Jatkoajan leffakerho

[La Flama Blanca]

Kävin katsomassa Sinisterin kaverin kanssa. Olihan se osittain aika jännä, mutta lopulta aika kevyttä kamaa verrattuna esimerkiksi Kingin tuotantoon (Pet Semetary tms.).

Itselleni Sinister upposi todella hyvin, 8mm filmit olivat hienon hämyisiä ja häiriintyneestä musiikista lisäplussat (tosin musiikeissa kävi kummastuttamaan se, että kuuluivatko ne mukamas noihin 8mm filmeihin, sen verran irtonaisilta ne kumminkin kuulostivat?).
Pet Semetarystä onkin jäänyt mieleen nuoruusvuosilta vain se inhoittava akillesjänteen leikkaus mieleen.

Tänään sitten vihdoin uusimman Batmanin kimppuun.

 

[Vintsukka]

Ero pilvettömän Smithin ja pilvi-Smithin teosten välillä on niin iso, että Kevinin puheet pilvenpolton tuomasta luovuudesta ovat päihdevammaisen horinoita. Jatkuva nonstop-polttelu tyhmistää ja etäännyttää siinä missä minkä tahansa päihteen äkillinen ja jatkuva liikakäyttö, ja Cop Out on siitä hyvä esimerkki.

Oletko Red Statea nähnyt? Smithin seuraava elokuva Cop Outin jälkeen, ja mielestäni onnistunut hyppäys ihan uuteen genreen. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja kiehtovan omituisesti poukkoileva tarina. Sitä en tiedä, kuinka paljon ja mitä Smith tuota kirjoittaessaan ja ohjatessaan on poltellut.

Toki ne Smithin tuotannon alkupään New Jersey-komediat (varsinkin Clerks ja Chasing Amy) ovat edelleen parasta Smithiä. Clerksiin ei kyllästy koskaan. Cop Outin jätin suosiolla trailerin perusteella katsomatta.

 

[madeOFspade]

Tulipas vaihteeksi katsottua yksi Jack Blackin leffa, The Big Year. Muissa pääosissa oli Steve Martin ja Owen Wilson.

Tykkäsin kyllä elokuvasta vaikka aihe (lintubongaus) ei ole mitenkään sydäntä lähellä mutta ihan perus viihdyttävää matskua. Etukäteen oli todella matalat odotukset, oli kuitenkin hienoa yllättyä positiivisesti. Ei ollut mikään mindblowing mutta leffa jätti hyvälle mielelle.

Juonesta ei jaksa alkaa vääntämään. Se googlatkoon kuka haluaa...(tulossa loistava mainospuhe) Jos on luppoaikaa niin tämän leffan voi vaikka väijyä aikansa kuluksi. (SOLD)

 

[alwahla]

The Thing (2011)

Ensimmäiseksi varoituksen sana: jos haluat nähdä kauhua, jätä tämä väliin. Tuntuu suorastaan pyhäinhäväistykseltä, että tällä filmillä on sama nimi kuin erinomaisella alkuperäisellä mestariteoksella.

Elokuvaa sanotaan kauhuksi, mutta jos on nähnyt edes yhden Resident Evil-sarjan elokuvan tai esimerkiksi pelannut Doomia, on nähnyt kaikki tämän tekeleen "hirviöt". Täyttä paskaa, mutta onneksi kesto ei ollut kuin vajaa 100 minuuttia. Ennalta-arvattavuus kuuluu myös tämän teoksen heikkouksiin.

Kun aletaan luettelemaan niitä harvoja hyviä puolia, niin listasta tulee poikkeuksellisen lyhyt: harvat maisemakuvat lumisista vuorenhuipuista sekä sankaritar Mary Elizabeth Winstead. Viimeksi mainitunkaan suoritus ei ole mitään huippua, mutta silti parempi kuin suurimmalla osalla kollegoistaan.

*

 

[Musta Nuoli]

Oletko Red Statea nähnyt? Smithin seuraava elokuva Cop Outin jälkeen, ja mielestäni onnistunut hyppäys ihan uuteen genreen. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja kiehtovan omituisesti poukkoileva tarina. Sitä en tiedä, kuinka paljon ja mitä Smith tuota kirjoittaessaan ja ohjatessaan on poltellut.

