Aaton leffaputki takana.
Kolme leffaa tuli tänään (aattona) katsottua: "Human nature; luonnon pikku oikkuja", "Dina - tämä on minun tarinani" sekä "Monster's ball".
Seuraavaksi muutama sana niistä kustakin, pyrin olemaan kirjoittamatta hirvittäviä juonipaljastuksia, joten tämän tähden en hirvittävän syväluotaavia analyyseja ryhdy kirjoittamaan.
"Human nature; luonnon pikku oikkuja".
Elokuvassa käsitellään sivilisaation ja luonnon yhteentörmäystä niin yksilön kuin kokonaisuudenkin tasolla - vakavamielinen aihe on puettu hivenen "kepeisiin vaatteihin", olematta kuitenkaan liiallisen kepeä ja koominen. Samalla kyseessä on kolmio - tai neliö - draama, jossain määrin on myös havaittavissa kaukaisia viitteitä frankensteinaiheen sivuamisesta sekä kasvutarinasta jossa tosin aikuinen villi-ihminen kasvaa, kasvatetaan, tavalliseksi ihmiseksi ja kuinka hän samalla menettää osan minuudestaan, ja kuinka ihmiset jotka hänen kanssa toimivat muuttuvat tahtomattaan.
Hyvästä ideasta ja hyvästä yrittämisestä huolimatta elokuva ei mielestäni ollut tarpeeksi ponnekas ja viihteellisyydestään huolimatta tarpeeksi "vakavamielinen" - nyt se jäi jotenkin puolitiehen, se ei ollut tarpeeksi komediallinen ollakseen puhdas komedia mutta ei toisaalta tarpeeksi vakavahenkinenkään tullakseen vakavasti otettavaksi kyseistä aihetta käsitteleväksi elokuvaksi. Muutamissa kohdin juonikuvio oli liian helposti arvattavissa, odotettua yllätystä ei tullutkaan. Ei edes lopussa.
(Olisivat edes kuvanneet hivenen enemmin Patricia Arquetten kehoa - karvattomana).
Arvio: *** (½)
"Dina - tämä on minun tarinani".
Yli 15 miljoonaa euroa maksanut "Dina" on kallein Pohjoismaissa koskaan tehty elokuva - eikä mielestäni ollut aivan hintansa väärti. Elokuva perustuu H. Wassmon menestysromaaniin "Dinan kirja".
Aiheeltaan elokuva on kohtuullisen mielenkiintoinen. Kertomus tytöstä joka menettää traagisesti äitinsä ja samalla isänsä rakkauden, kertomus tytön selviytymisestä ja kasvamisesta aikuisuuteen, mutta toteutus on valitettavan puolitiehen jäävää. Aivan liian monta kertaa elokuvassa kangistutaan kaavoihin - olikohan kirjassa sama vika? - mennään tutuinta ja yllätyksettömättömintä reittiä myöten vaikka ainekset paljon monimutkaisempaan ja psykologisesti monitasoisempaan käsittelyyn olisi ollut olemassa.
Ajoittain elokuvan lataus ja intohimo kasvaa kiihkeäksi, mutta pudotus maanpinnanlatteuksiin on ikävän tyly. Pelastukseksi, aivan kuten Dinankin kohdalla käy, muotoutuu musiikki ja kauniit maisemat.
Arvio: ***
"Monster's Ball".
Kolmikosta ennakolta kiinnostavin elokuva, eikä vähiten Halle Berryn tähden.
Elokuvana "Monster's Ball" on koskettava, viehättävä, karu, hetkittäin jopa julma mutta samalla kuitenkin kaunis. Se on kaikkiaan hyvä elokuva, mutta, kaikesta hyvyydestä ja erinomaisuudesta huolimatta se sortuu hetkittäin lyhytjännitteisyyteen ja tiettyyn logiikanpuutteeseen. Katsoja joutuu itse omassa mielessään täydentämään tarinaa, mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta liikaa riippuu siitä millaisen päätelmän itsekukin mielessään tekee, mikäli lähtökohtainen olettamus on väärä elokuvan toimivuus joutuu liian kovalle koetukselle ollakseen enää uskottava kertomuksena.
Oliko Hank todella rasisti täydestä sydämestään alun alkaen, vai oliko hän vain heikko ihminen joka myötäili isänsä tahtoa uskaltamatta olla oma itsensä ennen kuin oma mieli todella pistettiin koetukselle? Katsokaa ja päättäkää.
Minusta Billy Bob Thornton oli Hank'ina yllä mainittua ongelmaa lukuunottamatta uskottava. Halle Berry oli hyvä, mutta että niin hyvä, että ansaitsi Oscar'in? Hmmm...
Arvio: ****
vlad#16.