Jatkoajan leffakerho

  • 2 294 157
  • 11 921

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Katsoin viikonloppuna yhteensä kahden päivän aikana juuri Netflixiin ilmestyneen Transformers The Last Knight-elokuvan, jotta kenenkään muun ei tarvitsisi.

Tykkään popparileffoista, efektirämistelyistä ja toiminnasta ja tulipahan lapsena leikittyä aika paljon Transformers-leluilla. Tykkäsin myös erityisesti siitä ensimmäisestä Transformers-elokuvasta.

Mutta tämä viimeinen oli niin kauheaa paskaa, että piti keskeyttää katsominen kolmesti. En ymmärrä, miten näin paskaa käsikirjoitusta ei ole kukaan missään vaiheessa viitsinyt edes vähän parsia kasaan. Esimerkiksi ennen lopputaistelua paikalle yhtäkkiä ilmestyy joukko apuvoimia. Sankari ilmoittaa vaan katsojille, koska tätä kutsumista ei ilmeisesti voinut ruudulla näyttää, että "hyvä, saitte viestini ja tulitte kaikki paikalle".
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Argossa joutui miettiä onkohan nämä aitoja kuvia tapahtumapaikalta. Eivät ole ja sen tekijät auliisti kertovat. Hienolta näyttää silti ja hienosti keksivät miltä se olisi voinut näyttää. Tietenkin kuvamateriaalia paikalta on olemassa ja sen pohjalta voinut tehdä, Kannattaa katsoa lopputekstit kokonaan.

Kyseessä on siis Iranin vallankumous

Argo on elokuva, joka olisi kiva nähdä uudestaan. Itse aihe - Iranin vallankumous ja lähihistoria yleisesti - alkoi kiinnostaa myös sen myötä enemmän.
 

Buster

Jäsen
Katsoin viikonloppuna yhteensä kahden päivän aikana juuri Netflixiin ilmestyneen Transformers The Last Knight-elokuvan, jotta kenenkään muun ei tarvitsisi.
Tämä oli kyllä kova jo teatterissa katsottuna ja en muuten varmastikaan olisi loppuun asti katsonut. Onkohan joku jossain selvittänyt miksi kuvasuhde muuttui kohtausten sisällä, kun oli samaa mättöä ilmeisesti imax- ja normikameroilla kuvattu. Tai ei edes mättöä, vaan imaxilla taisi olla välillä ihan perus dialoginpätkäkin kuvattu. Teatterissa se oli vielä melkoinen häiriötekijä kun samalla tekstitysten paikka muuttui ylemmäs. Oli kyllä vähän kuin 10-vuotiaan rustaama käsikirjoitus. Toki olen varmaan itsekin tyhmä kun olen näistä jokaista katsonut, vaikka vain ensimmäinen maistui ja itse Tranformeritkin ovat ihan yhdentekeviä.

Bumblebee -elokuva tosin jopa lievästi kiinnostaa ilman Bayhemia. Mainion Kubo ja samuraiseikkailun ohjannut Travis Knight häärää peräsimessä.

Olga Kurylenkon tähdittämä kauhuelokuva Mara oli ihan mielenkiintoinen tapaus. Täyttä sekundaahan elokuva oli, mutta mikä tahansa uniin liittyvä kyllä saa meikäläisen pelokkaaksi. Tällä kertaa leffa käsitteli valveunia, jonka sorttisen tapauksen olen itsekin kerran kokenut. En nähnyt mitään, mutta tunsin pari sormentökkäisyä ja jopa käden kosketuksen selässäni yön pimeydessä. Tuli pelättyä ja katseltua elokuvaa sydän kurkussa, mutta kun tuo demoni huipennuksessa astui viimein esiin selvästi kokonaisuudessaan, niin tuli purskahdettua nauruun. Se näytti siltä kuin joku vanha mummo askeltaisi etukenossa aivan ympärikännissä nilkat vääränä korkokengissä ja käsilaukkua pidellen. Se siitä pelottavuudesta ja sai mennä levollisena nukkumaan.

Tänään näköjään tulee tv:n ensi-iltaan tanskalaisen Osasto Q:n tarinan uusin osa, Pullopostia. Oli mielestäni heittämällä sarjan paras kaikin puolin ja olivat tainneet saada isomman budjetinkin käsiinsä kuin aiemmissa. Vähän Jussi Vataselta näyttävä Pål Sverre Hagen (Lumiauramies, Kon-Tiki) vetää aivan loistavan roolin kylmäävänä murhaajana.

EDIT: Huhhahhei, kun oli muuten Minä, Simon aika hieno elokuva. Kunnon romanttinen nuorisokomedia, mutta modernilla kosketuksella. Ei ollut kyse itsensä löytämisestä ja minuutensa kanssa kamppailemisesta kuten tavallisesti, vaan siitä miten kertoa maailmalla millainen on. Voi vain kuvitella miten mahtava ja rohkaiseva kokemus tuo on niille, joita asia koskettaa. Ei jotenkin yllättänyt kun itsekin tuli pari kyyneltä tirautettua, että This Is Usin käsikirjoittajat oli mukana.
 
Viimeksi muokattu:

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Hiukan vanhempaa tavaraa tähän, kun ei noita uutuuksia oikein tule mentyä katsomaan. Eli boksin kovalevyltä kaivoin perjantai-illan ratkoksi ensin Tarantinon Hateful Eightin ja heti perään Lynchin Dunen. Ensin mainittu on Tarantinon paskin leffa ja selvällä erolla. Ja siltä on sentään tullut pökäleet Django Unchained ja Inglorious Basterds. Nuo kaksi jälkimmäistä tuli katsottua, koska Tarantino. Anteeksi epä-suomi, mutta se vain sopi tähän paikkaan. Mutta tämä H8 on yksinkertaisesti itseään täynnä oleva kakkakikkare. Surkea leffa ilman mitään positiivista sanottavaa. En ole Kill Billien jälkeen maksanut noista enkä tosiaan aio maksaa jatkossakaan. Pelkällä nimellä ratsastamista. Tajuaisi lopettaa leffojen tekemisen. Olisi kaikille paras ratkaisu.

Mutta tämä Dune, jonka loppumetrit tässä vielä häämöttävät.Tämän camp-arvo on lähes mittaamaton! Kirjana tykkäsin nuorempana kovasti, leffana ekalla kertaa en niinkään. Mutta nyt melkein 35 vuotta ilmestymisestä, huono on muuttunut hyväksi! Ehkä viskillä on osuutensa asiaan, mutta nautin tästä täysin siemauksin, vaikkei tässä ole päätä eikä häntää :D Tai ehkä juuri siksi.
 
Mutta tämä Dune, jonka loppumetrit tässä vielä häämöttävät.Tämän camp-arvo on lähes mittaamaton! Kirjana tykkäsin nuorempana kovasti, leffana ekalla kertaa en niinkään. Mutta nyt melkein 35 vuotta ilmestymisestä, huono on muuttunut hyväksi! Ehkä viskillä on osuutensa asiaan, mutta nautin tästä täysin siemauksin, vaikkei tässä ole päätä eikä häntää :D Tai ehkä juuri siksi.

Minulle kävi täysin sama asia ihan hiljattain. Lynchin elokuva yritti seurata kirjaa vahvasti, minusta epäonnistui lopulta siinä kovasti, ja petyin vähän siihen aikanaan. Nyt katsoin joku 1-2kk sitten pitkästä aikaa uudestaan ja mieleni oli muuttunut :) Vieläkin siinä on omat paskuutensa ja hölmöytensä, sekä juttunsa joista en pidä. Mutta silti kuin naulittuna ruutuun ja hymy oli huulilla, hehe.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, Eddie Howe, Sir Bobby, Rock of Gibraltar
Hiukan vanhempaa tavaraa tähän, kun ei noita uutuuksia oikein tule mentyä katsomaan. Eli boksin kovalevyltä kaivoin perjantai-illan ratkoksi ensin Tarantinon Hateful Eightin ja heti perään Lynchin Dunen. Ensin mainittu on Tarantinon paskin leffa ja selvällä erolla. Ja siltä on sentään tullut pökäleet Django Unchained ja Inglorious Basterds. Nuo kaksi jälkimmäistä tuli katsottua, koska Tarantino. Anteeksi epä-suomi, mutta se vain sopi tähän paikkaan. Mutta tämä H8 on yksinkertaisesti itseään täynnä oleva kakkakikkare. Surkea leffa ilman mitään positiivista sanottavaa. En ole Kill Billien jälkeen maksanut noista enkä tosiaan aio maksaa jatkossakaan. Pelkällä nimellä ratsastamista. Tajuaisi lopettaa leffojen tekemisen. Olisi kaikille paras ratkaisu.