Olen nähnyt. Alkoi hyvin lupaavasti ja tarjosi tosiaan jotain erilaista, mutta loppukohtaus oli juosten kustu. Siltikin ihan kohtalainen ja Smithin omia rajoja rikkova teos. Aineksia olisi ollut silti koherentimpaan ja parempaan lopputulokseen, lopputilanne olisi pitänyt viedä brutaalisti päätökseensä eikä soitella mitään pasuunoita.

Ei ollut pilvi ainakaan Smithiä hellämieliseksi tehnyt, teos oli hyvin aggressiivinen purkaus kaikkia auktoriteetteja kohtaan - niin uskonnollisia kuin yhteiskunnallisiakin kohtaan.

Jeesusmiesten toteuttama elmukelmu-haulikkoteloitus oli kyllä jotain, mitä en odottanut Smithin leffassa näkeväni, se kohtaus jäi elävästi mieleen.

Michael Parksin rooli uskovaislahkon päämiehenä oli erinomainen ja todella hyytävä. Parks on muutenkin erinomainen näyttelijä, joka on kunnostautunut mm. Tarantinon leffoissa (Kill Billissä kaksoisrooli sekä sheriffi Earl McGrawina että parittaja Esteban Vihaiona).

Kyllä Red State kannattaa katsoa, jos Smithin elokuvista on pitänyt, vaikka teos on tosiaan tarkoituksellisesti antismithiläinen: raaka, kauhun puolelle kääntyvä trilleri eikä minkään valtakunnan komedia tai läpänheittoleffa.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Itselleni Sinister upposi todella hyvin, 8mm filmit olivat hienon hämyisiä ja häiriintyneestä musiikista lisäplussat (tosin musiikeissa kävi kummastuttamaan se, että kuuluivatko ne mukamas noihin 8mm filmeihin, sen verran irtonaisilta ne kumminkin kuulostivat?).

Minulle upposi kanssa, mutta en usko sen toimivan yhtä hyvin kotisohvalla kuin teatterissa. Mutta eihän nuo musiikit kuuluneet niihin 8mm? Eihän koko rakkineessa tainnut olla kaiuttimia :) Harvoin toki filmiltä ääntä "heijastetaankaan" mukaan.

Elokuvassa oli tosiaan miellyttävän häiriintyneet musiikit ja äänimaailma muutenkin. Kauhun odotuksen tunne oli paikoin suorastaan loistava. Loppu oli omalle mielelle miellyttävän kevyt, sillä elokuva muuten oli hienon painostava.

 

[alwahla]

Bruce Willisista puheen ollen: katsoin viime viikonloppuna erään Brucen uusimmista tuotoksista eli Fire with Fire'n. Kyseinen filmihän meni suoraan DVD-hyllyille, joten sen takia sitä ei ole näkynyt teattereissa.

Fire with Fire ei ole myöskään niitä elokuvia, jotka jäisivät mieleen erikoisemmin. Josh Duhamelin esittämä päähenkilö toikkaroi enemmän tai vähemmän epäuskottavasti ja sama epäuskottavuus ja myös tietynlainen kaaos hallitsee koko elokuvaa.

Sivuosaan ja aivan liian pieneen sellaiseen puserrettu Willis yrittää pitää jöötä, mutta aika paljon metsään menee hänenkin yrityksensä. Yllättävästi Brucen roolihahmona on poliisi, jolla on omat menneisyyden haamunsa. Vain yhdessä kohtauksessa hän päästää pahimmat höyrynsä ulos ja tuo yksi kohtaus olikin niitä mieleenpainuvimpia koko elokuvassa.

Rosario Dawsonin tehtävänä on näyttää seksikkäältä. Jotenkin tulee mieleen Megan Foxin roolityö ensimmäisessä Transformers-elokuvassa.

Pahiksena nähdään Vincent D'Onofrio, joka ylipainoisena uusnatsina räyhää kaikille, mutta jotenkin tuo hänen suorituksensa tuntuu vain niin pirun laimealta, leffan alkua lukuunottamatta.

Vinnie Jones, tuo Englannin lahja Hollywoodille, tekee jälleen kerran omanlaisensa suorituksen eli täysin surkean. En muista nähneeni häneltä kuin vain yhden hyvän roolityön ja sekin oli jostain kauhufilmistä, jossa hänellä ei ollut yhtään vuorosanoja.

Nimenomaan alku onkin tässä filkassa se paras kohta, sillä ainoastaan siinä jonkinlainen jännitysmomentti on ilmassa. Loppuosa onkin, kuten alussa jo totesin, sekoilua ja epärealistista tarinan kerrontaa.

**

 

[Mairouh]

Katsoin tuossa viikonloppuna elokuvan Snatch, jota suositeltiin aiemmin. Vaikka elokuva ei kovin vanha olekaan, niin kovin nuoren näköiseltä Brad Pitt näytti ja veti kyllä hauskan roolin.

Taitaa olla pikkasen aliarvostettu leffa, koska en ole aiemmin kuullut tästä ja oikein hyvähän se oli. Ei nyt mitään Oscar-kamaa, mutta hyvä kuitenkin. Näyttelijätkin olivat laadukkaita, joten propsit vielä siitä.

Mieleen jäi varsinkin kuvaustekniikka joka sopii juuri tälläisiin leffoihin, joita ei tarvitse ottaa liian vakavasti. Samalla tarinassa miellytti miten kaikki hahmot olivat tavalla tai toisella yhteydessä toisiinsa, mutta elivät omaa tarinaansa samalla.

Arvosanaksi laitan karvan alle 8/10.

 

[vilpertti]

Katsoin tuossa viikonloppuna elokuvan Snatch, jota suositeltiin aiemmin. Vaikka elokuva ei kovin vanha olekaan, niin kovin nuoren näköiseltä Brad Pitt näytti ja veti kyllä hauskan roolin.

Taitaa olla pikkasen aliarvostettu leffa, koska en ole aiemmin kuullut tästä ja oikein hyvähän se oli.

Jos et ollut Snatchista kuullut ja tykkäsit, todennäköisesti olet missannut myös elokuvan Puuta, heinää ja muutama vesiperä eli tuttavallisemmin Lock, Stock and Two Smoking Barrels.

Puuta, hein (1998) - IMDb
Lock, Stock and Two Smoking Barrels - Trailer - YouTube

Ja tässä sarjassa ei tarvitse myöskään mennä valtamerta edemmäs kalaan, pysytellään saman ohjaajan tuotannossa ja suositellaan vielä Rocknrollaa kolmanneksi elokuvaksi.

RocknRolla (2008) - IMDb
Rock n Rolla Trailer - YouTube

 

[Mairouh]

Jos et ollut Snatchista kuullut ja tykkäsit, todennäköisesti olet missannut myös elokuvan Puuta, heinää ja muutama vesiperä eli tuttavallisemmin Lock, Stock and Two Smoking Barrels.

Sen verran hyvää suositusta tullut sinulta aikasemminkin, joten torstaina on leffapäivä ja katson molemmat. Kiitos suosituksista!

Ainiin, tuli Looper katsottua viime viikolla myös. Vastasi odotuksiin täysin ja olikin oikein viihdyttävä leffa hyvillä näyttelijöillään. Erityiskiitosta sille pikkupojalle. 8/10. Suosittelen.

 

[psychodad]

Vinnie Jones, tuo Englannin lahja Hollywoodille, tekee jälleen kerran omanlaisensa suorituksen eli täysin surkean. En muista nähneeni häneltä kuin vain yhden hyvän roolityön ja sekin oli jostain kauhufilmistä, jossa hänellä ei ollut yhtään vuorosanoja.

Hei! Eipas nyt menna liiallisuuksiin. Totta, ettei Vinnie ole mikaan huikea nayttelija mutta on silla sentaan hyvia rooleja ollut...

"So, you are obviously the big dick. The men on the side of ya are your balls. Now there are two types of balls. There are big brave balls, and there are little mincey faggot balls.
Now, dicks have drive and clarity of vision, but they are not clever. They smell pussy and they want a piece of the action. And you thought you smelled some good old pussy, and have brought your two little mincey faggot balls along for a good old time. But you've got your parties muddled up. There's no pussy here, just a dose that'll make you wish you were born a woman. Like a prick, you are having second thoughts. You are shrinking, and your two little balls are shrinking with you. And the fact that you've got "Replica" written down the side of your guns... And the fact that I've got "Desert Eagle point five O"... Written down the side of mine...
Should precipitate your balls into shrinking, along with your presence. Now...Fuck off!"

Kylla Vinnie on onnistunut mielestani mainiosti Guy Ritchien leffoissa.

EDIT: Hah, mika sattuma. Muut olivatkin puhuneet Ritchien leffoista joissa siis Vinniekin on onnistunut.

 

[psychodad]

Sen verran hyvää suositusta tullut sinulta aikasemminkin, joten torstaina on leffapäivä ja katson molemmat. Kiitos suosituksista!

Suosittelen itsekin, mainioita leffoja ovat. Snatch on paras, siina on kuitenkin niin paljon hyvia nayttelijoita ja aivan loistavia hahmoja. Brad Pitt, Benicio Del Toro jne.

Mutta tuo aiemmin ilmestynyt Lock Stock and two smoking barrels on hyvin saman oloinen leffa samankaltaisella kaavalla. Helvetin hauska ja mainiota dialogia. Ei nyt mitaan ihan eeppisia monologeja kuten snatchissa, esimerkiksi tuo aiemmin postaamani Vinnie Jones kommentti tai Brick Topin karmeat uhkaukset mutta mainiota tavaraa kuitenkin.

Rock'n'Rolla oli jotenkin hivenen isommalla budjetilla tehty ja hivenen siloitellumpi, sekin oli kylla hyva leffa, ei siita mihinkaan paase. Hivenen kuitenkin vaisumpi kuin edelliset, kielenkaytto oli ehka kiltimpaa ja dialogia oli yksinkertaistettu jenkkiyleisoa varten kun Ritchiesta oli tullut isompi nimi.


Brick Top: You're always gonna have problems lifting a body in one piece. Apparently the best thing to do is cut up a corpse into six pieces and pile it all together.

Sol: Would someone mind telling me, who are you?

Brick Top: And when you got your six pieces, you gotta get rid of them, because it's no good leaving it in the deep freeze for your mum to discover, now is it? Then I hear the best thing to do is feed them to pigs. You got to starve the pigs for a few days, then the sight of a chopped-up body will look like curry to a pisshead. You gotta shave the heads of your victims, and pull the teeth out for the sake of the piggies' digestion. You could do this afterwards, of course, but you don't want to go sievin' through pig shit, now do you? They will go through bone like butter. You need at least sixteen pigs to finish the job in one sitting, so be wary of any man who keeps a pig farm. They will go through a body that weighs 200 pounds in about eight minutes. That means that a single pig can consume two pounds of uncooked flesh every minute. Hence the expression, "as greedy as a pig"

Loistavia hahmoja. Brick Topista esimerkiksi huokuu taysi valinpitamattomyys ihmishenkea kohtaan, kamala rikollinen.

"Do you know what nemesis means? A righteous infliction of retribution manifested by an appropriate agent, personified in this case by a 'orrible cunt, me. "

 

[psychodad]

Vaikka elokuva ei kovin vanha olekaan, niin kovin nuoren näköiseltä Brad Pitt näytti ja veti kyllä hauskan roolin.

Brad on edelleen aika nuoren nakoinen jos haluaa olla, suosittelisin viela tahan "Burn after reading" elokuvaa jossa Pitt vetaa loistavan roolin ja nayttaa viela nuoremmalta vaikka leffa on uudempi kuin Snatch. Ei niin toiminnallinen komedia kuin Guy Ritchien leffat mutta ainakin omaan makuun hauskempi. Jaatavaa dialogia, ja Pittin hahmo on kylla yksi hanen parhaita suorituksiaan...helvetin yksinkertainen kuntosaliohjaaja.

 

[alwahla]

Se hyvä puoli Brad Pittissa on, että vaikka hän onkin naistenlehtien ja erinäisten muidenkin tahojen suosiossa enimmäkseen ulkonäkönsä ansiosta, hän on parhaimmillaan kerrassaan erinomainen näyttelijä.

Katsoin taannoin elokuvan Babel, jonka pääroolissa Brad teki varsin vaikuttavan työn. Hienoa paneutumista rooliin ja se tuska, jonka hänen esittämänsä henkilö koki, oli hyvin aistittavissa. Missään vaiheessa tuon reippaasti yli parituntisen leffan aikana Bradin ote ei herpaantunut, vaan samaa vahvaa näyttelemistä kesti koko sen ajan.

Meet Joe Black-leffassa Brad näyttelee Kuolemaa. Alkuun olin hieman epäilevä koko idean suhteen, mutta hyvin nopeasti mielipiteeni muuttui. Erityisesti ne monet pienet koomiset hetket hän hoiti lähes yhtä hyvin kuin parhaimmat koomikot.

 

[Vintsukka]

Katsoin tuossa viikonloppuna elokuvan Snatch, jota suositeltiin aiemmin. Vaikka elokuva ei kovin vanha olekaan, niin kovin nuoren näköiseltä Brad Pitt näytti ja veti kyllä hauskan roolin.

Taitaa olla pikkasen aliarvostettu leffa, koska en ole aiemmin kuullut tästä ja oikein hyvähän se oli. Ei nyt mitään Oscar-kamaa, mutta hyvä kuitenkin. Näyttelijätkin olivat laadukkaita, joten propsit vielä siitä.

Mainio leffa tosiaan, mutta en tiedä kuinka aliarvostetuksi tuota voi sanoa, on kuitenkin IMDB:n top 250-listalla sijalla 112 arvosanalla 8.3.

Lock, Stock and Two Smoking Barrels on oma suosikkini Ritchien leffoista, ja hyvin on sekin sijoittunut tuolla listalla.

 

[psychodad]

Laitanpa viela tuohon leffasuosituksen peraan muutamia Bradin klippeja elokuvasta "Burn after reading".

Aina naurattaa varmasti, jeesus mika idiootti!

 

[müller]

Brad on edelleen aika nuoren nakoinen jos haluaa olla, suosittelisin viela tahan "Burn after reading" elokuvaa jossa Pitt vetaa loistavan roolin ja nayttaa viela nuoremmalta vaikka leffa on uudempi kuin Snatch.

Burn after reading on kyllä yksi aliarvostetuimmista komedioista viime vuosilta. Tajuttoman hauska ja täynnä loistavia roolihahmoja. Itselle jäänyt parhaiten mieleen George Clooneyn täysin vainoharhaineni hahmo, ja varsinkin kohtaus, jossa hän paljasti Frances McDormandin hahmolle hienon luomuksensa.

 

[psychodad]

Burn after reading on kyllä yksi aliarvostetuimmista komedioista viime vuosilta. Tajuttoman hauska ja täynnä loistavia roolihahmoja. Itselle jäänyt parhaiten mieleen George Clooneyn täysin vainoharhaineni hahmo, ja varsinkin kohtaus, jossa hän paljasti Frances McDormandin hahmolle hienon luomuksensa.

Coenien leffat on yleensa pakattu niin tayteen komediaa ettei niista huomaa edes neljasosaa ekalla kerralla. Fargo ja Burn after reading ovat molemmat aika synkkiakin ajoittain mutta TAYNNA ihan kasittamattomia "mita vittua...." kohtauksia. Tuo mainitsemasi kohtaus on juuri yksi sellainen, loistava build-up kun Clooney vasaa salassa sita luomustaan pahaenteisen musiikin tahtiin (carter burwellin musa luo ihan omanlaisensa tunnelman elokuviin), keraa osia, ja sitten kun se paljastui niin ainakin itse putosin taysin.

Ekalla katsomisella olin jopa hieman pettynyt burn after readingiin mutta olen niin kokenut Coenien katsoja etta annoin sille uuden katselukerran. Sama ilmio toistui kuin "A serious man" elokuvan kanssa, ensivaikutelma oli ihan vaara ja se valtava maara pakattua komediaa avautui kun antoi leffan hiukan hengittaa ja otti uuden huikan. Jokainen hahmo on koominen omalla tavallaan. Se on hieno kontrasti tuollaisiin leffoihin joissa kuitenkin tapetaan myos ihmisia usein aika brutaalillakin tavalla.

 

[psychodad]

Aitini kyseli etta kannattaako tanaan katsoa televisiosta Synecdoche, New York.

Sanoin hanelle etta siina on vaatimattomasti yksi parhaista elokuvista koskaan joten ehka kannattaisi katsoa. Jos joltakin on jaanyt katsomatta niin tanaan se tulee siella telkkarista ja kannattaa EHDOTTOMASTI katsoa. Todellinen mestariteos.

Roger Ebert nimesi elokuvan vuosikymmenen parhaaksi. Ei kaukana totuudesta.

 

[Mairouh]

Brad on edelleen aika nuoren nakoinen jos haluaa olla, suosittelisin viela tahan "Burn after reading" elokuvaa jossa Pitt vetaa loistavan roolin ja nayttaa viela nuoremmalta vaikka leffa on uudempi kuin Snatch.

Joo kävin katsomassa ensi-illan kun se Suomeen tuli ja kieltämättä hyvä roolisuoritus. Muistan vain, että oli viihdyttävä ja perus hyvä leffa, mutta en muista kovin yksityiskohtaisesti enää. Pitäisi katsoa uudelleen ehdottomasti.

Katsooko muuten kukaan muu yleensä leffoja useita kertaa, jos se on hyvä? Esimerkiksi katsoin Limitless:n kuukauden sisään kaksi tai kolme kertaa, ja en tosiaan kyllästynyt.

Mietin tota, että Brad on edelleen nuoren näköinen ja et enempää voisi olla oikeassa. 48-vuotias? Ei voi uskoa. Osaa tosin tarvittaessa näyttää vanhemmaltakin. Taisi jossain vaiheessa olla jonkinlainen I'm old and proud of it -vaihe, kun kasvatti melkoisen harmaan parran ja muuta semmoista. Onko Bradillä muuten jotain mainittavaa roolisuoritusta, joka olisi ollut häneltä todella heikko?

 

[alwahla]

Katsooko muuten kukaan muu yleensä leffoja useita kertaa, jos se on hyvä?

Olen nähnyt suurimman osan suosikkileffoistani vähintään neljästi. Aina tasaisin väliajoin virkistän muistiani ja katson jonkun suosikeistani uudelleen. Olen esimerkiksi nähnyt elokuvan 12 apinaa ainakin kahdeksan kertaa, mutta kyllästymisen oireita en ole vieläkään havainnut.

 

[vilpertti]

Katsooko muuten kukaan muu yleensä leffoja useita kertaa, jos se on hyvä?

Usein. Helposti menee viisi kertaa rikki monien suosikkien kanssa. Teatterissakin tulee joskus käytyä katsomassa samaa elokuvaa useammin, mutta useimmiten toki lähinnä sosiaalisista syistä.

 

[Isle of Man]

Katsooko muuten kukaan muu yleensä leffoja useita kertaa, jos se on hyvä?

Monet leffat ansaitsevat toisen tai kolmannen katselukerran. Itsellä homma menee niin että joko leffa on niin hemmetin hyvä että se tulee siksi katsottua useaan kertaan tai toinen kategoria on se että leffan on sellainen että ei oikein tiedä oliko se paska vai pirun hyvä.

Esim. tuo edellä mainittu Burn After Reading oli juuri sellainen leffa että ensimmäisen kerran jälkeen oli vähän kaksijakoiset fiilikset, toisen kerran jälkeen joutui taasen toteaman että täähän oli aivan törkeän hyvä pätkä.

Josta tulikin mieleen että Balada Triste di Trompeta elikkäs Viimeinen sirkus pitäisi katsoa uudelleen. Sen leffan jälkeen olin jotenkin hämmentynyt.

 

[ms.qvist]

Katsooko muuten kukaan muu yleensä leffoja useita kertaa, jos se on hyvä? Esimerkiksi katsoin Limitless:n kuukauden sisään kaksi tai kolme kertaa, ja en tosiaan kyllästynyt.

Sanotaanko niin, että suosikkileffojeni katselemiseen en väsy koskaan. Toisinaan katselukokemusten välillä voi olla pidempiäkin aikoja mutta silti niiden pariin tulee aina palattua ja jokaisella kerralla ne tuntuvat aukeavan uudella tapaa tai niistä hahmottaa jonkin nyanssin, jota ei aiemmin huomannut tai jonka olemassa olon oli jo tyystin unohtanut. On olemassa epäilemättä kymmeniä sellaisia elokuvia jotka olen nähnyt useammin kuin kahdesti ja samalla liikutaan todella kepeästi yli genrerajojen.

Joihinkin lapsuuteni merkittävien elokuvien pariin tulee edelleen palattua ja niistä saa innoitusta arkeen ja ne tuovat miellyttävän tuulahduksen menneestä. Vast' ikää katsoin uudelleen Chaplinin Kultakuumeen. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt aikaa vuosikymmen jos toinenkin, joten paluu filmin äärelle oli kuin olisi nähnyt hyvän ystävän pitkästä aikaa. Samoin Chaplinin Poika on minulle hyvin lämmin ja miellyttävä elokuva, sellainen joka antaa minulle aina sen katsoessani jotain. Entäpä sitten Kurosawan tuotanto. Muistan vieläkin hämärästi sen illan jolloin näin ensimmäisen kerran Kurosawan Seitsemän samuraita ja sen jälkeen olen palannut elokuvan pariin epäilemättä likimain kymmenen kertaa. Ja silti se viehättää minua aina uudelleen ja uudelleen.

Toki on olemassa "uudempaakin" tuotantoa joita katselen uudelleen säännöllisesti, kuten vaikkapa Arskan tähdittämät Terminatorit (tarkoitan ykköstä ja kakkosta) tai Alienit (kolme ensimmäistä) tai tusinat muut elokuvat. Nyt kun mietin niin todella uusista elokuvista kovinkaan moni ei ole noussut sellaiseen asemaan, että olisin sen katsomisen ottanut traditioksi - Gran Torino alkaa päästä sellaiseen asemaan kuin myös Pans Labyrinth.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Parhaita suosikkielokuvia tulee katsottua monen monta kertaa, ja niihin voi palata aina. Optimaalisia "lempparileffoja" ovat sellaiset elokuvat, joita voi katsoa lähes missä mielentilassa tahansa. Esimerkiksi Ghostbustersin olen nähnyt toistakymmentä kertaa, samoin Conan Barbaarin. Sormusten Herran olen nähnyt teatteri- ja extended editionit yhteen laskettuna myös monen monituista kertaa (lasken Sormusten Herran siis yhdeksi elokuvaksi joka julkaistiin kolmessa osassa).

Supersankariparodia Mystery Menin eli Seitsemän Seinähullua Sankaria olen nähnyt myös hyvin monesti, ja aina se naurattaa. Ehdoton kulttiklassikko täynnä huippukoomikoita ja -näyttelijöitä, joka ei petä koskaan. Ben Stiller, Hank Azaria, William H. Macy, Paul Reubens, Janeane Garafalo, Eddie Izzard, Greg Kinnear, Geoffrey Rush ja sokerina pohjalla muusikko Tom Waits.

Suosittelen tätä muuten kaikille, jotka ovat supersankarielokuviin ja -lehtiin mitenkään perehtyneet ja saavat hupia irti satiirisista parodioista joissa on lämminhenkinen sydän. On vääryys, että tämä elokuva ei lippuluukuilla menestynyt. Oma veikkaukseni on, että se tuli liian aikaisin (1999), jolloin supersankarielokuvia ei ollut joka oksalla eikä aika ollut kypsä tehdä loistavaa komediaa C-kastin supersankariporukan edesottamuksista.

Useiden katselukertojen leffojen lisäksi on olemassa elokuvia, jotka ovat niin hyviä ja laadukkaita mutta niin monitahoisia ja keskittymistä vaativia elokuvia, että niitä ei edes halua katsoa liian usein. Sitten kun ne katsoo, niin silloin pitää olla oikea mielentila sekä aikaa ja rauhaa keskittyä kyseiseen elokuvaan. Vaikkapa joku Inarritun Biutiful on ehdottomasti viiden tähden elokuva ja uniikki kokemus, mutta juuri sen takia en ole katsonut sen toistaiseksi kuin kerran. Samoin von Trierin Antichrist teki kovan vaikutuksen, mutta se ei ole leffa, joka pistetään illan päätteeksi pyörimään ja jonka repliikit tai tunnari osataan ulkoa.