Suomalainen elokuva? Miten määritellään? Pidän Aki Kaurismäen leffoja suomalaisina, mutta nyt kun funtsin niin en ole Renny Harlinin Hollywood-tuotantoja ikinä mieltänyt suomaiseksi. Juho Kuosmasen Hytti nro6 olen pitänyt suomalaisena elokuvana, mutta toisaalta se on tehty muualla kuin Suomessa, siinä puhutaan muuta kuin suomea ja näyttelijät eivät suurimmaksi osaksi ole suomalaisia. Onko Aki Kaurismäen leffat Boheemielämää tai Le Havre ranskalaisia elokuvia? Mielestäni on kun tekstitkin on ranskaksi, vaikka miellän ne suomalaisiksi Akin kautta.
Miten te määrittelette suomalaisen elokuvan? Puhuttu kieli, ohjaajan kansallisuus, tuotantofirman postiosoite?
Le Havre on mielestäni ranskalainen elokuva, jos sille kansallisuus pitää laittaa. Mutta ennen kaikkea se on Aki Kaurismäki -elokuva samalla tavalla kuin Hytti on Juho Kuosmasen elokuva, tai Miekkailija (Virossako tässä oltiin) on Klaus Härön elokuva.
Mutta kysymykseen vastatakseni; lähtisin ajattelemaan ensimmäisenä elokuvassa puhuttua kieltä. Jos se menee hämäräksi, niin sitten elokuvan "kerronnan" kulttuurillinen tausta / leffan päähahmon kansallisuus, jonka kautta tapahtumat suodatetaan yleensä. Yhteistuotanto Hytti nro 6:ssa päähahmo on suomalainen (länsimainen), jonka kokemusten ja ennakko-asenteiden / kulttuurillisen taustan läpi me katsojina tarkastellaan elokuvan vieraampana näyttäytyvää maailmaa idässä.
Yksi ratkaisu voisi olla myös jonkinlainen checklist: ohjaajan kansallisuus, puhuttu kieli, minne leffa sijoittuu, elokuvan kulttuurillinen tausta ja tuotantoyhtiön postiosoite. Eniten samaa maata voittaa.
Näitä on aika hankala enää nykypäivänä määritellä, kun monet tuotannot ovat monikansallisia ja esimerkiksi eurooppalaiset elokuvantekijät tekevät elokuvia ympäri mannerta. Puhumattakaan sitten jenkki- ja brittituotantojen välillä erottamisesta. On helpompi vain puhua yhteistuotannoista. Eri palkintogaaloilla ja muilla instansseilla on omat heidän alalleen sopivat tavat vetää konkreettisemmat viivat.
Varmastikin yksi selkeimmistä rajaviivan vedoista on puhtaasti rahoituksen tarkasteleminen, eli mistä maasta valtaosa budjetista tulee, eli tuotantoyhtiöiden postilokeron sijainti. Ja hyväksyä myös se, että jotkin elokuvat saattavat olla kaksi kotimaata omaavia tuotoksia. Samalla tavalla kun ihmisetkin voivat olla nykypäivänä kahta kulttuuria ja kansallisuutta.