kultaa ja kadonnutta kulttuuriperintöä, jonka internet on pilannut, koska enää ei tarvitse lähteä fyysisesti paikan päälle.
8-bit Christmas on erittäin hauska, hyvin nostalginen ja sillä on sydän paikallaan. Voi niitä aikoja, kun välitunnilla pelattiin kukkulan kuningasta... Olen tuskaillut sen parissa monesti, miten nykyaikana ei jotenkin osata tehdä samanlaisia lasten kannattelemia ja verrattain kypsiä koko perheen elokuvia, joita tehtiin 80-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuolellakin. Mutta tässä sellainen nyt sitten olisi. Tässä ei ole mitään tyhmennettyä ja lapsellista, se toimii sellaisenaan niin lapselle kuin aikuiselle, jotka nauttivat tasan samoista asioista. Hieno jouluelokuva, joka menee omissa papereissa Feast of the Seven Fishesin (etsikää, ette pety, tai ilmoittakaa jollekin tv-kanavalle, että hopi hopi hommatkaa) kanssa välittömästi joulun klassikkoelokuvien kirjoon.
Toinen elokuva puolestaan oli Netflixistä espanjalainen Rajan lait / Outlaws. Se on varttumistarina ja rikoselokuva punaisten valojen alueelta, jonka päähahmon establisointi on oppikirjakamaa tehokkuudessaan, minkä vuoksi tuo kiusattu ruma ankanpoikanen nimeltä Nacho ansaitsee välittömän katsojan sympatian.
Nacho on 17-vuotias poika, joka asuu edelleen verrattain hyvin toimeen tulevan perheensä luona. Hänen isänsä on hyvin tarkat rajat asettanut ja jopa tahattoman tukahduttava kasvattaja, sillä hän kohtelee aikuisuuden kynnyksellä olevaa Nachoa vielä kuin esiteiniä. Nacho ei ole elänyt yhtään, hänellä ei ole ikäistensä kokemuksia ja hän on turhautunut. Väsynyt olemaan ulkopuolinen, väsynyt olemaan kiusattu. Ehkä parhaiten hänen tilannettaan kuvaa, että 17-vuotiaana hänen ainoa toimeentulonsa on isältään saamansa viikkoraha - siis 17-vuotiaana. Kuinka emaskuloivaa on joutua anelemaan lisää rahaa isältään päästääkseen elokuviin tuossa iässä?
Nachon kapinointi alkaa, kun hän törmää viehättävään tyttöön (järkyttävän kaunis Begona Vargas) ja tämän poikaystävään, joita kuvaillaan hänelle huonona seurana, he tietävät pelkästään ikävyyksiä. Mutta Nacho on ihastunut ja haluaa olla tytön lähellä. Ja tämä Nachon tuntema vetovoima johdattaa hänet useiden ensimmäisten kokemusten äärelle, hän elää. Mutta rakkaus/ihastus tätä eri taustasta tulevaa tyttöä kohtaan ja maskuliinisuutensa todistelu johdattaa Nachoa myös kohti huonoja teitä ja valintoja kohti.
HBO Maxilta voi paikantaa elokuvan 8-bit Christmas, joka on nostalginen 80-luvun koko perheen elokuva kuten vaikkapa Yksin kotona. Se sijoittuu 80-luvun lopulle ja kertoo siitä ajasta, kun Nintendo Entertainment System - eli NES - oli kuumin, siistein ja ainoa asia, joka pyöri pienten lasten päissä. Itse olen 90-luvun lapsi ja löysin silti valtavasti yhtymäkohtia omaan nuoruuteen, koska ei ollut internettiä ja älypuhelimia, ja meidän sukupolvella oli omat himoitut konsolit, lisälaitteet ja pelit. Se oli aikaa, kun pelihimoissa käytiin sellaistenkin koulukavereiden kodeissa pelaamassa , jotka eivät varsinaisesti olleet sinun hyviä "kavereita". Heillä nyt vain sattui olemaan joku hyvä peli, jota oli kiva pelata. Koulussa välitunneilla himoittiin porukalla uutuuksia ja mietittiin vähän, että kuka ostaa minkäkin pelin, ettei kaikki käytetä rajattuja rahoja samaan peliin. Se oli tarkkaa hommaa, koska viikko- ja lahjarahoja ei tullut joka raosta ja pelit maksoi paikallisessa kaupassa uutena jotain 350 markkaa, mikä oli massiivinen raha, kun viikkorahana saatoit saada tyyliin 20 markkaa (reilut 3 euroa). Mutta se nyt oli muutenkin aikaa jolloin kahvikuppi maksoi kaksi markkaa, eikä kaksi euroa.
Mutta siis elokuva... Sen pääosassa on n. 10-vuotias poika, joka haluaa joululahjaksi NES:n. Hänellä on koulussa joukko saman henkisiä ystäviä samalla lahjatoiveella ja pelihimolla, jotka hän osuvasti esittelee verrattain yksiulotteisina, koska tuossa iässä asiat vain ovat niin ja kaikkiin lyödään heitä määrittävä leima. Samalla tavalla hänen perheensä on liioitellun satiirinen, koska sillä tavalla poika näkee maailman. Hänen pikkusiskonsa on ärsyttävä, vanhempien huomiota janoava manipuloija, äitinsä on hajamielinen "sata rautaa tulessa" -oleva alennustenmetsästäjä ja isänsä (loistava Steve Zahn) on hiljainen ja muinaisemmalla aikakaudella varttunut kunnostelija, joka ei saa koskaan mitään valmiiksi. Elokuvan vuotuinen suuri jouluostosmatka on silkkaa nostalgista (ja komedista) kultaa ja kadonnutta kulttuuriperintöä, jonka internet on pilannut, koska enää ei tarvitse lähteä fyysisesti paikan päälle.
8-bit Christmas on erittäin hauska, hyvin nostalginen ja sillä on sydän paikallaan. Voi niitä aikoja, kun välitunnilla pelattiin kukkulan kuningasta... Olen tuskaillut sen parissa monesti, miten nykyaikana ei jotenkin osata tehdä samanlaisia lasten kannattelemia ja verrattain kypsiä koko perheen elokuvia, joita tehtiin 80-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuolellakin. Mutta tässä sellainen nyt sitten olisi. Tässä ei ole mitään tyhmennettyä ja lapsellista, se toimii sellaisenaan niin lapselle kuin aikuiselle, jotka nauttivat tasan samoista asioista. Hieno jouluelokuva, joka menee omissa papereissa Feast of the Seven Fishesin (etsikää, ette pety, tai ilmoittakaa jollekin tv-kanavalle, että hopi hopi hommatkaa) kanssa välittömästi joulun klassikkoelokuvien kirjoon.
Toinen elokuva puolestaan oli Netflixistä espanjalainen Rajan lait / Outlaws. Se on varttumistarina ja rikoselokuva punaisten valojen alueelta, jonka päähahmon establisointi on oppikirjakamaa tehokkuudessaan, minkä vuoksi tuo kiusattu ruma ankanpoikanen nimeltä Nacho ansaitsee välittömän katsojan sympatian.
Nacho on 17-vuotias poika, joka asuu edelleen verrattain hyvin toimeen tulevan perheensä luona. Hänen isänsä on hyvin tarkat rajat asettanut ja jopa tahattoman tukahduttava kasvattaja, sillä hän kohtelee aikuisuuden kynnyksellä olevaa Nachoa vielä kuin esiteiniä. Nacho ei ole elänyt yhtään, hänellä ei ole ikäistensä kokemuksia ja hän on turhautunut. Väsynyt olemaan ulkopuolinen, väsynyt olemaan kiusattu. Ehkä parhaiten hänen tilannettaan kuvaa, että 17-vuotiaana hänen ainoa toimeentulonsa on isältään saamansa viikkoraha - siis 17-vuotiaana. Kuinka emaskuloivaa on joutua anelemaan lisää rahaa isältään päästääkseen elokuviin tuossa iässä?
Nachon kapinointi alkaa, kun hän törmää viehättävään tyttöön (järkyttävän kaunis Begona Vargas) ja tämän poikaystävään, joita kuvaillaan hänelle huonona seurana, he tietävät pelkästään ikävyyksiä. Mutta Nacho on ihastunut ja haluaa olla tytön lähellä. Ja tämä Nachon tuntema vetovoima johdattaa hänet useiden ensimmäisten kokemusten äärelle, hän elää. Mutta rakkaus/ihastus tätä eri taustasta tulevaa tyttöä kohtaan ja maskuliinisuutensa todistelu johdattaa Nachoa myös kohti huonoja teitä ja valintoja kohti.
Viimeksi muokattu:
Matrix Resurrectionin toista traileria. Neo osaa edelleen kung futa.
Tuota repliikkiähän voisi käyttää sitten heti elokuvan alussa, kun päähenkilö esim. nousee portaita toiseen kerrokseen.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
The Unforgivable
Netflixiin tuli tämmönen.. ja laitoin sit katseluun.
Leffa perustuu brittisarjaan, jossa pääosassa oli aikanaan aina huikea Suranne Jones. Ehkä ton sarjan takia tiesin mitä leffassa tapahtuu, mutta se ei kyllä haitannut. Ihan ok tehty draama jännäritwistillä, jossa Sandra Bullock tekee hyvän roolin. Ja uskottavasti 56 vuotiaana näyttelee sellaset 15 vuotta nuorempaa hahmoa (ei nyt ehkä Ming-Na Wen, mutta samoin tavoin ”hyvinsäilynyt” Bullock on)
Kuten todettua, vähän ennalta-arvattava (mutta johtunee että kymmenenvuotta sitten on tuo sarja varmaan tullut katsottua), mutta hyvin näytelty ja ohjattu draama vankilasta vapatuvasta poliisimurhaaja naisesta, joka haluaisi löytää 5 vuotiaana vankilan takia menettämänsä siskon.
.. kiireestä monet tätä moittii, mutta vertailu kolmiosasseen sarjaan on vähän epäreilu imo. Ihan katottava pätkä, varsinkin Bullockin roolisuorituksen takia
Netflixiin tuli tämmönen.. ja laitoin sit katseluun.
Leffa perustuu brittisarjaan, jossa pääosassa oli aikanaan aina huikea Suranne Jones. Ehkä ton sarjan takia tiesin mitä leffassa tapahtuu, mutta se ei kyllä haitannut. Ihan ok tehty draama jännäritwistillä, jossa Sandra Bullock tekee hyvän roolin. Ja uskottavasti 56 vuotiaana näyttelee sellaset 15 vuotta nuorempaa hahmoa (ei nyt ehkä Ming-Na Wen, mutta samoin tavoin ”hyvinsäilynyt” Bullock on)
Kuten todettua, vähän ennalta-arvattava (mutta johtunee että kymmenenvuotta sitten on tuo sarja varmaan tullut katsottua), mutta hyvin näytelty ja ohjattu draama vankilasta vapatuvasta poliisimurhaaja naisesta, joka haluaisi löytää 5 vuotiaana vankilan takia menettämänsä siskon.
.. kiireestä monet tätä moittii, mutta vertailu kolmiosasseen sarjaan on vähän epäreilu imo. Ihan katottava pätkä, varsinkin Bullockin roolisuorituksen takia
Tänään käytiin katsomassa Spiderman ja oli kyllä todella hyvä elokuva, en siitä sen enempää.
Menee pikkaisen offtopiciksi, mutta menköön kun tykkään käydä elokuvissa ja vaikka esim Turun kinopalatsiin on meiltä kotipihalta matkaa se 40minuuttia niin ei ole ennen tätä päivää tullut käytyä.
Salon teatterit on ihan ok muuten mutta istuimet on suhteellisen matalia ja itselle alkaa alaselkä vähän vaivaamaan ja asento muutenkin vähän epämukava etenkin pitkissä elokuvissa se alkaa haittaamaan.
Tänään sitten mentiin Kinopalatsiin isense saliin katsomaan leffaa ja olihan se aika mukava kokemus. Hyvät penkit, riittävästi jalkatilaa ja iso valkokangas. Äänet ehkä karvan verran liian kovalla minun makuun.
Elokuvan alkuaika oli 12:30, todellisuudessa 12:54 pyörähti Marvel teksti kankaalle. Siitä iso miinus Finnkinolle.
Vähän ylimitoitettua noi mainosten määrä alkaa olla.
108€ tuli leffa iltapäivä maksamaan neljältä hengeltä, tähän sisältyi liput ja leffaherkut.
Ehkei ihan joka leffaan viitsi tuollaista summaa sijoittaa, mutta varmaan tullaan mukuloiden kanssa jatkossakin ainakin Marvelit katselemaan jossain premium salissa ja itse alan käymään useamminkin tuolla.
Kyllä mielellään sen 5€ enemmän siitä jalkatilasta maksaa.
Menee pikkaisen offtopiciksi, mutta menköön kun tykkään käydä elokuvissa ja vaikka esim Turun kinopalatsiin on meiltä kotipihalta matkaa se 40minuuttia niin ei ole ennen tätä päivää tullut käytyä.
Salon teatterit on ihan ok muuten mutta istuimet on suhteellisen matalia ja itselle alkaa alaselkä vähän vaivaamaan ja asento muutenkin vähän epämukava etenkin pitkissä elokuvissa se alkaa haittaamaan.
Tänään sitten mentiin Kinopalatsiin isense saliin katsomaan leffaa ja olihan se aika mukava kokemus. Hyvät penkit, riittävästi jalkatilaa ja iso valkokangas. Äänet ehkä karvan verran liian kovalla minun makuun.
Elokuvan alkuaika oli 12:30, todellisuudessa 12:54 pyörähti Marvel teksti kankaalle. Siitä iso miinus Finnkinolle.
Vähän ylimitoitettua noi mainosten määrä alkaa olla.
108€ tuli leffa iltapäivä maksamaan neljältä hengeltä, tähän sisältyi liput ja leffaherkut.
Ehkei ihan joka leffaan viitsi tuollaista summaa sijoittaa, mutta varmaan tullaan mukuloiden kanssa jatkossakin ainakin Marvelit katselemaan jossain premium salissa ja itse alan käymään useamminkin tuolla.
Kyllä mielellään sen 5€ enemmän siitä jalkatilasta maksaa.
Tuo mainosten määrä kyllä ketuttaa leffoissa. Ensin maksaa itsensä kipeäksi lipuista, sitten joutuu vielä katsomaan 20 maksettuja mainoksia. Maksaisin vaikka sitten mielummin lipusta vähän enemmän, mahdollisuudella nähdä leffan ilman mainoksia jos niikseen.
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Onneksi aina voi mennä istumaan vartin myöhässä. Tosin itselläni on addiktion leffapelin voittamiseen niin ei onnistu
Ridley Scottin ohjaama ja Ben Affleckin, Matt Damonin (kaksikon eka yhteinen kässäri sitten Good Will Huntingin), sekä Nicole Holofcenerin käsikirjoittama The Last Duel kostautui erittäin hyväksi eläväksi kuvaksi. Perustuu myös tositapahtumiin, jos sellaisesta jotkut saavat lisäkiksejä. Tapani mukaan menin mahdollisimman sokkona elokuvan pariin ja heti kun elokuva alkoi otsikolla tyyliin: "Osa 1: Totuus Jean de Carrugesin mukaan", niin odotuksissa oli aivan oikein rashomonmainen elokuva. Eli jotain dramaattista tapahtumaa käsitellään usean eri ihmisen näkökulmasta ja totuus on jossain siellä välissä. Mutta Last Duel ei ole siinä mielessä identtinen Rashomonin kanssa, koska tapahtuneesta ei ole juurikaan epäselvyyttä.
Näitä eri näkökulmia käytetäänkin ennen kaikkea maalaamaan keski-aikaa yleisesti. Matt Damonin näyttelemän Jean de Carrugesin versio tapahtumista on hyvin ritarillinen, kunniallinen ja periaatteellinen. Keskiajan ritarikirjallisuushan ennen Cervantesia kirjoitti historian uudelleen ja siksi meille on jäänyt siitä hyvin romanttinen kuva; jaloja, sivistyneitä ja kunniallisia miehiä taistelemassa neitojen kunniasta ja erinäisten muiden jalojen periaatteiden sekä hyvän moraalin puolesta.
Adam Driverin ovela Jacques Le Gris taas tarjoaa kenties hyvin realistisen näkökulman keski-ajasta ilman romantiikkaa. Armotonta politikointia, hyvä veli -suhmurointia ja vallan väärinkäyttöä, ne joilla on valtaa ja rahaa jahtaavat omaa mielihyväänsä sekä etuaan muista välittämättä. Tämä näkökulma värittää myös Matt Damonin hahmon jalosta ritarista hölmöksi.
Kolmas näkökulma taas on Jodie Comerin näyttelemän Jean de Carrugesin vaimon tarina, jota Holofcener on ollut työstämässä. Se on rujoa realismia; nainen oli aviomiehensä/isänsä henkilökohtaista omaisuutta ja elokuva vertaa naista tammaan. Tehtävä oli tuottaa jälkeläisiä ja maailma oli totaalisesti miesten egojen sekä halujen temmellyskenttä. Oman klassisen lisänsä tietysti tuovat tuon valaistuneen ajan "tieteelliset" uskomukset ja jumalaan sokeasti luottamiset.
En varmaan spoilaa mitään, että kun sanon elokuvan loppuvan kaksintaisteluun (koska se on nimessä, historiassa ja elokuva alkaakin jo siitä). Taistelun alkaessa elokuvan lopussa alun ritarillisuus ja romantiikka on kaikonnut. Taistelu on maalautunut sirkukseksi, ellei peräti totaaliseksi farssiksi. Raakalaismaisten idioottien pateettiseksi pippelimiekkailuksi. Sen pitäisi olla taistelu oikeuden ja totuuden puolesta, mutta se on silkkaa pelleilyä, teeskentelyä ja oman edun tavoittelua, jossa ei ole mitään arvostettavaa.
Tuosta julkisesta kaksintaistelusta kuolemaan saakka totuuden nimissä tulee myös vahvat viivat nykyaikaan ja somen vastaaviin miekkailuihin, jossa se ydinasia jää välillä aika nopeasti taka-alalle kun piilotetuilla agendoilla varustetut säilät alkavat muiden paikalle ratsastaneiden toimesta viuhua.
Tämän lisäksi elokuva näyttää vähemmän yllättäen ihan helvetin nätiltä ja massiiviselta. Ei paljoa lymyillä sisätiloissa pikkubudjetilla, vaan keski-aika herätetään henkiin. Loistavaa näyttelijäntyötä läpi linjan ja erityisesti Ben Affleck sivuroolissa omahyväisenä playboyna on aivan loistava.
Järkyttävän suuri sääli, miten The Last Duel floppasi lippuluukuilla. Ja oma surullinen lukunsa, että Ridley Scott sitten syytti siitä jatkuvasti kännykkäänsä tuijottavia milleniaaleja, jotka eivät jaksa keskittyä mihinkään vähänkään vaativaan. Mutta olen tästäkin surusta jo kirjoittanut tännekin useamman kerran, että en lähde enää sinne. Ihan oikeassahan sinänsä tuo tosiaan on, että pitää olla huolissaan. Mutta tuollainen ulostulo voidaan vain lakaista maton alle nykyajan kärrystä pudonneen vanhan ukon katkeruutena.
Mutta hyvä elokuva, hieno elokuva ja näin. Kuten myös argentomaisia fiboja sisällään pitävä pop-elokuva Last Night in SohoJoe Edgar Wrightilta. Thomasin MacKenzie oli jo Pähkinänsärkijässä aevan ihana ja nyt sydämeni on ihan pakahtua. Näyttää niin yhdeltä lapsuuden ihastukselta ääntä myöten, että pahaa tekee. Ja Matt Smith... loistava suoritus, sekä kameratyöskentely Chan Wook-Parkin luottokameramieheltä saattaapi olla lähellä Oscar-mainintaa. Kysymys on ehkä enemmän riittääkö elokuvan b-mäinen ja hieman roskamainen profiili sinne laajemmin prestige-elokuvien sekaan.
The Last Duelista niitä ehdokkuuksia odottaisi napsuvan enemmänkin, vaikka toisaalta Golden Globeja ei tainnut tippua yhtäkään. Mutta se onkin canceloitu se tapahtuma, mikä on harmi siltä kannalta, kun kyseessä oli se viihdyttävin palkintoshow. Nyt vissiin vain ilmoitetaan tänä vuonna voittajat lehdistötilaisuudessa. Hyttikin on ulkomaisissa ehdolla.
Tuossa syksymmällä oli taas vähän kaamosmasennusta elokuvien suhteen, mutta nyt on tullut niin monta hyvää jo katsottua taas putkeen ja vielä on muutamia katsomatta, sekä lisää tulee. Kyllä kelpaa.
Näitä eri näkökulmia käytetäänkin ennen kaikkea maalaamaan keski-aikaa yleisesti. Matt Damonin näyttelemän Jean de Carrugesin versio tapahtumista on hyvin ritarillinen, kunniallinen ja periaatteellinen. Keskiajan ritarikirjallisuushan ennen Cervantesia kirjoitti historian uudelleen ja siksi meille on jäänyt siitä hyvin romanttinen kuva; jaloja, sivistyneitä ja kunniallisia miehiä taistelemassa neitojen kunniasta ja erinäisten muiden jalojen periaatteiden sekä hyvän moraalin puolesta.
Adam Driverin ovela Jacques Le Gris taas tarjoaa kenties hyvin realistisen näkökulman keski-ajasta ilman romantiikkaa. Armotonta politikointia, hyvä veli -suhmurointia ja vallan väärinkäyttöä, ne joilla on valtaa ja rahaa jahtaavat omaa mielihyväänsä sekä etuaan muista välittämättä. Tämä näkökulma värittää myös Matt Damonin hahmon jalosta ritarista hölmöksi.
Kolmas näkökulma taas on Jodie Comerin näyttelemän Jean de Carrugesin vaimon tarina, jota Holofcener on ollut työstämässä. Se on rujoa realismia; nainen oli aviomiehensä/isänsä henkilökohtaista omaisuutta ja elokuva vertaa naista tammaan. Tehtävä oli tuottaa jälkeläisiä ja maailma oli totaalisesti miesten egojen sekä halujen temmellyskenttä. Oman klassisen lisänsä tietysti tuovat tuon valaistuneen ajan "tieteelliset" uskomukset ja jumalaan sokeasti luottamiset.
En varmaan spoilaa mitään, että kun sanon elokuvan loppuvan kaksintaisteluun (koska se on nimessä, historiassa ja elokuva alkaakin jo siitä). Taistelun alkaessa elokuvan lopussa alun ritarillisuus ja romantiikka on kaikonnut. Taistelu on maalautunut sirkukseksi, ellei peräti totaaliseksi farssiksi. Raakalaismaisten idioottien pateettiseksi pippelimiekkailuksi. Sen pitäisi olla taistelu oikeuden ja totuuden puolesta, mutta se on silkkaa pelleilyä, teeskentelyä ja oman edun tavoittelua, jossa ei ole mitään arvostettavaa.
Tuosta julkisesta kaksintaistelusta kuolemaan saakka totuuden nimissä tulee myös vahvat viivat nykyaikaan ja somen vastaaviin miekkailuihin, jossa se ydinasia jää välillä aika nopeasti taka-alalle kun piilotetuilla agendoilla varustetut säilät alkavat muiden paikalle ratsastaneiden toimesta viuhua.
Tämän lisäksi elokuva näyttää vähemmän yllättäen ihan helvetin nätiltä ja massiiviselta. Ei paljoa lymyillä sisätiloissa pikkubudjetilla, vaan keski-aika herätetään henkiin. Loistavaa näyttelijäntyötä läpi linjan ja erityisesti Ben Affleck sivuroolissa omahyväisenä playboyna on aivan loistava.
Järkyttävän suuri sääli, miten The Last Duel floppasi lippuluukuilla. Ja oma surullinen lukunsa, että Ridley Scott sitten syytti siitä jatkuvasti kännykkäänsä tuijottavia milleniaaleja, jotka eivät jaksa keskittyä mihinkään vähänkään vaativaan. Mutta olen tästäkin surusta jo kirjoittanut tännekin useamman kerran, että en lähde enää sinne. Ihan oikeassahan sinänsä tuo tosiaan on, että pitää olla huolissaan. Mutta tuollainen ulostulo voidaan vain lakaista maton alle nykyajan kärrystä pudonneen vanhan ukon katkeruutena.
Mutta hyvä elokuva, hieno elokuva ja näin. Kuten myös argentomaisia fiboja sisällään pitävä pop-elokuva Last Night in Soho
The Last Duelista niitä ehdokkuuksia odottaisi napsuvan enemmänkin, vaikka toisaalta Golden Globeja ei tainnut tippua yhtäkään. Mutta se onkin canceloitu se tapahtuma, mikä on harmi siltä kannalta, kun kyseessä oli se viihdyttävin palkintoshow. Nyt vissiin vain ilmoitetaan tänä vuonna voittajat lehdistötilaisuudessa. Hyttikin on ulkomaisissa ehdolla.
Tuossa syksymmällä oli taas vähän kaamosmasennusta elokuvien suhteen, mutta nyt on tullut niin monta hyvää jo katsottua taas putkeen ja vielä on muutamia katsomatta, sekä lisää tulee. Kyllä kelpaa.
Viimeksi muokattu:
Suomen Oscar-ehdokas, Juho Kuosmasen Hytti nro 6, pääsi 92 elokuvan joukosta 15 leffan shortlistille, jolta viisi parhaan kansainvälisen elokuvan ehdokasta valitaan. Pystiin asti tuskin on asiaa, ainakin Japanin, Norjan ja Iranin leffat ovat herättäneet paljon enemmän huomiota, mutta ehdolle saattaisi olla hyvä sauma. Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä on tähän mennessä ainoa suomalaisleffa, joka siihen on yltänyt tuossa kategoriassa. Lisäksi Selma Vilhusen Pitääkö mun kaikki hoitaa? oli ehdolla parhaaksi lyhytelokuvaksi.
www.oscars.org
94TH OSCARS® SHORTLISTS IN 10 AWARD CATEGORIES ANNOUNCED
The Academy of Motion Picture Arts and Sciences today announced shortlists in 10 categories for the 94th Academy Awards®: Documentary Feature, Documentary Short Subject, International Feature Film,...
www.oscars.org
Uusi Spiderman jonka markkinointiin ei ole voinut olla hukkumatta jos seuraa vähänkin viihdelähteitä on tällä hetkellä imdb:n top250-listalla 9. arvosanalla 9.0....
Ei ikinä saisi alkaa keskustelua elokuvasta jota ei ole itse nähnyt mutta tulkaa joku nyt sanomaan onko marvel vetänyt kanin hatusta ja tehnyt yhden kaikkien aikojen elokuvista vai onko kyseessä taas joku nörttien vallankumous kuten tiedetään esim Batman-casesta jonka takia esim Shawshank löytyy listan kärjestä?
Edit. Vai onko kyse tuoreen leffan 15minuutista julkisuudessa ja pian alkaa valuminen?
Ei ikinä saisi alkaa keskustelua elokuvasta jota ei ole itse nähnyt mutta tulkaa joku nyt sanomaan onko marvel vetänyt kanin hatusta ja tehnyt yhden kaikkien aikojen elokuvista vai onko kyseessä taas joku nörttien vallankumous kuten tiedetään esim Batman-casesta jonka takia esim Shawshank löytyy listan kärjestä?
Edit. Vai onko kyse tuoreen leffan 15minuutista julkisuudessa ja pian alkaa valuminen?
Ainahan nuo ison profiilin leffat nousevat ensin korkealle kun fanipojat ryntäävät ensimmäisinä teatteriin ja sitten pikku hiljaa alkavat pudota. Mutta on tuo uusi Spider-Man myös yksi Marvelin parhaista ja osaa vedellä oikeista naruista miellyttääkseen isoa osaa faneista, joten saattaahan se listalla korkealle jäädäkin, mutta ei lähellekään tuota top kymppiä.
NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Aika vähänpä nuo IMDB:n nykyään pisteet kiinnostavat etenkään uutuusleffojen kohdalla, jengi pommittaa tosiaan joko kymppiä tai ykköstä näppikset punaisena ja siitä tulee tuollaisia vääristymiä kuten tässäkin tapauksessa. Tasoittuu ajan myötä onneksi. Tämä on sitä parempaa Marvelia, mutta ei todellakaan sarjan kärkeä eikä edes lähelläkään parasta Spiderman-elokuvaa eli Raimin tokaa tulkintaa aiheesta.
Itse pidän nykyään Rotten Tomatoesia luotettavampana kuin noita kaikille avoimia äänestyksiä. Kriitikoista voi olla montaa mieltä, mutta automaattisesti siellä ei olla niin jyrkästi jonkun elokuvan/sarjan faneja tai vihaajia. Jos RT-lukemat huitelee jossain alta viidenkympin, kyseessä on harvemmin mikään hyvä leffa.
Tällä Spider-Manilla on kuitenkin jo 233k arvostelua IMDB:ssä. Usein nämä kovat lukemat säilyvät vain parin tuhannen arvostelun ajan. Kriitikot eivät ole leffasta mitenkään erityisen innoissaan olleet, mutta eipä kriitikoiden ja rahvaan maku aina menekään yksi yhteen. Täytyypä ehkä jopa raahautua teatteriin katsomaan elokuva. Edelliset Hollandin hämisleffat mielestäni olleet "ihan hyviä".
Joo onhan No Way Home hyvä Spider-Man elokuvaksi. Paras supersankari-elokuva se ei ole tai edes paras Spider-Man elokuva. Se on Spider-Man Into Spiderverse. Mutta hyvä elokuva ja MCU-tasolla kärkeä. Ja merkittävä elokuva on. Mutta eiköhän se putoile siihen Infity War ja Endgamen tasolle 8.5 tienoille IMDB:ssä.
No Hesari ainakin antoi neljä tähteä ja sanoi siitä että "uusi Hämähäkkimies on yksi kaikkien aikojen Marvel-leffoista – ja mahdollisesti paras Spider-Man-elokuva"
Lainaan melkein 7,5 vuotta vanhaa viestiä koska katsoin eilen sattumalta ko. elokuvan vuodelta 2008, ja on kyllä parhaita genressään. Sopivasti väkivaltaa ja huumoria sekaisin (ei todellakaan mitään kainalopieruhuumoria) vaan lähinnä henkilöhahmojen välistä kemiaa.
Jos aiot katsoa tämän elokuvan niin älä lue mitään arvosteluita tms. Pistä leffa pyörimään ja nauti.
Jotkut elokuvat ovat ihan hyviä mutta niitä ei tulisi silti mieleenkään katsoa toiseen kertaan. Tämän olen nähnyt varmaan neljään kertaan eikä se yhtään kulu.
Kahtelin tuossa Koirat eivät käytä housuja -leffan. Jotain olin siitä lukenut, mutta katsellessa oli fiilis et kai tääkin loppuun asti pitää kattoa. Selvästi oli kumminkin heti alussa jotain jännää meneillään ja herätti mielenkiinnon. Siinä tovi tuli mietittyä kyynisesti, että onko joku perkeleen putousnäyttelijä laitettu taide-elokuvaproggikseen jotta saadaan katsojia!? Vähän kuin se kuppanen haltiakieltäpuhuvadooris Taru sormusten herrasta -leffojen julisteessa.
Kyynisesti kahlasin läpi leffan mutta loppukohtauksessa mulle avautui vasta koko tarinan juju. Nyt tuli pakottava tarve katsoa tämä uudestaan. Se viimeinen diskokohtaus on tärisyttävä. En ole kokenut noin kovia kuin tuo päänäyttelijä, mutta elokuvallisesti tuota vaimon kuolemaa tuskin hienommin voi tuoda esiin. Ja siitäkin voi selvitä näköjään, läheisen kuolemasta. Tosin maailma on ihan eri kuin silloin onnellisina kesämökkimaisemissa. Huh.
Kyynisesti kahlasin läpi leffan mutta loppukohtauksessa mulle avautui vasta koko tarinan juju. Nyt tuli pakottava tarve katsoa tämä uudestaan. Se viimeinen diskokohtaus on tärisyttävä. En ole kokenut noin kovia kuin tuo päänäyttelijä, mutta elokuvallisesti tuota vaimon kuolemaa tuskin hienommin voi tuoda esiin. Ja siitäkin voi selvitä näköjään, läheisen kuolemasta. Tosin maailma on ihan eri kuin silloin onnellisina kesämökkimaisemissa. Huh.
Liitteet
Pientä lisäajatusta vielä. Mahtava miten on kuvattu tuo yhden ihmisen käynti läpi helvetin. Jäähän tuohon muutamia asioita ilmaan, joita ei tietenkään pidä elokuvassa alkaa selittämään kädestä pitäen. Ainut mikä itseäni ihmetytti - siis siinä mielessä että tajusin ylipäätään mistä kyse - niin tuo vaimon hukkuminen tapahtui jotain ehkä seittemänplusvuotta sitten (lapsen iästä arvioiden). Ja hommat alkoivat rullata uudella volyymilla eteenpäin kun vahingossa törmäsi dominattareen. Saattoihan siinä olla toki irtosuhteita siellä täällä, mutta leffa kertoo ainoastaan yhden irtosuhteen sen jälkeen kun päähenkilö on tavannut dominan, eli sen kun se joutuu nolosti torjutuksi lapsensa opettajan taholta. Epäselväksi siis jää oliko sillä ollut suhteita ja jos oli niin onnistuivatko ne jotenkuten vai muuttiko tuo törmäys kristakososeen siis pekkastrangin elämän ettei normi kanssakäyminen enää luonnistunut?
Juuri katselussa Netflixistä elokuva "Don't look up" ja vaikka vasta puolessa välissä leffaa olen niin vahva katselusuositus tälle!
Erinomainen näyttelijäkaarti ja varmaankin hienoimpia satiiri -elokuvia joita olen nähnyt, kun satiiri on hieman hienovaraisempaa eikä niin ilmiselvää halpojen naurujen hakemista. Se alun ihmetyttänyt "based on actual events"kin avautui hyvin tässä katsomisen aikana.
Erinomainen näyttelijäkaarti ja varmaankin hienoimpia satiiri -elokuvia joita olen nähnyt, kun satiiri on hieman hienovaraisempaa eikä niin ilmiselvää halpojen naurujen hakemista. Se alun ihmetyttänyt "based on actual events"kin avautui hyvin tässä katsomisen aikana.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy