Jatkoajan leffakerho

[ms.qvist]

Tämän päivän suru uutinen oli tietekin Robin Williamsin kuolema. Oma suosikki Williamsin tuotanosta on Carpin maailma. Mites muilla?

Robin Williams on kuulunut suosikkeihini näyttelijöinä mutta jostain kummallisesta syystä olen onnistunut kiertämään miehen viimeisimpien vuosien leffat (v. 2005 eteenpäin) oikeastaan täydellisesti, joten tuntumaa uudempaan tuotantoon ei ole käytännössä laisinkaan. Mutta menneisyydestä löytyy niitä helmiä joista pidän ja jotka ovat antaneet ja antavat minulle elokuvina todella paljon. Muutama poiminta näistä helmistä:

Muistaakseni ensimmäinen Williams-leffa jonka näin oli hieno Good Morning, Vietnam! Tuolloin oikeastaan ensimmäisen kerran tulin kunnolla seuranneeksi Williamsia näyttelijänä. Tätä ennen minulla oli jotain hataria muistikuvia Morkista tai sitten nämä muistikuvat ovat tallentuneet mieleeni Onnenpäivät sarjasta - jossa Mork vieraili jakson parin verran, jota seurasin lapsena hyvin tiiviisti - se oli yksi niitä sarjoja joita tuolloin säännöllisesti seurasin.

Seuraava Williams-leffa onkin sitten minuun todella suuren vaikutuksen aikanaan tehnyt ja edelleen mielestäni paras elokuva jossa Robin Williams on näytellyt ja elokuva jonka loppuun on saatu sovitettua draamaa riittämiin yhden elokuvan tarpeiksi. Kuolleiden runoilijoiden seura on hieno elokuva ja Robin Williams on loistava opettaja John Keatinginä.

Näiden kahden helmen lisäksi mainitsemisen arvoisia elokuvia ovat ehdottomasti John Irvingin teokseen perustuva Garpin maailma sekä Gus Van Santin ohjaama Good Will Hunting, josta Williams palkittiin sivuosa-Oscarilla. Eikä sovi unohtaa Patch Adamsia, joka on elokuvana hiukan epätasainen ja joka herätti "hiukan" närkästystä elokuvan esikuvassa Patch Adamsissa, hän ei pahemmin taida elokuvasta pitää. Sen sijaan Mrs. Doubtfire on aina nostattanut ristiriitaisia tuntemuksia minussa, enkä oikein tiedä, että pidänkö siitä vai en.

Hyllyssä odottaa vuoroaan Williamsin tähdittämä 80-luvun alkupuolen Neukku New Yorkissa. Pitänee katsoa se jokin päivä!

vlad.

 

[Ted Raikas]

Vakavemmalta puolelta lisäisin tuohon vladin listalle Awakenings ja Fisher King, jotka on molemmat todella laadukkaita draamoja ja hienoja osoituksia Williamsin monipuolisuudesta.

 

[SamSpade]

Garpin maailma ja Fisher king olivat ehkä parhaita Williamsin rooleja.
Pitkä ja hyvä kamera-ajo löytyy muuten myös Nichlas Gagen leffasta Snake eyes (12,5 minuuttia muuten...)
Myös Goodfellas mafialeffassa on hieno, kun seurataan Ray Liottan roolihahmoa Copacabana yökerhoon.

Myös Oldboy ja Hard Boiled leffoissa on upeat kamera-ajot.

 

[Kulttimörkö]

Hyllyssä odottaa vuoroaan Williamsin tähdittämä 80-luvun alkupuolen Neukku New Yorkissa. Pitänee katsoa se jokin päivä!

vlad.

Neukku New Yorkissa oli joko ensimmäinen tai toinen elokuva jossa Williamsin näin. Nuorena lapsena se oli ehkä ajoittain hieman pitkäveteinen mutta näin vanhempana osaan paremmin arvostaa loistavaa draamaa. Williams on erinomainen hieman melankolisena venäläisenä loikkaajana.

Monia hyviä elokuvia mies teki, mutta ei sovi unohtaa animaatioita. Aladdinissa Williams varasti koko elokuvan roolisuorituksellaan henkenä ja saman tempun teki Robots elokuvassa. Williams on suorittanut nauhoitukset yhteen animaatioon. Absolutely Anything elokuvassa Williams päästetään irti koirana joka on päähahmon side kick, eli samanlainen rooli kuin kahdessa ensin mainitussa animaatiossa. Se on pakko nähdä kunhan tuotantoyhtiö elokuvan julkaisee Suomessa. Tuon elokuvan ohjaa Monty Pythonista tuttu Terry Jones.

 

[Jupe]

Funtsin itsekin mistä alkoi Robin Williams tulla itselleni muksuna tutuksi ja ei tarvinnut kauan pohtia. Ehdottomasti Good Morning Vietnam joka elokuvana osui napakymppiin, silloin porukka katseli vanhoja jenkkisotaleffoja vihreät baretit, kotka on laskeutunut, likainen tusina jne, mutta tämä oli mulle parasta sellaista, oli tietty uusi, oli draamaa, oli musaa ja esitteli nimenomaan hienosti Williamsin stand-up kykyjä kun lateli moottoriturpana tekstiä armeijan radioon. Hieno leffa.
Good Morning Vietnam Best Scenes - YouTube

Ne vakavammat Williamsin draamat on elokuvallisesti parempia mutta kun rehellisesti mietin mikä kolahti junnuna niin ehdottomasti se oli tämä. Good Morning Vietnam! Ja sitähän jaksettiin huutaa vielä kymmenen vuotta leffan jälkeenkin.

_

 

[alwahla]

Williamsin parhaimmat elokuvat mielestäni ovat seuraavat: Good Will Hunting, Awakenings, Good Morning Vietnam, Jumanji, Fisher King, Aladdin sekä tietyin varauksin Hook. Vaikka hän kuuluikin omiin suosikkeihini, en ole nähnyt läheskään kaikkia hänen tähdittämiä leffojaan. Asia, joka tulee muuttumaan tämän vuoden aikana.

 

[Vintsukka]

Aladdinissa Williams varasti koko elokuvan roolisuorituksellaan henkenä

Williams on todellakin elokuvan johtotähti. Sellaisenkin väitteen olen kuullut, että Aladdinin käsikirjoitusta ei olisi voinut asettaa ehdolle parhaan käsikirjoituksen Oscariin, koska Williams improvisoi repliikkejään niin paljon, että valmis elokuva oli liiaksi erilainen kuin alkuperäinen kässäri.

Williams on suorittanut nauhoitukset yhteen animaatioon. Absolutely Anything elokuvassa Williams päästetään irti koirana joka on päähahmon side kick, eli samanlainen rooli kuin kahdessa ensin mainitussa animaatiossa. Se on pakko nähdä kunhan tuotantoyhtiö elokuvan julkaisee Suomessa. Tuon elokuvan ohjaa Monty Pythonista tuttu Terry Jones.

Ei pelkästään ohjaa, vaan Jones on myös kirjoittanut elokuvan yhdessä Gavin Scottin kanssa, ja neljä viidestä elossa olevasta Pythonista on leffassa mukana avaruusolentoina. Niin ja puhdas animaatioelokuva tuo ei ole, vaan se yhdistelee liveactionia ja animaatiota. Simon Pegg ja Kate Beckinsale nähdään ruudussa, mutta Williamsin koira ja Pythoneiden alienit ovat animaatiohahmoja.

 

[ms.qvist]

Vakavemmalta puolelta lisäisin tuohon vladin listalle Awakenings ja Fisher King, jotka on molemmat todella laadukkaita draamoja ja hienoja osoituksia Williamsin monipuolisuudesta.

Jostain syystä olen aina pitänyt Robin Williamsin kohdalla näistä vakavammista leffoista. Olen niitä komediallisiakin leffoja katsonut ja on hän niissäkin hyvä mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta nämä vakavammat draamat ovat minuun iskeneet parhaiten. Niissä Williamsin hahmo on monasti tietyllä tapaa kaihoisa ja ripaus komediallisuuttakin on havaittavissa mutta sitten sieltä taustalta pukkaa esille ripaus elämänkokemuksen tuomaa karuutta. Melankoliaa!

Jostain syystä Alladin on jäänyt katsomatta - siihen aikaan kun se leffaan tuli en muistaakseni pahemmin jaksanut Disney-leffoja katsella ja sen jälkeen se on sitten unohtnut minulta mutta tämän keskustelun myötä kyseinen filmi on laitettava tilaukseen. Haluan ehdottomasti nähdä/kuulla tämän Williamsin kehutun suorituksen. Samalla voisin tilata Good Morning, Vietnamin - se nimittäin puuttuu kokoelmistani vaikka on tosiaankin se ensimmäinen elokuva Williamsilta jonka olen aikanaan 80-luvun puolella katsonut.

vlad.

 

[Trenchtown]

Vaimoni yllätti ja oli hommannut liput The Expendables 3:n huomiseen ennakkonäytökseen, varsinainen ensi-iltahan on sitten perjantaina. Mikäli leffa toimittaa sitä mitä aiemmat tuon elokuvasarjan osat, niin tulen nauttimaan suuresti. Leffateatterissa on toki aina mukavampi katsoa elokuvaa kuin kotisohvalla, mutta toimintaleffojen erikoistehosteiden vuoksi niitä on erityisen kiva katsella ja kuunnella ensiluokkaisella laitteistolla.

 

[Musta Nuoli]

Tulin katsoneeksi teinisyöpädraaman Tähtiin kirjoitettu virhe. Se oli yllättävän liikuttava ja koskettava kertomus kahdesta nuoresta, jotka kohtaavat syöpää sairastavien/sairastaneiden tukiryhmässä ja joiden välille viriää ystävyys ja romanssin alkua vaikka päähenkilö Hazel (Shailene Woodley) sairastaa parantumatonta syöpää.

Hyvin ja hyvällä maulla toteutettu tarina, johon liittyi olennaisesti Hazelin harras toive päästä vierailemaan Amsterdamissa tapaamassa lempikirjansa kirjoittajaa (Willem Dafoe). Myös Anne Frankin kotitalo liittyy tarinan käännekohtiin olennaisesti. Näitä maisemia oli mielenkiintoista katsella vierailtuani viime vuoden lopulla Amsterdamissa, ja pääkaksikon välinen yhteys piti otteessaan.

Elokuva on alusta loppuun Shailene Woodleyn ensiluokkaista säkenöintiä pääosassa. Happiviikset naamallaan liikkuva Hazel on hieno roolihahmo, jota Woodley tulkitsee antaumuksellisesti. Woodleyn roolisuorituksesta on huhuttu jopa Oscar-ehdokkuutta. Saapa nähdä, ns. nuorisoelokuville niitä ei usein anneta, mutta syöpädraamalla on tietysti parempi mahdollisuus kuin millään hypi-pompi-teiniangstilla.

Woodleyn suorituksesta innostuneena katsoin muitakin elokuvia joissa hän on pää- tai sivuosassa. Parin vuoden takainen George Clooneyn tähdittämä The Descendants on kaikin puolin pätevä elokuva, jossa Woodley näyttelee hyvin Clooneyn kanssa, joka esittää hänen isäänsä. Vaikka Divergent - Outolintu onkin lähes varmasti tyypillistä teinitieteisfantasiahuttua, niin kaipa täytyy sekin vilkaista ja katsoa, onko se suuren suosionsa arvoinen. Ei välttämättä ole, ainakin kirja oli kehno, mutta katsotaan nyt sekin alta pois. Film2home-nettivuokrauspalvelusta tulikin juuri pari ilmaista vapaakoodia, joten toisen voi hyvin uhrata tuohon.

 

[Vanha Len]

Vauhtia, vauhtia ja vauhtia tarjoaa pelimaailmastakin tuttu Need For Speed. Kyl oli sit hyvä leffa. FaF sarjakin on hyvää autoilua mutta kyllä nyt kolahti ja kovvaa. Breaking Bad sarjasta tuttu Aaron Paul näyttelee pääosassa vauhtiveijaria, joka koluaa laittomia katkisoja ja rakentaa siinä ohessa menopelejä. Juoni on kunnon "vittu mä kostan"- meininkiä, eikä laisinkaan huono kaikessa yksinkertaisuudessaan. On upeita autoja ja ämerrikan muskeleita tiätty.

Tämä leffa sai harkitsemaan vakavasti josko hankkisi jonkin ajopelin ps3 alustalle. Ei pysty mitään sen syvällisempää nyt kertomaan mutta kattokaa ite jos tämän genren tuotokset uppoavat. Kauheen söötti oli myös se englannista tullut blondi.

Kyllä mä tässä 270 km/h vaudissa rainalle ysin pukkaan.

 

[alwahla]

^ Katsoin tuon Need for speedin muutama päivä sitten ja pakko on todeta, että jopa heikoin filmi Fast & Furious-sarjasta päihitti kyseisen rainan sekä laadultaan että näyttelijöiltään. Todella heikko esitys, jota eivät parantaneet edes nopeat autot ja se vaalea brittigimma.

Äsken tuli katsottua elokuva nimeltään Hanna ja harvoin on action-elokuvaksi luokiteltava pläjäys ollut niin tylsä kuin tuo nimenomainen elokuva. Onnettomat näyttelijät (enimmäkseen), puuduttava tarinan kerronta, lapsellinen juoni sekä lukuisat epäuskottavuudet tekivät tuosta rainasta todella huonon kokonaisuuden. Mustan Nuolen mainitsema pitkä katkeamaton otos taisi olla leffan ainoa mieleenpainunut otos.

*

 

[Vanha Len]

^ Katsoin tuon Need for speedin muutama päivä sitten ja pakko on todeta, että jopa heikoin filmi Fast & Furious-sarjasta päihitti kyseisen rainan sekä laadultaan että näyttelijöiltään.

En tiedä mitä tarkoitat tässä tapuksessa laadulla mutta jos ei noteeraa Paulin suoritusta roolissaan vaan laskee sen jopa heikommalle tasolle kuin Fasteissa vastaavat niin hieman ihmettelen.

 

[Musta Nuoli]

Need For Speed oli kelvotonta kuonaa alusta loppuun, olisin kaivannut kokovartalopuudutuksen elokuvateatteriin aikoinani tuota katsoessa.

Uskomattoman ylipitkäksi venytetty, täysin sisällötön roska, jonka autoilukohtaukset näyttivät muovisilta ja sekä tarina että näyttelijätyön taso saivat Fast And Furious -sarjan kehnoimmatkin osat vaikuttamaan Oscar-tason mestariteoksilta ja Kanuunankuularallin vaikuttamaan äärirealistiselta kilpa-ajodokumentilta. Tämä oli kuin viisaudenhampaan kiskomista ilman puudutusta.

Se kertoi päähenkilöiden sympaattisuudesta jo kaiken, kun heti alussa herrat kaahailivat kaikessa rauhassa ja miltei törmäsivät kodittomaan, avuttomaan hädänalaiseen vanhukseen. Vanhuksen koko omaisuus levisi tuhannen pillun päreiksi tielle kun autosankari osui tämän kärryyn, ja sehän poikia nauratti. Tuon jälkeen sitä toivoikin jo seuraavat kaksi tuntia jokaiselle "päähenkilölle" tuskaista tulipalokuolemaa hiiltyvässä autonromussa.

Aaron Paulin näyttelijälahjat menivät täysin hukkaan, hänen tilallaan olisi voinut olla vaikka Jar-Jar Binks eikä mitään eroa olisi ollut. Tai no, olisi Jar-Jar Binks sentään aiheuttanut jonkinlaisen reaktion konsolipelimäisesti möllöttävän Paulin sijasta.

Täyttä skeidaa. Kouluarvosanaa tämä ei ansaitse, luokalle olisi jäänyt. Tähtiä tälle voi antaa yhden ja senkin vain kahdesta asiasta:
-yksi henkilöhahmo sentään pääsi hengestään eikä häntä tarvinnut katsella kauempaa
-elokuva vihdoin ja viimein loppui, vaikkakin yli kolme varttia myöhemmin kuin mitä olisi tarvinnut.

Autoiluelokuvat, road moviet ja kilparallileffat ovat parhaimmillaan varsin hyviä, mutta tätä tekelettä on vaikea luokitella edes elokuvaksi vaan vain onnettomaksi mainospökäleeksi, jolla mainostetaan konsolipelisarjaa.

 

[ms.qvist]

Lucio Fulcin the New York ripper oli ja on silkkaa b-luokan sajamurhaajaleffaa niin hyvässä kuin myös pahassa. Hyvää leffassa on loppujen lopuksi hyvin vähän jos asiaa tarkastellaan elokuvataiteen kannalta mutta jos tässä kohdin tällaiset triviaaliset seikat työnnetään syrjään ja tarkastellaan leffaa hiukan toisesta perspektiivistä, on niitä positiivisia ja hyviä puolia löydettävissä loppujen lopuksi suhteellisen paljon.

Lajityypillisesti hyvää on se, että Fulci ei missään nimessä ryhtynyt tavoittelemaan kuuta taivaalta vaan pysyi kompaktissa koossa leffan lähtemättä liikaa rönsyilemään mihinkään suuntaan. Toisenlaisissa käsissä elokuvan aiheesta olisi ollut mahdollista tehdä paremmalla käsikirjoituksella varustettuna syvällisempi luotaus aiheeseen niin takaa-ajon ja ihmisjahdin kannalta kuin myös psykologisesti tarkastellen sitä kuinka silmukka alkaa kiristyä murhaajan ympärillä.

Fulci pysyi kuitenkin omilla vahvuusalueillaan ja piti tarinan tiukasti kasassa ja tämä huomioiden elokuvan pituus oli juuri sopiva. Se olisi menettänyt toimivuutensa ja tehonsa jos se olisi ollut hiukkaakaan pidempi, en nimittäin usko, että ohjaajan taito olisi riittänyt siihen, että hän käsikirjoituksesta olisi taikonut pidemmän ja moniulotteisemman jahdin sarjamurhaajan ympärille.

Hyvää oli myös sarjamurhaajan hiukan poikkeuksellinen ääniala. Hänen puheensa hetkinä jolloin uhri tapetaan oli oivallinen ja toi todellakin mieleen aivan toisen hahmon ja tämä kontrasti tappajan ja erään kuuluisan ankan välillä oli hyvin kiehtova ja mielenkiintoinen. Itse asiassa yllättävän rohkea ja onnistunut tehokeino elokuvaan.

Samaten pidin hyvänä lähestymiskeinona useita lähotoksia joissa uhri tai muulla tapaa kyseiseen hetkeen merkittävällä tapaa kuuluneet henkilöt pääsivät mukaan otoksiin. Rohkeita ja tiukkoja rajauksia lähikuviin, ne toivat tiettyä persoonallisuutta elokuvaan ja tällöin ilmeistä sai enemmän irti. Toisaalta tietyt murhiin liittyvät kuvaukset ja tiukat lähiotokset nännin halkaisemisesta tai silmämunan viiltämisestä olivat oivalliset - jälkimmäinen selkeällä tapaa kopio Luis Buñuelin Andalusialainen koira -leffan kohtauksesta. Samaa tehokeinoa on viljelty muissakin aihepiirin leffoissa mutta ymmärtääkseni Buñuel ensimmäistä kertaa elokuvataiteen historiassa kuvasi tällaisen kohtauksen ja tuolloin aikanaan se oli hyvin shokeerava ja puistattava. Mitä se toki intensiivisenä kohtauksena on edelleenkin!

Poikkeuksellisesti en nyt ryhdy tuomaan esille leffan negatiivisia puolia, niiden kertominen ei tee oikeutusta elokuvalla kun huomioidaan todellakin lähtötaso ja se ettei Fulci edes tavoitellut muuta kuin b-luokan elokuvaa ja tässä hän onnistui ihan hyvin.

vlad.

 

[Vanha Len]

^Nyt pitää hieman puuttua tuohon Mustan Nuolen tekstiin. Otan vertailuksi F&F sarjan ja vaikka osaksi Bullitin, jossa Ford Mustang näytteli myös isoa osaa tuon ajan parhaimmassa takaa-ajokohtauksessa. Näin tässä selkeän yhtäläisyyden Need For Speedin kanssa mutta mä oonkin erilainen nuori.

Nyt sitten haluaisin kuulla F&F:n parhaista näyttelijäsuorituksista kommenttia. Onko Vin Diesel kuuma peruna suussa, ilmeettömänä kaljuna, lihaskimppuna koskettava luonnenäyttelijä? Entä pois nukkunut Paul Walker? Walker sentään näytteli roolin ihan kivasti ja sympaattisuus loisti. Muita en niin muistakaan. Paitsi hormoonimaorin jolle oli kirjoitettu vitun hauskoja lainereita. F&F ykkönen ja kutonen pirun hyvää meininkiä. Muut totaalisesti keskinkertaisuutta.

Sitten tuo muovisuus. Perusteluja tästä kehiin. Jos tuosta Mustangin matkasta New Yorkista San Fransicoon pitää muovisena niin ihmettelen suuresti. Lisäksi alun kolmen harvinaisen urheiluauton kisa näyttää todella upealta. Lopun pääkisa on myös kuvattu pirun hienosti.

Kodittoman jantterin ostoskärryt menivät paskaksi joo. Muistelisin, että joissakin 80- luvun komedioissakin olisi vastaavaa tapahtunut. Toisaalta se, että symppis nuori kaveri paloi auton mukana kuoliaaksi sai sinut iloiseksi sai jälleen meitsin ihmettelemään.

Tämä varmasti oli osa kyseisen pelisarjan promoa ja vaikutti ainakin minuun. Toisaalta taas F&F:leffojen mukaan on tehty totaali paska peli. Eiköhän nämä tulevaisuudessa enenevin osin kulje käsi kädessä.

 

[Musta Nuoli]

Sitten tuo muovisuus. Perusteluja tästä kehiin. Jos tuosta Mustangin matkasta New Yorkista San Fransicoon pitää muovisena niin ihmettelen suuresti. Lisäksi alun kolmen harvinaisen urheiluauton kisa näyttää todella upealta. Lopun pääkisa on myös kuvattu pirun hienosti.

Muovista mitä muovista. Hajutonta, mautonta ja väritöntä. Pistetään vaikka vuoden 1971 Kovaotteiset miehet ja Gene Hackmanin esittämän Popeyen autotakaa-ajo New Yorkissa tuohon rinnalle, niin siinä näkyy ero muovin ja raudan välillä.

Muovisen voisi myös korvata sanalla tietokonepelimäinen, mikä tietysti tarkoitus varmasti olikin. Tuo oli kuin olisi katsellut jonkun lippis päässä sisällä olevan nulikan pelaavan pleikkarilla autopeliä kaksi tuntia. Varmaan kiva pelata, mutta pirun tylsä katsella vierestä. Ei tuntunut miltään, vaikka tuon katsoin Kinopalatsin pääsalista ja vaikka kuinka oli väkinäisesti laitettu moottoriäänten efektiä konsolipelikaahauksen taustalle.

Ei tuota "ajetaan konsolipelin tallennuspisteestä A tallennuspisteeseen B" voi verratakaan oikeiden elokuvallisten kohtauksien kanssa. Vaikkapa Vanishing Pointin ajo mantereen halki Dodge Challengerilla on jotain ihan muuta. Lisäksi tuo on tietysti huolella käsikirjoitettu elokuva, ei halvan oloinen pitkitetty pelimainos. Elokuvan pituus oli tosiaan käsittämätön. Lieneekö editoijalle annettu säästösyistä lopputili, kun noin 80 minuutin elokuva-aineistossa oli liki tunti täysin ylimääräistä tauhkaa?

Kodittoman jantterin ostoskärryt menivät paskaksi joo. Muistelisin, että joissakin 80- luvun komedioissakin olisi vastaavaa tapahtunut. Toisaalta se, että symppis nuori kaveri paloi auton mukana kuoliaaksi sai sinut iloiseksi sai jälleen meitsin ihmettelemään.

Enpä muista 80-luvun komedioita, jossa olisi iloisesti naurettu jonkun kodittoman vanhuksen ahdingolle ja tämän vainoamiselle. Ellet sitten laske Kellopeli Appelsiinia komediaksi, siinähän psykopaattinen Alex jengeineen potkii koditonta hengiltä Singing In The Rainin tahtiin. Raikasiko nauru?

Symppis nuori kaveri oli tasan yhtä symppis kuin elokuvan antagonisti. Ja ihan itse tuo auton rattiin kapusi, ei hahmoa kukaan pakottanut. Ei minua tosielämässäkään haittaa ollenkaan, jos joku toisten hengen vaarantava hurjastelija ottaa ja kuolee, varsinkin jos sattuu vetämään kännissä ilman turvavöitä. Parempi vain, että lähtö tulee ennen kuin uhreiksi valikoituu sivullisia, oli kuskin ikä mikä vain.

Olen sitä itsekin nuorena ajanut autolla kohtalaisen lujaa (tosin ilman sivullisia ja tietysti selvin päin), ja jos olisin 200 km/h vauhdissa rysäyttänyt itseni hengettömäksi, niin oma vikani ja oma vastuuni. Ei olisi siitä aineksia riittänyt yli kaksituntiseen pystyyn kuolleeseen konsolipelimainokseen.

Elokuvafiktion lainalaisuudet ovat tietysti aina toiset kuin tosielämässä, mutta kiinnostavia Need For Speedin päähenkilöistä ei saa tekemälläkään, mikä olisi perusedellytys sille, että elokuvan juonirakenteesta piittaisi yhtään. Kehnot näyttelijäsuoritukset eivät asiaa parantaneet, esimerkiksi muuten erinomainen Dominic Cooper meni täysin hukkaan. Aaron Paul samaten. Imogen Poots oli nätti ja aksentti söötti, joten kaipa hän täytti sentään oman ruutunsa.

Minä olen autokaahailu- ja autoleffoja nähnyt ja katsonut 1980-luvulta asti aina vakavammista elokuvista toimintapainotteisten kautta kasarirallikomedioihin, ja Need For Speed on heikoimmasta päästä. Elokuvallisesti ylipitkän kankea, tavallistakin heikommin käsikirjoitettu ja näytelty ja ennen kaikkea tylsän näköinen.

 

[Vanha Len]

Juu hyvät perustelut. Olen nyt tietoisempi ja ennenkaikkea viisaampi. Meillä on vaan erilainen maku asioiden suhteen joka on normaalia. Tosin jätit vertaukset käyttämättä F&F sarjaan mutta ymmärrän pointin.

 

[sekolust]

Tuli tuossa hommattua Anttilan alelaarista Predators trilogia tjsp. Uusinta noista en ole aiemmin nähnyt ja kaksi ensimmäistä eivät enää aivan tuoreessa muistissa olleet.

Aikajärjestyksessä olen noita katsellut ja uusin on vieläkin katsomatta. Sen sijaan pakko todeta sen verran, että mielestäni jatko-osa on parempi kuin Arskan tähdittämä ykkösosa. Kakkosessa predator on selvästi monipuolisempi otus eikä "vain tapa" loppujen lopuksi eläimellisesti. Nyt tuolla otuksella tuntuu olevan selkeämpi motiivi, tarinaan sopivaa teknologiaa käytössä paremmassa suhteessa ja muutenkin juoni tuntuu toimivammalta. Ykkösessä oli parempia onelinereita ja mielenkiintoisemmat näyttelijät, sitä en toki kiellä.

Jännä juttu kuinka joskus oma mielipide tuntuu menevän ristiin "yleisen mielipiteen" osalta. Ja tuli tuossa Sand Sharks hommattua myös, vähän tuon Sharknadon "jälkihuuruissa". Hinta oli tasan euron ja jo tarjonnasta (ei muutes myyty yksittäiskappaleita) päätellen kyseessä on varsin paska pätkä. Oletusarvona tuon voi joskus krapulassa tai nousuhumalassa katsella, sen verran "kovalta" tuo leffa kuulostaa ilman mitään tarkempia ennakkotietoja.

 

[Musta Nuoli]

Juu hyvät perustelut. Olen nyt tietoisempi ja ennenkaikkea viisaampi. Meillä on vaan erilainen maku asioiden suhteen joka on normaalia. Tosin jätit vertaukset käyttämättä F&F sarjaan mutta ymmärrän pointin.

Makuja on tosiaan monenlaisia, ja tienasihan Need For Speed kohtalaisesti rahaa, joten olihan silläkin faninsa. Minä vain pidän autokaahailuleffoissakin enemmän joko vanhan ajan (1970-luku on tässä hyvä) elokuvista, joissa oli samalla vahva juoni ja autokohtauksissa bensiinin ja raudan katkua kuten Kovaotteisissa miehissä, Bullittissa ja Vanishing Pointissa - tai sitten saa olla avoimesti leppoisan humoristinen ralli- ja rälläyselokuva kuten Kanuunankuularalli tai Konnat ja Koukut. Kanuunankuularallin olen monesti katsonut uudestaan, juuri alkuvuodesta viimeksi.

Tartutaan vielä tuohon F&F-sarjaan sen verran, että eiväthän sen näyttelijät toki mitään luonnenäyttelijöitä ole, melko tönkköä jäykistelyähän tuo paikka paikoin on, mutta toisaalta ei heiltä tai sarjalta mitään kummempaa odotetakaan. Vastaavasti Aaron Paul ja Dominic Cooper ovat kummatkin erinomaisia draamanäyttelijöitä, joten heidän tähdittämältään autoleffalta toivoisi myös muutakin kuin ilmeetöntä ratinvääntöä ja kliseitä. Eivät he toki kässärille mitään mahda eivätkä repliikkejä itse kirjoita, mutta nyt kun kerran oli käytössä laaja-alaisempia näyttelijöitä niin olisihan kässäriin voinut panostaakin.

Need For Speed oli minulle siis vahva pettymys. Odotin siltä enemmän, tai vähintäänkin sitä, että se olisi päässyt vaikka ensimmäisen Fast and the Furious -elokuvan tasolle, joka on minusta tuon sarjan paras ja kestää helposti uusintakatselua. Muut F&F-elokuvathan ovat vaihtelevia: useat ihan viihdyttäviä, jotkut vähän heikompia, mutta harvaa katsoo toiste.

Eka F&F-elokuvahan on temaattisesti hyvin samankaltainen kuin surffaus- ja rikoselokuva Point Break - Myrskyn ratsastajat. Sama konsepti eli piilokyttä soluttautuu keikkoja tekevään jengiin ja ystävystyy jengin johtajan kanssa, mutta on kuitenkin edelleen kyttä, jonka tehtävänä on pysäyttää ja vangita tämä. Kummassakin on oma alakulttuuri, johon maallikoilla ei ole asiaa. Toisessa surffijengi, toisessa laiton autorallijengi.

Point Breakista ollaan tekemässä muuten remake-versiota. Enpä ymmärrä, minkä vitun takia, mutta ilmeisesti täytyy rahastaa väkisin tälläkin.

 

[Trenchtown]

The Expendables 3

No olihan se ihan timanttia koko leffa. Tai sanotaanko niin, että toimitti juuri sitä mitä aiempien osien perusteella ja tuolla näyttelijäkaartilla sopi odottaakin. Hyvää huumoria, loistavia näyttelijöitä, ziljoona ammuttua luotia, räjähdyksiä ja body count helposti parinsadan paremmalla puolella. Leffassa tosiaan on huippunäyttelijöitä iso liuta (Syltty ja Arska olivat kovia, vaikka en heitä huippunäyttelijöiksi laskekaan) ja ihan hauskat roolit oli kirjoitettu myös Randy Couturelle ja Ronda Rouseylle, mutta kyllähän se aika kauas näkyy, että eivät nuo mitään näyttelijöitä ole. Sen sijaan mm. Harrison Fordin, Mel Gibsonin ja Kelsey Grammerin suoritukset olivat mielestäni huippuluokkaa. Actionäijät (Syltty, Arska, Statham, Lundgren, Snipes) olivat juuri sitä mitä tällaiselta leffalta odottaakin.

Antonio Banderasin näyttelemä comedy sidekick nimeltään Galgo oli mielestäni leffan parhaiten näytelty hahmo, tosin tähän vaikuttanee Banderasin hahmon hauskuus muihin hahmoihin verrattuna. Loistavaa työtä joka tapauksessa.

Ei tästä oikein mitään ihmeellistä osaa tarinoida. Jos aikaisemmat The Expendables-leffat toimivat, niin mene ihmeessä katsomaan tämäkin. Juuri mitään realismia ei leffassa tietenkään ollut ja se on mielestäni tällaiselle pätkälle oikea linja. Realismipoliisit siis älkööt vaivautuko, muuten voin lämpimästi suositella kaikille toimintaleffojen ystäville.

Niin joo, Schwarzeneggerin esittämä Trench sai täyden salin räjähtämään nauruun, kun huusi kavereilleen, että Get to the choppa! Tästä päätellen Arska-faneja oli iso liuta paikalla.

 

[Musta Nuoli]

Kelpo elokuva tosiaan, tasapainoisempi kuin edellinen osa. Sekään ei liiemmin haitannut, että tämä oli jenkeissä PG13-elokuva, eli vaikka väkeä tapettiin kuin pipoa, niin verta ei suihkunnut ja väkivalta oli perinteistä veretöntä leffaväkivaltaa. Ei se veri roiskunut Commandossa ja muissakaan kasariklassikoissa, joten miksipä sitä keinotekoisesti pitäisikään ympätä?

Sitä kyllä vähän ihmettelin, että suomalainen ikäraja on K12, eli yhdeksänvuotiaskin saa tulla teatteriin vanhempansa kanssa. Mikäköhän vika se oli aiemmissa ikärajoissa eli K11, K13 ja K15? Nyt on iso gäppi ikärajojen K12 ja K16 välillä.

Yhtä kaikki hyvä yhdistelmä vanhoja jermuja ja uusia kasvoja. Harrison Fordin yrmistely sekä Wesley Snipesin mainio comeback vankilasta valkokankaalle olivat onnistuneita, Snipesin kohdalla myös roolihahmo tuotiin vankilasta. Näyttelijä toivottavasti sentään vapautettiin linnasta rauhanomaisemmin. Toivottavasti Snipes saa taas uransa raiteilleen, ei haittaisi yhtään, vaikka mies tekisi vielä yhden Blade-elokuvan, toivottavasti paremman kuin pari edellistä.

Banderas oli tosiaan hyvässä vireessä, vaikka hahmo aika humoristinen olikin. Mutta oli Galgolla traagisempikin tausta kumminkin. Kelsey Grammerin rooli ex-palkkasoturina oli lyhyempi pistäytyminen, mutta on se jännää, että vanha kunnon Frasier on vanhempana siirtynyt action-puolelle. Transformers nelosessa hän oli tyly CIA-agentti, nyt ex-palkkasoturi. Mel Gibson oli myös mainio, Melillekin soisi taas isomman paluun parrasvaloihin, mutta se ei taida onnistua koska hän suututti ns. valitun kansan Hollywoodissa.

Kuvitteellisen Azmenistanin valtion sotilasmahti oli hupaisa, vanhaan tyyliin kukaan pahis ei osu oikein mihinkään vaikka millä vehkeellä ampuisi kohti vanhoja kivikasvoja. Tuli miltei edellä mainittu Commando mieleen.

Se oli ilahduttava plussa, että tässäkin elokuvassa niitettiin somaliterroristeja, vaikkakin fiktionaalisia sellaisia. Niitähän meni edellisessäkin osassa. Hyvä somaliterroristi on kuollut somaliterroristi.

Ronda Rousey ja Victor Ortiz eivät tosiaan mitään näyttelijöitä ainakaan vielä ole, mutta ehkä heistä sellaisia ajan kanssa tulee. Ortizin nyrkkeilyura on ollut laskusuunnassa, joten leffaroolit voivat tarjota uuden ura. Rouseyhan taas on ollut voittamaton MMA-otteluissaan, ja onhan hänellä tietysti judosta olympiapronssiakin. On kyllä tomeran oloinen ja persoonallisen mutta nätin näköinen amatsoni, ja sopi oikein hyvin elokuvaan.

 

[Girardi #5]

Harmillista kun kaikki lyttäsi jo Vanhan Lenin Need for Speed -hehkutukset mutta tosiaan kyseessä oli pettymys joka vihloi autoleffojen fanin rintaa ja vielä syvältä. NfS PC pelit ovat tuttua kauraa ja jotenkin odotin että tästä tulisi vähintäänkin Fast & Furious -tasoinen leffa mutta petyin kun kaikki oltiin jätetty jotenkin puolitiehen ja lopputulos jäi ontoksi. Tobey vs Dino battle oli naurettava ja autoilusta puuttui se vauhdin tuntu. Jos olette nähneet esim. Jack Reacherin niin siinä on aidon tuntuinen ajokohtaus eikä leffa ole edes ns. autoleffa kuten Bullitt ja Vanishing Point.

 

[Baldrick]

Kysyisin teiltä seuraavaa: Tiedättekö joitain Paulo Coelho-maisia elokuvia? Pidän hänen kirjoistaan ja kiinnostaisi katsella joku leffa, jossa on matka ja henkinen kasvu sen edetessä. Sellainen, joka pistää ajattelemaan. Vähän Alkemisti-kirjan tyyppistä mystiikalla maustettua mietin päässäni, mutta kaikki oivalliset ehdotukset otetaan vastaan. Kiitos.

 

[ms.qvist]

Kysyisin teiltä seuraavaa: Tiedättekö joitain Paulo Coelho-maisia elokuvia? Pidän hänen kirjoistaan ja kiinnostaisi katsella joku leffa, jossa on matka ja henkinen kasvu sen edetessä. Sellainen, joka pistää ajattelemaan. Vähän Alkemisti-kirjan tyyppistä mystiikalla maustettua mietin päässäni, mutta kaikki oivalliset ehdotukset otetaan vastaan. Kiitos.

En tiedä oletko lukenut Coelhon teosta Veronika päättää kuolla tai katsonut siihen perustuvaa Emily Youngin ohjaamaa elokuvaa Veronika päättää kuolla vuodelta 2009? Veronika Decides to Die imdb:ssä.

Kirjan olen lukenut, elokuvaa en sen sijaan ole katsonut, enkä olettaen katsokaan. Coelho ei minua erityisemmin kiinnosta kirjailijana, kaikkiaan pari kirjaa olen lukenut joista Veronika päättää kuolla oli parempi mutta sekään ei mikään kirjallinen helmi ole.

vlad.