Mutta tämä Dune, jonka loppumetrit tässä vielä häämöttävät.Tämän camp-arvo on lähes mittaamaton! Kirjana tykkäsin nuorempana kovasti, leffana ekalla kertaa en niinkään. Mutta nyt melkein 35 vuotta ilmestymisestä, huono on muuttunut hyväksi! Ehkä viskillä on osuutensa asiaan, mutta nautin tästä täysin siemauksin, vaikkei tässä ole päätä eikä häntää :D Tai ehkä juuri siksi.

Minulle kävi täysin sama asia ihan hiljattain. Lynchin elokuva yritti seurata kirjaa vahvasti, minusta epäonnistui lopulta siinä kovasti, ja petyin vähän siihen aikanaan. Nyt katsoin joku 1-2kk sitten pitkästä aikaa uudestaan ja mieleni oli muuttunut :) Vieläkin siinä on omat paskuutensa ja hölmöytensä, sekä juttunsa joista en pidä. Mutta silti kuin naulittuna ruutuun ja hymy oli huulilla, hehe.

Leffanhan piti alun perin olla peräti kuusituntinen tms. ja näin sen Lynch suunnitteli. Kun kuvaukset lähenivät loppuaan ja leikkaaminen lähestyi, tuli studiolle pupu pöksyyn ja leffa leikattiin nykyiseen muotoonsa. Minkä ehkä ”hiukan” näkee. Loistava elokuva. Klassikko.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Ensin mainittu on Tarantinon paskin leffa ja selvällä erolla. Ja siltä on sentään tullut pökäleet Django Unchained ja Inglorious Basterds. Nuo kaksi jälkimmäistä tuli katsottua, koska Tarantino. Anteeksi epä-suomi, mutta se vain sopi tähän paikkaan. Mutta tämä H8 on yksinkertaisesti itseään täynnä oleva kakkakikkare. Surkea leffa ilman mitään positiivista sanottavaa. En ole Kill Billien jälkeen maksanut noista enkä tosiaan aio maksaa jatkossakaan. Pelkällä nimellä ratsastamista. Tajuaisi lopettaa leffojen tekemisen. Olisi kaikille paras ratkaisu.
Tätä samaa olen toitottanut, todennäköisesti tässäkin ketjussa. Mun mielestä Tarantino on nykyään maailman suurin Tarantino-fani ja se "oma tyyli" menee vähän väkisin puskemiseksi. Juuri nuo kolme viimeisintä ovat olleet jokainen edeltäjäänsä huonompia.

Ohjatahan mies osaa ja Hateful Eight näyttää nätiltä, mutta tarinankerronta on samaa tasoa kuin niillä lukuisilla kehnoilla Tarantino-imitaattoreilla 90-luvun lopulla. Mielenkiintoista olisikin nähdä QT jonkun toisen rustaaman tarinan puikoissa. Tarantinon Star Trek -leffaa odotellessa...
 

Baldrick

Jäsen
Suosittelen ehdottomasti katsomaan ainakin jenkkien Netflixistä löytyvän The Ballad of Buster Scruggs, joka on Coenin veljesten tuotantoa. Omasta mielestäni(!) paras Coen-veljesten elokuva tai ainakin itse pidin jotenkin suunnattomasti. Luultavasti monilla näin ei ole, vaan pitävät "vain" hyvänä tai jopa erinomaisena elokuva, joskaan ei heidän parhaanaan. Taidan katsoa sen kohta uudelleen, vaikka viime viikolla tuli se ensimmäistä kertaa vilkaistua. Yleensä en elokuvia kahteen kertaan vuoden sisään katso, mutta tässä voin tehdä poikkeuksen.

Kyseessä on siis länkkärielokuva, joka koostuu 6 erilaisesta tarinasta villissä lännessä. Kaikki tarinat omanlaisiaan perspektiivejä koskien tuota ajanjaksoa ja jokainen on kerronnallisesti hieman erilainen. Elokuva luonnollisesti sisältää sopivissa määrin huumoria, välillä vähän synkempääkin, mutta tarinankerronnallisesti se on erinomainen! Periaattessa jokaisesta noista tarinoista voisi tehdä omankin elokuvan. Elokuvaa tähdittävät mm. Liam Neeson, James Franco, Brendan Gleeson ja Tom Waits.

Sen kummemmin spoilaamatta sanon, että ehkä eniten noista kuudesta tarinasta pidin siitä seesteistä tarinasta, joka kertoi joen varrella isoa suonta etsivästä kullankaivajasta.
 

Undrafted

Jäsen
Dune pitäisi kaivaa jostain katseluun. Vuosia viime kerrasta. Kun kirjojenkin lukemisesta aikaa, niin hämärät muistikuvat miten tarina soljuu.

Kaikki kolme tuoreinta Tarantinoa kärsii minusta samoista ongelmista. Venytettyjä väkivaltakohtauksia ja tarinan kannalta tylsiä sekä turhia kohtauksia. Aiemmissa leffoissaan Tarantino oli minusta terävänpi ja tarina eteni reippaammin. Nyt koitetaan herättää kohua tai jostain muusta syystä venytellään.
 

Buster

Jäsen
Suosittelen ehdottomasti katsomaan ainakin jenkkien Netflixistä löytyvän The Ballad of Buster Scruggs, joka on Coenin veljesten tuotantoa.
Joo, maistui mainiosti ja on eittämättä yksi vuoden valopilkkuja. Kaikki tarinat kolahtivat ja Kullankaivaja oli tosiaan huikea Tom Waitsin onnistuessa todella lyhyessä ajassa tekemään jotain todella muistettavaa melko vähästä. Ja onhan tuo avausepisodikin mahtava pienessä Little Big Man -henkisyydessä, jossa se laskee villistä lännestä ja sen kovuudesta leikkiä. Vielä kun Red Dead Redemptionia tullut hakattua, niin tuon jakson kuvat esimerkiksi kaupungin kaduilta olivat erittäin sykähdyttäviä ja aidonoloisia. Käsittämättömän vähällä saatiin aikaan eläväinen kaupunki ja ajankuva luotua.

Itse tapittanut Kädettömän Alfonson, jossa on käsinkosketeltavaa historianhavinaa. Sirkuksessa työskennellyt Tod Browning ohjaajana, tuttuna kollaboraattorina pääosassa ilmeilee miljoonien kasvojen mies Lon Chaney ja vielä naispääosassa 20-luvun kampauksesta ja meikkauksestakin huolimatta aivan jumalaisen kaunis 19-vuotias Joan Crawford. Ja olipa jälleen Chaneyn kilpakosijana myös sankarimainen Norman Kerry. Elokuvasta on osia kadonnut, mutta onneksi ne ovat tarinan ytimen kannalta aivan merkityksettömiä ja jäljellä olevastakin muodostuu erittäin muistettava sekä eheä jännäri. Chaneyn roolisuoritus aivan poikkeuksellinen, miten hän pystyy sinänsä vastenmieliselle hahmolleen hakemaan sympatiaa, sekä miten hän läpikäy elokuvan kuuluisimmassa kohtauksessa valtavan tunteiden kirjon läpi kasvoillaan muutamissa sekunneissa.

Duneen liittyen Denis Villeneuve pykää siitä ainakin kaksiosaista elokuvaa, minkä toki varmaan kaikki jo tietääkin.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Itse tapittanut Kädettömän Alfonson, jossa on käsinkosketeltavaa historianhavinaa. Sirkuksessa työskennellyt Tod Browning ohjaajana, tuttuna kollaboraattorina pääosassa ilmeilee miljoonien kasvojen mies Lon Chaney ja vielä naispääosassa 20-luvun kampauksesta ja meikkauksestakin huolimatta aivan jumalaisen kaunis 19-vuotias Joan Crawford. Ja olipa jälleen Chaneyn kilpakosijana myös sankarimainen Norman Kerry. Elokuvasta on osia kadonnut, mutta onneksi ne ovat tarinan ytimen kannalta aivan merkityksettömiä ja jäljellä olevastakin muodostuu erittäin muistettava sekä eheä jännäri. Chaneyn roolisuoritus aivan poikkeuksellinen, miten hän pystyy sinänsä vastenmieliselle hahmolleen hakemaan sympatiaa, sekä miten hän läpikäy elokuvan kuuluisimmassa kohtauksessa valtavan tunteiden kirjon läpi kasvoillaan muutamissa sekunneissa.

Chaney oli loistava näyttelijä. Harmi vain, että teki niin paljon vaatimattomia elokuvia, voisi olla paremmilla valinnoilla vieläkin arvostetumpi kuin mitä on (tai ehkä MGM vain pakotti hänet tiettyihin tuotantoihin, kuka tietää). Jos Alfonso iski, suosittelen myös West of Zanzibaria.

Itse olen katsonut lähiaikoina intialaisen mestariohjaajan Satyajit Rayn elokuvia. Suosittelen kaikille, jotka haluavat nähdä vahvoja ja kantaa ottavia draamoja vailla siirappisuuden häivää. Suoratoistopalveluista tuskin löytyy, mutta molemmilla kiekkotyypeillä pääsee hyvin alkuun.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Peter Jacksonin käsikirjoittama, tuottama ja apuohjaama (muttei pääohjaama), Philip Reeven romaaneihin perustuva Mortal Engines oli lähinnä "ihan kiva". Mielenkiintoinen visuaalisesti, isot liikkuvat kaupungit jyräsivät telaketjuilla pitkin poikin maailmaa ja taistelivat toisiaan vastaan mikä oli hienon näköistä. Juoni ei ollut kovin monimuotoinen ja jacksonmaiset ylipitkät toimintakohtaukset vähän vaivasivat, vaikka mies ei itse ohjaajan tontilla nyt ollutkaan. Leffa itsessään ei ollut liian pitkä, reiluun pariin tuntiin saatiin juoni puserrettua.

Pääosissa oli nuoria lupauksia ja pahiksena aina karismaattinen Hugo Weaving. Näyttävästä toteutuksestaan huolimatta tämä jäänee "ynnä muut"-kategoriaan perusleffana, jonka katsoo kertaalleen ihan mielellään mutta joka ei niin suuria muistijälkiä tai tunne-elämyksiä jätä, että se miksikään klassikoksi nousisi.
 
kaivoin perjantai-illan ratkoksi ensin Tarantinon Hateful Eightin ja heti perään Lynchin Dunen. Ensin mainittu on Tarantinon paskin leffa ja selvällä erolla. .
Omaan makuuni Hateful Eight on edelleen Tarantinon parhaimpia elokuvia. Muita ovat Jackie Brown ja Reservoir Dogs.

The Ballad of Buster Scruggs oli oikein mukava virkistys länkkärielokuvien maailmassa. Varsinkin Liam Neesonin ja Harry Mellingin suoritukset olivat loistavia. Pelkät katseet saivat naurattamaan.
 

Buster

Jäsen
Peter Jacksonin käsikirjoittama, tuottama ja apuohjaama (muttei pääohjaama), Philip Reeven romaaneihin perustuva Mortal Engines oli lähinnä "ihan kiva".
Samaa mieltä ja kyllä tuo elokuvan isous pääsi audiovisuaalisesti sykähdyttämään. Vähän kuin Mad Max ja Liikkuva linnake olisi ahdettu samaan nuorisoelokuvan muottiin (Nälkäpeli, Outolintu, Labyrintti jne), sekä päälle siroteltu vähän Star Warsia. Siihen päälle vielä Junkie XL:n aika mahtava musiikki. Että erittäin hyvä elokuvateatterikokemus, mutta hyvin keskinkertainen ja unohdettava elokuva.

Paljon tuntui olevan mielenkiintoista materiaalia ja pidin yllätyksekseni elokuvan maailmasta sekä sen muutamista päähahmoista, mutta harmittavan tavanomaisilla ja pinnallisilla poluilla elokuva sitten lopulta tallaili. Eipä elokuva voisi paremmin ja kiehtovammin alkaa kuin tämän punatukkaisen, huivia kasvojensa edessä pitävän tytön mukana, jonka motiiveja ja menneisyyttä on mukava arvailla. Ja jo pian päästään herkulliseen takaa-ajoon mobilisoidun Lontoon sisuksissa, mikä vielä aiheutti väristyksiä. Vähän vaan tahtoi käänne toisensa jälkeen olla melko väsynyt ja yhdentekevä, sekä loppupeleissä tämä alussa karismaattinen ja kiehtova sankaritar saatiin aika hyvin tiputettua muiden hänen seurassaan liikkuneiden hmv-hahmojen tasolle.

Sitten tietysti kyseessä on Jacksonin matkassa Bad Tastesta asti olleen Christian Riversin ensimmäinen ohjaus, mikä näkyi vähän rytmitysongelmina (editointikin oli vähän jännää), eikä emotionaalisesta puolesta ei saatu irti oikein mitään. Mutta aika kiehtova maailma saatiin nopeasti kasattua ja leffassa oli useampia erittäin sulaavia visuaalisia kokonaisuuksia. Joskin täytyy ihmetellä miten storyboard artistina toiminut kaveri jättää elokuvaansa noin paljon turhaa dialogia, joka pelkästään kuvallisessa ilmauksessa pysyttäessä olisi ollut paljon vahvempaa merkitykseltään.

Lopussa Weavingin ja tämän hahmon tyttären kohdatessa, Hugo kyllä näytteli tämän tytärtä esittäneen kokemattomamman Leila Georgen ihan suohon. Ei tietystikään tarkoituksella.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Eipä elokuva voisi paremmin ja kiehtovammin alkaa kuin tämän punatukkaisen, huivia kasvojensa edessä pitävän tytön mukana, jonka motiiveja ja menneisyyttä on mukava arvailla. Ja jo pian päästään herkulliseen takaa-ajoon mobilisoidun Lontoon sisuksissa, mikä vielä aiheutti väristyksiä. Vähän vaan tahtoi käänne toisensa jälkeen olla melko väsynyt ja yhdentekevä, sekä loppupeleissä tämä alussa karismaattinen ja kiehtova sankaritar saatiin aika hyvin tiputettua muiden hänen seurassaan liikkuneiden hmv-hahmojen tasolle.

Sinänsä Hera Hilmar (taiteilijanimi, oikea sukunimi on tietysti Hilmarsdottir, islantilaisnainen kun on) oli roolissaan varsin raikas ilmestys, mutta sekä hän että pääosamies ovat noin kolmekymppisiä näyttelijöitä. Philip Reeven alkuperäiskirjassa kumpikin on noin 15-16-vuotias, joten olisin kaivannut elokuvaankin selkeästi nuorempia näyttelijöitä. Ehkei nyt ihan teinejä, mutta edes parikymppisiä.

Kun roolissa on edes sinne päin oikeanikäinen näyttelijä niin tulos on yleensä selvästi pirteämpi. Tämän kiteyttää Hämähäkkimies-esimerkki:
The Amazing Spider-Man -elokuvissa Peter Parkeria esitti yli kolmekymppinen Andrew Garfield, sinänsä kelpo näyttelijä. Uusissa MCU-leffoissa Parkeria esittää noin parikymppinen Tom Holland. Ei liene kahta kysymystä, kumpi oli raikkaampi ja rooliin sopivampi ilmestys.

Sellainen detalji vielä Mortal Enginesin naispääosasta, että kirjassa hänen kasvonsa kuvattiin todella ruhjoutuneiksi minkä takia hänellä oli koko ajan huivi. Elokuvassa hänellä oli pari pientä viiltoarpea joita ei edes huomannut vähän ajan päästä. Pieni juttu, mutta olisi ollut vaihtelua laittaa naispääosaan roolihahmo, jonka kasvoissa todella näkyisivät häneen kohdistuneen väkivallan jäljet.
 

Buster

Jäsen
Tuossa tuli muuten lauantaina saunassa puheeksi, että miksi televisiosta tulee niin vähän vanhempia elokuvia, kun miettii miten erilaisia ja persoonallisia elokuvia 70-luvulla esimerkiksi tehtiin. Tai miten hulluja ja erilaisia tuotoksia 80-luku piti sisällään. Ja löytyyhän noitakin vanhempia värielokuvia ihan riittävästi ja elokuvia myös remasteroidaan ihan kohtalaisesti. Nykyään vielä ilmaisia televisiokanavia näkyy varmaan enemmän kuin koskaan ja elokuvia esitetään myöskin todennäköisesti enemmän kuin aiemmin. Miksi sitten se tarjonta pyörii niissä muutamissa klassikoissa ja näissä mediaseksikkäimmissä uusissa elokuvissa.

Mutta ei ihmisiä kai sitten kiinnosta ja he katsovat mieluummin sen Pirates of The Caribbeanin viidennentoista kerran, kuin etsivät jotain uutta. Katsojamääräthän sen tavallaan ratkaisee, mitä sieltä tulee ja liiketoiminnasta kun kyse kanavien osalta, niin takuuvarmasti katsojia keräävää leffaa on turvallisempaa esittää. Uusien leffojen esittäminen varmasti maksaa maltaita, mutta luulisi, ettei joku Death Wish, Kanuunankuularalli, Shaft ihan taskuja tyhjäisi. Vaikka varmaan ainakin jotkin isot klassikot myös maksaa. Pitäisikö kaupallisilta kanavilta löytyä edes yritystä rakentaa jotain vanhempien elokuvien tv-slottia, vaikka kertaan per. viikko? Nelosellahan oli joskus joku toimintatorstai tjs.

Tuossa tosin kun pari uutista asiaan liittyen etsin, niin ilmeisesti elokuvien (uusien) hankintaoikeuksien hinta on kohdallaan nykyään, joten kanavat haluaa hankkimiensa elokuvien kaikki mahdolliset esityskerrat käyttää. Esityskerrat voi toki olla myös rajattomia, mutta varmaan jokatapauksessa elokuvien esitysoikeudet ostetaan x-ajaksi. Näiden ohella tuotantoyhtiöt myy elokuviaan usein paketteina, jossa hittielokuvan ohella on ostettava vaihteleva määrä muitakin leffoja tai tv-sarjoja, tai sitten vuosisopimus, joka sisältää ko. studion koko tuotannon sopimuksen ajalta. Yleensä kun pakettisopimuksista kyse, niin "ostoskorissa" pitää ilmeisesti olla tietty määrä nimikkeitä, tunteja tai rahaa, että sopimus syntyy. Ylellä taas nykyään on politiikkana, että jos elokuvan suoratoisto-oikeudet eivät ole samalla hankittavissa, niin elokuvaa ei sitten yleensä hankita. Maksetaankohan noista elokuvista vielä jotain lisäkorvausta sitten katsojamäärän perusteella töllössä ja netissä?

Ja onhan noissa varmasti vielä enemmänkin koukeroita, mikä on katsojien kannalta sääli. Eikä nyt ihan liikaa noissa suoratoistoissakaan ole vanhempaa tavaraa, vaikka muuten on uudemmista ja viime vuosikymmenien leffoista yleensä ihan mukavan laaja tarjonta.
 
Viimeksi muokattu:

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Ensi vuoden alussa tulee kai kaikki Sergio Leonen elokuvat Teemalta. Periaatteessa ihan jees, mutta kai sieltä voisi muitakin klassikoita tulla? Carl Th. Dreyeriä ei ole pahemmin näytetty, kuten ei myöskään Satyajit Raytä, Kenji Mizoguchia tai vaikka John Fordin tuntemattomampia elokuvia. Uusista Bela Tarr, Cristian Mungiu tai Asghar Farhadi innostaisivat.

Eniten kuitenkin harmittaa, ettei Teema ole lähelläkään sitä mitä se voisi olla. En enää edes tiedä Kino Klassikon esityspaikkaakaan, kun ovat siirrelleet sitä milloin minnekin.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ensi vuoden alussa tulee kai kaikki Sergio Leonen elokuvat Teemalta. Periaatteessa ihan jees, mutta kai sieltä voisi muitakin klassikoita tulla? Carl Th. Dreyeriä ei ole pahemmin näytetty, kuten ei myöskään Satyajit Raytä, Kenji Mizoguchia tai vaikka John Fordin tuntemattomampia elokuvia. Uusista Bela Tarr, Cristian Mungiu tai Asghar Farhadi innostaisivat.

Eniten kuitenkin harmittaa, ettei Teema ole lähelläkään sitä mitä se voisi olla. En enää edes tiedä Kino Klassikon esityspaikkaakaan, kun ovat siirrelleet sitä milloin minnekin.

Areenaan varmaan tulevat nuokin, eli sinänsä ei esitysajan vaihtelulla kai niin väliä enää nykyisin ole. Areenan kautta minä ainakin katson telkkariini chromecastattuna Teeman sisällöt silloin kun aikataulut sopivat. Mukava se oli katsoa esim. Doctor Who'n uudet jaksot heti maanantaisin kun ne Areenaan tulivat eikä odottaa torstain alkuillan lähetystä televisiokanavalta.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ja onhan noissa varmasti vielä enemmänkin koukeroita, mikä on katsojien kannalta sääli. Eikä nyt ihan liikaa noissa suoratoistoissakaan ole vanhempaa tavaraa, vaikka muuten on uudemmista ja viime vuosikymmenien leffoista yleensä ihan mukavan laaja tarjonta.

Ei ole tosiaan mitään hurraahuutoja aiheuttava nykyinen elokuvatarjonta, vaikka noin voisi luulla. Edes suoratoistopalveluissa. Käytännössä oman dvd/bluray-kokoelman kartuttaminen on vieläkin paras vaihtoehto, jos haluaa nähdä elokuvia laajasti kaikilta äänielokuvan vuosikymmeniltä, ja kaikki tärkeät elokuvamaat huomioiden.

Kaupallisilta kanavilta ja suosituimmista suoratoistopalveluista saa enimmäkseen vain Hollywood-elokuvaa ja vain 20-30 viime vuodelta. Muutama vanhempi klassikko sinne heitettynä mukaan. Valtaosa katsomisen arvoisista elokuvista jäänee tuon rajauksen ulkopuolelle.

Tietysti iso osa elokuvayleisöstä ei näe tällaista tasapuolisuuden tai laadun tarvetta, vaan elokuva on viihdettä jonka on mieluiten oltavakin amerikkalaista ja tuoretta. Kuka nyt jotain vanhaa mustavalkoista katsoisi?

Olkoon niin, mutta silti ihmetyttää miksi kaupalliset kanavat kierrättää noita 90-luvun paskeitakin vielä uskollisesti ohjelmistossaan. Vanhoja nekin alkaa olemaan. Joku Net - verkko kiristyy ja Speed 2 - vaaran vesillä, sekä vastaavat huonot ja vanhat, tulee monta kertaa vuodessa vaikka kukaan tuskin kaipaa (ei minulla sinänsä mitään nuorta Sandra Bullockia vastaan ole). Vaan ehkä ne on sitten halpaa täytettä ohjelmistoon, eikä sentään mustavalkoisia. Jotain juttuahan on ollut pakettidiileistä, eli ilmeisesti jos haluaa ne Karibian merirosvot ja Johnny Deppin ohjelmistoonsa, niin pitää ottaa jotain tuollaista kaupanpäälle.
 

Buster

Jäsen
Sekin tuossa tuli mieleen, että toimisiko nykyaikana elokuvien suhteen Docventures -tyyppinen ratkaisu. Valitaan pieteetillä elokuvia, joita ensin lyhyesti alustetaan ja leffan jälkeen voitaisiin keskustella elokuvasta, sekä ehkä erityisesti purkaa se osiin. Siellä olisi pari kriitikkoa/elokuvaihmistä, jotka olisi myös ennakkoon tehneet kotityötä ja valinneet leffasta klippejä, joita sitten analysoida. Vähän kuin tämän dokumentin tapaan, joka oli tehty Hitchcockin Psykon suihkukohtauksesta.

Luulisi, että ihmisiä kiinnostaisi oppia "lukemaan elokuvaa" ja nähdä asioita hieman teknisestäkin näkökulmasta ikään kuin valtavana liikkuvana palapelinä. Osata sanoa vahvemmin käytännössä miksi jokin ei toimi, tai vastaavasti toimii. Sitten tietysti kotimaisista elokuvista voisi saada kyseisien elokuvien ohjaajaa, kuvaajaa, säveltäjää, editoijaa jne. kommentoimaan ja avaamaan enemmän sitä omaa ruutuaan ja keinojaan. Sinänsä olisi aika arvokastakin, kun ei tuollaista tavaraa oikein löydy mistään. Eri asia olisiko ohjelman tekeminen siitäkään huolimatta yleisesti kannattavaa ja sitten tulee tietysti tuo varmaankin vaikea oikeuksien hankkiminen, mutta eiköhän tällaiseen saisi jo tukeakin jostain.

Itsellä on verkkotallennusta 5000 tuntia käytettävissä IPTV:n puolesta ja siellä on 8 tallennettua ohjelmaa (elokuvaa/dokkaria) tällä hetkellä. Seitsemän Yle/Fem ja yksi TV1. En edes muista, koska olen viimeksi kaupallisilta kanavilta jonkun elokuvan katsonut ja YleTeeman yhdistymisen jälkeen on sieltäkin näppituntumalla tullut vähemmän elokuvia, tai ainakin itselle ennennäkemättömiä. Toki tulihan tässä syksyllä ranskalaisia elokuvia ja nyt taitaa tulla muutamia Ettore Scolan filmejä. Elokuvafestivaalin tuotoksista olin ehtinyt jo 2/3 nähdä, vaikka olikin ihaltava valikoima sinänsä. Ja Areenassa tietysti on aina säännöllisin väliajoin jotain kivaa materiaalia tarjolla vain siellä.

Onneksi nykyään tosiaan monenlaisia elokuvia löytyy bokseina. Tietysti miinuksena, että ne löytyy yleensä aina vain ulkomailta ilman kotimaista tekstitystä. Hyvä sitten kun vanhempi väki näkee, että on hyllyt täynnä Ohukaista ja Paksukaista ja joutuu toteamaan, että ei oo niitä tekstejä kun joutui ulkomailta tilaamaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös